Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2010

Mahtikuono Capselsson

Julkaistu , kirjoittanut .

Vaikka on ollut tiedossa jo iät ja ajat että Capo on erinomaisen lahjakas pieni jäljestäjä, se on viimeisen viikon aikana yllättänyt toden teolla selviytymällä äärimmäisen hyvin vaativista jäljistä. Jätkällä on ikää muutamaa päivää vajaa 9kk mutta se ei estä sitä olemasta mestarietsivä. Perjantaisiin treeneihin päätin tehdä sille jotain vähän vaativampaa, koska se on muutamalla viime jäljellä alkanut härväämään jäljestämisen lisäksi myös monia muita asioita ja paahtanut jäljet todella helpon oloisesti täysillä läpi.

Niinpä suuntasimme kohti Petikkoa ja taajamajälkeä. Siellä Capo sai todellakin sitä haluttua haastetta, jäljen pituus oli minun arvioni mukaan noin 700m, eniro väittää että noin 900m (mutta koska lähtöpaikkaa ei voi siihen tarkasti merkitä, oli jäljen pituus siis jotakin siltä väliltä). Lähdimme hiekkaparkkipaikalta, josta jälki jatkui n. 300 metrin ajan hiekkatietä. Puolivälissä sitä ohitimme äänekkään koiran joka myös teki vauhdikkaita liikkeitä meitä kohti, mutta ”mennään” -käskyllä Capo jatkoi hommia sen suuremmin noteeraamatta ohitettavaa koiraa. Capon kiinnostuksen toisia koiria kohtaan huomioon ottaen loistava suoritus ja kertoo Capon erittäin suuresta ”työmotivaatiosta”. Sillä on niin suuri halu löytää etsittävä, että kaikki muu jää toiseksi. Tämä onkin esimerkiksi Lunan ja Capon suurin ero, Luna tekee töitä minulle ja päämääränään se, että löytää kohteen ja saa palkan sekä kehut ja muun mikä ilmaisusta seuraa, Capolle palkitsevaa on jo vain se, että saa etsiä ja löytää sen mitä kulloinkin on kadoksissa tai ”kadoksissa”.  Toisarvoinen bonus on sitten namipalkka ja kehut.

Hiekkatieltä siirryimme sitten asvaltille ja tässä kohti oli 90 asteen kulma. Ei minkäännäköistä ongelmaa, edes vauhti ei hiljentynyt astettakaan. Seuraava kulma olikin jo hyvin vaikea ja siinä oletin että Capo saattaa tarvita vähän avitusta. Alunperin kulman ei pitänyt olla siinä kohti juuri vaikeusasteen vuoksi, mutta alunperin ajatellun kulman kohdalle oli noussut rakennustyömaa. Niinpä siis toinen kulma oli isossa tienristeyksessä, jonka yli kulki koko ajan mm. rekkoja, ja jonka vasemmalla puolella oli suuri ja meluisa rakennustyömaa. Capo piippasi kulman kohdalla kahdesti ja jatkoi sitten kulman täysin oikein taas niin täyttä häkää kuin mahdollista oli. Siitä jälki jatkuikin suoraa tietä maaliin joka oli vähän metsän puolella piilossa niin ettei näkynyt jalkakäytävälle. Loppuun vielä erinomainen ilmaisu.

Ei voi tajuta. Tässä vielä karttakuva jäljestä.

Tänään taas isäntä lähti juoksulenkille läheiselle pururadanpätkälle. Rata on noin 300m pitkä. Havainnollistamiseksi piirsin kaavion josta ei varmaan näe yhtään mitään 😀 Yritys oli kuitenkin kova, ehkä joskus keksin miten saisin piirrettyä jäljet kartalle paremmin. Vaaleansininen viiva on siis matka jonka isäntä juostessaan kulki, ja punainen Capon jäljestämä matka.

Jälki oli siis tehty siten, että maali-ihminen oli juossut pururadalle, juossut kerran radan ympäri ja kääntynyt sitten radan läpi ylös ja maaliin siten kuin Caponkin jälki menee. Maali oli vielä 2,5m korkeudessa leuanvetotelineen päällä. Capo osasi erittäin hyvin valita vaihtoehdoista kaikkein tuoreimman jäljen ja oikaista tehokkaimmin etsittävän luo. Pienen hetken se mietti että missä hitossa se maali nyt on, mutta hiffasi sitten että ylhäällähän se, ja taas hieno ja selkeä ilmaisu. Ei sitä vaan saa jallitettua :F

Tässä sitten tämä hieno kaavio, saa nauraa 😀

Capo jäljellä

Julkaistu , kirjoittanut .

Kävimme tänään ottamassa Capon jäljestyksestä uutta videota kun viimeksi sitä on videoitu silloin kun Capolla oli ikää se 12 viikkoa. Tässä siis näyte Capon vauhdikkaasta – mutta myös tarkasta – tyylistä jäljestää 8,5 kuukauden iässä.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=5oWrMGkF6t8]

Timi, Kiva Koirakansalainen

Julkaistu , kirjoittanut .

Timi suoritti tänään kypsässä iässä Kiva Koirakansalainen -testin hyväksytysti. Olisihan se sen toki aiemminkin läpäissyt, nyt vasta sattui tulemaan nenän eteen sopiva tilaisuus jolloin käydä testauttamassa se. Lunahan suoritti saman testin jo vuonna 2007.

Olin suorastaan yllättynyt siitä kuinka reippaasti, iloisesti ja tehokkaasti Timi kaiken teki. Se on kyllä yleensäkin hyvin toimelias, energinen ja tekemisenhaluinen, mutta lämpötilat ovat vähän imeneet siltä mehuja ja nyt ei ollut käytössä mitään motivaattoreita kuten nameja. Siitä huolimatta Timillä oli tosi kivaa!

Ensimmäiset osiot olivat vieraan ihmisen hyväksyminen, vieraan ihmisen silitettävänä istuminen ja antaminen vieraan ihmisen tehdä tutkimus- ja hoitotoimenpiteitä.  Timillehän se ei ollut ongelma eikä mikään, korvat, tassut ja muutkin sai tutkia ihan rauhassa ja harjata myös.

Vetämättä kävely oli seuraavana vuorossa, ja senhän Timi osaa, samoin kuin seuraavan osion eli ihmisjoukon läpi kulkemisen.

Sitten päästiin istumiseen, maahanmenoon, paikallaan pysymiseen ja luoksetuloon. Niiden jälkeen seurasi koirien kohtaaminen ja koiran reaktio häiriöön, ja mitäs se Timi nyt turhia reagoimaan häiriöihin. Viimeisenä tuli vielä omistajan odottaminen, eikä Timiä todellakaan kiinnostanut lähdinkö minä johonkin vai en, ei siis minkäännäköistä hätää.

Kaikki kohdat menivät läpi erinomaisesti.

Kesäkesäkesä III

Julkaistu , kirjoittanut .

Loppukesän hitti on meillä ollut pallot ja frisbeet. Isäntä pisti eräänä viikkona ranttaliksi ja osti koirille kuusi uutta tennispalloa ja kolme frisbeetä, ja niillä on kyllä leikitty niin että varmasti oli kyllä hyödyllisiä ostoksia. Luna ei oikein koskaan ole syttynyt frisbeelle mutta tennispallot olivat sen mielestä mahtijuttu!

Capo pitää palloista kyllä, mutta leikkii mielummin omalla rakkaalla frisbeellään, jonka se kantaa mukanaan myös nukkumaan ja jota se mm. suojelee imurilta kantamalla sitä turvaan sitä mukaa kun imuri asunnossa liikkuu liian lähelle. Mutta kukapa ei tykkäisi omasta frisbeestä!

Timi taas on köllötellyt muiden riehuessa.

Makunsa kullakin

Julkaistu , kirjoittanut .

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä että suurimman osan koirista saa kyllä leikkimään kun vain löytää kullekin koiralle mieleisen lelun ja opettelee vielä leikittämäänkin.

Ja nyt tämä väite on täten todistettu paikkansa pitäväksi. Timi, intiaaninimeltään ”Koira Joka Ei Leiki”, nähtiin todistettavasti leikkimässä. Kunnioitettavassa 12 vuoden iässä, nähty viimeisen 7 vuoden aikana leikkimässä kerran noin kolmen sekunnin ajan ketunhännällä. Mutta nyt se on löytynyt, se mikä saa Timinkin leikkimään.

Ja mikä se suurenmoinen asia on? No herneenpalko tietysti! Timiä on aiemminkin yritetty huvin ja viihteen vuoksi saada leikkimään mm. leluilla joihin voi laittaa jotakin syötävää, mutta ne eivät ole saaneet aikaan koirassa mitään muuta kuin järkyttyneen katseen josta voi selvästi lukea sen ajatukset; ”onko toi mutsi nyt sitten pimahtanut lopullisesti? o_O”.

Mutta herneenpalko, se kyllä saa kenet vaan syttymään!

Tätä Timi ei ole koskaan eläessään tehnyt. Ei herkkuruoan eikä lelun kanssa. Vetoleikkiä!