Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2010

Liikuntapäivät

Julkaistu , kirjoittanut .

Helou, sanoo Kali.

Kali sai viime viikolla uuden aiempaa huomattavasti lehtevämmän kasvin terraarioonsa, ja on siitä oikein riemastunut. Aiemmin Kali on viihtynyt lähinnä piiloissa – omassa majassaan ja puuasiansa takana olevan lämpölampun alla – mutta nyt ajat ovat muuttuneet. Kali vetää lähes jatkuvasti rundia ympäri terraariotaan, kiipeilee minkä kerkeää niin majan, kasvien, puun kuin muidenkin päälle. Ja on lähes koko ajan näkyvillä.

Kalin lisäksi myös muut ovat urheilleet. Eilen käytiin tekemässä Capolle jälki, ja samalla Lunalle motivaatiojälki. Timi taas pääsi Lunan motivaattorin ominaisuudessa maalikoiraksi.

Capo jäljestää ilmiömäisen hyvin. Mikä keskittymiskyky ja tarkkuus voikaan pienellä koiralla olla! Lisäksi se ilmaisee äärimmäisen hienosti ja selkeästi.

Sitten pääsi Luna jäljelleen. Se innostuu kamat päälle saatuaan välittömästi niin paljon ettei millään malttaisi odottaa hetkeäkään, vaan heti pitäisi saada mennä. Haju on kuitenkin ensin otettava. Todettakoon tässä kohtaa etten normaalisti jäljestä farkuissa, mutta tällä kertaa kävimme tekemässä suht helpossa maastossa kaksi suht helppoa jälkeä joten olin laiska ja lähdin niissä vaatteissa mitkä olivat jo muutenkin päällä.

Tässä kohtaa eteen tuli lähes metrin levyisesti vettä sisältävä oja, joten kuvaaja ei jatkanut mukaamme enää metsään. Luna meni kuin höyryjyrä ja minun tehtäväni oli lähinnä yrittää pysyä itse kävelyvauhdissa juoksemisen sijaan. Vaan hankalaahan se vähän on, vaikka nojaisi koko painollaan liinaan, ei tällainen riisikeppi juuri höyryLunaa pidättele.

Hyvän suorituksen jälkeen Luna vaatii saada asianmukaisen maistuvan palkkion.

Reeniä, reeniä

Julkaistu , kirjoittanut .

Sunnuntaina aloitimme Capon kanssa pentutokon, ja ensimmäisellä kerralla koiriin tutustumisen (kouluttajat tutustuivat koiriin, ohjaajat toivon mukaan jo tuntevat koiransa), yleisen järjestäytymisen ja muun lisäksi opettelimme lähinnä kontaktin ottamista. Vaikka häiriötä oli enemmän kuin laki sallii (kenttä oli aivan jäinen ja märkä, paikalla oli useita kymmeniä ihmisiä, yhteensä 19 koiraa (kentällä treenasi samaan aikaan kaksi ryhmää) joista osa varsin äänekkäitä ja riehakkaita), jaksoi Capo keskittyä ihan omiin tekemisiin paremmin kuin olisin osannut kuvitella. Lisäksi sillä pysyi tiukasti oma suu kiinni ilman käskyä vaikka silllä ajoittain tuntuu olevan vahvoja mielipiteitä joihinkin asioihin, etenkin siihen kuuluuko toisten koirien mölistä vai ei.  Todella nopeasti se oppi katsekontaktin ottamisen käskystä, ja malttoi tehdä hyvin hommia kurssikerran loppuun asti.

Tänään otimme esille jo pari vuotta meillä olleen aktivointipelin, joka tosin on tasaisin väliajoin vaipunut unholaan. Nyt oli kuitenkin testattava mitä Capo siitä sanoisi, ja samalla tietenkin annettiin muidenkin koirien pelata kun Lunankin mielestä ko. peli on tosi mahti.

Jokaisen ”kupin” alla oli nami koska Capo koetti peliä ensimmäistä kertaa ja Timillä myös, Lunalla on vain muutamien kuppien alla namia.

Ensin Capo ajatteli että onpa vaan huisin hauska tarjotin, saa luvalla ottaa mukaansa ja mennä mässyttämään näitä puupaloja! Vasta kun ”kuppi” otettiin siltä pois, meni se katsomaan mitä sen alla oli ollut. Sen jälkeen alkoi homma jo luonnistua niin että namit tuntuivat kivemmilta kuin itse kupit.

Näin helposti kaatui kuppi ja löytyi namia alta.

Seuraavaksi aktivointiin pääsi käsiksi Luna. Kupit kaatuivat varsin nopeasti, eikä tässä tietenkään sille mitään aivotyöskentelyä tai haastetta juuri olekaan. Pitihän sen kuitenkin saada etsiä nameja kerta joutui katsomaan vierestä kun Capokin sai.

Viimeisenä vuoroon pääsi Timi. Timi ei ole aiemmin oikein hiffannut tätä juttua itsekseen eikä hitusen avustettuna, mutta näköjään kun pari vuotta miettii asiaa niin lopulta luonnistuu. Niinpä Timi tällä kertaa ilman mitään avuja tajusi miten ne namit sieltä saadaan. Vähän se koetti tehdä samaa kuin Capo, ottaa kupit suuhun ja kantaa jonnekin missä tutkia asiaa paremmin. Varsin nopeasti se kuitenkin namit löysi.

Vähän vaikeaahan se on kuvata mitä koira tekee kun sitä karvaa on noin paljon.

Lopuksi Luna pääsi vielä kauneushoitoon, ja siltä leikattiin kynnet ja furminoitiin sitä. Lunan mielestä furminointi on vähän syvältä joten olen furminoinut sitä muutaman minuutin päivittäin karvanlähtöaikoihin. Ja lähteehän sitä karvaa aika lailla jo siinäkin ajassa..

Vähemmän karvaa Lunassa, enemmän karvaa mutsissa.

Hierontaa

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään ajoimme Hämeenlinnaan ja kaikki koirat pääsivät hierojalle.

Ensin aloitettiin Timin kanssa – se normaalisti rakastaa hierontaa oli hieroja kuka vain, lössähtää vain maahan hierottavaksi. Tänään oli kuitenkin kamalasti kivoja hajuja ja muutenkin härdelliä. Se ei meinannut jaksaa maata ollenkaan ja lähti aina välillä jonnekin haistelemaan muita paikkoja ennenkuin tuli taas hetkeksi hierottavaksi. Lopulta päätimme välissä koettaa mitä Capo hieronnasta sanoo ja katsoa Timiä myöhemmin.

Timi pakenikin odottelemaan seuraavaa vuoroaan piiloon..

No, mitäpä Capo olisi hieronnasta sanonut. Pentuja ei varsinaisesti hierota, mutta sen lihakset käytiin käytiin läpi ja vähän venyteltiin ja muutenkin lääpittiin ympäriämpäri jotta heti nuorena oppii olemaan rentona hierottavana. Vaikka ei se mitään opetusta tarvitse, ensimmäisellä kerralla jo oli ihan rentona ja sanoi et anna kuule mennä vaan. Välillä toki piti keksiä muutakin puuhaa hierottavana olon lisäksi ja hupparin naruhan se maistuikin hyvältä.

Kaikkien koirien kohdalla saatiin kiitosta siitä että jokaisella on ihan mojovat lihakset (etenkin reisissä), ja varsinkin Capon kohdalla siitä mainittiin useampikin kerta. Mutta niin ne lihakset vaan pysyy hyvässä kondiksessa kun tuolla lumihangessa ja metsissä loikkii!

Lunaa alkoi jossain vaiheessa Capon hieronnan aikana kyllästyttää, ja kun kaikki paikalla olleet koirat (omat + whippet Santeri) olivat kurissa ja järjestyksessä, piti sen saada muuta tekemistä. Jo paikalle tultua tyhjäksi tarkistettu ja hyllylle nostettu aktivointipallo piti saada.

Seuraavaksi oli Lunan hierontavuoro. Koska Luna ei ole noin 2,5 vuoteen nähnyt hierojaansa, lähdimme siitä että hän on Lunalle vieras, ja näin ensimmäisellä hierontakerralla aikoihin lähinnä lääpittiin ja hieroskeltiin kevyesti jotta Luna ei koe oloaan liian tukalaksi. Se ei yleensä pysty rentoutumaan samantien vieraan ihmisen hieroessa tai kosketellessa sitä – eikä tämä kerta tehnyt poikkeusta. Muutaman kerran se kyllä jopa kallistui kyljelleen makaamaan mikä oli aivan ennenkuulumatonta, mutta loppuvaiheessa se jo pienellä murinalla viestitti että nyt sen takapään (joka on Lunalle äärimmäisen herkkä paikka jos vieras koskee) voisi jo jättää rauhaan. Sen sijaan niskan ja pään alueelta olisi saanut hieroa ja hypistellä niin paljon kuin sielu sietää. Kokonaisuudessaan yllätyin paljon siitä miten nopeasti Luna rentoutui edes hieman ja kuinka hyvin se hieronnan otti. Oli myös jälkeenpäin selkeästi tyytyväinen ja kävi rauhassa nukkumaan kun Timiä vielä hieroskeltiin. Ehkä ensi kerralla pääsemme taas hieman pidemmälle : )

Timiltä löytyi hieman jumia oikeanpuolimmaisesta räätälinlihaksesta sekä vasemmalta puolelta selästä, todennäköisesti johtuen siitä että se on joutunut väistelemään Capon hyökkäyksiä. Mahdollisesti niistä jumeista johtui myös Timin levottomuus, ja edelleen myös lopuksi sitä hieroessa se välillä lähti pois ja tuli sitten taas oma-aloitteisesti hierojan luo takaisin. Levottomuuden takia sain siitä napattua vain yhden kelvollisen kuvan, ehkä ensi kerralla lisää.

Reissaamista ja missikisoja

Julkaistu , kirjoittanut .

Eilen aamulla lähdimme aikaisin reissuun. Suuntana oli ensimmäisenä Inkoo, jossa Capo pääsi trimmattavaksi, minä opettelemaan trimmausta ja Timi ja Luna tutkiskelemaan kasvattajatädin pihapiirin hajuja.

Näin hieno Caponaattorista tuli kun vedettiin pohjavillaa pois ja vähän surruteltiin strategisia osia koneella.

Seuraava etappi olikin Karjaa, jossa ensin juhlittiin perheen iltatähden 7-vuotissyntymäpäiviä ja sitten koirat pääsivät riekkumaan pihalle. Capon mielestä lumi on edelleen aivan älyttömän viihdyttävää.

Toinen erinomaisen viihdyttävä asia on hiekkalaatikkolelut!

Timi viihtyi erinomaisesti sen henkilön läheisyydessä joka hallinnoi namipussia.

Ja Luna painihommissa.

Sunnuntaina otimme suunnan kohti Lohjaa ja Länsi-Uudenmaan Kääpiösnautserit ry:n match show’ta. Lunan piti mennä monirotuisten kehään, mutta koska muistin lauantai-iltana Karjaalla että sillä ei ole rokotustodistusta mukana, osallistui lopulta vain Capo pentukehään.

Capo oli erittäin reipas ja näpsäkkä handleristaan huolimatta. Nyt ehkä kuitenkin tiedän mitä parantaa ennen ensi kertaa.. Yleensä en jännitä mätsäreitä lainkaan, onhan niissä jo aika pitkään kierretykin, mutta nyt ensimmäistä kertaa Capon kanssa kehässä ja kasvattaja kehän laidalla saivat aikaan ennen näkemättömän hermostuksen, ja kehästä ulos päästyä vapisivat niin kädet kuin jalatkin. Joka tapauksessa, reissu oli hyödyllinen ja erityisesti oli ilo huomata että vaikka handleri tössisi niin kyllä pikkumies osaa. Capo sai punaisen nauhan mutta jäi ilman sijoitusta. Se annettakoon anteeksi kun ekaa kertaa oltiin esittäytymässä.

Jälkeenpäin tuomari kommentoi Capoa näin: ”Siis oliko capo se pienistä pienin ja samalla koko kehän täyttävä pygmiotus? Valloittava, muuta ei voi sanoa. Pieni pippuri joka asteli kehään täyttäen sen kokonaan! Ei massalla vaan olemuksella.”  Haltijalla on täällä tippa linssissä, ja vaikka kasvistäti tämän luettuaan todennäköisesti toteaa jotakin siihen suuntaan että odotas vaan kun se alkaa sikailemaan, tai että ”joo onhan se kiva” tai ”pyh”, on haltija haltioissaan ja ikionnellinen siitä suuresta pienestä otuksesta. Mamin kultamuru, ei olis voinut parempaa toivoa.

Capo tikkana kehän laidalla:

Capon velipuoli Foxx sen sijaan vei voiton kotiin, ja näkeehän sen kuvasta että ansaitusti voitti pienet koirat ja oli siihen päälle vielä näyttelyn kaunein eli Best In Show.