Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2009

Uusia koteja

Julkaistu , kirjoittanut .

Toukokuun lopulla vein Perkeleen hetkeksi aikaa hoitoon siskolleni, ja koska sekä kissa että sisko tuntuivat olevan tilanteeseen niin tyytyväisiä, venyi hoitosuhde aavistuksen pidemmäksi. Kissa tuntuu olevan elämäänsä erinomaisen tyytyväinen isommassa asunnossaan kaikkine virikkeineen, ja niinpä Perkele on tänään vaihtanut omistajansa ”virallisestikin” siskooni, eikä siis enää tule meille kotiin. Sen nimikin tuntuu nykyään olevan enemmänkin ”Ihana Pikku Kissa”, joka ehkä kielii siitä että kun tilaa on enemmän(ja varmasti huomiotakin), tulee tuhoja ja ongelmakäyttäytymistä esiin vähemmän. Muutama kuva Perkeleen elämästä uudessa kodissaan, kuvat on ottanut Jenni Lindström.

Vastavuoroisesti siskon joutuessa luopumaan terraarioeläimistään, muuttivat leopardigekot Mango, Bamboo ja Khali meille. Terraarioiden sisustus on meillä hieman kesken, ja kuvien ottamisella yritin häiritä liskoja mahdollisimman vähän joten toistaiseksi näihin on tyytyminen, täytyy jatkossa yrittää ottaa vähän parempia kuvia.

Khali

Mango

Bamboo

Perkeleen mielestä liskot olisivat voineet muuttaa esimerkiksi hänen mahaansa, mutta oli kuitenkin vähän myöhässä.

Ostoksia

Julkaistu , kirjoittanut .

Viime aikoina olemme käyneet koirien kanssa useampaankin otteeseen ostoksilla. Luna ilmoitti äidin luona ollessa että äidin Cinja-koiran aktivointilelu on ihan must ja onhan Lunan saatava mitä Luna haluaa. Timin kanssa sen sijaan huomasimme iltojen pimetessä että vilkkupanta olisi ehdoton. Niinpä lähdimme metsästämään näitä.

Lunan ja myös Cinjan rakastama aktivointilelu on Busy Buddy Waggle, aiemmin Lunalla on ollut monenlaisia aktivointipalloja ja itse rakennettuja viritelmiä mutta mikään niistä ei ole vetänyt vertoja tälle, riippumatta siitä mitä namiskaa leluissa on sisällä. Äidinkin luona Wagglessa oli sisällä juustopaloja, ja samanlaiset juustopalat eivät Lunaa paljoa kiinnostaneet motivaatiopallossa ollessaan. Olin ensin hieman skeptinen sen suhteen (hysteerisenä koiranomistajana) että lelun molemmissa päissä olevien reikien sisäpuolella oli kumiset ”hampaat”, mutta ne osoittautuivat niin pehmeiksi etteivät tunnu ikäviltä kun namia koettaa saada lelusta ulos. Äidin luona Lunan jälleen testatessa lelua se ei tosin joutunut kaikkia nameja kaivamaan lelusta ulos omin voimin kun viimeiset namit kaivoi Lunan uskollinen ihailija ja apuri.

Timille aloin miettiä vilkkupantaa, koska se kuulee kun sitä kutsutaan ja myös halu tulla luokse on selkeästi kova, mutta koska se ei hahmota mistä ääni tulee eikä näekään enää kovin pitkälle (ts. jos seison parinkymmenen metrin päässä siitä valoisaan aikaan pellolla, yrittää Timi selkeästi kyllä tulla mutta kun ei tiedä mihin). Usein se sitten yrittää joko palata takaisin sinne mistä tuli, koettaa useita eri suuntia josko joku niistä olisi oikea ja lopulta jähmettyy paikalleen jos ei löydä.  Koska illat pimenevät yhä nopeammin enkä ehdi koiria käyttää pitkällä vapaanajuoksulenkillä aina ennen pimeää, piti keksiä jokin heijastinliiviä ja taskulamppua tehokkaampi keino siihen että vaikkei Timi aina tiedä missä minä olen, minä tietäisin missä Timi on.

Timin karvaisuuden takia taas mikä tahansa panta ei kelpaa, vaan sen piti olla sellainen joka näkyy vaikka karvaa olisikin edessä. Karjaan Mustista ja Mirristä sellainen sitten löytyikin ja mukaan tarttui PolyBrite Lighted Collar Shamrock-Green. Panta näkyy myös karvojen läpi, jopa itse asiassa paremmin ja laajemmin kuin ollessaan karvojen päällä.  Pannan saa sekä vilkkumaan että olemaan päällä jatkuvasti, se on tukeva, ja myös siinä kiinni oleva lenkki hihnaa varten on sellainen mihin hihnan uskaltaisikin kiinni laittaa.

Loppuun vielä Timi syysterveiset metsälenkiltä Karjaalta.

Timin talvitrimmi

Julkaistu , kirjoittanut .

Timin puolivuosittaisen trimmin aika tuli taas – kaikki karvat etujalkojen hapsuja (tosin niistäkin lähti noin puolet) lukuunottamatta leikeltiin mahdollisimman lyhyeksi jotta kuraa ja roskaa sekä ehkä jossain vaiheessa luntakin jäisi koiraan kiinni mahdollisimman vähän.

Timiä myös usein luullaan lihavaksi, mätsäreissäkin usein tuomarilta kuultu kommentti on että ”katsoin kun tulitte kehään että onpa tukeva koira, mutta sitten se tulikin pöydälle ja eihän sillä ole yhtään ylimääräistä”. Sen lisäksi että Timi on muutoinkin aika iso perhoskoiraksi, on sillä karvalisää aika paljon. Niinpä otimme kuvat ennen ja jälkeen Timin pesun.. Koska yhdistetty vessa-kylppärini on vähän ahdas kuvaamiseen, eivät kuvat ihan huippuluokkaa ole mutta pitäisi niistä jotain näkyä.

Ennen:

Jälkeen:

Ja trimmattuna:

Syksy

Julkaistu , kirjoittanut .

Syksy tuli – meillä vähän vauhdikkaammissa tunnelmissa. Kuvia on otettu oikein urakalla viikonlopun aikana, ja pitäähän niitä vähän esitelläkin.

Lunan syksy näyttää lähinnä tältä:

Kyllä se aina hetken malttaa käskystä odotellakin.

Mutta sitten ois taas mentävä!

Timi ei enää jaksa nuorten tavoin kaahottaa vaan keskittyi jälleen enemmänkin poseeraamiseen.

Vaikka kun liikkeelle lähdetään niin aikamoista menoa se Timinkin on.

Kuulumisia

Julkaistu , kirjoittanut .

Yleisön pyynnöstä piti päivitellä vähän koirien kuulumisia ja laittaa uusi kuvakin näytille.

Paljon uutta on vaihteeksi opittu, niin Luna kuin omistajansakin. Käymme viikon välein agiliitämässä tällä hetkellä ja minusta tuntuu että Luna harjoittelee yksin salaa, niin paljon se edistyy jokaisen kerran välissä. Mutta niinhän se on että levätessä se oppi kalloon painuu, treenikerroilla vaan käydään hakemassa se oppi sinne muhimaan. Tämän viikon treeneissä olin erityisen tyytyväinen Lunan irtoamiseen radalla – vielä viikko sitten se irtosi katastrofaalisen huonosti. Myös takaakierrot onnistuivat paljon paremmin kuin odotin (odotin etteivät ne onnistu lainkaan), ja minäkin pääsin harjoittelemaan valssia kunnolla kun koira vihdoin lähti kauemmas. Putki radan keskellä tuntuu olevan asia joka auttaa Lunaa, koska putkelle se irtoaa joka kerta äärimmäisen hyvin, vaikkakaan ei lähde ilman lupaa eli varsinaisesta putkihulluudesta ei ole kyse. Kontaktiesteet tuntuvat olevan helppo nakki ja tällä viikolla A-esteen alastulossakin vauhti oli sopiva aiemman täyden höyryn sijaan joten alastulokontaktien harjoitteleminen A:llakin oli helpompaa.  Kaiken kaikkiaan olen treeneihin erittäin tyytyväinen, ja myös siihen että Luna on agilitytreenien myötä oppinut selkeästi paljon paremmin rauhoittumaan vaikka joku muu tekisikin kentällä jotakin hauskaa, Lunan mielestä koko treeniajan pitäisi tehdä koko ajan jotain, ja kun se näkee että auto kääntyy kohti agilitykenttää, alkaa kiljunta… Tosin olen kovin tyytyväinen siihen että olemme löytäneet lajin joka selkeästi on Lunalle näin paljon mieleen, ja vauhdikkuudessaan se on erinomainen laji etsinnän rinnalle, toko kun meillä jää jatkuvasti vähän jalkoihin omistajaa vaivaavan motivaatiopulan takia.

Myös etsinnässä Luna on saanut tekemiseen aivan uudenlaista varmuutta (tai sitten olen vain huomannut sen nyt kun olen vihdoin rohkaistunut tekemään sille kunnolla vaativia jälkiä) ja tässäkin lajissa yllätyn yhä uudelleen Lunan taidoista.

Huomasin myös Lunassa aivan uuden toimintamallin, se selkeästi vaistoaa tosi herkästi minun mielialani ja on ruvennut tekemään sitä että jos minä jännitän jotakin tai olen muuten hermostunut, se tulee ihan viereeni minun ja jonkin toisen kohteen tai ihmisen väliin ikään kuin fyysiseksi esteeksi. Aivan rauhallisena vain on, heti kun saa tulla siihen. Mikäli sitä estetään pääsemästä väliin, se on äärettömän levoton ja lopulta puskee väliin vaikka väkipakolla, mutta rauhoittuu sitten. Aiemmin se on lähinnä vain aktiivisesti puolustanut tilanteissa joissa kokee sen tarpeelliseksi (esim. jos joku tekee äkkinäisen liikkeen minua kohti).

Timi sen sijaan on lähinnä vain hengaillut, etsintätreeneissä se käy maalikoirana usein ja on tietenkin minun ja Lunan mukana kaikessa muussa paitsi treenikentällä. Jonkin verran Timi on myös päässyt tokoilemaan pikkusiskon kanssa, mutta muutoin se keskittyy vain nauttimaan elämästä.

Loppuun vielä uusi kuva Lunasta: