Aihearkisto: Yleislätinä

Treenikausi korkattu

Julkaistu , kirjoittanut .

Jee! Maanantaina käytiin antamassa pissanäyte lääkärissä pissatulehduksen varalta ja torstaina oli vahvisterokotteet vuorossa. Kun kaikki oli hyvin ja puhdasta, lähdettiin Lorun kanssa perjantaina ensimmäiselle ”tottis”tunnille. Olen ollut nyt kaikista treeneistä tauolla lähes puolitoista vuotta. Ja vaikka nää olikin tämmöstä hömppätreeniä niin kylläpä oli sellanen fiilis kun ois kotiinsa tullut ja hyvä mieli jatkui koko päivän.
Lähdettiin siis treenaamaan häiriön alla puuhailemista. Kotona on jo opeteltu istumiset, maahanmenot, kontaktin ottamiset ja sen sellaiset, mutta koska Lorun mielestä kaikki ihmiset maailmassa on ihan kamalan ihania, halusin treenata myös sitä että itse asiassa mutsi on kivoin. Tuumasta toimeen ja perjantaiaamu käytettiin siis pentutreeneissä. Mielettömän nopeasti toi koira oppii! Se jaksaa kyllä keskittyä hienosti minuun kun tehdään asioita vaikka ympärillä olisi mitä, mutta tarkoituksella välillä vain istuin lattialla ja katsoin mitä koira tekee. No tempoi hihnassa muiden luokse, mutta ei siinä kauan kestänyt kun se totesi että ei se taida juur auttaa ja heti oli tietysti kivaa luvassa kun tuleekin mun luo, ja lopputunnista tempoileminen olikin hyvin jäänyt pois.
Vaikea vieläkin uskoa että tuo on ohjattavuudeltaan niin hyvä!

Keskiviikkona aloitellaan aksan alkeita ja malttamattomana myös odottelen että meidän vapaatreenikortti joskus tulisi jotta päästäisiin Caponkin kanssa tekemään. Agility on ollut sen verran aikaa tauolla että haluan ensin käydä sen kanssa esteiden suorittamisen läpi ennenkuin lähdetään ohjattuun ryhmään tekemään mitään. Eiköhän se tosin muista muun hyvin, mutta kepit täytynee palautella paremmin mieleen.

Muuten ollaankin lenkkeilty sen minkä sää on sallinut, kovimmilla pakkasilla kun Lorun kanssa ei auta kovin pitkiä lenkkejä tehdä kaikista takeista ja muista huolimatta.

It’s on again

Julkaistu , kirjoittanut .

No mitäs mitäs. Ollaan starttailtu tässä vähän treenihommia pitkästä aikaa niinkun oikeesti. Tai en tiiä oikeesti mutta silleen että ollaan… treenattu?

Tänään oli hurjan kiva sää ja Xenan rakennusetsintätreenien jälkeen hurautin hakemaan loppukomppaniaa ja kameraa kotoa, pikkusiskokin tarttui matkalta mukaan ja suunta kohti Ojankoa. Koska edelleen olen itse urheilukiellossa ja oikeastaan vähän siksikin ettei tässä ole nyt tarkoitus treenata koiria kertalaakista kyllästymiseen asti, Capolle ja Xenalle oli molemmille tarjolla yksi hassu agilitypähkinä purtavaksi per nenä. Capon kanssa tehtiin ylläripylläri keppejä, kun ei sen kanssa nyt ole muuta sellaista kovin suurta haastetta ilmaantunut. Kepitkin halusin lähinnä tsekkailla kuntoon ennenkuin mennään kisoihin toteamaan että juu, kyllä se muuten edelleen jättää välejä pujottelematta. Ehkä mennään mielummin kisoihin toteamaan että kas, meillä on uusi asia jota täytyy vähän hioa. Ja kyllähän se oli ihan hyvä käydä ne kepit tsekkailemassa. Vähän roiskien meni, mikä ei Capolle ole kyllä ollenkaan ominaista mistä syystä ei otettu kovin vakavasti tällaista. Tietty vaadin tekemään niinkuin tehtävä on, mutta en mä sen kummemmin sitä käynyt äkseeraamaan. Pääasia että fiilis pysyi hyvänä!

Ensin sitä ei ollenkaan haettu oikeaa sisäänmenoa vaan mentiin justiinsa muuten siitä välistä sisään mitä kohti mutsin käsi eniten sojotti (eli tässä tapauksessa tokasta keppivälistä) ja ei kai nyt tarvii muka loppuun asti pujotella jos mutsi kehuu jo siinä loppuvaiheilla että sehän tarkottaa vaan että pallon perään ja ÄKKIÄ?! Harmillinen juttu ettei pallo vielä lentänyt ja sittenpä piti ottaa uusiksi.
Vaan menihän ne lopulta niinkuin kuuluu, vaikka treenit meinaskin loppua lyhyeen kun ei palloaan raivokkaasti rakastava Järvenpään kovin kolli suostunut millään päästämään pallostaan irti. Ainoastaan juksaamalla sain pallon pöllittyä ja niin jatkui reenihommat ennenkuin loppuivat.

Solakka Silakka sen sijaan opiskeli ihan tuota noinniin suoraan menemistä ja esteiden ylitystä siinä samassa. Nohevana näet aloitin sen kanssa kaikenmaailman hienot vääntelykääntelytreenit ihan samointein kun mitään agilitya ylipäätään alettiin harjoitella, jotenka puikkomaisen nokkansa ohjastamana Silakka ei osaakaan ollenkaan hypähdellä suoraan. Tai no, nyt osaa jo aika hyvin jollen lähde kovasti pitkälle siitä noin niinkuin sivusuunnassa. Mutta kun en mä ehdi sen mukana juosta enkä juurikaan paljon edellekään varsinkaan jollain ykkösten melko suorilla radoilla niin nythän se ois sitten harjoiteltava. Xena siis teki kolmen hypyn ja siihen päälle hassutteluputken sarjaa. Koska putki on parasta.

Meni kyllä jo oikein hyvin ja oon neitikoiraan totisesti tyytyväinen, ehkä tauko tässäkin on tehnyt poikaa koska sillä muotoa hienosti irtosi putkelle pidempääkin ja vain kerran meinasi juosta esteestä ohi ylittämisen sijaan, kun heti aluksi otin enemmän välimatkaa sivusuunnassa jotta näkisin et missä se taso nyt on. Ei se vieläkään ihan hillittömän ponnekkaasti itse hyppyjä hae, mutta paremmin kuin vielä syksyllä.

Auringon ja lämpimän sään kunniaksi käytiin korkkaamassa treenien perään varsinainen uintikausi, tytöthän on lätränneet jo iät ja ajat kaikenmaailman ojissa ja vähän pulahtaneet ihan uimasillekin, mutta ihan oikeasti uimaan mentiin nyt ensimmäistä kertaa. Eniten kakarakoira Dana pulahti myös (ilmeestä päätellen tosin ilmeisesti vahingossa) veteen ja näin koki ensimmäisen uintireissunsa, muttei sen kummemmin ainakaan vielä välittänyt vedestä. Ja Capollahan vanha linja edelleen pitää, kahlata voi mutta jumankekka jos ei jalat osu pohjaan niin siinä on kuulkaa kärsimystä liikaa pienelle koiralle!

Vapautta elää voi kutsua yhtälailla juhlinnaksi

Julkaistu , kirjoittanut .

Nythän on niin että kevät on vihdoin oikeasti täällä! Kun tietyökausi alkaa niin sillon on KEVÄT.
Ei meillä oikeesti mitään asiaa ole paitsi että komppaniaan on liittynyt yksi kappale viisikuisia vahvistuksia. Se on pyörinyt tässä toki jo jokusen kuukauden mutta nyt alkaa olla sekä omastaan että mun koirien mielestä melkolailla jäsen. Ei nyt täysivaltainen sellainen mutta jäsen kuitenkin. Näkeehän sen tuosta ylläolevasta kuvasta ettei nyt vielä mihkään edustuspotretteihin pääse. Ja vaikka pääsis niin ei osaa kyllä vielä paikkamakuuta järin hyvin, sohvakoira kun on. Ja ei, se ei ole minun koira. Asuupahan vaan meillä.

No täs hän. Melko vauhdikas yksilö.

Auringosta ja keväästä innostuneena ollaan lenkkeilty meidän lempparipelloilla ja -metsissä ku pienet siat. Elikäs hulluna. Tää talvi oli niin märkä ja sitä myöten myös jäinen (metsässä) että vaan parina pakkaspäivänä päästiin tuonne mut nyt aurinko alkaa olla sulattanut ja kuivattanut ne ja päästiin rallaamaan oikein kuulkaa ihan tuntikaupalla siellä.

Se on kyllä tässä ollut jännittävää kertakaikkiaan että vaikka yks tuollanen melkolailla tynnyrissäkasvanut pikkuriiviökin on liittynyt seuraan, niin kyl nuo toimii komppaniana hirmuisen hyvin. Tänään lenkille lähtiessä unohdin hihnatkin tyystin kotiin ja sitten vaan mentiin. Mut kun ei nuo välitä. Jos on koiria tai ihmisiä tai jottain ni entä sitte. Nää kulkee nokat pystyssä ohitse että sori, ette kuulu MEIÄ JENGIIN. Sydänkohtausten estämiseksi mainitsen taas heti tässä ennen raivokkaita kommentteja että juu, kyllä ne on hihnoissa taajamassa. Hurautan näet paremmille lenkkimestoille autolla, kun noissa kävelymatkan päässä olevissa ei pääse kiertämään kovin pitkää lenkkiä niin käydään niissä sitten remmilenkkien ohessa. Mut toimii, piru vie.



Ulkomaanmatkailua ja kotimaantreenailua

Julkaistu , kirjoittanut .

Capon kanssa ollaan tässä mejä-kauden alkua odotellessa käyty vähän matkoilla. Lauantaina Latvian Voittaja -näyttelyssä tuloksena ERI1, SA, PU2 ja vara-CACIB. Sertiähän tuo ei sieltä tarvitse kun on jo Latvian valio. Jäi PU1-tuloskin kyllä niin pienestä kiinni että aavistuksen harmitti, mutta onhan tuokin ihan hyvä tulos etenkin kun tuomari oli aika tiukka.

Tuomarina oli Anatoly Zhuk Valko-Venäjältä ja hän lausui Caposta näin:

Excellent type, nice head and expression, the ? of flying ears should be better. Body and legs without any serious faults. Moves very light and powerfull. Well balanced, excellent temper.


Luna Lumppunen taas pääsi pitkästä aikaa hommiin kissan etsinnän merkeissä. Hillitön into päällä heti kun sai valjaat niskaan ja tajusi että hän pääsee töihin! Hyvin se muisti mikä on homman nimi ja merkkasi alueen jolla kissa liikkuu jotta sinne saadaan asetettua loukut.

Sitten Xena. Xena on päässyt jokusen kerran partioimaan ja pk-hakuhommiakin ollaan tehty, ja voi hitto että se on pätevä. Selkeästi taukokin on tehnyt hyvää, niin mieletön se on ollut. Jahka saatais vähän sitä keskittymistä sieltä lisää esiin niin kokeisiin voisi sitten mennä. Hommiinhan se keskittyy hyvin mutta kun pitäisi tulla ukolta keskilinjalle niin ei millään malttaisi odottaa mutsia vaan kiire on jo seuraavalle… Muuten ei niinkun mitään vikaa missään. Ens kerralla kaivetaan ne ongelmat varmaan sit taas esiin. : D

Ilmaisut on edelleen olleet tehotreenissä, aina kun oon vaan saanut kaverin lenkille tai muuten niin on haukutettu tuota, pitkät haukut on vielä vähän hankalia, noin neljänkymmenen jälkeen menee vähän epävarmaksi että jumalauta eiks se IKINÄ anna sitä palloa?!
Tottistakin ollaan väännetty, aika hyvä se alkaa olee. Vähän on nyt ollut pientä poikittamista ja viimeisimpänä viime kerralla meinasi että on ihan ok joka askeleella näykkästä mutsia jalasta, mutta eiköhän noista taas päästä. Alla olevat kuvat on ottanut ensimmäistä lukuunottamassa vesileimasta huolimatta Jessica Lindström.