Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2010

Sherlock Lindström Jr.

Julkaistu , kirjoittanut .

Capo läpäisi eilen viimeinkin etsinnän alkeiskurssinsa loppukokeen. Alunperin koe piti järjestää jo huhtikuussa, mutta ensin sitä lykkäsivät työkiireet ja sitten se iänikuinen muutaman kuukauden sairastelukierre. Nyt päästiin vihdoin tekemään koe ja hyvinhän se meni. Intoa ja vauhtia Capolla on vielä todella roimasti, mikä toki on vain hyvä asia. Kun ikää, järkeä ja vaativampia jälkiä karttuu lisää, veikkaan että se vauhtikin vähän hiljenee. Joka tapauksessa, haastavista häiriöistä (irtokoira ja maastopyöräilijöitä keskellä metsää) huolimatta Capo jatkaa nyt isänsä jalanjäljillä kohti etsijäkoiran uraa entistä varmemmin askelin!

Pieniä vieraita

Julkaistu , kirjoittanut .

Eilen meille tuli muutamaksi päiväksi hoitoon pikkupojat Rai ja Pontus, 7,5 vkoa. Pontus ja Raipe ovat eräässä jouluisessa blogauksessa vilahtaneen Kevinin poikia, ja houkutus niiden kaappaamiseen loppuiäksi on suuri..

Aluksi poikia vähän ujostutti – Capo oli niitä ensimmäisenä ovella vastassa äänekkäästi ja niskakarvat pystyssä. Muut koirat eivät olleet pennuista moksiskaan mutta Capo kyllä ihmetteli ja mietti suhtautumistaan tuntikaudet. Aika nopeasti Capokin laski niskakarvansa ja muuttui vain hyvin uteliaaksi pentujen suhteen, tosin kyllä se edelleenkin on kaikissa väleissä rinta rottingilla määräilemässä jos vain pystyy.

Ulos isolle pihalle päästyä pojiltakin ujous karisi ja koeteltiin kepillä jäätä että kenen kanssa voi riehua mitenkin.

Pontus ei kauaa aikaillut vaan kävi suoraan asiaan ja koettamassa mitä Capo sanoo jos vähän härnää.

Myös Lunaa uskallettiin vähän pyytää leikkimään, Luna ei vain oikein käsitä mitä näin pienten kanssa voi muka tehdä ja on tyytynyt koko ajan vain muumimammamasesti kuljeskelemaan ympäri, katsomaan että kaikki on hyvin ja heiluttamaan häntää mennessään. Pennut saavat sitä haistella mutta eivät kiivetä päälle, silloin Lunakin jo varoittaa pikkuisen että tuo ei sovi.

Kuvia tulossa penikoista vielä varmasti lisää, siihen asti Rai sanoo näkemiin!

Tasoa löytyy

Julkaistu , kirjoittanut .

Asiat on otettava vakavasti kun on työkamppeet päällä, toteaa Luna.

Suoritimme eilen Lunan kanssa etsijäkoirien tasokokeen joka on suoritettava vuosittain jotta voi etsintähommia tehdä. Koejälki kulki koko matkalta pitkin hiekkatietä (joka tosin oli niin kovaksi ”tallautunutta”, jos niin voi autotiestä sanoa, että vastasi lähes asvalttitietä…), oli 3,5km pitkä, 1vrk vanhentunut ja haasteena olivat maaston suuret korkeuserot ja osittain myös lämpötila. Jälki kulki onneksi lähes kokonaan varjossa joten älyttömän kuuma ei ehtinyt tulla, mutta tarpeeksi kuitenkin että myös Lunan jaksamisesta niissä oloissa saatiin ihan hyvä kuva. Jäljen lopussa oli myös pieni jekku, maali oli noin kymmenen metriä ennen maalia nostettu autoon ja ajettu vilkkaan tien toiselle puolelle bussipysäkille maaliin, joten haju loppui ennen tietä ja Lunan oli osattava siitä huolimatta ilmaista se bussipysäkille. Lisäksi jälkeä seurannut tuomari asetti paineita kyselemällä hankalien kohtien jälkeen että onko se koira nyt varmasti oikealla jäljellä ja kertoi että ”vielä voi pelastaa” jos osaa lukea oikein koiraa ja sitä että se ei enää ole jäljellä vaan on esim. kääntynyt väärään suuntaan risteyksessä. Lähellä oli etten mennyt vipuun mutta ihan en kuitenkaan, ja jäljellähän se Luna oli oikeasti pysynyt koko ajan, kunhan nyt yritettiin ohjaajaa jallittaa.. Lunalle pieniä houkutuksia loi myös matkan varrella olleet kolme hevostallia – Lunan mielestähän parempaa ei olekaan kuin hevosten etsiminen ja siksi ne ovat sille suht haasteellisia häiriöitä. Vaan eipä mennyt Luna niihinkään, eikä lopun jekkuunkaan, vaan suoritti hommat niinkuin pitääkin ja ilmaisi hienosti ilmavainun avulla huomatessaan hajun päättyneen ennen tietä. Läpi meni siis, jokaisesta neljästä osa-alueesta  (käyttäytyminen etsittävän luona, koiran ilmaisun lukeminen, koiran työskentely ja koiran ja ohjaajan yhteistyökyky) täydet 3 pistettä eli yhteensä 12/12 ja maininta erinomaisesta koiran lukemisesta koko jäljen ajan.

On se Nuppu vaan hieno <3

Sitten Capoon, jolle ei tässä blogauksessa pitänyt omistaa riviäkään, mutta hän kertakaikkiaan Vaati että niin tapahtuu. Etenkin jos Lunasta otetaan vielä kuviakin tasotestin johdosta, niin ei missään tapauksessa käy etteikö Capostakin oteta. Niinpä se asetti pienoisia haasteita kuvien ottoon alussa ennenkuin joutui kiinniotetuksi kuvaamisen ajaksi.

Kuten sanottu, Lunan mielestä hommat otetaan vakavasti kun työkamppeet on päällä, oli ne hommat etsintä- tai kuvaushommia, ja sen sai tuta Capokin. Ei ollut nyt riehumisen aika!

Kiinnipitämisestähän se Capo vasta riemastuikin, ja siksi senkin kanssa oli tehtävä jotain hauskaa lopuksi. Ja mikäs sen hauskempaa kuin lyhyet tokoharjoitukset helppojen liikkeiden merkeissä!

Tässä Capon perusasento.

Seuraaminen on vielä erittäin kesken, koska kun Capo on innoissaan, se ei malta kävellä nätisti vaan pomppii, ja jos taas himmaan tahtia jotta se malttaisi kävellä kaikki jalat maassa, sekin himmaa. Niinpä tempon kanssa on vielä tehtävä töitä ja harjoittelemme seuraamista hyvin lyhyissä pätkissä jotta se ei ehtisi pompahdella, koska muutoin sen seuraaminen on ihan ok, se ei ole liian edessä eikä takana ja kontaktia se pitää erinomaisesti.