Kirjoittajan arkistot:biitti

Muotiblogaus!

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänä talvena meillä on pohdittu ja testailtu oikein urakalla koirien talvivaatetusta Capon ansiosta. Capseli kun on niin kova poika liikkumaan, että vaikka se ei vielä koskaan ole lenkillä palellut vaatettamattomana edes miinusasteiden lähennellessä pariakymmentä, niin lihastensa hyvinvoinnin tähden olen pyrkinyt löytämään sille kuitenkin jonkinlaista suojaa päälle kylmimmille keleille. Lisäksi koristekarvoihin paakkuuntuva lumi vaikeuttaa sen lenkkeilyä, minkä haluan myös estää. Ja siitä syystä että Capon lenkkeilytyyliä kuvastaa parhaiten sana TÄYSIÄ, asettaa se tiettyjä haasteita myös sille mitä sen päälle voi laittaa.

Capon garderobin muodostaa Pompan, Back On Trackin ja WarmHown pyhä kolminaisuus. Kaikista on ollut muistaakseni jo aiemminkin mainintoja pitkin blogia, mutta syvennytäänpä nyt vielä erikseen jokaisen puutteisiin ja vahvuuksiin kun niitä on tässä tullut mietiskeltyä.

Back On Track koiranloimi. Ensimmäinen loimi jonka Capolle hankin, vuoden 2011 alkusyksystä ennen agilitytreenien aloittamista jotta alku- ja loppuverryttelyille olisi vähän päällepantavaa joka maksimoisi verryttelyn hyödyn lihaksiston kannalta. BOT on vettä hylkivää ja hengittävää polyesteriä, jossa on keraaminen vuorikangas. Lyhyesti selitettynä BOTin kankaalla on lämmittävä vaikutus, joka kiihdyttää verenkiertoa ja näin rentouttaa jännittyneitä lihaksia. Koska kuitenkin valmistajan sivuilta voi lukea tarkemmin sen toiminnasta, siirtykäämme käytännön puolen arviointiin.

Capolla on vuoden mittaan jonkun verran ollut lihasjumeja, todennäköisesti muiden vaurioiden (lantion törmäysvamma ja ristisiteen vaurio) aiheuttamia. Oikein kylmillä ilmoilla sillä on ollut nyt muutaman kerran myös sellaista, että kun ollaan käyty pitkä (ja tämän sekopääporukan kanssa myös poikkeuksetta erittäin vauhdikas) lenkki ja sitten on lepäilty sen jälkeen hetki, Capolla helposti jäykistyvät lihakset ja se ontuu hetken aikaa ylösnousemisen jälkeen. Capolla käy hieroja kerran kahdessa viikossa tai kerran kuukaudessa riippuen sen treenimääristä ja muutenkin olotiloista, mutta BOTista on ollut hurjan paljon apua. Pidän nykyisin Capolla aina sekä treenien että lenkkien jälkeen BOTtia päällä, joskus yönkin yli, ja kaikki nämä lihasjäykkyysoireet ovat sen myötä hävinneet. Toki meillä venytelläänkin Capon kanssa ahkerasti ja käytän sillä myös kauratyynyä, mutta se ei oikein tunnu auttavan yhtä tehokkaasti kuin BOTin pito. Meillä on käytössä keväisin, syksyisin ja sisällä BOTin verkkoloimi, kylmemmillä ilmoilla ennen ja jälkeen treenien sekä treeneissä odotteluajalla BOTin toppaloimi.

BOT on toiminut niin hyvin Capolla, että tarkoituksena olisi tilata sellainen myös Lunalle. Odottelemme kuitenkin että neiti X vielä vähän kasvaa, jospa saataisiin tytöille yhteinen BOT.

Miksei BOT sitten riitä meille yksinään?

Vastaus on yksinkertainen. BOT kinnaa jonkun verran etupäästä, koska etujaloille ei ole jätetty tarpeeksi tilaa jotta niiden liikerata pääsisi toteutumaan loppuun asti. Tästä ei ole haittaa esimerkiksi verrytellessä koiran kanssa treenejä varten silloin kun verryttely toteutetaan pääasiassa niin että koira ravaa, tai jos koira ei muuten vain ole luonnostaan sekopäinen koheltaja. Lenkkeillessä se kuitenkin on Capon kohdalla haitta, sillä Capo ei pysty käyttämään koko kroppaansa oikein juostessaan lujaa, ja se taas altistaa jumeille.

Tästä syystä ostin ihan normiulkoilulenkkejä varten Pompan, jonka etupää on suunniteltu juuri niin että etujalat pääsevät toimimaan oikein ja Capo saa ne venytettyä niin eteen kuin on tarvis Pompan etuhalkion ansiosta. Pompan ainoa ongelma taas on se, että siinä ei ole lainkaan kuminauhoja takapäässä. Pompan sivuilla väitetään että takaosa on niin hyvin muotoiltu ettei kuminauhoja tarvita, mutta tässä kohti esitän eriävän mielipiteeni. Capolla takapään kangas tuppaa lepattamaan ihan missä sattuu kun se siirtyy edes hitaammanpuoleiselle laukalle, eikä todellakaan pysy takapään päällä sitä suojaamassa. Lunalla tämä ongelma on vielä pahempi, koko loimi lähtee usein liukumaan toiselle puolen koiraa, ja usein joudun korjaamaan sitä monta kertaa lenkin aikana.

Hassua kyllä, BOTissa taas on takaosassa kuminauhat mutta niitä ei liiemmin tarvitse käyttää, sillä se pysyy muutenkin todella hyvin paikoillaan koiran päällä kovemmassakin vauhdissa. Jos saisimme yhdistettynä Pompan etuosan ja BOT:n takaosan, olisi meillä oikein hyvä loimi! Joskaan Pompan takaosan ongelma ei onneksi kuitenkaan ole sitä luokkaa joka vaikuttaisi koiran liikeratoihin ja näin lihaksiston hyvinvointiin, joten jatkamme edelleen sen käyttöä hyvillä mielin. Tosin tarkoituksena on jossain vaiheessa kiristää joku ompelutaitoinen ompelemaan noihin Pomppiin ne kuminauhat.

Ja miksi meillä näiden kahden lisäksi on vielä WarmHow-koiranhaalarikin? No, nuoskalumikausia varten. Kun ulkolämpötila on lähellä nollaa ja lunta on vaikka muille jakaa, tarttuu lumi helposti Capon jalkakarvoihin kiinni muodostuen paakuiksi ja estäen näin taas jälleen Capoa käyttämästä kroppaansa oikein. WarmHow toki on erittäin hyvä myös silloin kun pakkasta on enemmän, ja oikeastaan se on näistä kaikista kolmesta vaihtoehdosta kaikkein kroppaystävällisin. WarmHow-haalari on kaksiosainen, ja siinä on siis erikseen ulkoiluhousut ja takki. Tämä mahdollistaa sen, ettei se kinnaa kiinni edestä eikä takaa, ja juosta voi siis sydämensä kyllyydestä. Tällä hetkellä varmasti ainoa syy siihen miksi käytän välillä WarmHown tilalta Pomppaa on se, että kun on maksanut lähemmäs 60e koiran loimesta niin onhan sitä toki edes joskus käytettäväkin! Lisäksi tietenkin WarmHown pukeminen koiran päälle on aavistuksen työläämpää kuin pelkästään loimen heittäminen koiralle niskaan, joten ehkä laiskuudellakin on tässä osansa.

Meillä siis silti testivoittajaksi selviytyy Capon osalta kaikissa olosuhteissa treenien verryttelyjä lukuunottamatta parhaiten toiminut WarmHow-haalari. Tytöille vielä etsitään sitä kaikkein parasta ratkaisua, tosin alan kallistua niidenkin kohdalla kumilenksuin varustettuun Pomppaan. Xenalla on tällä hetkellä muuten ihan tosi kiva takki (jonka merkkiä en tiedä, ostin sen sille kun löysin alesta sopivan jossa oli vielä vähän kasvuvaraakin) ja se on kyllä muuten mielettömän hyvä mutta sekin ottaa etupäästä kiinni kun koira juoksee.

 

FI MVA

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään koitti Capon lomaltapaluun aika. Viime viikolla käytiin eläinlääkärissä kontrollissa jolloin Capo sai terveen paperit – jalan vaurio on parantunut parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi keskiviikkona kävi vielä hieroja katsastamassa lihaksistonkin kunnon, oikealla puolella oli hiukan jäykkyyttä tietysti siitä johtuen että vasen puoli on ollut vähäisemmällä käytöllä, mutta niistäkin päästiin ja nyt Capo liikkuu todella hyvin ja ensi viikolla saamme jatkaa taas treenejä.

Ritari Räkäparta palasi siis lomalta oikein rytinällä, Porvoon näyttelystä kotiintuomisina jos oikein koko litania kirjoitetaan, VAL ERI1, SA, PU1, SERT, ROP ja tällä tuloksella Capo viimeisteli Suomen Muotovalionarvonsa. Tuomari Anne Sume ihastui kovasti Capon liikkeisiin ja temperamenttiin. Ja nehän onkin yhtiä meidän murun vahvimpia puolia.

Arvostelu kokonaisuudessaan kuului näin:

Erinomainen tyyppi. Lyhytrunkoinen. Hyvät mittasuhteet. Pitkä hyväilmeinen pää. Kuono-osa saisi vielä vahvistua. Hyvä purenta. Hieman kevyet korvat. Erinomainen ylälinja. Hieman pystyasentoinen häntä. Suora edestä. Suora olkavarsi. Hyvät takakulmaukset. Voimakas syvä, hieman lyhyt rintakehä. Hyvälaatuinen turkki. Temperamenttiset liikkeet.

Lahdessa

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään käytiin kyläilemässä Lahdessa Lindan, Nitan ja Noomin luona. Koska Capo on edelleen riehumiskiellossa ja Luna puolustaa pentua, otin mukaan vain Xenan. Lisäksi yritän liikkua Xenan kanssa kaksinkin aika paljon varsinkin uusissa paikoissa, koska vaikka on hyvä että kaikki kolme tulevat porukassa toimeen, en halua että Xena oppii aina luottamaan vain toisten koirien tukeen. Caposta sen verran että nyt mennään viidennellä liikunnallisemmalla päivällä ja pikkumies on täysin oireeton edelleen. Nyt siis uskaltaa jo olla aika optimistinen sen suhteen että selvittiin säikähdyksellä ja reilun viikon päästä se saa jo juosta vapaana ja ehkä vähän treenatakin.

Mutta siis Lahteen. Ensin käytiin Lindalla ja Xena pääsi ensi kertaa kokeilemaan kerrostalon portaita ja muita vähän liukkaampia pintoja, tosin neiti Maailmanomistaja ei lainkaan huomannut tällaisia pikku muutoksia alustassa. Näppärästi ja tarmolla mentiin kolmanteen kerrokseen. Sieltä ajeltiin Löytynmäkeen juoksuttamaan koiria, kuvia ei tullut otettua kauheasti mutta jotain kuitenkin. Tai no ei ajeltu suoraan kolmannesta kerroksesta, laskeuduttiin katutasolle ensin. Eheh.

Alkuun Xenan mielestä sauvakävelijämies olisi voinut painua sinne missä pippuri kasvaa, mutta siinähän sitten opeteltiin sitä että pitäskö se pää pitää kiinnikin välillä. Leikkiä Xena ei vielä uskaltanut isojen tyttöjen kanssa, Luna kun on leikeissään vähän raju eikä Xena ole senkään kanssa uskaltanut oikein leikkiä, luulen että siitäkin johtuen se väistää isoja aika paljon. Toki se juoksenteli niiden kanssa eikä ollut pelokas, mutta pysyi sivussa kun Nita ja Noomi leikki patukalla. Lopuksi Xena sai patukan itselleen ja tepasteli se suussaan ympäriinsä ylpeänä. Ja vähän repi myös. Ja tietty uudessa paikassa oli paljon kiinnostavaa tutkittavaakin, mihin Xena keskittyi suurimman osan aikaa. On se reipas! Myös 2,5h/suunta ajomatkat meni hienosti, Xena on oppinut matkustamaan nätisti autossa ja nytkin lähinnä nukkui häkissä tai katseli istuen maisemia.

Xenan ensimmäiset agilitytreenit

Julkaistu , kirjoittanut .

Kun Capo on treeneistä sivussa niin pitihän sitä agilitya päästä kuitenkin edes vähän treenaamaan, ja tämän treeni-innon uhriksi joutui Xena. Kaapattiin isäntä mukaan kameraa käyttelemään ja suunnattiin kohti Ojankoa.

Aloitettiin puomin harjoittelulla, ensin tietysti vauvapuomilla joka on hieman matalampi ja leveämpi kuin normaali puomi. Lisäksi siinä on vähän pitävämpi pinnoite kuin normipuomissa. Ensin tipauttelin nakkeja Xenalle pitkin matkaa ja ensimmäisellä kerralla ylös tultiinkin reippaasti mutta sitten korkeimmalla kohdalla alkoi vähän huipata ja piti nojautua vähän mutsiin että herraisä mihin kaikkeen pieni malinoispentu oikein tungetaan. Tätä kesti kuitenkin ehkä noin sekunnin sadasosan ja sitten mentiin taas hirveätä vauhtia eteenpäin. Vielä toinen kerta otettiin nakeilla ryyditettynä mutta sitten Xenan mielestä puomi oli jo niin hauska vempele että ei sille paljon nakkeja ehtinyt jaella vaan viiletettiin alastulolle asti ja siellä vasta sitten syötiin targetilta. Jumalaton vauhti sillä oli heti alkuun ja alastulolla sai tarkkaan katsoa että se tosiaan jarruttaa sinne eikä vedä täyttä häkää alas asti. Muutaman toiston jälkeen miehistö olisi lopettanut puomin tekemisen mutta Xena oli eri mieltä, ja useaan otteeseen kun sille hetkeksi selän käänsi niin samassa neiti X oli jo viilettämässä puolivälissä puomia kun oli niin kauhean hauskaa. Eipä siinä sitten muuta kuin äkkiä perään että ehtii alastulolle valmiiksi…

Sitten siirryttiin putkelle. Xenahan on kerran aiemmin tehnyt putkea, mutta silloin se juoksenteli vain Capon perässä sitä läpi. Nyt oltiin ensi kertaa tekemässä sitä ihan itsekseen. Ensin laitoin suoran putken päähän lelun odottamaan jotta Xena näkisi sen, mutta Xena oli sitä mieltä että vinkulelu ei ole yhtään niin hauska kuin mutsin lahkeessa roikkuminen. Niinpä vaihdoin putken päähän odottamaan targetin nakkeineen ja hupskeikkaa kun putkea suoritettiinkin taas hirveätä vauhtia. Tätä toistettiin pari kertaa ja sitten sujui jo siinä määrin reippaasti että lähdin ohjaamaan sitä viereltä. Putken suu piti näyttää sille toki vielä selkeästi että tarkoitus on suorittaa se eikä vaan juoksennella mutsin perässä, mutta hiffattuaan idean mentiin taas kovalla innolla. Jälleen pari toistoa ja sitten lopetettiin. Tai miehistö lopetti, Xenahan suoritti putken vielä muutaman kerran lisää… Mutta mikäs sen parempaa kuin että koiralla on kivaa.

Pentutreffit

Julkaistu , kirjoittanut .

Eilen käytiin Rebeccan kanssa lenkkeilemässä hiekkakuopilla, Rebecalla oli mukana Cecil-pentu ja aiemmin jo blogissa näkynyt William. Meiltä mukaan pääsi vain Xena kun Capo on edelleen saikulla ja Luna taas ei anna muiden leikkiä oikein keskenään ja nimenomaan oli tarkoitus että Xena pääsee Cecilin kanssa leikkimään ja muutenkin morjestamaan vieraita koiria hyvässä hengessä. Kaikki kuvat nähtävissä täällä.

Ennen lenkille lähtöä kävin vähän kävelemässä Xenan kanssa Viikissä katselemassa sivistyneen maailman menoa, ihmisiä, pyöräilijöitä, asvaltoituja katuja… Xenan mielestä oli hauskaa eikä edes kovaa kuuluneet lentokoneiden äänet häirinneet. Hiekkakuoppien parkkikselle päästyä tyrkkäsin sen jälleen hihnaan, kolmatta kertaa sen elämässä, ja Xena käveli hihnassa koko matkan kauniisti niinkuin olisi tehnyt sitä itse asiassa aina. Hiekkakuopalla se myös pulahti ihan suorilta veteen sen kummemmin miettimättä, ja lähti ihan uimaankin vaikka tekniikka ei vielä kyllä ollut oikein hallussa, vaan Xena ui ikäänkuin ylöspäin mikä on aika yleistä vähän uineilla koirilla.

Cecilin ja Williamin kanssa Xena tuli oikein mainiosti toimeen ja käyttäytyi kunnolla. Varmasti mennään samalla kokoonpanolla vielä uudelleenkin lenkille!

Hauska sattuma oli kun meille jo tullessamme kerrottiin että yhdellä kuopista on töissä ruumiskoira,  ja lenkin loppuvaiheessa koiran ohjaaja oli huomannut että mulla on mukanani malikanpentu, ja tuli kysymään että mistä se on kotoisin. Paljastui että kyseinen koira oli Xenan isä Leo, Dubion Legolas. Oikein kukaan ei ollut ensin uskoa että oikeasti siinä isä ja tytär kohtasivat sattumalta metsikössä, ja kuviakin oli otettava todisteeksi. Tässä Leon poseerausta: