Aihearkisto: Roinajutut

Syysmuoti 2013

Julkaistu , kirjoittanut .

Kesällä kun retkahdin hankkimaan junnuille viilennysloimet, tilasin samasta alesta Capolle sadetakin. Jo jonkin aikaa on häirinnyt se, että sateisella tai muuten märällä kelillä Capo pysyy hyvin lämpimänä lenkin, mutta kun tullaan autoon tai kotiin ja Capo on siis paikallaan, alkaa tärinä melkein heti. Aiemmin olen kuivannut sen pyyhkeellä ja heittänyt BOTin päälle ja joskus vielä vähän peittoakin. Meillä on olleet aina asiat vähän niin, että koiria en turhaan pue, karvat saa mennä märiksi ja kuraisiksi jos on mennäkseen, ei olla sokerista tehty ja kestetään likaa. Niinpä ei ole tullut mieleenkään että mitäpä jos sen koiran suojaisi siellä lenkillä siltä sateelta niin sille ei ehkä tulisi kylmä ensinkään… Yhdelläkään koiralla kun ei koskaan ole ollut mitään sadetakkeja. No, nyt kuitenkin alea selatessani mietin että nytpä ois tuossa halvalla Hurtta Lifeguard Storm -sadetakki, joka tekisi varsinkin syksyisin helposti maastoutuvan Capon hyvin näkyväksi mahdollisille muille liikkujille, etenkin moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla liikkuville.

Niinpä takki laitettiin tilaukseen, ja aika pian pääsimme kokeilemaankin sitä ensimmäistä kertaa. Kaikki osat koirasta jotka olivat suojassa takin ollessa päällä, pysyivät todellakin hyvin kuivana. Teimme noin tunnin lenkin kovassa kaatosateessa metsässä, ja takki piti sateen erittäin hyvin vaikka on varsin kevyttä kangasta. Erityisesti pidän tuosta niskaakin suojaavasta osasta, jota ei kaikista takeista löydy. Ainoa miinus taas tulee siitä että tuossa(kin) takissa etuosa on vähän huonosti suunniteltu koirille jotka liikkuvat muutenkin kuin siististi sipsuttamalla, etuosa kinnaa hieman kiinni ja näin rajoittaa koiran etujalkojen liikeratoja. Lisäksi etuosan tarrakiinnitys antaa melko helposti periksi. Jos tuon etuosan kuitenkin jättää vähän löysälle, saa koira vietyä etujalkojen liikeradat loppuun asti eikä etuosan kiinnitys myöskään aukea yhtä lailla. Muuten takki istuu hyvin, ja tuo väri! Se on vaan fiksuin idea koiran sadetakkiin. Näkyy, kauas ja hyvin. Varmasti tulee olemaan meillä kovassa käytössä sadekeleillä.

Jo viime syksynä ostin Capolle Hurtta Lifeguard Polar -huomioliivin. Syy tämän liivin hankinnalle oli se, että etenkin Capolla pienenä koirana ei edestä katsottaessa auttanut ”normaali” marketeista saatava liivi yhtikäs mitään. Sama homma jos tulee vaikka koirien kanssa lenkkeilevän takaa autolla, paljoa ei näy. Näkyvyys sivustakin oli vähän niin ja näin. Niinpä päätin kokeilla tuota Polar-liiviä, ja se kyllä on hintansa veroinen paljon lenkkeilevälle. Itse tykkään syksyisin pitää huomioliivejä ihan kaikilla lenkeillä päällä, myös siis päivisin valosalla koska pidän koiria yleensä vapaana ja ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Jos koira ajautuu vaikka yksin jostain syystä reissun päälle, on huomattavasti todennäköisempää ettei se löydy auton alle liiskautuneena jos sillä on karkureissulla huomioliivi päällä. Polar-liivi on mielestäni erityisen hyvä sen lisäksi että se näkyy paljon paremmin kuin normiliivit, myös siksi että se pysyy koiralla paljon paremmin päällä. Ainakin meillä kyljessä olevat tarrakiinnitykset tosi helposti irtoilivat ja liivit roikkuivat miten sattuu. Polar-liivissa selässä oleva vetoketju varsin hyvin pitää liivin paikallaan, joskin sekin tuppaa vähän avautumaan välillä, mutta se on helppo huomata ja korjata asia.

Todennäköisesti hankin tuon Capon ”testikappaleen” lisäksi myös tytöille omat Polar-liivit syksyn tullen, ja suosittelemme niitä ehdottomasti kaikille!

Ps. kysymyspostaukseen ehtii heitellä kysymyksiä vielä tämän vuorokauden loppuun asti!

 

Leikkiä ikä kaikki

Julkaistu , kirjoittanut .

Viime aikojen suosikkiaiheeni; lelut. On tullut mietittyä tätä paljon, selattua nettiä ja hipelöityä koiratarvikeliikkeissä erilaisia leluja. Syy on yksinkertainen; harrastetaan montaa lajia joiden sisälläkin on ehkä monenlaisia asioita joihin tarvitsee erilaisia leluja. Esimerkiksi ilmaisulelun on oltava selkeästi tietty lelu jota ei käytetä muualla. En halua että koira alkaa haukkua minua kun kyseinen lelu on kädessä jos ollaan tekemässä vaikka tottista tai agilitya. Niinpä ilmaisulelu on meillä tennispallo, sitä ei käytetä missään muualla eikä millään muulla lelulla harjoitella ilmaisua. Ilmaisulelun löytäminen tai ehkä enemmänkin keksiminen oli kaikkein vaikeinta.

Agilityssa käytössä on tällä hetkellä narupallot, ja sopivan narupallonkin löytäminen tuntui olevan työn ja tuskan takana. Lähinnä siksi, etten halunnut sellaista normaalia kovaa palloa johon koiran on vaikeampi purra kiinni (Xenalla kun ei oo kovin iso suukaan) mutta myöskään kuvassa näkyvän vihreän pallon kaltaiset pehmeät pallot eivät käyneet, koska se on meidän tottislelu. Jos pallo oli sellainen johon Xenan on vaikea purra kiinni, ei leikkiminen ollutkaan enää meidän yhteinen juttu vaan Xena mielummin pallon saatuaan rallitti se suussa ympäri kenttää itsekseen. Aika kauan sain etsiä jotta löysin edes hieman pehmeämmän narupallon joka ei kuitenkaan mene heti rikki. Kyseinen pallo oli muuten samanlainen kuin narupallot yleisimminkin, mutta sen pohjassa olikin reikä, joka tekee pallosta hieman joustavamman ja pehmeämmän.

Syy, miksei tottiksessa ja agilityssa voi olla samaa lelua on se, että Xenalle tottiksessa käytettävä lelu tarkoittaa hyvin selkeästi sitä että nyt tehdään tottista ja se välittömästi menee oikeanlaiseen moodiin. Kun on olemassa jo lelu joka virittää sen heti oikealle taajuudelle, on tottiksen aloittamiseen helppoa myös lisätä jokin virityssana joka pysyy kun lelua sitten häivytetäänkin vähän tekemisestä.

     

     

Patukkaa käytän aika paljon eri jutuissa koska siihen on kätevä antaa koiran vähän purkaa jolloin treenaaminen on vähän helpompaa. Patukka myös on Xenan ehdoton lemppari, enkä halunnut ns. jäädyttää sitä vain ilmaisun harjoitteluun. Agilityssa en voinut Xenan patukkaa kuitenkaan käyttää, koska se on hankala kaivaa treeniliivin taskusta, olin aina auttamatta myöhässä lelun kanssa ja niinpä palkkaussuunta suurimmaksi osaksi oli väärä koska koira ehti kääntyä viimeisen esteen jälkeen katsomaan minua jolloin usein palkkasin sen vaan nopeasti johonkin suuntaan, kun palkan pitäisi aina lentää jo eteenpäin kun koira suorittaa viimeistä estettä. Pallolla tämä onnistuu helpommin.

Patukoista suosin nykyään Berran kaksikahvaista täytettyä nahkapatukkaa tai sen kaltaisia muiden valmistajien tuotteita. Joskus pääsiäisen tienoilla kisoissa suuntasin Berran ständille ostamaan Capolle toista ilmaisupatukkaa ja samalla ajattelin ostaa Xenalle uuden patukan jos löytäisin sopivan. Sillä oli tuolloin ollut käytössä kuvassa näkyvä Julius K9 -patukka, mutta kuten näkyy niin siitä on syöty kahvanaru poikki eikä tuo patukka tuntunut sille muutenkaan sopivalta. Löysin ständiltä juuttipatukan jota Xena sai kokeilla ja totesin että me otetaan tämä. Myyjä yritti suositella tuota nahkapatukkaa mutta olin sitä mieltä että se on samantien tuhannen päreinä ja itsepintaisesti pysyin juuttipatukassa. Koska ostin tuon juuttipatukan ja lisäksi patukan Capolle, saatiin kuitenkin kaupan päälle se suositeltu nahkapatukka. Ja taas muut tiesivät minua paremmin, nykyään tuo nahkapatukka on sekä mun että Xenan ehdoton lemppari. Siitä on hyvä tarttua kiinni, repiä ja se mahtuu vielä hyvin treeniliivin takataskuunkin. Juuttipatukka sen sijaan on jo iät ja ajat sitten ollut entinen ja jouduttu heittämään pois.

Capolla palkkaus on helpompaa, patukkaa käytetään ilmaisupalkkana, narupalloa agilityssa ja tottiksessa tehdään toistaiseksi nameilla koska se menee helposti ylivireiseksi lelupalkasta ja alkaa sählätä. Kuvassa näkyvät narulelut olen todennut olevan ihan yhtä tyhjän kanssa meillä, sekä pienemmät että tuon isomman sinimustan. Punaiset muovikapulat taas on meillä uimaleluina ja jostain voitettua vinkulelua en muista koskaan käyttäneeni.

Tällaisia leluja meillä, mites teillä?

Miehistönkuljetuspohdintoja

Julkaistu , kirjoittanut .

Kun Soturit lähtevät sotajalalle, on sotaratsun oltava just eikä melkein sopiva. Viikko sitten maanantaina komppanialle saapui uusi logistiikkayksikkö, jota tietenkin on heti ostopäätöksen jälkeen varusteltu mahdollisimman hyvin tarpeisiimme sopivaksi. Ja tämä varustelu on toki aloitettu jo iät ja ajat ennenkuin auto edes saapui kotiin… Ensimmäinen kriteeri autolle oli se, että sen on oltava neliveto. Asumme keskellä metsää jossa aurataan kun huvittaa jos sattuu huvittamaan. Jos jäät jumiin niin siinähän sitten temmot ja kiroat, oravat voi kuulla mutta kun ei ole naapureitakaan, niin turha odottaa että joku muu ihminen kuulisi. Lisäksi koska useimmat treenitkin on jossain hevon tuutissa, on mukava kun voi mennä sinne autolla joka kiipeää vaikka puuhun, sen sijaan että se jäisi jumiin siinä vaiheessa kun renkaan eteen tipahtaa kaksi lumihiutaletta. Varmaan kuuluu jo rivien välistä että tässä on ajettu 2,5v. takavetoisella pakettiautolla?

Ja sitten toiseksi tärkein kriteeri. Takaluukun oli oltava mahdollisimman suuri. Sinne on mahduttava kaksi isokokoista koiraa ja niillä pitää olla tarpeeksi tilaa jotta ne voivat mukavasti autossa vietellä aikaa pidempiäkin aikoja esimerkiksi treeneissä, pitkillä automatkoilla, leireillä ja niin edelleen. Pakettiauto ei ollut todellakaan enää vaihtoehto, ei edes nelivetona, joten farmareita siis katsottiin. Capolle autossa on oma kuljetusboksi kiinnitettynä takapenkille, koska haluan joka ikiselle koiralle mahdollisuuden rauhoittua ja levätä ilman että joku muu koirista häiritsee. Talvella ollaan muutamia kertoja jouduttu ajelemaan koko konkkaronkan voimin isännän sedanilla, ja vaikka koirat takapenkillä ihan nätisti matkustavatkin, niin eihän se kerta kaikkiaan toimi yhtään pidemmillä matkoilla eikä Lunaa ja Xenaa voi edes jättää kaksin autoon. Luna vaatii autossa oman tilansa, jos sillä palaa käämi niin muut saavat kyllä tuta sen, enkä todellakaan halua että autossa alkaa mitään rähinöintiä kesken matkan. Capo taas mielellään nukkuu automatkat ja käyttää muutenkin autossaoloajan tehokkaasti lepäämiseen, ja siitä syystä haluan sillekin oman tilan jossa olla täysin rauhassa, vaikka periaatteessa ne Xenan kanssa kulkevatkin ihan hyvin yhdessäkin.
Toki kriteerejä on paljon muitakin kun itse ajelen vuodessa vähintään noin 120 000km, mutta ei mennä siihen sen enempää vaan pysytään ennemmin tässä autoasiassa noin koirien näkökulmasta katsottuna.

Koska turvallisuus on tietenkin mielessä ylimpänä, ensimmäisenä olin pitkään sitä mieltä että meille tulee kolarinkestävä Variocage-häkki, toki double-mallina. Mittailtiin ja mallailtiin ja tultiin siihen tulokseen että vaikka uuden auton takapaksi on suuri, häkki kuitenkin tekee sen ettei tila tule täysin hyödynnetyksi ja mielestäni tytöille jäisi häkissä liian vähän tilaa. Kaikki kevythäkkiviritelmät sun muut sellaiset eivät tulleet kyseeseen turvallisuusnäkökulman takia (lähtee lentoon siinä missä koira ilman kevythäkkiäkin), eivätkä myöskään siksi että Touhukas Puikkonokka Xena menee niistä läpi valoakin nopeammin jos sellaiseen joutuu. En halunnu myöskään mitään muunlaisia häkkivirityksiä jotka rämisee, vie ylimääräistä tilaa ja niin edelleen. Lopulta päädyin siis Kulkukoira-veräjään ja samaten Kulkukoiran valmistamaan väliseinään. Koiraverkoksi valikoitui Roadmaster-kuormaverkko. Takaluukun lattialle laitettiin muovimatto koska autossa tulee varmasti matkustamaan märkiä ja likaisia koiria, ja maton päälle pehmikettä jotta autossa on mukava loikoilla. Jatkossa vielä tarkkailemme Xenan toimia sen jäädessä autoon odottamaan, ja tarvittaessa sen puoli takaluukusta suojataan vielä teräviltä ja ahkerilta puikkonokan hampailta.

Aiemmassa farmarissani koirien kuljetus oli ratkaistu niin, että takapenkkien päällä oli kuormaverkko, pikkujätkille oli oma yhteinen häkki ja loppu tila takaluukussa jäi Lunan käyttöön. Tämä ratkaisu ei kuitenkaan enää ymmärrettävästi toimi, sillä nyt ”isoja” koiria on kaksi ja haluan takaluukkuun ehdottomasti veräjän jotta a) takaluukkua voi huoletta pitää auki kesän treeneissä koirien ollessa autossa b) Xenalle on vielä vähän vieras asia se, ettei autosta saa rynnätä heti ulos. Tätä ryntäilemistä on kovin vaikea hallita samalla kun avaa luukkua jos koirat ovat siellä ilman veräjää, joten veräjä on tosi must juttu.

Muotiblogaus!

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänä talvena meillä on pohdittu ja testailtu oikein urakalla koirien talvivaatetusta Capon ansiosta. Capseli kun on niin kova poika liikkumaan, että vaikka se ei vielä koskaan ole lenkillä palellut vaatettamattomana edes miinusasteiden lähennellessä pariakymmentä, niin lihastensa hyvinvoinnin tähden olen pyrkinyt löytämään sille kuitenkin jonkinlaista suojaa päälle kylmimmille keleille. Lisäksi koristekarvoihin paakkuuntuva lumi vaikeuttaa sen lenkkeilyä, minkä haluan myös estää. Ja siitä syystä että Capon lenkkeilytyyliä kuvastaa parhaiten sana TÄYSIÄ, asettaa se tiettyjä haasteita myös sille mitä sen päälle voi laittaa.

Capon garderobin muodostaa Pompan, Back On Trackin ja WarmHown pyhä kolminaisuus. Kaikista on ollut muistaakseni jo aiemminkin mainintoja pitkin blogia, mutta syvennytäänpä nyt vielä erikseen jokaisen puutteisiin ja vahvuuksiin kun niitä on tässä tullut mietiskeltyä.

Back On Track koiranloimi. Ensimmäinen loimi jonka Capolle hankin, vuoden 2011 alkusyksystä ennen agilitytreenien aloittamista jotta alku- ja loppuverryttelyille olisi vähän päällepantavaa joka maksimoisi verryttelyn hyödyn lihaksiston kannalta. BOT on vettä hylkivää ja hengittävää polyesteriä, jossa on keraaminen vuorikangas. Lyhyesti selitettynä BOTin kankaalla on lämmittävä vaikutus, joka kiihdyttää verenkiertoa ja näin rentouttaa jännittyneitä lihaksia. Koska kuitenkin valmistajan sivuilta voi lukea tarkemmin sen toiminnasta, siirtykäämme käytännön puolen arviointiin.

Capolla on vuoden mittaan jonkun verran ollut lihasjumeja, todennäköisesti muiden vaurioiden (lantion törmäysvamma ja ristisiteen vaurio) aiheuttamia. Oikein kylmillä ilmoilla sillä on ollut nyt muutaman kerran myös sellaista, että kun ollaan käyty pitkä (ja tämän sekopääporukan kanssa myös poikkeuksetta erittäin vauhdikas) lenkki ja sitten on lepäilty sen jälkeen hetki, Capolla helposti jäykistyvät lihakset ja se ontuu hetken aikaa ylösnousemisen jälkeen. Capolla käy hieroja kerran kahdessa viikossa tai kerran kuukaudessa riippuen sen treenimääristä ja muutenkin olotiloista, mutta BOTista on ollut hurjan paljon apua. Pidän nykyisin Capolla aina sekä treenien että lenkkien jälkeen BOTtia päällä, joskus yönkin yli, ja kaikki nämä lihasjäykkyysoireet ovat sen myötä hävinneet. Toki meillä venytelläänkin Capon kanssa ahkerasti ja käytän sillä myös kauratyynyä, mutta se ei oikein tunnu auttavan yhtä tehokkaasti kuin BOTin pito. Meillä on käytössä keväisin, syksyisin ja sisällä BOTin verkkoloimi, kylmemmillä ilmoilla ennen ja jälkeen treenien sekä treeneissä odotteluajalla BOTin toppaloimi.

BOT on toiminut niin hyvin Capolla, että tarkoituksena olisi tilata sellainen myös Lunalle. Odottelemme kuitenkin että neiti X vielä vähän kasvaa, jospa saataisiin tytöille yhteinen BOT.

Miksei BOT sitten riitä meille yksinään?

Vastaus on yksinkertainen. BOT kinnaa jonkun verran etupäästä, koska etujaloille ei ole jätetty tarpeeksi tilaa jotta niiden liikerata pääsisi toteutumaan loppuun asti. Tästä ei ole haittaa esimerkiksi verrytellessä koiran kanssa treenejä varten silloin kun verryttely toteutetaan pääasiassa niin että koira ravaa, tai jos koira ei muuten vain ole luonnostaan sekopäinen koheltaja. Lenkkeillessä se kuitenkin on Capon kohdalla haitta, sillä Capo ei pysty käyttämään koko kroppaansa oikein juostessaan lujaa, ja se taas altistaa jumeille.

Tästä syystä ostin ihan normiulkoilulenkkejä varten Pompan, jonka etupää on suunniteltu juuri niin että etujalat pääsevät toimimaan oikein ja Capo saa ne venytettyä niin eteen kuin on tarvis Pompan etuhalkion ansiosta. Pompan ainoa ongelma taas on se, että siinä ei ole lainkaan kuminauhoja takapäässä. Pompan sivuilla väitetään että takaosa on niin hyvin muotoiltu ettei kuminauhoja tarvita, mutta tässä kohti esitän eriävän mielipiteeni. Capolla takapään kangas tuppaa lepattamaan ihan missä sattuu kun se siirtyy edes hitaammanpuoleiselle laukalle, eikä todellakaan pysy takapään päällä sitä suojaamassa. Lunalla tämä ongelma on vielä pahempi, koko loimi lähtee usein liukumaan toiselle puolen koiraa, ja usein joudun korjaamaan sitä monta kertaa lenkin aikana.

Hassua kyllä, BOTissa taas on takaosassa kuminauhat mutta niitä ei liiemmin tarvitse käyttää, sillä se pysyy muutenkin todella hyvin paikoillaan koiran päällä kovemmassakin vauhdissa. Jos saisimme yhdistettynä Pompan etuosan ja BOT:n takaosan, olisi meillä oikein hyvä loimi! Joskaan Pompan takaosan ongelma ei onneksi kuitenkaan ole sitä luokkaa joka vaikuttaisi koiran liikeratoihin ja näin lihaksiston hyvinvointiin, joten jatkamme edelleen sen käyttöä hyvillä mielin. Tosin tarkoituksena on jossain vaiheessa kiristää joku ompelutaitoinen ompelemaan noihin Pomppiin ne kuminauhat.

Ja miksi meillä näiden kahden lisäksi on vielä WarmHow-koiranhaalarikin? No, nuoskalumikausia varten. Kun ulkolämpötila on lähellä nollaa ja lunta on vaikka muille jakaa, tarttuu lumi helposti Capon jalkakarvoihin kiinni muodostuen paakuiksi ja estäen näin taas jälleen Capoa käyttämästä kroppaansa oikein. WarmHow toki on erittäin hyvä myös silloin kun pakkasta on enemmän, ja oikeastaan se on näistä kaikista kolmesta vaihtoehdosta kaikkein kroppaystävällisin. WarmHow-haalari on kaksiosainen, ja siinä on siis erikseen ulkoiluhousut ja takki. Tämä mahdollistaa sen, ettei se kinnaa kiinni edestä eikä takaa, ja juosta voi siis sydämensä kyllyydestä. Tällä hetkellä varmasti ainoa syy siihen miksi käytän välillä WarmHown tilalta Pomppaa on se, että kun on maksanut lähemmäs 60e koiran loimesta niin onhan sitä toki edes joskus käytettäväkin! Lisäksi tietenkin WarmHown pukeminen koiran päälle on aavistuksen työläämpää kuin pelkästään loimen heittäminen koiralle niskaan, joten ehkä laiskuudellakin on tässä osansa.

Meillä siis silti testivoittajaksi selviytyy Capon osalta kaikissa olosuhteissa treenien verryttelyjä lukuunottamatta parhaiten toiminut WarmHow-haalari. Tytöille vielä etsitään sitä kaikkein parasta ratkaisua, tosin alan kallistua niidenkin kohdalla kumilenksuin varustettuun Pomppaan. Xenalla on tällä hetkellä muuten ihan tosi kiva takki (jonka merkkiä en tiedä, ostin sen sille kun löysin alesta sopivan jossa oli vielä vähän kasvuvaraakin) ja se on kyllä muuten mielettömän hyvä mutta sekin ottaa etupäästä kiinni kun koira juoksee.

 

Meiltä ei noin vain paeta

Julkaistu , kirjoittanut .

Viime aikoina meillä on ollut teemana kaikenlaiset varmisteluhommat sen suhteen ettei meiltä yksikään koira menisi hukkaan tavalla tai toisella. Ei tosin tarkoituksella teemana, mutta jostain syystä on nyt tullut hankittua paljon asioita jotka liittyvät jollain lailla siihen että koirien on ihan turha yrittää päästä eroon tästä taloudesta!

Tänään postiluukusta tipahti kaksi kirjekuorta koiria koskien, toinen Tapiolalta ja toinen Vuosaaren Suutarilta. Ensinnä mainittu sisälsi eläinlääkärikulu- ja vastuuvakuutuksen Capolle, ja toinen ylläolevassa kuvassa killuvat nimilaatat Lunalle ja Capolle. Timillä on oma nimilaatta ollut jo iät ja ajat valjaissa kiinni, mutta Capolla ei ole nimilaattaa ollut ensinkään ja Lunan vanha laatta taas ostettiin aikanaan valjaita varten ja kaulapantaan se on liian iso. Valjaissa se taas on aavistuksen turha, kun ei meillä juurikaan Timiä lukuunottamatta liikuta valjaissa noin niinkuin muissa kuin etsintähommissa.

Nimilaatta ei ole tuntunut tarpeelliselta koska Luna ei ole harrastellut minkään sortin karkailua eikä Capokaan, mutta mekin lähdemme monesti Lunan kanssa etsimään kadonnutta koiraa jonka omistajan ensi lauseita on ”kun ei se koskaan karkaa”, niin nyt pistin kuitenkin maanantaina tilauksen nimilaatoista menemään. Kahden viikon toimitusaika-arvio meni suhteellisen metsään koska aikaa kului kaksi vuorokautta tilauksesta siihen että laatat olivat paikallaan pannoissa.

Huomenna valjaiden nimilaattakin pääsee käyttöön kun uusivuosi koittaa. Lukekaahan kaikki Etsijäkoiraliiton uudenvuoden tiedote lemmikkejä koskien. Me aiomme selvitä uudestavuodesta kera Lunan paukkuarkuuden pommisuojassa, toivoen että päästäisiin vieläkin vähemmällä kuin viime vuonna. Tai oikeammin Luna pääsisi, sehän se kärsijä on. Rauhoittavista en niin perusta koska en voi olla varma etteivätkö ne pahentaisi tilannetta (eli että koira pelkäisi edelleen muttei pystyisi ilmentämään sitä mitenkään koska on rauhoitettuna) mutta viime vuonna esitellyt arnicat aion pakata matkaan.

Hyvää uuttavuotta siis muillekin, pitäkäähän lemmikeistänne huoli!