Aihearkisto: Yleinen

Hetken on viel aurinkoo mut huolia ei oo

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään Lorusta tuli kokonaista yhdeksän kuukautta vanha, sen kunniaksi käytiin päivällä treenailemassa perinteikkäästi (jos sama toistuu kaks kertaa niin voi sanoa perinteeksi, eikö!) siskon kanssa agilitya. Tai oikeasti sisko treenasi agilitya, ja minä tein omien koirieni kanssa tottikset. Siskolla on siis Capon Salsa-tyttö, ja ainakin into aksaan on kuin isällään, samoin kuin taistelutahto ja saalisvietti. Patukka ja narupallot saa kyytiä ja esteitä meinataan lähteä suorittamaan ihan ominpäin heti kentälle päästyä.

Capo oli ottanut tänään aivan oman pikku ruutitynnyrin mukaan kentälle ja piilottanut sen ehkä partaansa, sellasella innolla se oli hommia tekemässä. Capon kanssa nykyään lähinnä höntsäillään, mut on se kiva että virtaa ja ennenkaikkea iloa tekemiseen löytyy. Capo teki seuraamista ja estehyppyä, ei tehty kyllä ihan kaikkien tokon sääntöjen mukaan koska ei oo tarkoitus kisata, vaan siten että on hauskaa. Tavoite saavutettu!

Lorppis teki tottista. Eipä juuri uutta sanottavaa. Pysyi paikkamakuussa vaikka ohjaaja teki kärrynpyöriä, teki hienot seuraamiset. Hieman parannettavaa täyskäännöksissä.

Ja tokihan se oli otettava 9kk-kuva! Sisko on joutunut tähän hommaan vuosien varrella niin lukemattomia kertoja et homma käy kun leikki, ite puljaat koiran hyvin niin sieltä tulee hyvä kuva. Pentujen kanssa erinomaista, vaikka olisivat hyvin puoli sekuntia niin sisko sen hyvän hetken tallentaa.
Ja olihan hyvä hetki tällä kertaa (joskin paljon pidempi kuin se puoli sekuntia), jessus miten nätti mun pikku tytöstä on kasvanut <3

Jos sää näyttää harmaalt niin se on harhaa

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään päästiin viimein Caponaattorin kanssa hallille aloittamaan treenihommat. Koska alla on pitkä tauko, päätin ainoastaan kartoittaa missä mennään jotta voin sen perusteella miettiä jatkoa.

Aloitettiin tokolla ja nyt on kyllä mielentila koiralla aivan väärä. Uskoakseni nää elämänmuutokset on kuitenkin vaikuttaneet Capoon jossain määrin ja näytti että toko ei ole se mitä nyt on hyvä treenata, koska Capo ottaa minusta normaalistikin painetta kun oon semmonen rautakanki hanurissa -tyyppinen treenaaja tokon suhteen.
Otin hieman seuraamista, kyllähän se siinä vieressä kulki mutta miten kuten. Kontakti tipahteli, paikka vaihteli eikä se ollut itselleen tyypillisesti innokas. Sivulletulot olivat kyllä hyviä ja innokkaita. Noh, ajattelin että tehdään vähän vaan pikkujuttuja eli alokkaan uusia liikkeitä. Kapulan pitoa ja kaukoja. Kapulaa ei halunnut ottaa suuhun ja maasta ei nouse. Vaikka avustin kädellä maasta istumaannousua ja pelkkä kapulan ottaminen suuhun riitti, se näytti siltä kun ois saanut turpaansa. Ei ole koskaan saanut. En edes ikinä puhu sille rumasti trrenatessa.
Joten antaa olla. Pitää saada ensin mielentila oikeaksi ja katsotaan sitten uudelleen.

Jatkettiin siis aksan parissa, ensin otettiin pieni leikkihetki, sitten puomia kun katsoin onko kontaktit kunnossa, pari hyppyjuttua takaakiertoineen ja vähän putkea väliin koska Caposta kivaa. Capo näyttää muistavan kaiken oikein hyvin! Lopuksi uhmasin universumia ja otin vielä kepit. TÄYDELLINEN suoritus. Kaksi toistoa vielä vähän eri kulmista, joka kerralla haki hyvin ja teki hyvin ja tarkasti. Aivan mieletön koira!
Vähän vielä mulle treeniä että muistan taas miten ohjataan ja sitten voidaan varmasti suunnata jo kisoihin.

Lorppalooren mielestä halli oli HAUSKA PAIKKA VOI VITSI MITÄS KAIKKEA TÄÄLLÄ ON OHO TILAA VOIN TÄÄLLÄ JUOSTA KIVASTI JEE joten tehtiin vaan pikkujuttuja kuten vähän ylösnousukontaktia, vähän istumista ja odottamista (eli jätin sen yhden hypyn taakse ja käpsyttelin itse pois ja takaisin) ja imuttamista. Ja leikittiin. Jotta se tajuaisi että vaikka HEI HAUSKAA JUOSTA YKSINÄÄN TÄÄLLÄ JA TUTKIA!!!! niin on myös ihan hauskaa tehdä mun kanssa yhdessä juttuja.

Sunnuntaina aloitellaan Lorun kanssa hakujutut ja Capo jatkaa ensi viikolla agilityn parissa. Ehkä jostain koirasta tulee vielä joskus jotain : D

Going back to my roots

Julkaistu , kirjoittanut .

Tältä näyttää pikkumimmi reilu 18vko vanhana. Kuva on siis otettu jo yli viikko sitten, nythän ikää on jo lähempänä 20vko mutta en viitsinyt postata kuvaa yksikseen.

Capo oli viikon verran lomailemassa siskon luona – eli lellittävänä. Mikä tekee äärimmäisen hyvää tolle tissinvälieläimelle, kun nyt ei kotona kaikki huomio kohdistukaan hänen prinssimäiseen olemukseensa. Sisko oli taas panostanut Capoon paljon ja samalla se sai muistutuksen siitä miten vilkkaammassa kaupungissa pitää muistaa käyttäytyä. Kuvaterveisistä ja muista päätellen Capolla oli tosi hauska viikko. Ja myös siitä päätellen että kotiintulopäivänä se mökötti mulle loppuillan eikä suostunut syömään ruokaansa. Aamulla oli onneksi jo toinen ääni kellossa : D

Lorun kanssa käytettiin kyseinen viikko hyväksi taas vahvistaen meidän koira-ohjaaja -suhdetta. Loruhan hyvin mielellään tukee Capoon, ei muhun. Joten tämä Capon lomaviikko tuli kuin kreivin aikaan kun tehtiinkin Lorun kanssa kaikki jutut keskenään. Vaikutus myös näkyi tosi nopeasti siinä että Loru on selkeästi nyt enemmän orientoitunut minuun, ja kotona sillä tulee hätä siitä että eihän nyt voi olla niin että Capo vaan saa maata kainalossa, ja tunkee itse mieluusti vähän vielä mua lähemmäs.

Kaikin puolin orientaatio muhun on parantunut, ja vaikka on tehny vähän mieli niin eipä oo lähtenyt hätyyttelemään muita liikkujia!
Tänään lähdettiin käymään Espoossa Lindan luona leikkimässä Nano- ja Deia -collieiden kanssa, ja tästä samaisesta häiriöhommelisyystä jätin oman kamerani kotiin. Kuvatessahan on ideaalijuttu että koira ei pyöri koko ajan mussa kiinni – ja enhän mä tietenkään sitä nyt halua houkutella kauemmas itsestäni vaan vahvistaa sitä et mun luona on hyvä hengaa. Toki kavereiden kanssa saa juosta menemään eikä tarvii pyöriä jaloissa, mutta koska helposti tulee sitten tilanne jossa oot ottamassa kuvia ja yhtäkkiä se koira vaan pörrää väärässä paikassa ja huomaamatta ohjailet sen kauemmas saadaksesi kuvia. En halunnut että teen niin vahingossakaan.
Joten kamera jäi kotiin ja annoin Lindan hoitaa kuvaushomman.

Näin hauskaa oli, kaikki kuvat on ottanut Linda Toivonen.

Hunninko maailmankartalle

Julkaistu , kirjoittanut .

Terve!

Ollaan täs taas viime aikoina treenailtu kovasti häiriöhommia. Käytiin oikein Helsingissäkin pyörähtämässä siskon luona, ja siellä malinuaa ois halunnut kovasti vaan katsoa kaikkia maailman lumia siivoavia ja teitä hiekoittavia työkoneita ja ihmisiä ja ja… Eikä yhtään mutsia. Hän olisi halunnut tutustua KAIKKEEN. Siinä kun joku muu pentu saattais vähän ihmetellä et miks yhtäkkiä tollanen bobcatti tuli tohon viereen mesoomaan niin pentu oli sitä mieltä et ”KATSOMAAN LÄHEMPÄÄ JOOKO \o/”. Mutsin taskussa olevat namit oli siihen verrattuna yhtä kiintoisa asia kuin kasa kakkaa. Tai kasa kakkaa varmaan jopa kiinnostaisi enemmän. Tätä nyt ollaan siis edelleen treenattu, että oikeasti mutsikin on ihan hauska tyyppi, vaikka ois muuta kiintoisaa näköpiirissä. Kotikulmilla menee jo mallikkaasti, mutta me asutaankin vähän rauhallisemmalla alueella jossa ei oo niin hullun lailla tarkempaa tutkimusta vaativia asioita.
Sisällä hakeutuu jo huomattavan paljon enemmän syliin ja lähelle nukkumaan ja puuhailemaan kuin mitä meille tullessa, vaikka sosiaalinenhan se on viimeiseen asti ja rrrrrakastaa hullun lailla.

Eilen kaivettiin esiin ensi kertaa narupallot kahden pallon leikkiä varten, ja sepä oli pikkumimmille mieluinen hassutteluleikki. Narupallot meillä on tosiaan esillä vain treenatessa, kotona on olemassa lattialla olevat lelut joita saa nujuuttaa sitten omia aikojaan (jottei puru- ja nujuutusvimma kohdistu kielletympiin asioihin) mutta narupallot liittyy vaan siihen kun leikitään mun kanssa eikä ollenkaan yksin. Narupallot olikin sitten niin makee juttu, että kun leikki loppui ja laitoin pallot pois, etsi etevä puikkonokka palloja joka puolelta kämppää. Vähän vilkaisi pöydille ja kaikkialle että oikeesti nyt! Ei löytynyt palloja. Ehkä löytyy taas kun treeneihin mennään ja mutsilla onkin mukana yllätyskiva palkinto siihen että mutsin kanssa hommia tekee : )

Kongi on ollut viime päivien liukkauden aikana aika jees juttu. Loru on syönyt päivän liha-annoksensa Kongista (eli pari kertaa on saanut päivässä Kongin täyttää) kun en oo päässyt tekemään samanlaista lenkkiä kuin yleensä oman liukkaalla kiukuttelevan polven takia ja siksi etten uskalla kaikkialla tuota pitää samalla lailla vapaana ettei juokse itteään rikki. Kongi kiva on, kaikille Loru sitä suosittelee!

Luna

Julkaistu , kirjoittanut .


11,5v

Sitten tullaan kunniakomentajan tilanteeseen kun uuden tulokkaan tilanne on selvennetty. Lumpparillahan on ollut jo useamman vuoden melko herkästi jumiutuva lantion alue ja toinen kyynärnivel on myös ollut välillä huonona niin että Luna on välillä ontunut sitä. Mitään varsinaista fyysistä vikaa kuten nivelrikkoa siitä ei löydy, ja nämä näkyvät lähinnä levon jälkeen. Mitä enemmän ikää tulee, sen useammin nämä vaivaavat, ylläriylläri. Reipas vuosi sitten mun työtahdin ollessa aika kova, Luna meni äidille hoitoon. Äiti asuu omakotitalossa ja tekee paljon töitä kotoa käsin, ja lisäksi nuorin pikkusiskoni asuu siellä, ja nämä asiat yhdessä tekevät sen että Luna pääsee hyvin usein liikkumaan omaehtoisesti lenkkien ja uimisen lisäksi. Mun kanssa ollessa rytmi kun kuitenkin on se, että arkena aamulla käydään ulkona, sitten mä oon töissä ja koirat nukkuu, sitten mennään taas ulos ja sitten tehdään asioita x, y tai z ilta, sitten nukutaan taas yö ja sama homma jatkuu. Jolloin koira ehtii joka välissä jäykistyä.

Äidin luona oireet tosiaan hävisivät, ja koska meillä oli edessä kaiken muun hyvän lisäksi kerrostaloasumista eikä edes missään kovin alhaalla sijaitsevassa kerroksessa, todettiin että ehkäpä ois koiran etujen mukaista jos se jäisi äidin luo. Ja niin se jäi. Vaikka nyt asumme jälleen maan tasossa niin Luna on kuitenkin ollut yli vuoden jo äidillä, ehtinyt kotiutua ja siitä sielläkin tykätään hirmuisesti. Niinpä totesin kerrostalohelvetistä eroon päästyäni että en mä vanhaa koiraa ala roudata edestakaisin omien mielihalujeni mukaan, etenkin kun siihen se kerrostaloelämän päättyminen ei auta mitään että siltikin mun on käytävä töissä ja Lunalle tulisi taas pitkiä aikoja jolloin se nukkuu ja paikat pääsee jäykistymään hieronnoista sun muista huolimatta.
Hillitön ikävä sitä usein on, ja onhan se nyt oikeasti maailman hienoin koira ilman epäilystäkään. Mutta tässä sitä yritetään olla epäitsekkäitä ja ajatella koiran parasta.