Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2009

Ajanvietettä

Julkaistu , kirjoittanut .

Syksyn pimeyden saavuttua leikkiminen koirien kanssa pihalla on vähentynyt – tai suoraan sanottuna loppunut kokonaan. Pari tuntia päivässä lenkkeilemme ja Luna on lisäksi saanut uuden parhaan kaverin jonka kanssa käydään ulkoilemassa noin 4-5 kertaa viikossa. Kyseinen koirien isäntäkokelaan saksanpaimenkoiranarttu Åsa on Lunalle oivallista seuraa ja koirat viihtyvät erinomaisesti yhdessä. Poru tulee lähinnä silloin kun ei pääse samantien leikkimään kun tavataan vaan ensin pitää ajaa autolla sopiviin maastoihin..

Niinpä siis Luna ikuisena lapsena on ryhtynyt urakalla leikkimään sisällä iltaisin.

Aktivointilelut eivät ole saatavilla päivittäin vaan niihin laitetaan täytettä noin kerran viikossa tai kahdessa jottei Nuna menisi aivan ylikierroksille ja unohtaisi rauhoittumisen taidon. Näin ihana se aktivointilelu kuitenkin on…

Jollei aktivointilelua ole annettu mutta Lunaa siltikin leikityttää, osaa se kaivaa tarpeelliseksi katsomansa määrän leluja lelulaatikostaan (lelulaatikko on sängyn alla oleva pyörät allaan liikkuva noin metrin pitkä ja puoli metriä leveä laatikko jonka Luna osaa itse ottaa esiin sängyn alta) ja joko mennä itsekseen leikkimään niillä sängylle tai tuoda henkilökuntansa luokse merkitsevästi.

Myös Timi on ensimmäistä kertaa elämässään innostunut aktivointilelusta.Timihän on aiemmin ollut hyvin ongelmanratkaisukyvytön ja avuton, koska siltä ei ole koskaan oikein tajuttu vaatia kauheasti oma-aloitteisuutta ja itsenäisyyttä. Pitkällisen harjoittelun tulos alkaa kuitenkin pikkuhiljaa näkyä ja nyt Timi alkoi itse kaivaa nameja Kongista ulos sen sijaan että olisi istunut sen viereen ja odottanut että joku tulee apuun.

Nunalla taas ongelmanratkaisukykyä riittää, sen kanssa yritettiin myös hieman leikkiä leikkiä jossa ihmisen käsi vilistää peiton alla ja koira sitten voisi sitä peiton päältä saalistaa. Vaan ei Luna. Se lähti etsimään vilistäjää peiton alta…

Ja leikkien lisäksi on tietty istuttu sohvalla katsomassa telkkaria.

Etsintähommia

Julkaistu , kirjoittanut .

Kävimme tiistaina 3.11. Lunan kanssa Espoossa jäljestämässä 3km pituisen harjoitusjäljen kurssin puitteissa, ja saimme hieman kuviakin.

Jäljellä oli niin peltoa, metsää, asuinaluetta, tienylityksiä kuin siltojakin, maali oli sisällä talossa ja lisäksi haju annettiin esitietona vain ”koira on nähty juoksemassa tällä tiellä”. Minä ohjaajana en siis tiennyt ollenkaan missä jälki menee, itse asiassa huonosti Espoota tuntevana minulla ei ollut edes mitään aavistusta siitä missä ilmansuunnassa maali ylipäätään sijaitsee. Niinpä kaikenlainen ohjaaminen oli tietenkin mahdotonta (ja niin pitääkin olla), sitäkään en tiennyt mihin jälki lähtee joten hajua koiralle ja koira töihin. Osoittautuikin että minä olin antanut hajun koiralle oletuksena että se lähtee tiettyyn suuntaan tietä eli rintamasuuntani oli sinne päin, mutta hienosti Luna korjasi että kyllä tämä jälki tästä ihan vastakkaiseen suuntaan menee.. Luna onkin todella huimasti edistynyt viime aikoina etenkin itsenäisessä työskentelyssä, ja nykyään se, että koira vilkaisee minua vähän kysyvästi, tarkoittaakin poikkeuksetta sitä että haju on jostain syystä loppunut. Todella opettavaista oli tehdä pitkää jälkeä niin että itse jäljen tekijä oli seuraamassa koko jäljen ja osasi kommentoida koiranlukemistani. Eräässä kohdassa jäljen tekijän toinen koira oli hypännyt jäljestettävän päälle, maalikoira oli tästä hermostunut ja Luna merkkasi paikan kierimällä samassa kohtaa. Erityiskiitoksia kuitenkin saatiin siitä että luen koiraani tosi hyvin, ja siitä olen kovin tyytyväinen. Olen myös useaan kertaan syksyn aikana haastavilla jäljillä yllättynyt siitä, kuinka osaava koira minulla oikeastaan on käsissäni.

Ja sitten niitä kuvia!