Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2010

Videoita

Julkaistu , kirjoittanut .

Rairai jäi meille hoitoon vielä hetkeksi, ja onhan noiden touhuja tarvinnut kuvata videollekin sitten.

Pojat on painineet, painineet ja painineet. Vähän ne on yrittäneet leikkiä myös hippaa, mutta Lunan mielestä sellainen touhu ei ole sisätiloissa asiallista joten pojat ovat tyytyneet rehaamaan milloin sohvilla, milloin lattioilla myllyttäen toisiaan. Tätä kirjoittaessakin kuuluu ähinä ja röhkinä kun pojilla on menossa viimeiset painit ennen Rain kotiinlähtöä.

Tänään sitten otin kameran käteen ja videokuvasin vähän niiden paineja.

Sohvamylly

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=5tvqvXN9Z5s]

Nakin repimistä sohvalla, välillä täytyi käydä ihmettelemässä minun ja Lunan paikalle saapumista.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=otVYVO2DAxs]

Lunakin on alkanut enemmän pitää Raista, se välillä jo vähän teki pieniä leikkiliikkeitä Raimon kanssa, ja Rai uskalsi myös repiä siltä lelua kun minä olin vieressä. Ja Rai sai myös uskomattomat raivarit kun Luna murisi sille, ja pisti myös ääntä peliin.. Tosin hiljeni hyvin nopeasti kun Luna ilmoitti sellaisen käytöksen olevan kerta kaikkiaan säädytöntä.

Eilen illalla leikkasin ajanvietteeksi Railta kynnet ja sen jälkeen vähän kampailin sitä. Rain mielestä kampausosio oli todella hävytöntä, ja kiljaisikin pari kertaa siihen malliin kun tässä olisi nyt koiranpennunteurastus käynnissä. Lunan täytyi tietenkin heti tulla tarkistamaan tilanne, ja näin se katsastaa että onko penikka vielä laisinkaan hengissä. Videolla tuo näyttää vähän rajummalta kuin mitä on, Luna ei siis käytä hampaita, vaan ainoastaan tökkii nenällä. Saman se tekee aina Capolle jos Capo kiljaisee hoitotoimenpiteitä tehtäessä.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=mVAl-Z7JRm8]

 

 

Töitä ja hupeja

Julkaistu , kirjoittanut .

Viikonloppuamme on jälleen ollut ilahduttamassa ihanainen Rai-poika, ja Capo on ottanut pikkuveikankorvikkeesta jälleen ilon irti niin hyvin kuin mahdollista. Pojat painivat, tekevät tutkimusretkiä talossa ja öitä lukuunottamatta nukkuvat yhdessä. Capo kun nukkuu meidän kanssamme sängyssä, mutta Rai ei sinne vielä itse pääse joten se on ottanut asemapaikakseen öisin koirien sinisen pedin. Rai raahasi sen olohuoneen pöydän alle ja sisusti mieleisekseen, ts. käänsi pehmikealustan nurinpäin, ryttäsi pedissä olevan pandarätin haluamallaan tavalla ja vei petiin koirien lempilelun, päättömän pehmojäniksen. Kyllä kelpaa nukkua!

Ja leikitty on. Jälleen painia ja repimisleikkejä, niinkuin aiemminkin. On revitty jänistä, on revitty sukkia, on revitty hanskaa. Ja paljon onkin, montaakaan kuvaa ei ole mahdollista ottaa ilman että pojilla olisi lelu molempien suussa. Eilen syödessämme molemmat pojat nukkuivat lattialla vierekkäin kyljellään, molemmilla visusti sukan toinen pää suussa..

Luna halusi osallistua leikkeihin, mutta kukaan ei uskalla leikkiä sen kanssa repimisleikkejä, koska Lunan katse on tiukka ja murina vakuuttaa vähän kovapäisemmänkin koiranpenikan. Niinpä Luna leikki repimisleikkiä itsensä kanssa.

Myös ulkoleikit olivat pop. Lähdettiin läheiselle niitylle, ja koirilla olikin virtaa mitä purkaa vaikka koko viikonloppu on mennyt lähinnä rehatessa. Rai ensin kysyi että eikö olisikin viisaampaa jos täti koppaisi hänet kainaloon, mutta kun tajusi ettei onnistu, otti kunnon vauhdit ja lähti täyttä häkää muiden perään. Sen jälkeen ei paljon tädit tai sedät kiinnostaneetkaan, kun piti juosta muiden perässä minkä kintuista irtosi.

Lunalla oli myös omia bisneksiä. Niityltä löytyi jotain jota piti sitten oikein antaumuksella kaivaa. Annettiin kaivaa koska oltiin sellaisessa osassa niittyä jossa ei oikeastaan kukaan koskaan kävele, eikä niittyä muuhunkaan tarkoitukseen käytetä. Lisäksi kaivuupaikka oli ihan ojan vieressä joten mahdolliset juoksentelijat todennäköisesti osaisivat kohdassa varoa muutenkin. Lopuksi Luna toki piti kaivannoltaan käskeä pois.

Ikinä ei selvinnyt mikä tämä hyvin kiintoisa haju oli, mutta myös Capo ja Rai reagoivat siihen, ja Rai jopa yritti kaivaa hieman kuopan vierestä myös, mutta Luna ajoi sen pois. Jotain siellä kuitenkin varmasti oli, koska Luna ei antanut kenenkään koiran mennä kuoppansa lähelle ja se kaivoi sitä hyvin innokkaasti sekä tassuin että puremalla maata ja sylkemällä sen pois. Se ei siis syönyt kuopasta mitään, vaan suurensi kuoppaa reunoista puremalla. Tässä lyhyt näyte Lunan kaivuhommista, en ole ennen nähnyt sen käyttävän suutaan noin paljon kaivaessaan.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=ullRaBZPbIA]

Myös Timsan oli mukana geimeissä vaikka ei riehunutkaan muiden joukossa, vaan lähinnä pysytteli minun matkassani ja syömässä ruohoa.

Loppuiltapäivästä tehtiin vielä Capolle jälki joka videoitiin. Aluksi oli tarkoitus videoida cityjälki, mutta maali-ihmisen toivomuksesta sai hän mennä maaliin pellolle. Koska Capon omat jälkivaljaat jäivät viime treeneissä toiselle harrastajalle, jäljesti Capo Timin valjaissa. Eipä näyttänyt häntä varusteiden vaihdos haittaavan.

Jälki lähtee meidän kotipihasta, joten siinä on häiriöhajuja aika paljon kun on sekä Capon omia että muiden koiriemme hajuja. Lisäksi pellolle tultaessa betonirummun ylimenon jälkeen oli maalikoira viimeisen viikon aikana käynyt joka suunnassa, joten Capon täytyi osata valita tuorein jälki. Ko. kohdassa on videossa joku kupru. Capo selvitti kaikki haasteet helpon oloisesti ja hienosti, erityisen hieno oli ilmaisu, erittäin selkeä ja Capo oli myös ihan hiljaa ilmaistessaan vaikka selkeästi kiihtyi. Eikä olisi malttanut tulla hakemaan palkkiota..

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=77uW-bttAiQ]

Omnomnom

Julkaistu , kirjoittanut .

Ja näin taas kuuluisan yleisön pyynnöstä tarpeellinen tietoisku meidän koirien ruokinnasta!

Meillä siis barffataan. BARF eli Bones And Raw Food (luita ja raakaa ruokaa) tai toisen tulkinnan mukaan Biologically Appropriate Raw Food (biologisesti oikeaoppinen raakaruoka) tarkoittaa siis kaiken suuren lyhenteen avaamisen jälkeen tapahtuneen päättelyn jälkeen koiran (tai kissan) ruokkimista raa’alla ruoalla niin kuin ne ovat syöneet jo ammoisina aikoina. Käytännössä siis 80% lihaa ja luita, 20% kasvissosetta, ja kaikki raakana. Tämä on aika pintaraapaisu aiheesta, jos jokin kiinnostuksen lamppu syttyi, voi asiasta lukea lisää esimerkiksi Malin Ekblomin kirjasta Koiran luonnollinen ruokinta.

Barfiin päädyin aikanaan kokeilujen kautta. Kun nelisen vuotta sitten muutimme nykyiseen ”kunnollisella” keittiöllä varustettuun asuntoon jossa on myös kohtuullisen kokoinen vain omaan käyttöön tarkoitettu pakastin, aloin pikkuhiljaa muuttaa koirien ruokintaa poispäin teollisista ruoista. Ajatuksena ei alunperin ollut siirtyä yhtään mihinkään ruokintatyyliin erityisesti tai pois teollisista kokonaan, vaan vähentää kuivaruoan määrää koirien ruoassa ja samalla muuntaa koirien ruokintaa laadukkaampaan ja niille sopivampaan suuntaan. Tähän ruokinnanmuutoksen suunnitteluun syynä oli se, että molemmilla perhospojilla oli vähän väliä vatsa sekaisin. Olin jo aiemmin pari vuotta yrittänyt löytää niiden vatsoille sopivimman vaihtoehdon kuivaruokinnan piirissä, mutta merkinvaihdokset hitaine totuttamisineen eivät auttaneet ongelmaan. Timillä vatsa oli sekaisin monta päivää joka viikko, Donilla noin kerran kahdessa viikossa pari päivää. Jauheliha-riisi -kuurit yleensä auttoivat yhdistettynä Attapektin syöttämiseen, mutta taas kun palattiin teollisiin ruokiin, alkoivat ongelmat. Kotiruoan valmistaminen niille ei aiemmin itsestäni riippumattomista syistä onnistunut ja pelkkä riisi-jauheliha -ruokavalio tuntui aivan liian yksipuoliselta.

Niinpä siis kun asianmukaiset tilat olivat käytössä, aloin välittömästi pikku hiljaa muuttaa koirien ruokavaliota. Ensimmäisenä niiden ruokavaliosta puolet vaihtui NEU:ksi. Aloin tehdä niille Yrjölän puuroa, keitellä lihaa ja puuhastella muitakin laatikoita. Donilla ripulointi loppui, mutta sen sijaan se ei enää saanut itse kunnolla ulostettua ulosteen ollessa kovaa ja kerääntyessä palloksi, jolloin sitä ei yksinkertaisesti saanut puserrettua ulos. Ei auttanut Levolac eikä juuri mikään muukaan, joten taas rukattiin. Noin kuukauden verran kokeilin tätä osin kotiruokintavaihtoehtoa, kun lähieläinkauppaan ilmestyi NEUn altia jossa kaikki liha on raakaa. Samaan aikaan sinne tuli myös naudanmaha- ja jauhelihapötköjä. Lisäsin koirien ruokavalioon näitä, ja tällöin aloin antaa kaiken lihan raakana. Olin ostanut joulukuun Voittajanäyttelystä Malin Ekblomin Luonnollinen ruokinta -kirjan, ja sitä luettuani ostin koirille myös naudan rusto- ja putkiluita. Koirien mahat alkoivat selkeästi olla paremmalla tolalla. Ripulointia ei esiintynyt enää ihan niin paljon, vaikka noin 1/3 ruoasta oli edelleen kuivaruokaa.

Tästä innostuneena luin kaiken mahdollisen käsiini saamani barffauksesta, ja tilasin Vauhti-Raksulta lihoja ja luita monipuolisemmin. Aloin totuttaa koiria kaikkeen mahdolliseen mitä käsiini sain. Mistään muusta ei mennyt kellään vatsat sekaisin tai tullut mitään muutakaan epämiellyttävää kuin rustoluista, niihin totuttelimme hieman pidempään. Kun niin luut, kasvissoseet, sisäelimet ja muukin hassunhauska meni sutjakasti alas, jätin kuivaruoan kokonaan pois. Tämä oli keväällä 2007, ja sen jälkeen eli reilussa kolmessa vuodessa Timillä on ollut ripuli tasan kahdesti kestäen noin yhden vuorokauden, Donilla ei ennen kuolemaansa eli vuoden aikana ollut vatsa sekaisin kertaakaan.

Lunalla ei koskaan ole ollut ongelmia minkään ruokinnan kanssa, ei myöskään siis barfin. Se vaihtoi ruokavaliota samaan tahtiin perhospoikien kanssa. Capo taas on barffannut koko elämänsä siitä asti kun siirtyi syömään muutakin kuin emänsä maitoa, eikä ole koskaan syönyt teollisia ruokia.

Ja miten meillä barffaus toimii käytännössä?

Aamuisin meillä syödään broilerin luita. Capo syö yhden broilerin siiven (n. 150g), Timi yhden broilerin kaulan (n. 50g) ja Luna broilerin siipeä jauhettuna, noin yhden siiven verran eli 150g. Lumppu syö siipensä jauhettuna koska ahne kakkiainen kun on, ei malta pureskella kunnolla vaan nielee niin isoja luunpalasia että monesti tulee sitten oksentamalla ylös. Aamuruoan lisäksi meillä ei oikeastaan muuten broileria syödäkään sisäelimiä lukuunottamatta jottei ruokinta mene liian yksipuoliseksi.

Iltaruoaksi on liha-kasvisateria. Pyrin syöttämään eri eläinten lihoja ja sisäelimiä mahdollisimman monipuolisesti, jotta koirat saavat kaikki tarvittavat ravintoaineet. Yleensä meillä on noin kymmenen eläimen osia pakastimessa. Samaten kasvissoseesta yritän tehdä mahdollisimman monipuolisen.

Lihaa Capo ja Luna syövät reilut 200g iltaruoalla, Timi taas 100g. Kasvissosetta tulee päälle kaikille minimissään pari ruokalusikallista riippuen päivän syödystä luumäärästä. Lisäksi kaikki syövät Nutrolinia, Timi Senioria, Capo Pentunutrolininsa viimeisiä rippeitä ja Luna tavallista Nutrolinia. Öljyt ylipäätään ovat hyödyllinen lisä millä tahansa ruokintatyylillä ruokitun koiran ruokavaliossa, ne sisältävät usein monia tarpeellisia ravintoaineita. Etenkin E-vitamiinipitoiset öljyt ovat usein hyväksi barffaavalle koiralle, sillä E-vitamiini tuhoutuu helposti pakastettaessa, ja useimmat barffaajathan säilyttävät koirien lihat pakasteessa. Öljyissä on usein myös paljon hyödyllisiä rasvahappoja. Kun ruokinta on tarpeeksi monipuolista, ei yleensä barffaava koira lisäravinteita tarvitse. Teollisia sellaisia emme mekään käytä (Nutrolinia lukuunottamatta), jotta ei balanssi heitä häränpyllyä. Luonnonmukaisista lisäravinteista lisään kaikille kuitenkin merilevää sekä itsejauhettua kananmunankuorijauhetta kalsiuminsaannin turvaamiseksi, ja yksilökohtaisesti muita ravinteita. Etenkin Timiä varten kananmunankuorijauhe on hyvä, sillä Timi ei enää syö muita kuin broilerin luita, ja koska broilerin luut ovat pääasiassa rustoa ja sidekudosta, haluan turvata senkin kalsiuminsaannin.

Näiden lisäksi Capo syö tyrnimarjarouhetta ruokansa mukana sen sisältämän c-vitamiinin takia, joka auttaa pitämään lihakset kunnossa. Tyrnimarja sisältää myös B2-vitamiinia joka on välttämätöntä normaalille kasvulle, joten pentuaikana se on myös hyödyksi. Capo on siinä määrin aktiivinen eläin joka myös treenaa lihaksia rasittavia lajeja, että mahdollisten ongelmien ehkäisemiseksi se tyrnimarjarouhetta syö. Samasta syystä se syö ajoittain b-vitamiinia sisältävää oluthiivaa. Myös muut koirat saavat tyrnimarjarouhetta esimerkiksi kovilla pakkasilla.

Liha-kasvisateria kaikkine kommervenkkeineen, jauhettua lohta, kasvissosetta, kananmunia, Nutrolinia, tyrnimarjarouhetta, merilevää, kananmunankuorijauhetta ja oluthiivaa. Lisäksi erityisesti Timiä varten Plaque Offia, jota myös Capo ja Luna saavat hammasongelmien ennaltaehkäisyn takia.

Luut ovat koirille hyödyllisiä niiden sisältämän kalsiumin, proteiinin, kivennäisaineiden ja rasvaliukoisten vitamiinien ansiosta. Luina meillä syödään naudan rustoluita, possun selkärankapaloja ja kylkiluutikkuja, poron ja lampaan luita, hirven luita.. Mitä satunkaan saamaan käsiini sopivina paloina. Suurin osa meillä syödyistä luista on varsin vähälihaisia, ja siksi liha-kasvisateria tarjotaan erikseen. Suurin hitti on ollut karvoineen päivineen kokonaisina karvoineen päivineen meille tuodut poron sorkat (pätkäisty jostain polven kohdalta poikki), niistä niin koirat kuin silloin vielä meillä asunut Perkele-kissakin pitivät kovin. Sen sijaan esimerkiksi kokonaiset sian sorkat eivät ole saaneet kovin kehuttavaa vastaanottoa, tosin Capolle en niitä ole vielä tarjonnutkaan. Rustoluita meillä syödään noin kahdesti viikossa, muulloin pienempiä vähälihaisempia luita.

Timi ei syö enää broilerin luita lukuunottamatta mitään luita, koska sen hampaat eivät enää oikein pure hyvin niihin. Se ei edes enää tahdo ottaa niitä syötäväkseenkään, ja tässä asiassa luotan sen arvostelukykyyn.

Sisäelimiä koirat syövät noin kolmesti viikossa liha-kasviaterialla, kananmunaa kerran viikossa. Ja siitäpä se niiden ruokinta sitten käytännössä koostuu.

Viimeisen viikon menu onkin ollut tällainen (aamuruoka joka päivä sama, joka päivä saavat myös kasvissoseen):

5.10. Naudan maha + porsaan kylkiluutikut
6.10. Porsaan sisäelinseos + kananmuna + porsaan kylkiluutikut
7.10. Kalkkunan jauheliha + riistaluut
8.10. Poron sisäelinseos + naudan rusto
9.10. Poron lihaluuseos
10.10. Sian kurkkutorvet + porsaan kylkiluutikut
11.10. Broilerin sydämiä kokonaisina + naudan rusto
12.10. Hevosen jauheliha + porsaan kylkiluutikut
13.10. Lohi (kokonaisena jauhettu) + kananmuna + kylkiluutikut

Julkimot, osa III

Julkaistu , kirjoittanut .

Liv & Learn: Koirat on taas jatkunut, ja viime viikon jaksossa oli alku- ja loppuspiikeissä Capo. Molemmilta koirilta leikattiin kuvauksissa kynnetkin, ja vähän harmitti että niiden kynsienleikkuu oli ohjelmasta jäänyt pois koska molemmat olivat mitä esimerkillisimpiä kun kynsiä leikattiin. No, ainakin Capo sai oman 5 minuutin julkisuutensa!

Tämän viikon jaksossa taas oli Timin vuoro olla alku-ja loppuspiikeissä sekä korvienputsausesimerkkinä (alkaen kohdasta 2:34). Sehän Timille sopii, korvat jos mikä on siitä koirasta näkyvää..

Katsekontakti

Julkaistu , kirjoittanut .

Aiempien kontaktiharjoituksia koskeneiden postauksieni (junailu– ja tokoilujutut) jälkeen moni on kysynyt, miten olen alunperin opettanut koirilleni kontaktin ottamisen käskystä. Niinpä päätin omistaa kokonaisen kirjoituksen ihan vain kontaktille. Minusta kontaktin ottamisen opettaminen on tärkeimpiä asioita mitä koiranpennulle (tai vanhemmallekin koiralle) voi opettaa, ja itse pyrin tätä nykyä tekemään sen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kontaktin ottamisen opetan pennulle heti istumisen jälkeen (istuminen ensin koska aloitan itse kontaktirajoitukset niin että koira istuu). Kontaktiharjoitukset vahvistavat koiran ja ohjaajan yhteistyötä, ja kontakti on mielestäni hyödyllinen työkalu erilaisissa tilanteissa. Kontaktiharjoitukset olen aina aloittanut sellaisessa ympäristössä missä koira saa rauhassa keskittyä kontaktin ottamiseen, ja vasta kun asia on täysin opittu ja toimii hyvin, siirtänyt harjoittelun myös häiriöllisempiin paikkoihin. Tämä siksi, että olen myös todennut koiralle olevan tietenkin helpompaa jos jännittävässä tilanteessa jossa koira on hieman epävarma, siltä pyydetään jotain mistä se tietää täysin mitä siltä odotetaan. Tietenkään kaikilla koirilla kontaktia ei voi hyödyntää samalla tavoin, mutta taidon osaamisesta tuskin on koiralle haittaakaan.

Capon kanssa oli onnenpotku että harjoittelin sen kanssa pienestä pitäen kontaktin ottamista ahkeraan, ja se osasi sen erittäin hyvin nelikuisena. Kun se alkoi käyttää enemmän ääntään (ts. kiljua sille jännittävissä tilanteissa) hieman yli puolivuotiaana, oli pelastus että se osasi ottaa kontaktin niin hyvin, koska äänenkäytön vähentämistä olemme harjoitelleet nimenomaan kontaktiharjoitusten avulla. Niiden kautta olen päässyt myös palkkaamaan sitä nameilla, ja kun syöminen rauhoittaa Capoa, se myös hieman laskee kierroksia joka taas johtaa siihen että Capo on hiljempaa. Ja taas päästään palkkaamaan hiljaisuudesta.

Lunalla taas on ollut ongelmia sen puolustuskäyttäytymisen suhteen. Lunahan on hyvin reviiritietoinen, sen kotipihaan ei ole vierailla koirilla tai ihmisillä asiaa ilman lupaa. Myöskään toiset koirat eivät saa tulla ilman lupaa Timin, Capon tai Lunan omien ihmisten luokse, eikä myöskään Lunan autoon eikä tietenkään myöskään sen ruokakupille. Samaten Luna kiihtyy siitä jos muut saavat tehdä jotain hauskaa kun sen pitää odottaa (esim. agilityn ryhmätreeneissä) ja kiihtyminen purkautuu mm. haukkumisena. Näissä tilanteissa keskeinen työkalu on myös ollut kontaktiharjoitukset, ja niiden ansiosta Lunan käytös mm. ryhmätreenitilanteissa on hanskassa.

Kontaktista on siis hyötyä erilaisten ongelmakäytösten korjaamisessa kun pyritään näyttämään koiralle mitä käytöstä siltä odotetaan huonon käytöksen sijaan (sopii myös esim. remmirähjäämiseen) mutta se on toki myös hyödyllistä monissa muissa asioissa. Tokossahan kontakti on myös keskeisessä roolissa, ja tokoliikkeiden harjoittelu on helppo aloittaa kun kontakti koiraan on jo kunnossa. Samoin kontaktin ottamista voidaan hyödyntää esim. ohitustilanteissa, tien ylittämisessä ja muissa arjen tapahtumissa.

Miten sitten aloittaa katsekontaktin opettaminen?

Opetustyyleistä olen useimmiten törmännyt kahteen tapaan pienine variaatioineen. Molemmissa koira pyydetään istumaan ohjaajan eteen, mikä helpottaa hieman kontaktin ottamisen hoksaamista.

Tavassa 1 annetaan koiran itse hokata asia. Ollaan itse koiran koosta riippuen istualtaan lattialla tai tuolilla, ja pidetään reiden päällä kättä jonka sisällä on nami. Annetaan koiran tarjota erilaisia toimintoja jolla namin voisi saada, ja palkitaan siitä kun koira katsoo silmiin. Koirat tietenkin ensin yrittävät kaivaa namin esiin kädestä, ja silloinhan nami pysyy tiukasti nyrkissä. Kun se katsoo silmiin edes nopeasti, kehutaan ja annetaan namia. Tarkkana täytyy kuitenkin olla siinä että palkkaa nimenomaan silmiin katsomisesta eikä esimerkiksi kun koira siirtyy sanallisen kehun jälkeen katsomaan kättä josta nami tulee. Periaate on siis sama kuin naksutinkoulutuksessa, ja jos koira on ehdollistettu naksuttimelle, se on tähän erinomainen apuväline. Kannattaa myös vaihdella välillä kättä josta nami tulee, jotta koira ei myöskään opi odottamaan namia aina tietystä paikasta.

Kun koira tietää että nami tulee kontaktin ottamisesta, voidaan pidentää aikaa jonka koira katsoo silmiin, ja lähteä tästä lisäämään vaikeustasoa esimerkiksi nousemalla seisomaan ja pyytämällä kontaktia sitten sekä yhdistämällä kontaktin ottamiseen käskyn. Meillä kaikki koirat ottavat kontaktin käskystä ”katso”.  Lopulta kun koira osaa kontaktin oikein hyvin, voidaan siltä pyytää kontaktia myös liikkeessä eli esimerkiksi seuratessa.

Koska kaikki koirat eivät välttämättä hoksaa katsoa silmiin pitkiin aikoihin kun reidellä on nyrkissä namia, on myös toinen tapa opettaa kontakti. Tässä ohjataan koiraa hieman enemmän, ja alkuun nameja pidetäänkin kasvojen edessä kädessä. Kun koira tietää mihin pitää katsoa saadakseen namia, voidaan käsiä siirtää kasvoista sivuille kauemmas. Taas palkataan aina kun koira katsoo kasvoihin, ei silloin kun se katsoo käsiä. Lopulta koiran tulisi edelleen osata katsoa kasvoihin vaikka kädet olisivat sivuilla kylkiä pitkin tai vaikka taskuissa. Kun koira tietää että kyse on kasvoihin katsomisesta, voidaan vaikeustasoa lisätä samaan tapaan kuin tavassa 1.