Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2010

Capo 1v.!

Julkaistu , kirjoittanut .

Mr. Capo ”En Aikuistu Koskaan” Lindström täyttää tänään kokonaisen vuoden. Pikkuherra pyysi saada viettää synttäreitään TÄYSIÄ, ja niinpä olemme lenkkeilleet TÄYSIÄ, Luna ja Capo ovat painineet TÄYSIÄ, ja näiden aktiviteettien jälkeen Capo malttoi laittaa rusetin kaulaan ja asettautua kuvattavaksi. Kuvaushommien jälkeen synttäreiden viettoa jatkettiin rustoluita syömällä.

Lemmikkimessut 2010

Julkaistu , kirjoittanut .

Viikonloppuna olivat Messukeskuksessa Lemmikkimessut, ja Etsijäkoiraliiton koiraedustuksen hoitivat Capo ja Luna. Capo oli mukana molempina päivinä, Luna vain lauantaina.

Lunasta saikin olla ylpeä ja ihmeissään oikein toden teolla, heti aamusta miespuolinen kuvaaja tuli sitä kuvaamaan ja Luna suorastaan syöksyi rapsuteltavaksi. Lisäksi sitä oli useampaan otteeseen rapsuttelemassa lapsille ominaiseen vähän vähemmän kohteliaaseen tyyliin lapsia montakin samaan aikaan, mutta Lunalla vain häntä heilui ja ilme oli tyytyväinen. Loppuiltapäivästä se kuitenkin alkoi olla niin väsynyt että meni itse oma-aloitteisesti avonaiseen häkkiin nukkumaan, se ei tuossa häkissä siis yleensä viihdy jollei käsky käy. Tästä syystä päätin että Luna saisi sunnuntaina levätä kotona ja ottaisin vain Capon mukaan.

Etsijäkoirat saavat omat liivit vasta tasotestin suoritettuaan, mutta koska Capo oli ainoa paikalla oleva koiramme, sai se isänsä Epun liivin sunnuntain edustustehtävän ajaksi lainaan. Lisäksi koska minulla on jo oma työliivi (jonka siis myös ohjaajat saavat työtehtäviä varten vasta kun tasotesti on suoritettu) Lunan kanssa koirakkona toimimisen takia, ei haitannut niin paljoa että Capo sai tällaisen kunnian yhden messupäivän ajaksi.

Molemmista koirista olen jälleen kerran mielettömän ylpeä, Capokin käyttäytyi mahdottoman hyvin paikan päällä. Lisäksi haluamme onnitella meilläkin hoidossa olleita ja blogissa vilahdelleita Liloa ja Raita, jotka pentunäyttelyssä nappasivat molemmat luokkavoitot ja lopulta Lilo valittiin rotunsa parhaaksi pennuksi ja Rai sai vastakkaisen sukupuolen parhaan tittelin.

Shoppailuakin tuli taas harrastettua, kuinkas muutenkaan. Kaivoin viime viikolla kaapista esiin aikoinaan Donille ostetun haalarin, joka oli sille hieman väljä ja jonka kanssa odottelin Capon kasvamista jotta voisi koettaa voisiko Capo periä haalarin. No ei voinut, Capo lihaksineen oli kuin liian pieneen kuoreen tungettu makkara haalari päällään. Manttelina meillä on jo muutama kuukausi sitten etenkin treenejä varten ostettu Back On Track -mantteli, ja kylmempiä kelejä ja etenkin umpihangissa käytäviä liikuntatuokioita varten halusin sille myös haalarin. Niinpä myin Donin vanhan haalarin pois ja viikonloppuna ostin sille tilalle kaksiosaisen Warmhow-ulkoilupuvun jossa se pysyy lämpimänä mutta pystyy myös käyttämään kroppaansa oikein myös juostessaan TÄYSIÄ. Maanantaina lähes viidentoista asteen pakkasessa päästiinkin jo ensimmäistä kertaa ulkoilupukua kokeilemaan, ja selkeästi se oli Capon mielestä mukava päällä sillä yleensä Capo ei villapaitaa lukuunottamatta juuri ole pukineiden ystävä ja sen siitä kyllä näkee, mutta tämä puku ei menoa haitannut. Ainoa ongelma minkä huomasin, oli, että mahan kiristysnaru oli niin pitkä että se kiertyi loppulenkistä Capon varpaan ympärille. Nyt naru on jo lyhennetty sopivaksi, mutta pienen koiran kanssa siihen kannattanee kiinnittää huomiota.  Suosittelemme, ehdottomasti!

Omnomnom, osa II

Julkaistu , kirjoittanut .

Viimeksi esittelin koiriemme ruokintaa aika pintapuolisesti, ja nyt ajattelin pureutua siihen hieman syvemmin. Tai ehkä paremminkin avaavammin, sillä yhteen blogitekstiin ei millään mahdu kaikkea mitä haluaisin sanoa. Edelleen käsittelen tässä barffausta omien koirieni ruokkimisen kautta, joten joitakin asioita ei välttämättä tule ilmi.  Barffaus kun on kuitenkin ruokintatapa jonka koostumisen tulisi olla hyvin yksilöllistä.

Tästä päästäänkin siihen, että mielestäni kaikki kaavat voisi heittää romukoppaan. Niin ne, kuinka paljon minkäkin painoisen koiran pitäisi syödä päivässä kuin nekin, missä suhteessa esimerkiksi kasvissosetta pitää olla jokaisen koiran ruokavaliossa suhteutettuna muun ruoan määrään. Toki ne voivat antaa suuntaa, mutta kaiken A ja O on nimenomaan juuri sen oman koiran tarkkailu ja ruokinnan suunnittelu sen mukaan. Ruokintaan ja etenkin määriin kun kuitenkin vaikuttavat mm. se onko koira steriloitu/kastroitu, koiran ikä, sukupuoli, aktiivisuustaso ja se, miten hyvin se hyödyntää ruokaa. Ja sitten tietenkin rotukohtaiset asiat sekä koiran terveydentila.

Luut

Luina meillä tosiaankin syödään lähinnä rustoluita, kylkiluutikkuja (myös esim. peuran, lampaan ja poron kylkiluita), possun selkärankapaloja,  sekä putkiluita. Näistä ravintorikkaimpia ovat putkiluut luuytimen takia, mutta välillä on hankalaa löytää halkaistuja putkiluita joista myös pikkusällit saisivat luuytimet syötyä, lisäksi aika useissa paikoissa putkiluita myydään onttoina tai ainakin luuydintä hyvin vähän sisältävinä. Putkiluista koira ei yleensä muutoin kauheasti irti saakaan niiden suuren koon ja kovuuden takia, ja siksi niitä yleensä käytetäänkin lähinnä ajanvieteluina. Luita meillä syödään muutaman kerran viikossa, jottei koiriin tulisi tupattua luumassaa liiaksi. Ovat kuitenkin aktiivisia harrastuskoiria, jotka liikkuvat paljon ja usein vauhdikkaasti. Broilerin ”luita” eli siipiä ja kauloja en laske luiksi ollenkaan, sillä ne muodostuvat pääosin rustosta ja sidekudoksesta lihan ja luun sijaan, eikä niistä siis saa kalsiumia jonka takia luut barffaavien koiranomistajien periaatteiden mukaan koirien ruokavalioon pääosin kuuluvat.

Meillä broilerin ”luita” eli lähinnä kauloja syödään oikeastaan vain siksi että ne ovat helppo aamuateria, koirat ovat tottuneet aiemmin kuivaruokaa ja kotiruokaa syödessään saamaan aamulla ruoan, ja hyvän aamurutiinin rikkominen tuntui turhalta. Kanankaulat olivat sopiva pieni naposteltava aamulla ennen ulosmenoa, joka oli vielä helppo ojentaa jääkaapista syötäväksi sellaisenaan. Koska siivissä ja kauloissa ei juuri lihaakaan ole, on aika ihmeellistä että ihmiset ovat valmiita maksamaan niistä niin kalliita hintoja – nehän ovat barffituotteista kalleimmasta päästä. Hyöty kun on suhteellisen pieni. Lisäksi suuri osa barffaajista pitää broilerin siipiä luina jotka tyydyttäisivät koiran kalsiumin tarpeen. Sekin on väärin, ja pöyristyttävää on että suuri osa ”BARFiin erikoistuneista” tahoista kuten liikkeistä ja ruokintaneuvojista suosittelevat juuri siipiä lihaisaksi luuksi. Kun ei ole juuri kumpaakaan niissä. Meillä siipiä ei syötetty koirille laisinkaan ennen Capon tuloa, ja niiden syöttö tullaan lopettamaan nyt kun tällä hetkellä pakastimessa olevat loppuvat. Kauloja annan jatkossa edelleen koska ne tosiaankin ovat meidän perheessä sopiva aamupala-annos. Ja eivät ne täysin hyödyttömiä ole, rusto sisältää kollageenia joka on hyväksi muun muassa nivelille, mutta siivissä ja kauloissa sitäkin on aika vähän. Esimerkiksi kollageenin, hampaidenpuhdistuksen ja ajanvietteen vuoksi meillä rustoluitakin syödään, mutta ei kalsiumintarpeen tyydyttämisen vuoksi.

Koiriemme kalsiumintarve turvataan itse jauhetulla kananmunankuorijauheella.

Liha

Lihaa meillä syödään noudattaen sitä kaavaa, että lihaa tulisi olla mahdollisimman monipuolisesti, ja sen täytyy olla hyvälaatuista. Joitakin vuosia sitten koiralle lihaa ostettaessa esimerkiksi koirien raakaravintoon erikoistuneista liikkeistä tai vaikkapa tavarantoimittajilta saattoi usein saada lihaa joka oli kummallisen valkoista ollakseen edes suhteellisen laadukasta jauhelihaa. Nykyisin en tällaiseen ole enää juuri törmännyt, mutta pari vuotta meni niin että mitään en ostanut ennen kuin näin mitä saan, niin paljon ”lihan” seassa oli sidekudosta ja muuta höttöä josta koirille(kaan) ei ollut mitään iloa. Koirat toki osaavat hyödyntää vähän heikompilaatuistakin lihaa, mutta eivät nekään ravintoköyhällä ruoalla elä. Etenkin aktiivisempien koirien täytyy tietenkin saada tarvitsemansa energia ruoasta, ja sitä ne eivät saa jos liha ei ole laadultaan hyvää.

Koirat saavat suurimmaksi osaksi tarvitsemansa ravintoaineet hyvästä lihasta sekä sisäelimistä. Siksi meillä tarjotaan sisäelimiä säännöllisesti, ja pyrin löytämään mahdollisimman monipuolisesti niitäkin. Mainioita ovat sisäelinseokset, joita nykyään saa suht helposti. Possun ja broilerin sisäelinten lisäksi tällä hetkellä tarjolla on yhä enemmän myös mm. hevosen, lampaan ja poron sisäelinseoksia. Naudan sisäelinseokseen olen myös törmännyt, mutta vaikka sitäkin myytiin juurikin raakaravintoon erikoistuneessa liikkeessä, tuoteseloste paljasti sen kypsennetyksi.

Kananmunaa meillä tarjotaan kerran viikossa. Usein ohje kuuluu erottaa kananmunan keltuainen ja valkuainen erilleen ja syöttää koiralle vain keltuainen, mutta mielestäni se on aika turha toimenpide jos kananmunaa ei syötä liian usein.  Kyse on siitä, että valkuainen sisältää avidiinia joka estää biotiinia imeytymästä, mutta avidiini ei suurikokoisena molekyylinä pääse varastoitumaan elimistön puolelle eikä näin ollen myöskään estä biotiinin imeytymistä pitkäaikaisesti. Valkuainen sisältää myös monia hyödyllisiä ravintoaineita, ja tämän vuoksi meillä kumotaan kyllä ihan koko kananmuna koirien kuppiin kananmunapäivinä.  Kananmunan sulavuus on lähes 100%.

Usein barfiin vasta tutustuvat ovat vähän huolissaan siitä, saako koira raa’asta lihasta bakteereja ja loisia. Ensimmäiseksi ihmisten mieleen tulee yleensä salmonella. Salmonellariski on ylipäätään varsin pieni kotimaisissa siipikarjatuotteissa, ja jos sattuisi huono tuuri käymään, koiran elimistö on niin hapan ja lyhyt että se pystyy salmonellan käsittelemään. Salmonellaa on myös löydetty koirien kuivamuonista, joten riski ei kovin valtavasti kasva raakaruokaan siirryttäessä. Villit koiraeläimet syövät pilaantunutta ja haudattua ruokaa, ja niiden elimistö pääosin pystyy (tai ainakin pitäisi pystyä, edelleen..) käsittelemään ruoassa esiintyviä bakteereita hyvin. Immuunipuolustusongelmaisen koiran ruokinnassa asia on eri.

Ruoan keittäminen tai valmistaminen muuten kyllä tuhoaa bakteereja, mutta se muuttaa myös ruoan koostumusta monin eri tavoin huonommaksi ja vaikuttaa näin ruoan sulavuuteen, terveellisyyteen ja sellaisiin antioksidantteihin, rasvahappioihin ja entsyymeihin jotka olisivat koiralle todella tärkeitä.

Raa’an lihan tuottama terveellinen ärsyke mahahapoille parantaa myös koiran vastustuskykyä, ja siksi mielestäni raakaa lihaa on hyvä syöttää lisänä myös sellaisille koirille joiden ruoka koostuu pääosin kuivamuonasta tai kypsennetystä kotiruoasta.

Kasvissose

Kasvissoseesta pyrin tietenkin tekemään mahdollisimman monipuolisen. Pohjana on aina kurkkua ja salaattia, lähinnä niiden sisältämän kosteuden vuoksi sillä kun ne soseuttaa ensin, on helpompi soseuttaa myös muut ainekset. Kumpikaan näistä ei ole kovin ravintorikkaita, minkä vuoksi pyrin laittamaan soseeseen muita kasviksia ja erityisesti marjoja mahdollisimman monipuolisesti. Kasvissose on kaikesta huolimatta meillä lähinnä kuidun lähde, ja apu siihen että koirien uloste pysyy sopivana. Annostuskin on sellainen, jolla uloste ei ole liian löysää eikä kovaa, ja esimerkiksi luupäivinä sitä tarjotaan koirille enemmän kuin päivinä jolloin luita ei ole tarjolla. Periaatteessa koira tulee toimeen täysin kuiduttomalla ruokavaliolla, eikä se käytä kuituja kovin hyvin hyödykseen, mutta kuidut tosiaan ylläpitävät suoliston hyvää toimivuutta ja lisäksi ne lisäävät lyhytketjuisten rasvahappojen tuotantoa paksusuolessa.

Kasvikset soseutetaan koirille siksi, että niiden elimistö hajoittaa huonosti kasvisoluja, ja soseutettuna kasviksista on koiralle enemmän hyötyä. Myös pakastaminen vaikuttaa kasvisoluihin niin, että koiran on helpompi käyttää soseita hyväkseen.

Vitamiinien saannin pyrin turvaamaan monipuolisella sisäelinten syöttämisellä ja luonnollisilla lisäravinteilla, mutta ilman muuta kasvissoseenkin valmistan niin, että siitä olisi koirille maksimaalinen hyöty myös ravintopitoisuuden kannalta.

Lisäravinteet

Lisäravinteita ja niiden hyötyjä tulikin jo lueteltua viime postauksessa jonkin verran. Tarkemmin en avannut vielä niitäkään, joten tässä vielä uudemman kerran, teollisia lisäravinteita meillä ei syödä, vaan lähinnä näitä luonnollisia. Kananmunankuorijauhoa meillä siis syövät kaikki, ja syynä tietenkin kalsiumpitoisuus. Kaikkia lisäravinteita en anna kaikille enkä päivittäin, vaan heittelen vähän esimerkiksi treenitilanteen ja säiden (esim. kova pakkanen) mukaan noita koirien ruokiin milloin mitäkin ja vähän sen mukaan mitä kukin koira tuntuu eniten tarvitsevan. Seuraavassa luettelossa mainitut ravintoaineet ovat ne mitä ne sisältävät eniten.

Lisäravinteita lisään ruokaan sillä esimerkiksi marjat ovat kasvikunnan ravintorikkaimpia, mutta soseita varten on usein vähän hankala löytää marjoja kovin monipuolisesti. Yleensä kesäisin pakastan jossain määrin mustikoita, vadelmia, mansikoita (joita ei kuitenkaan tulisi syöttää kovin paljon) ja puolukoita, mutta kaikkein ravintorikkaimpia marjoja en ole tuoreina soseisiin lisättäväksi löytänyt. Niinpä olen ostellut noita jauheita ja rouheita kun ovat vastaan sopivassa kohtaa tulleet, ja lisäilen niitä tarpeen mukaan.

Meillä käytetyt lisät:

  • Tyrnirouhe, 100g rouhetta sisältää C-vitamiinia 126,9mg, A-vitamiinia 18,2mg ja E-vitamiinia 25,8mg. Suuren E-vitamiini- ja flavonoidipitoisuuden ansiosta mm. tukee hyvin immuunijärjestelmää. Tyrnimarjarouhetta syötän erityisesti sen C-vitamiinipitoisuuden vuoksi, joka on tärkeää kaiken muun lisäksi myös lihaksiston hyvinvoinnille. Syötän tyrnirouhetta yleensä kuuriluontoisesti kovilla pakkasilla ja silloin kun koira treenaa paljon ja lihaksisto on koetuksella. C-vitamiinipitoiset lisät ovat erityisen tarpeellisia nivelongelmaisille koirille.
  • Karpalorouhe, 100g rouhetta sisältää kversetiiniä 12mg, myrisetiiniä 22mg ja liknaania 1mg. Karpalomarjoilla on limakalvoja supistava ja virtsaneritystä lisäävä vaikutus, jonka vuoksi karpaloa kannattaa käyttää apuna jos koiralla on esimerkiksi virtsatietulehdus.
  • Oluthiiva sisältää erityisen runsaasti B-vitamiineja (esim. B1-vitamiinia 100mg/50g) ja lisäksi myös turkille ja kynsille tarpeellista sinkkiä. B-vitamiinit vaikuttavat positiivisesti niin moniin asioihin että niitä lienee turha edes luetella tässä. B-vitamiinia lisään kotona erityisesti Lunan ruokaan, sillä Lunalla on ollut muutamia oireiltaan vestibulaarisyndroomaan sopivia kohtauksia, ja siihen ei muuta hoitokeinoa ole kuin B-vitamiinin lisääminen ruokaan. B-vitamiini on hyväksi myös mm. pääkopalle ja kun Lunan hermot eivät aivan priimaa ole, on oluthiiva se lisäaine mitä lisään Lunan ruokaan useimmiten.
  • Mustaherukkarouhe, C- ja E-vitamiinipitoisuus korkea. Myös sinkkiä löytyy, ja sinkki on koiralle tarpeen erityisesti sen kynsien ja turkin hyvinvoinnin kannalta.
  • Ruusunmarjajauhe sisältää todella runsaasti C-vitamiinia, 270mg/100g mikä on 450% ihmisen päivän saantisuosituksesta.
  • Merilevä sisältää äärettömän monipuolisesti erilaisia vitamiineja, mineraaleja ja hivenaineita ja siitä syystä se on kananmunankuorijauheen lisäksi ainoa lisäravinne jota kaikki koirat meillä syövät kuuriluontoisesti säännöllisin väliajoin. Merilevä kerää elimistöön kerääntyneitä myrkkyjä ja raskasmetalleja, tuhoaa bakteereita ja lisää vastustuskykyä. Sen voi myös korvata nokkosella, joka on vielä asteen verran ravinnerikkaampaa.
  • Kananmunankuorijauhe, itse kotona jauhettu. Kananmunan kuori sisältää kalsiumia 1800-2000mg, ja sitä annostellaan yksi teelusikallinen per kilo lihaa. Jos koiralle ei halua syöttää luita, voi ne korvata kananmunankuorijauheella.
  • Öljyt. Kasviöljyt sisältävät vaihtelevia määriä E-vitamiinia, ja E-vitamiini tuhoutuu helposti pakastettaessa minkä vuoksi itse pyrin aina lisäämään E-vitamiinipitoista öljyä koirien ruokaan. Barffituotteet kun suurimmaksi osaksi aina pakastetaan. Niin eläin-kuin kasvirasvatkin ovat erittäin hyvin sulavia, ja runsaasti rasvaa sisältävä ruoka-annos viipyy pidempään mahalaukussa ja siten myös sulaa paremmin. Nykyisin useisiin öljyihin lisätään myös Omega-3-rasvahappoja jotka pitävät kunnossa suoliston limakalvoja ja lihasten solukalvoja sekä estävät paikallisia paksusuolen tulehduksia.

Kuriton kersa

Julkaistu , kirjoittanut .

Kiinnipitohoidossa potilasta pidetään kiinni turvallisesti, annetaan pahimman tunteenpurkauksen mennä ohi ja pyritään sen jälkeen selvittämään tilannetta edelleen potilaasta kiinni pitäen. Potilasta ei yritetä saada liikkumattomaksi, vaan liikettä sallitaan sen verran kuin se on turvallista.

Ja painit sen kuin jatkuvat. Capo kerjää turpaansa vähän väliä ja välillä Luna jaksaa sen kanssa pistää painiksikin. Capo on siis tajunnut että Luna on tyttö, ja jos Luna ei leiki sen kanssa, on Capo sen kimpussa muiden intressien vuoksi… Ja Lunahan ei sellaista suvaitse eikä tarvitsekaan suvaita. Capo vaan sattuu olemaan sen luokan luupää että kun kerran saa pataan, se muistaa asian noin puoli minuuttia ja taas mennään. Yleensä se kyllä antaa Lunan olla rauhassa jos Luna vain ignoraa sen, eli Luna saa kyllä kaikesta huolimatta nukkua ja levätä pääosin ihan rauhassa.

Luna on myös kehittänyt uusia taktiikoita Capon kanssa toimimiseen, ja yksi on kiinnipito. Kun se ei jaksa möyriä eikä painia mutta Capo jaksaisi, Luna yksinkertaisesti joko painaa sen maahan ottaen ”kainaloon” tai sitten kiertää jalat ylläolevanlaisesti sen ympärille ja siinä pikkujannu sitten lepää.

Todelliset painimestaruudet taitavat olla nyt vasta jaossa, sen verran paljon ja intensiivisesti sitä on pistetty painiksi viime aikoina.

Blogiamme voi nyt seurata Bloglovin’in avulla.

Järvenpään Painimestaruudet 2010

Julkaistu , kirjoittanut .

Viime viikon lauantaina kolmetuntisten haravointitalkoiden (tai koirien kannalta ehkä enemmänkin tonkimis- ja riehumistalkoiden) jälkeen Capo alkoi yskiä. Ensin ajattelimme että sillä on mennyt jotain väärää esim. ulkoa vääriin rööreihin, mutta kun yskiminen jatkui vielä sunnuntainakin, aloin epäillä kennelyskää. Niinpä varmuuden vuoksi peruutimme kaikki treenit tältä viikolta ja Capo joutui myös muutenkin ottamaan vähän rauhallisemmin (Capo sanoi rauhallisesti olemiselle ”HA HA!”) eli toisin sanottuna vapaanaololenkeille se ei ole päässyt koska sen tapa lenkkeillä on ns. täyttä häkää alusta loppuun, ja kennelyskän ollessa kyseessä rasitusta olisi syytä välttää. Koska Capo on kuitenkin hyvin energinen koira ja on hyvin vaikeaa saada se olemaan ihan rauhassa, olemme sallineet painit Lunan kanssa koska niiden jälkeen ei esiintynyt mitään yskää tai muutakaan.

Yskä oli Capon ainoa oire ja sekin loppui sunnuntaiyönä, ja nyt näyttäisi siltä että kennelyskästä ei ollut kyse. Niinpä tänään päästään ensimmäisen kunnon talvipäivän kunniaksi taas metsään juoksemaan vapaana, ja siitäkös koirat tykkäävät!

Nyt kuitenkin muutama kuva viikon paineista, Luna ja Capo painivat noin suunnilleen aamusta iltaan päivittäin. Väliin päiväunet ja sitten alkoi taas painiörinä kuulua..

Timi ei hyväksy.