Aihearkisto: Kisat

Tasaisen tappavaan tahtiin

Julkaistu , kirjoittanut .

Taas on monen viikon huisin TÄRKEÄT (:D) asiat päivittämättä! Työ- ja treenitahti on tällä haavaa melko kiivas ja sitten pitäis vielä ehtiä jossain väleissä kupsuttaa tuota pihaa kun se vihdoinkin paljastui lumien alta ja näyttää vähän että mitä siellä kasvaa. Ainakin hulluna rikkaruohoja. Lisäksi meidän lenkkimaastot on niin huiman ihanat että nykyään tunnutaan olevan lenkillä tuplasti enemmän kuin ennen. Kaikki tämän postauksen pikkukuvat aikeavat klikkaamalla isommiksi.

Viikko sitten lauantaina käytiin mätsärissä hölmöilemässä pienen porukan voimin. Ensimmäistä ihan omaa koiraansa hankkimassa oleva pikkusiskoni esitti jokin aika sitten toiveen siitä, että saisi harjoitella koiran esittämistä jossakin mätsärissä, joten kun kerrankin oli lauantai vapaa ja Nelli kysyi meitä Veikkolan mätsäriin seuraksi, niin tokihan lähdettiin. Nannalle tuuppasin siis piuhannokkaan Capon, ja itse otin Xenan jälleen harjoittelemaan kopeloitavana olemista. Xena malttoi jälleen nätisti seistä kehässä mutta tällä kertaa tuomari oli vallan jännittävä ja Xenan mielestä siinä määrin epäilyttävä että ei saanut hampaita katsoa. Saatiin kuitenkin hyvä kokemus tästä, sillä tuomari oli hyvin kärsivällinen ja kävi useaankin otteeseen vain paijailemassa tyttöstä. Mitään sijoituksia tai muitakaan ei ymmärrettävästi tullut, mutta hyvä harjoitus silti, joten olemme vallan tyytyväisiä!

 

      
Xena kävi lisäksi putkiralliradalla, jossa ohjautui melko näppärästi siihen nähden että alla oli yhteensä kolmet agilitytreenit eikä se koskaan ole tehnyt noin pitkää ”rataa”.  Videolla omasta ohjaamisestani huomaa sen, etten luota Xenan irtoamiseen tarpeeksi vaan ohjaan sen hyvin pitkälle putkelle asti, jolloin tulee tuota päin hyppimistä. Mutta no, koiralla oli ikää 11kk, niin vähän treeniä alla ja mentiin noita putkia juoksemaan ihan ex-tempore eikä mitenkään suunnitellusti, joten siihen nähden meni ihan hienosti!

 

Capolla ja Nannalla taas meni todella hyvin, Nanna oli tosiaan ensimmäistä kertaa ikinä minkään koiran kanssa minkään valtakunnan kehässä. Pienet harjoitukset ne otti ennen kehään menoa mutta siinäpä se. Toki pientä hienosäätöä vailla mutta hei, se meni ihan mielettömän hyvin! Rauhallista ja nättiä toimintaa, tuloksena PUN2. Ja todettakoon vielä että porukan kolmas koirakko Nelli ja Nelly (10,5v.) ottivat sekarotuisista ansaitun voiton kotiin, PUN1. Hauska ja rento päivä siis ja vielä saatiin kotiinviemisiäkin.

      
 

Sitten me ollaan reenattu. Capon seuraaminen on HUIKEA. Mielestäni nyt todella hyvä. Pienen treenitauon (ehkä kohta 2kk…) jälkeen jäävät on vähän levällään joten otettiin ne vähän työn alle eli lähinnä se että maahan tai paikalleen jäädään nopeasti ja perusasentoon ei siirrytä ennen käskyä. Jälkimmäinen on edelleen työn alla, ja se onkin meillä ollut hirmu hankala juttu viime ajat. No, jospa isona sitten. Agilitytreeneissä Capo on ollut vähän vaisu. Tekee kyllä mutta se TÄYSIÄ-asenne on ollut vähän kateissa viimeiset pari viikkoa. En siis ole suuremmin sitten hinkannut, ensi viikko otetaan lepiä jo senkin takia että treenien tilalla pitää talkootyönä osallistua episten järjestelyihin, ja lisäksi käytän miekkosen hierojalla.

      

      

Xena taas on edistynyt huimasti ns. kaikessa. Uskon että sen aivot alkoivat kehittyä kun koon kasvaminen loppui. Malttia on tullut lisää ja järkeä paljonkin moneen asiaan. Tottiksessa seuraaminen alkaa olla sen puolesta mallillaan että kontakti ja paikka on hyvä, perusasento todella vahva. Viettiä tuohon seuraamiseen pitää saada lisää, mutta sepä hoidetaan sitten kuntoon kun paikka on niin vahva ettei vietin nostattaminen saa sitä pistämään koko hommaa läskiksi. Jäävien opettelu jatkuu myös, vaihtelevalla menestyksellä. Agilityssa tuo näkyy olevan aivan tykki, harmi että ohjaaja tuntuu olevan suurimman osan aikaa aivan myöhässä… Viime viikolla Xena hyppäsi myös ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) kerran hypyn ihan rimoineen kaikkineen. Pari viikkoa saa vielä hurjastella ilman rimoja, mutta jos kuvista ei löydy mitään kummallisuuksia niin sitten varmaan aletaan ottaa ne pikkuhiljaa mukaan kuvioihin.

Haku- ja rauniotreeneissä on edistytty myös, risteily on ollut Xenalla teemana viime viikkoina ja ämmä se vaan tykkää!

      

      

Noniin, siinä ois sitten suurimmat taputeltu pakettiin. Tapahtumien ja treenien lisäksi ollaan tosiaan lenkkeilty hurjasti, on metsää missä kävellä niin paljon kuin sielu sietää, joka päivä löydetään vähän jotain uutta. Lenkkireittien varrella on myös vähän väliä järviä missä pääsee polskimaan, ja Xena käykin joka lenkin ohessa muutaman kerran polskimassa. Luna ei vielä ole innostunut pulahtamaan kuin pari kertaa, ilmeisesti vesi on sen mielestä vielä turhan kylmää. Ja koska vanha kiukkupussi on jo veteraani-iässä, päättäköön itse milloin vesi on sopivan lämmintä. Capo taas on sitä mieltä että uiminen on jumalan tapa merkata idiootit, joten sitä en ole saanut luonnovesiin vielä ollenkaan. Samasta syystä lähdettiin Nannan kanssa uittamaan tyttöjä pari viikkoa sitten kun Capo oli Helin kanssa reissunpäällä. Tässäpä loppuun vielä kuvia erilaisilta lenkeiltä. Myös nämä kuvat tosiaan saa auki isommiksi klikkaamalla. : )

      

      

Tähtäin eteen ja yläviistoon

Julkaistu , kirjoittanut .

Huhhuh. Viime aikoina on ollut hulluna tapahtumaa, ja kun blogikirjoittelun jatkaminenkin on mietityttänyt niin nyt ollaan kyllä pahasti jäljessä kaikesta. En vieläkään tiedä mitä blogin suhteen teen, mutta ehkä kirjoittelen hissuksiin ja katellaan sitten pidänkö taukoa koko touhusta vai kuinpäin.
No, aloitetaan tuolta toukokuun alkupuolelta! Käytiin Xenan kanssa Liljegrenin Hannun tottiskoulutuksessa, ja sieltäpä saatiinkin hirmu hyvät opit matkaan jatkoa ajatellen. Tuon tottispäivän suurin anti oli kuitenkin se, että mulla on jotenkin ollut koko ajan treenaamisen kanssa päällä sellanen että ”no tää on vielä pentu” -asenne, ja tietysti mulle on monet sitä sanoneetkin että se on nuori koira, älä hätäile. Mikä on tietyllä tapaa ihan totta, mutta nyt ne silmät aukes sen kanssa et kyllä siltä kuitenkin voi oikeasti jo vaatia asioita ja alkaa tehdä uusiakin juttuja… Ja, no, ollaan edistytty. Seuraaminen on edennyt huimaa tahtia (siis ihan oikeasti todella nopeasti), ja tänään aloiteltiin vähän jäävien opetteluakin kun kävin ennen Capon aksatreenejä tottistelemassa. Kokonaisuudessaan sain ihan hirvittävän määrän hyviä uusia vinkkejä, ja ollaan menossa Hannun luona käymään uudelleen heti kun taas päästään. Tottispäivästä lisää kuvia täällä.

 

Samaten ihan muutamassa viikossa Xena on saanut jostain malttia ja ollaan edistytty todella huimaa vauhtia paikallaan istumisessa ja seisomisessa, saan liikkua jo melko pitkiäkin matkoja koirasta poispäin ja se jaksaa silti kauniisti odottaa. Viimeisen pari viikkoa oon ollut ihan todella usein ällistynyt siitä mikä kaikki onnistuu niin hyvin, vaikka aiemmin ei ole onnistunut niin ollenkaan. Siis todella muutama viikko sitten Xena malttoi istua paikallaan niin kauan että otin yhden askeleen taakse ja yhden takaisin eteen. Maassa se ei malttanut odottaa ollenkaan, vaan pongasi sieltä ylös melkein jo silloin jos suoristin itseni. Ja sitten yhtäkkiä ollaan siinä tilanteessa että koira vaan odottaa treeneissä kivasti ja nätisti. o.O

Katsokaa nyt vaikka tätä! Kuten videosta huomaa, ensimmäisellä pätkällä Xenaa pidettiin lähdössä kaulapannasta kiinni koska se ei ole koskaan jaksanut odottaa siinä ja ollaan harjoiteltu sitä erikseen. Sitten kun toinen koirakko suoritti niin mä harjoittelin tuota odottamista ja totesin että koira pysyy niin hyvin, ja videon lopussa se sitten näkyykin että kauniisti istuu ja odottaa. Ja kyllä, palkka on abt koko ajan myöhässä ja palkkaussuuntakin on ihan viturallaan – siinäpä asia jota näemmä mun on harjoiteltava kun on nopeampi koira yhtäkkiä. Ja patukka on niin liian vaikea kaivaa, joten täytynee vaihtaa aksalelu narupalloon vaikka niitä varmaan sit tuhotaankin viis per treeni.

 

No sitten me ollaan käyty mätsärissä. Pääasiallinen tarkoitus tässä oli se, että halusin viedä Xenan vieraan ihmisen kopeloitavaksi, kun kaikki treenikaveritkin alkaa olla sille niin tuttuja ettei treeneissä kopelointi oikein aja tarkoitusta. Kaikenlaista tämmöstä pientä nuoren koiran kanssa häsäämistä. Se reissu menikin sitten ihan yli odotusten, ajattelin että me käydään siellä kehässä vähän pomppimassa ja riekkumassa ja turhaumahaukkumassa mutta mitä vielä. Mulikka se kauniisti ravaili ja seisoi kehässä vaikka ikänä ei olla semmosta harjoiteltu. Tuloksena PUN4, eli ihan hillittömän paljon parempi kuin mitä odotin. Mä ajattelin että jos kopeloinnit menee hyvin niin lähdetään kotio eikä edes jäädä mihinkään sijoitusskaboihin, kun ei sillä nyt oo niin merkitystä. Mutta jäätiin nyt sit kuitenkin (vaikka kopeloinnitkin meni oikein hyvin) ja näin kävi! Kuvat aukeaa isommiksi klikkaamalla.

      
Capo on hionut tokohommia vähän kerrallaan, en oikein vielä tiedä millä aikataululla taas mennään kokeeseen mutta vähän olen kelaillut sellaista että hiljaksiin treenailisin sen kanssa liikkeitä kuntoon stressaamatta mistään, ihan vaan siksi että Capon kanssa on hauska tehdä. Aksassa ollaan siinä pisteessä että kisoihin pitäis ilmottautua, kun mäkin oon saanut vähän jotain ryhtiä tohon ohjaamiseen. Eilen treeneissä Kapteeni oli melko vaisu, joten ens viikolla täytyy varmaan laittaa ilmoa menemään jos silloin on taas treeneissä normaali.

Mutta lauantaina Capo kävi Hamina KV:ssa hakemassa erinomaisen ja sunnuntaina käytiin Tuomarinkylässä hakemassa EH koska oli kuulemma liian lyhyessä karvassa. On se silti niin rakas muru, ja oli ihanaa saada se kotiin kokonaisen kahden päivän erossaolon jälkeen. Ja on noi koirat kyllä niin hitsautuneet yhteen, Kun Capo tuli kotiin niin tytöt muikeana parveili sen ympärillä ja pussaili varmaan vartin verran.

 

ALO2

Julkaistu , kirjoittanut .

Käytiin Kapteenin kanssa tokokokeessa, ja eihän se nyt ihan putkeen mennyt. Kuten aiemmassa postauksessa jo mainitsin, olen ihan järjetön jännittäjä. Ennen koetta olen koko päivän kuin tulisilla hiilillä, en kykene keskittymään mihinkään tai ylipäätään tekemään mitään. Eilenkin tuntikausia ennen koetta mieheni oli laittanut minulle muutaman tekstiviestin, ja vaikka olen ne lukenut pariinkin kertaan, en todellakaan muista mitä niissä luki. Ehkä se jännitys joskus helpottaa, todennäköisesti ei. Sitten kun oma suoritus on ohi oli kyse mistä lajista vaan, on todella rento fiilis ja sellanen että voisin mennä heti uudelleen. Kai tässä täytyy jollekin psyykkisen valmentautumisen kurssille kohta lähteä ettei jännityksen takia menisi kisoja pieleen. Agilityssa se nyt ei ole niin vaikuttanut koska radalle päästyä jännitys lakkaa mutta tokossa hitaampitempoisena lajina se sitten tuntuu ihan koko ajan.

Ensiksi vaikka tästä nämä pisteet ja jäljemmässä sitten seliselit. Yhteenvetona tässä vois kuitenkin sanoa että kaksi ensimmäistä liikettä meni niinkuin suunnilleen pitkin, muutoin koko koe noudatti sitä kaavaa että mielestäni TÄYSIN POMMINVARMAT liikkeet meni ihan läskiksi ja ne joita eniten hermoilin, meni hyvin. Capo myös tuntui reagoivan aika paljon siihen että paikalla oli niin paljon ihmisiä ja koiria, agiradalla se ei siihen kiinnitä mitään huomiota mutta tokojuttuja ei koskaan olla tehty niin lähellä isoa väkijoukkoa koirineen.

Luoksepäästävyys 10
Paikallaanmakuu 8
Seuraaminen kytkettynä 7
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5
Luoksetulo 6
Seisominen seuraamisen yhteydessä 6
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 8

141p. 2-palkinto.

Luoksepäästävyys ja paikallaanmakuu meni ihan niinkuin yleensä eli hyvin, ei ongelmia. Ainoa mistä lähti paikallaanmakuussa pisteitä oli se, että Capon kanssa on nyt niin paljon hinkattu sitä ettei sieltä maasta nousta kun tulen takaisin, ettei se nyt sitten noussut käskystäkään, eli tarvitsi siihen kaksoiskäskyn.

Hihnassa seuraamisessa meillä on ollut vähän ongelmia sikäli että Capon mielestä hihna tarkoittaa taukoa, eli sillä haavaa ei olla töissä. Kaksi kertaa taisin ennen koetta seuruuttaa hihnan kanssa ja silloinkin se näytti vähän siltä että mitä sä muija meinaat, oot unohtanu mulle nää vermeet päälle?! Capo kun ei ole treeneissä koskaan kiinni, ainoastaan joskus autolle vietäessä tai sieltä tullessa jos jostain syystä on tarve. Sepä meni sitten justiinsa niinkuin tästä alustuksesta voi olettaa, Capo kyllä kivasti käveli oikealla paikalla vaan kontaktia alkoi näkyä vasta ekan käännöksen jälkeen kun se hiffasi että JAA SIIS SEURAAMISTA VAI? Täytyy jatkossa alkaa pitää sillä muutenkin kokeeseen parempaa pantaa jota ei pidetä päällä muuta kuin treenatessa, ja lisäksi tarvitsen ehdottomasti lyhyemmän hihnan jottei se häiritse.
Taluttimetta seuraaminen menikin sitten ihan nappiin niinkuin pisteistäkin huomaa. Capo huomas että jotain hommia pitäs tehdä. Videollekin se saatiin:

 

Molemmat jäävät meni muuten oikein hyvin, paitsi molemmissa Capo väisti minua ihan reilusti kun tulin takaisin eli nousi/istui ilman käskyä ja tosiaan väisti kunnolla, tiedä sitten mistä se johtui. Siitä pistemenetykset molemmissa, seisomisessa hiipi myös pari askelta perään ennenkuin pysähtyi.

No luoksetulo sitten. Capon ehdottomasti lempparein liike ikinä. Liike jossa se ei koskaan ole tehnyt yhden yhtä mokaa, ei treeneissä, ei missään. Liike jonka luotin menevän täysin nappiin varmasti, se on ylivoimaisesti Capon bravuuri. No ei ollut nyt kyllä. Lähti heti käskystä kyllä tulemaan ja lujaa tulikin, oli jo hetken perusasennossa mutta sitten saikin yhtäkkiä jonkin aivovamman ja kävi tekemässä pienen halkaisijaltaan noin puolen metrin haistelukierroksen ja sitten palasi uudelleen perusasentoon. Minä siinä aivan hoomoilasena että mitähän tässä nyt oikein tapahtui.. Tosi moni koira kyllä haisteli siinä samassa kohdassa että ehkä Capo sai nenään jonkun oikein mehukkaan hajun, mutta en ois uskonut että lähtis vaan lähtipä kuitenkin. Tosin se oli koko kokeen ajan vähän sen näköinen ettei ole aivan täysillä mukana vaan toinen aivopuolisko ehkä on vähän muissa maailmoissa, oisko sitten reagoinut vaan taas mun jännitykseen siten. Niinhän se aina melkein tekee kun olen itse jännittynyt.

Estehyppy on toinen liikkeistä joka on aina ollut aivan ehdottoman varma. Sitä ei ole koskaan tarvinnut hioa tai mitään, se on aina mennyt hyvällä rutiinilla. Vaan eipä mennyt nyt. Capo lähti käskystä aivan oikein heti hyppyyn, pysähtyi hetkeksi, totesi että jumankauta tossa on puolen metrin päässä se ärsyttävä snautseri (toim. huom. jostain syystä se oli Capon mielestä hyvin ärsyttävä, ei minun), hukkasi ajatuksen ja hyppäsi takaisin ja suoraan perusasentoon. ???? Kysyn vaan!

Tästä sisuuntuneena me ei todella jätetä tätä tähän mutta ehdottomasti tarvitaan kokemusta tuollaisesta häiriöstä jossa yleisö ja kilpakumppanit on hyvin lähellä ja joukoittain kun suoritetaan liikkeitä. Seuraavat kokeet jo katselinkin tähän keväälle ja nyt ei muuta sitten kuin parantamaan siihen ykköstulokseen.

Paluu agilitykentille

Julkaistu , kirjoittanut .

Viikko sitten sunnuntaina palattiin Capon kanssa agilityhommiin, laskeskelin juuri että yhdeksän kuukautta sitten ollaan treenattu viimeksi aktiivisesti, sen jälkeen taitaa olla ollut kahdet treenit, yhdet elokuussa ja yhdet tammikuun alussa. Aika takki auki siis lähdettiin koettamaan onneamme Kirkkonummen Kennelkerhon kisoihin Masalaan. Pitkän tauon lisäksi itse olen aikamoisessa flunssassa ja ääliönä olin jättänyt tarkistamatta että missä ne kisat nyt ovatkaan, ja ajoin ensin KKK-hallille ihmettelemään että miksei täällä ole ketään. Ei muuta kuin puhelimesta kilpailukirjettä auki ja tarkistamaan kisapaikka. Kerrankin kärsimättömyydestäni oli hyötyä, en jaksanut enää odotella kotona ja lähdin todella ajoissa kohti kisapaikkaa, ja näin minulla oli onneksi reilusti aikaa siirtyä KKK-hallilta Masalan Kuplahalliin jossa ne kisat pidettiin. Rata oli erittäin hyvä meille, sellainen jossa en itse juuri päässyt sähläämään mitään… Tolkuttoman helpolta se ainakin tuntui, tosin huomasin kyllä että varmistelin melko paljon mm. putkeen menoja (miksi ihmeessä, kysyn vaan…), rengasta ja keinun alastuloa. Capon meno oli niin varmaa ja hienoa ettei todellistakaan ole, hirveän harmi että olin yksikseni paikalla enkä siis saanut videolle tätä rataa. Aikakin olisi varmasti ollut nopeampi jos olisin jättänyt varmistelut vähemmälle ja vaan juossut ja luottanut koiraan. Toisaalta jos olisinkin vähän roiskinut menemään ja sitten olisi tullut joku typerä virhe kuten aiemmissa kisoissa, olisin kironnut taas sitä etten varmistanut. Joten ehkä ihan hyvä näin!

Niin, nolla ratavirhettä, 10,77s ihanneajan alitus ja sijoitus 2. Sillä saatiin plakkariin SERT ja siirryttiin siis VIHDOIN sinne kakkosiin! Nyt täytynee vähän treenata ensin ennen kakkosten radoille lähtöä, ettei ohjaaja jäädy aivan täysin.

Myös Xena oli mukana kannustamassa isoveikkaa, lähinnä saadakseen vähän kokemusta kisailmapiiristä ja muusta jännästä. Xena ei ollut moksiskaan, kaikki oli vaan hauskaa, ja jopa pimeä ja jäykkä pyöröovi halliin mentäessä tuntui vain vähän jännältä mutta läpi mentiin silti. Tai siis, ei me menty ovesta läpi vaikka senkin vois hyvin kuvitella tapahtuneen, ihan oikein pyörittiin sääntöjen mukaan siinä ovessa. Minulle sanottiin minien radan jälkeen että palkintojenjako on vasta medien jälkeen, joten koska olin jo loppuverkannut Capon, vein sen autoon ja ajattelin että sillä välin haen Xenan halliin kun täytyy kuitenkin odotella. Kun pikkuakka oli hallissa, alkoikin palkintojenjako yhtäkkiä ja niin pääsi Xena ensimmäistä kertaa palkintopalleille ilman että sillä oli osaa tai arpaa siihen saavutukseen.

Capo on ollut muutenkin tomerana ja ahkerana viime aikoina, tammikuussa se kävi Liettuan reissulla Helin kanssa hakemassa itselleen CACIBin. Tottiksessa ollaan siinä pisteessä että odottelen tässä kuumeisena uusia työvuoroja jotta voisin mallailla BH- ja tokokoekalentereita. Ehkä meistä vielä joskus tulee jotain!

FI MVA

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään koitti Capon lomaltapaluun aika. Viime viikolla käytiin eläinlääkärissä kontrollissa jolloin Capo sai terveen paperit – jalan vaurio on parantunut parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi keskiviikkona kävi vielä hieroja katsastamassa lihaksistonkin kunnon, oikealla puolella oli hiukan jäykkyyttä tietysti siitä johtuen että vasen puoli on ollut vähäisemmällä käytöllä, mutta niistäkin päästiin ja nyt Capo liikkuu todella hyvin ja ensi viikolla saamme jatkaa taas treenejä.

Ritari Räkäparta palasi siis lomalta oikein rytinällä, Porvoon näyttelystä kotiintuomisina jos oikein koko litania kirjoitetaan, VAL ERI1, SA, PU1, SERT, ROP ja tällä tuloksella Capo viimeisteli Suomen Muotovalionarvonsa. Tuomari Anne Sume ihastui kovasti Capon liikkeisiin ja temperamenttiin. Ja nehän onkin yhtiä meidän murun vahvimpia puolia.

Arvostelu kokonaisuudessaan kuului näin:

Erinomainen tyyppi. Lyhytrunkoinen. Hyvät mittasuhteet. Pitkä hyväilmeinen pää. Kuono-osa saisi vielä vahvistua. Hyvä purenta. Hieman kevyet korvat. Erinomainen ylälinja. Hieman pystyasentoinen häntä. Suora edestä. Suora olkavarsi. Hyvät takakulmaukset. Voimakas syvä, hieman lyhyt rintakehä. Hyvälaatuinen turkki. Temperamenttiset liikkeet.