Aihearkisto: Yleislätinä

Lurun uimakoulu

Julkaistu , kirjoittanut .

Tässä kun on kesä ja hyvät säät tulleet, ollaan taas alettu viettää aikaa veden äärellä yhä enenevissä määrin. Loruhan kävi uimassa talvella koirakylpylässä kerran, mutta en kokenut sitä oikein mukavaksi tavaksi aloittaa uinti, ainakaan meidän kohdalla. Lorun mielestä koko touhu oli tyhmää kun sinne veteen vaan väkisin laitettiin ja sit oli uitava jos ei halunnut kuolla. Noh, jätimme tuolloin uimaharjoitukset tauolle ja odoteltiin kevättä ja luonnonvesien sulamista (ja lämpenemistä..).
Toukokuun alkupuolella käytiin ensimmäisiä kertoja sitten ulkona lotraamassa. Lorun mielestä uiminen oli edelleen epäilyttävää, joitakin kertoja se kyllä kepin perässä meni aivan pienen matkaa niin että jalat ei osuneet enää pohjaan, mutta vähän näytti hätä tulevan ja sitä myöden uintitekniikkakin oli aivan väärä, enemmän se ui ylös kuin eteenpäin.

Koska uiminen ei ole asia jota mun mielestä tarvii nuorella koiralla kiirehtiä, se ui jos haluaa uida eikä sen elämänlaatuun radikaalisti vaikuta jos ei uisi, niin en lähtenyt tätä asiaa mitenkään erityisesti stressaamaan. Mutsin elämänlaatuun ehkä hieman, koska silloin olisi haaveet vesipelastusharrastuksesta kyllä hävinneet kuin pieru saharaan : D
Plus että tiesin, et kyllä belgialaiset yleensä kuitenkin tykkää uida, ja Loru on nuori joten eiköhän se siitä. Kaikki jotka ovat osallistuneet koulun liikuntatunneille tietävät että mukavasta asiasta voidaan tehdä ikävä pakottamalla (allekirjoittaneen mielestä tosin koululiikunta oli parasta, mutta en tiedä kovin montaa jotka olis samaa mieltä :D) ja päätin jo talvella että se ui sit kun se haluaa uida. Siihen asti lotratkoon miten parhaaksi näkee. Heittelin sille ensin keppiä siten että sai hakea juosten vedessä ilman että tarvitsi uida, ja sitten pikkuhiljaa hieman syvemmälle. Lopulta tiistaina keppi lensi paikkaan jossa oli vähän äkkisyvää, ja Lorun piti käydä uimasille se saadakseen. Ei tarvinnut pitkää matkaa uida, mut kuitenkin. Siitä se sitten lähti. Nyt se polskii just sinne asti mihin keppi lentää!

Tässä vielä video tiistailta jolloin KukkuLuru ui ensimmäisen kerran! Edelleen uintitekniikka ei ole ihan paras mahdollinen, mutta muutaman kepin kun on hakenut, alkaa se rauhoittua ja ui paremmin. Tämä viskaisu oli tuon päivän viimeinen ja siinä se jo uikin ihan nätisti.

I stand corrected

Julkaistu , kirjoittanut .

Joskus elämässä on vaikeaa myöntää olleensa väärässä. Joskus se taas on todella helppoa, ja mulle koirat on yksi niistä asioista joihin liittyvien asioiden suhteen pyrin olemaan aina avoimin mielin. Jos istuu mielipiteensä päällä kuin täi tervassa, ei ikinä opi uutta. Ni olen sitte heittänyt sen tervajakkaran mäkeen.

Keskityn tässä postauksessa ruokintaa koskevien pöllöilyjeni ruotimiseen.
Tässäkin blogissa aiempina vuosina on kirjoitettu kaikenlaista mikä ei oikeastaan ehkä pidä paikkaansa. Tai pitää ehkä osittain, muttei ole parasta tietoa. Mikään niistä ei ole millään lailla vahingollista tietoa kenellekään, ja itse asiassa kaikelle on olleet perustelut sen tiedon valossa mitä kulloinkin on ollut saatavilla. Olen aloittanut koirieni raakaruokailun kymmenisen vuotta sitten, ja silloin tietoa oli hyvin erilailla tarjolla kuin nykyään, kun raakaruokinta alkaa olla jo kaikille tuttua. Sen huomannee jo raakaruokavalmistajien määrän räjähdysmäisestä kasvusta.
Niin tosiaan, lihansyönnistä en ole muuttanut mieltäni!

No niin, sit mennään.

Liha raakana vai kypsänä?

– Kyllä, minäkin olen ollut siinä luulossa joskus että kypsennettäessä lihasta häviää jotain oleellisen tärkeää. Mutta kun ei eri eläinlajien entsyymit vastaa toisiaan pl. ruoansulatusentsyymit, joudutaan ne kuitenkin pilkkomaan ruoansulatuskanavassa. Näin ollen ihan yksi lysti onko se liha raakaa vai kypsää.
Ainoa itse näkemäni ero näissä on se, että raa’an lihan voi kipata vaan suoraan kuppiin mutta kypsennys taas vaatii yhden toimenpiteen lisää. Tästä syystä meillä Capo syö raakaa ja Loru kypsää, koska eivät syö samoja lihoja ja pääsen näin helpommalla kun Capolle en ala lihoja keittelemään, mutta Lorulle taas annan vatsataudin jälkimainingeissa kaiken kypsennettynä.

Kuiduksi kasvista vai jotain muuta?

– Jep, on tullut itsekin tehtyä niitä kasvissoseita, nykyään ei enää. Kasvissoseistakaan ei ole haittaa ja jos se koiralla toimii niin asia kuitti. Itse kuitenkin koen kasvissoseet loppuviimeksi melko hintavaksi kuidunlähteeksi, kun ajatellaan niiden olevan kuitenkin suurimmaksi osaksi vettä ja kuidunlähteenä eivät ole niinkään tehokkaita. Muita kuidunlähteitä on monia, yleisimmin suositeltu nykyään on varmaan pellavasiemenrouhe. Meillä kuidut tulevat Capolle nappulasta (syö n. 40/60 nappulaa ja lihaa) ja tällä hetkellä Lorulle kaurapuurosta, jota sitäkään se ei tarvitse kuin ruokalusikallisen päivässä.

Vitamiinit?

– Olen näemmä joskus ollut myös sitä mieltä että kaikki vitamiinit kivasti saa koira kun syö sisäelimiä ja vähän kaikenmoisia rouheita ja jauheita kaiken maailman marjoista ja muista. Ja varmaan kyllä sekin on ainakin osittain totta. Mutta hirveän vaikea sanoa paljonko sitten mistäkin saa mitäkin lopulta. Maksa ja munuaiset on toki meilläkin edelleen A:n ja seleenin lähteenä, mutta noin muutoin lisät tulevat purkeista. Ei mistään pimpelipompelimarjajauhepurkeista vaan ihan siinä purkissa voi lukea vaikka sinkki, E, D tai kalsium. Samaten jodi tulee merilevästä ja omegat ja kumppanit lohiöljystä, mut ne ei olekaan vitamiineja!

Kananmuna?

– Kananmunaa meillä on aina tarjoiltu ihan kokonaisena mitään erottelematta ja miten sattuu, nykyään lähinnä kypsennettynä sitäkin, kun yleensä koirille menee mun jämät. Ja koska Capon mielestä raaka kananmuna on ällöä. Menee parta sotkuun.
Mutta muistelisin että oon ollut joskus sitä mieltä ettei saisi liian usein kananmunaa antaa. Sitä en muista onko mulla ollut itselleni jotain tarkempaa ohjeistusta mutta olettaisin etten ole koskaan tarjonnut enempää kuin kerran tai kaksi viikossa kananmunan per nokka. Doh, tätä nykyä oon enemmän siihen kallistunut että ei muuta kuin ääntä kohti sen verran kuin haluaa antaa ja koiran vatsa kestää. Eikä muutu pulleroksi.

Kananmunankuorijauhe?

– Aiemmin käytin kananmunankuorijauhetta kalsiumin lähteenä, en enää. Pääsyinä se, että kalsiumin tarpeen täyttämiseksi täysin raakaa syövällä koiralla (joka ei siis syö luita), saisi antaa sitä jauhetta aika paljon. Ellei koira ole pikkuinen. Toinen syy on se, että jos koirat saa munankuorista suurempia paloja, se tulee sulamattomana ulos. Niin että sulavuus voi sitten olla mitä on ja niin ollen myös hyödynnettävyys. Tästä syystä jos lisäkalsiumia tarvitaan, meillä menee kalsiumsitraatti.

BARF vai raakaruokinta?

– Olen aiemmin puhunut barffista, vaikka todellisuudessa meillä ei barffata eikä koskaan ole barffattu siten kuin Billinghurst sen tarkoitti. Niinpä puhun nykyisin ainoastaan raakaruokkimisesta kaiken hämmingin välttämiseksi. Tämä asia siis ei sinällään ole muuttunut mihinkään, mutta joissain teksteissä varmaan mainitaan tuo BARF. Ettei nyt kukaan joudu vallan hämmennyksen valtaan!

Varmaan näitä ois enemmänkin jos tähän hätään muistaisin. Sitä ehtii hölmöillä moneen otteeseen aina elämässä!

Jos sää näyttää harmaalt niin se on harhaa

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään päästiin viimein Caponaattorin kanssa hallille aloittamaan treenihommat. Koska alla on pitkä tauko, päätin ainoastaan kartoittaa missä mennään jotta voin sen perusteella miettiä jatkoa.

Aloitettiin tokolla ja nyt on kyllä mielentila koiralla aivan väärä. Uskoakseni nää elämänmuutokset on kuitenkin vaikuttaneet Capoon jossain määrin ja näytti että toko ei ole se mitä nyt on hyvä treenata, koska Capo ottaa minusta normaalistikin painetta kun oon semmonen rautakanki hanurissa -tyyppinen treenaaja tokon suhteen.
Otin hieman seuraamista, kyllähän se siinä vieressä kulki mutta miten kuten. Kontakti tipahteli, paikka vaihteli eikä se ollut itselleen tyypillisesti innokas. Sivulletulot olivat kyllä hyviä ja innokkaita. Noh, ajattelin että tehdään vähän vaan pikkujuttuja eli alokkaan uusia liikkeitä. Kapulan pitoa ja kaukoja. Kapulaa ei halunnut ottaa suuhun ja maasta ei nouse. Vaikka avustin kädellä maasta istumaannousua ja pelkkä kapulan ottaminen suuhun riitti, se näytti siltä kun ois saanut turpaansa. Ei ole koskaan saanut. En edes ikinä puhu sille rumasti trrenatessa.
Joten antaa olla. Pitää saada ensin mielentila oikeaksi ja katsotaan sitten uudelleen.

Jatkettiin siis aksan parissa, ensin otettiin pieni leikkihetki, sitten puomia kun katsoin onko kontaktit kunnossa, pari hyppyjuttua takaakiertoineen ja vähän putkea väliin koska Caposta kivaa. Capo näyttää muistavan kaiken oikein hyvin! Lopuksi uhmasin universumia ja otin vielä kepit. TÄYDELLINEN suoritus. Kaksi toistoa vielä vähän eri kulmista, joka kerralla haki hyvin ja teki hyvin ja tarkasti. Aivan mieletön koira!
Vähän vielä mulle treeniä että muistan taas miten ohjataan ja sitten voidaan varmasti suunnata jo kisoihin.

Lorppalooren mielestä halli oli HAUSKA PAIKKA VOI VITSI MITÄS KAIKKEA TÄÄLLÄ ON OHO TILAA VOIN TÄÄLLÄ JUOSTA KIVASTI JEE joten tehtiin vaan pikkujuttuja kuten vähän ylösnousukontaktia, vähän istumista ja odottamista (eli jätin sen yhden hypyn taakse ja käpsyttelin itse pois ja takaisin) ja imuttamista. Ja leikittiin. Jotta se tajuaisi että vaikka HEI HAUSKAA JUOSTA YKSINÄÄN TÄÄLLÄ JA TUTKIA!!!! niin on myös ihan hauskaa tehdä mun kanssa yhdessä juttuja.

Sunnuntaina aloitellaan Lorun kanssa hakujutut ja Capo jatkaa ensi viikolla agilityn parissa. Ehkä jostain koirasta tulee vielä joskus jotain : D

Uimamaisteri

Julkaistu , kirjoittanut .

Pidän uivista koirista. Koska uiminen on hyvää liikuntaa, hauskaa ja koska vesipelastus on kivaa. Yleensä opetan koirani uimaan ensin luonnonvesissä ja sitten mennään talvella humputtelemaan koirakylpylään niin että opetan niille vain rampit ja sitten voi hillua siellä.
Nyt tätä mahdollisuutta ei ole ja uimaan kuitenkin pitäisi päästä (koska hauskuus!) niin varasin Lorulle ajan Hyvinkään koirakylpylän pentu-uintiin jotta sillä olisi uimaopettaja mukana alkuun eikä ensimmäisistä vesikokemuksista tulisi huonoja kun onhan se nyt ihan eri asia kipata penikka altaaseen kuin antaa ryskätä jossain rannalla omaan tahtiin sinne veteen.

Uintitekniikka sillä oli ihan hyvä kunhan malttoi vähän rauhoittua, mutta tilanne oli selkeästi outo ja heti laidan viereen päästyä se alkoi räpiköidä ylös. Ei kuitenkaan uinut jatkuvasti ylöspäin joten siitä plussaa, eiköhän tästä hyvä uimari tule. : )