Arkistot vuoden mukaan: 2011

8 tunnustusta

Julkaistu , kirjoittanut .

Blogi on viettänyt hieman hiljaiseloa – asuntomme todettiin homeiseksi, olemme olleet evakossa nyt pari viikkoa ja tilanne jatkuu vielä ainakin kuukauden. Nyt kuitenkin on pakko raapustella vähän jotain!

Olemme saaneet tämän kiertävän blogihaasteen jo muutamalta taholta (kiitos ainakin Nathalie ja Rebecca!), mutta ainakin kuukauden päivät olen yrittänyt kursia mielessäni kokoon kahdeksan tunnustusta – olen varmasti jo levittänyt kaikki asiamme niin avoimesti blogissa ettei ehkä ole jäänyt juuri tunnustettavaa.. Emme nyt säännöistä huolimatta laita tätä eteenpäin – olen nähnyt tämän jo niin monessa blogissa että harva lienee jäänyt enää haastamatta.

Haaste siis kuuluu näin:

Tunnuksen saaneen pitää;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Koirablogia kun kirjoitellaan niin luvassa niihin liittyviä tunnustuksia.

1. Capon tulon jälkeen olen joutunut melko paljon tarkistelemaan ja loiventamaan käsityksiäni koiran koulutusta koskien. Koska Luna on ollut aina melko haastava ja sen käsittelyssä ei ole paljon virheitä sallittu, olen oppinut sen kanssa melko varovaiseksi siinä mitä teen jotta ei oteta ongelmien suhteen heti kilometriä takapakkia. Capo ei ole niinkään vaikea koira mutta huomattavan erilainen ja eri tavalla haastava koulutettava (haastava lähinnä siten, että sen motivoiminen ja mm. tokon kaltaisten lajien treenaaminen on täysin erilaista kuin puolipaimen-Lunan) – eikä siihen todellakaan päde samat säännöt kuin Lunan kanssa. Välillä olen kärsinyt tunnon tuskiakin siitä että olen komentanut Capoa huomattavasti lujempaa kuin olisin koskaan voinut kuvitella komentavani Lunaa, mutta kun johonkin tottuu lähes kuuden vuoden ajan niin eipä kai ole ihmekään että vähän itsekin hämmästyy kun yhtäkkiä taloon saapuu aivan erilainen eläin. No, oppia ikä kaikki.

2. Tutustuessani ensi kertaa Capon kasvattajaan Heliin, muistan muutaman kerran mielessäni manailleeni että hitsi kun olisi hyvä kasvattaja hollilla, mutta kun kasvattaa a) liian pientä ja b) liian rumaa rotua. 😀 Tässäkin kohtaa sain muuttaa käsityksiäni, ei mennyt kauaakaan kun Helin koirat Capon isä Eppu etunenässä olivat muuttaneet mielipiteeni asiasta täysin. Ja sitten manailinkin jonkun aikaa mielessäni lähinnä sitä että piti jonkun aikaa odottaa ennen kuin se käppänä saatiin kotiin asumaan.

3. Luna on opettanut minulle ehkä elämässäni eniten itsehillintää. Olen ADHD-lapsi joka ei ehtinyt pysähtyä siihen jonoon jossa kärsivällisyyttä jaettiin, ja kun Luna kaikkine arkuuksineen ja muine pikku ongelmineen tuli, opetti se siinä sivussa itsehillintää minulle roimasti. Aran koiran kanssa kun ei paljon ryysätä tai oiota.

4. Ennen Capon tuloa en ollut kovin kilpailuorientoitunut koirien kanssa. Lunakin oli osannut tokon alokasluokan liikkeet jo vuosikaudet ennenkuin lopulta menimme kokeeseen, ja silloinkaan emme olisi menneet jos Linda ei olisi potkinut perseelle että nyt ois syytä vihdoin mennä. Ajattelin aina että meillä on ihan hyvä niinkin että lenkkeillään, omaksi iloksi treenataan ja sitten noita jälkipuolen hommia tehdään pidemmälle, mutta mihinkään kisoihin ei ollut ikinä mitään hinkua. Donin kanssa se tosin oli tokon osalta haaveena joskaan ei ehtinyt olla kovin konkreettisena tavoitteena, mutta Doni ei sitten koskaan ehtinyt startata syynä ensin keskellä metsää ilman autoa asuminen, sen jälkeen sairastelukierre ja lopulta sen tervehdyttyä se sitten äkillisesti menettikin henkensä. Capon tultua kisakärpänen on kuitenkin iskenyt toden teolla, olen jo vaikka kuinka monta kertaa ehtinyt harmitella etten saanut Capoa mihinkään agilitykisoihin joulukuun aikana – järkevän ajomatkan päässä ei oikein tuntunut olevan kisoja ykkösluokkalaisille. Ja sinne tokokokeeseenkin jo tekisi niin kovin mieli, jospa kohta päästäisi kun saataisi treenipaikka-asiat kuntoon.

5. Minulle tulee usein huono omatunto kun en voi antaa Lunalle enempää ruokaa. Se tuntuu olevan aina nälkäinen, mutta steriloituna lihoo erittäin helposti. Joskus huono omatunto iskee myös silloin kun Luna makaa lattialla mutta ei nuku, kun se näyttää niin masentuneelta!! Hysteerisen koiranomistajan viisaat mietteet…

6. En ole sillä tapaa kovin näyttelyihminen että erityisesti haluaisin kiertää kaikki näyttelyt ja viihtyisin niissä mielettömän hyvin. Minulle näyttelyreissut ovat siksi  kivoja että seura on hyvää – yleensä käyn näyttelyissä lähinnä Helin kanssa. Minusta on toki kivaa että Capo pääsee kehään ja on menestynytkin, mutta kuten aiemmin mainitsin niin kärsimättömälle se näyttelyissä väistämättä eteen tuleva odottaminen on välillä niin hankalaa. Ainoa kerta kuitenkin kun on ihan todella tullut tippa linssiin missään koirakinkereissä omien koirien kanssa oli Liettuan Voittajanäyttely. Jos joskus, niin silloin olen halunnut vajota maan alle, niin huonosti se meni. Jostain syystä (todennäköisesti itse jännitin kovasti ja se tarttui koiraan, lisäksi luulisin että olen jännityksissäni laittanut Capon hihnan liian kireälle) Capo pöydällä oloa lukuunottamatta halusi lähinnä istua. Minä siinä sitten henkeni hädässä Helin ollessa vielä Rain kanssa samassa kehässä yritin saada koiraa edustavaksi ja ihan totta, teki mieli jättää leikki kesken ja häipyä vähin äänin kehästä.  Liikkeet menivät kuitenkin hyvin (koska minäkään en ehdi hermostuksissani täristä liikkuessani ja aina liikkeitä esittäessä Capon hihna saa olla löysällä) ja tosiaan pöydällä Capo seisoi kauniisti. Olin kuitenkin aivan varma että me lennetään kehästä kuin leppäkeihäät ja liikkeiden esittämisen jälkeen tuomarin tullessa kättelemään luulin ensin että se heittää alkuun osan ulos, junnu-uroksia oli muistaakseni ehkä viisi? Siinä kohti kun tuomari kättelemisen sijaan tulikin osoittamaan Capon luokan voittajaksi ja näin ollen Liettuan tämän vuoden Juniorivoittajaksi, tässä nyt ensi kertaa muille kuin Helille tunnustan että silloin tuli itku.

7. Minua ärsyttää usein, kun haluaisin ostaa koirille ihania uusia asioita mutta ne eivät satu juuri silloin tarvitsemaan mitään. Tämän vuoden Messarikin oli jotenkin niin tylsä, kun ei voinut shopata sydämensä kyllyydestä. Ainoastaan yhdet valjaat sain ostettua Capolle, kun sen vanhat ei oikein passaa sille. Inhaa olla tuossa asiassa järkevä. Nykyään.

8. Minusta on ihanaa pukea koirille vaatteita. Ei siis mitään pilipaliprinsessamekkoja, vaan sellaisia vaatteita joita ne oikeasti tarvitsevat, kuten pakkassäillä manttelit tai Capon kohdalla treenien jälkeen BOT. Siksi minua harmittaakin aina lauhat talvet, kun ei pääse laittamaan koirillekin ulkoiluasuja päälle! Turhaan en nimittäin sorru niitä pukemaan, joku raja siinäkin kuitenkin.

Capo 2v.!

Julkaistu , kirjoittanut .

Vuodessa on kaksi päivää jolloin huomaan ajan menevän hirvittävän nopeasti. 20.4. Lunan synttäreinä ja 30.11. Capon synttäreinä.. Olemme tällä hetkellä evakossa kotoa ja valitettavasti kamera ei vielä ole päässyt mukaamme, mutta katsotaan josko sen voisi päivällä hakea evakkoretkelle mukaan ja saisi otettua synttärikuvat Räkiksestä.

Pikkujäbä on siis jo kaks vee, onnittelut meiltä myös muille Xtravaschnauza E-pennuille!

Paska reissu mutta tulipahan tehtyä

Julkaistu , kirjoittanut .

Pyörähdettiin sitten Jyväskylässä KV-näyttelyssä. Hauskaa oli vaikka maailma pisti vastaan minkä ehti, lopulta selvittiin kuitenkin kotiin juuri ja juuri ehjin nahoin.

Ritari Räkäparta ja muutenkin koko neljän koiran poppoo esiintyi molempina päivinä ERI2, SA:n arvoisesti. Joka ikinen koira sai siis molempina päivinä täsmälleen saman tuloksen, tuomarina lauantaina italialainen Francesco Cochetti ja sunnuntaina irlantilainen Paul Lawless. Eipä tuolta siis irronnut mitään sen kummempaa ja kuten sanottua koko reissu oli muutenkin yhtä katastrofia toisensa jälkeen, mutta löytyipä sieltä silti ainakin yksi hyvä puoli; vuokramökkimme piha rantoineen oli ihanteellinen koirien kanssa reissaamiseen, koirilla oli tilaa juosta ja painia niin paljon kuin mieli teki.

Helin sanoin: ”Lisäksi todettiin että kun koirat eivät tuomareiden mielestä olleet kauniita kuin kukat, eikä varsinkaan kotimatkalla oltu itsekään ruusuja, niin huumorin kukka jaksoi kukkia vielä loppusuorallakin. ”

Mukanamme reissussa oli Capon lisäksi Xtravaschnauza Deirdré ”Nala”, X. Gunpowder ”Ruuti” ja X. Gingerbread ”Sora”. Ylimmässä kuvassa painiharrastusta ylläpitämässä Capo ja Nala, keskimmäisessä Sora ja Ruuti ja alinna Ruuti, Sora ja Capo.

Lohjan Erkkari

Julkaistu , kirjoittanut .

Pikkujäbä Sipsimies kävi eilen esiintymässä Lohjalla kääpiösnautsereiden erikoisnäyttelyssä. Capo osallistui avoimeen luokkaan jossa se oli luokan ainoa erinomaisella laatumaininnalla palkittu uros ja vielä SA:n kera. PU-kehä olikin Xtravalaisten juhlaa, Capo PU4, Xtravaschnauza Gunpowder ”Ruuti” PU2 ja X. Forza ”Pontus” PU1!

Capo esiintyi taas hienosti ja ”varmasti”, sillä alkaa selkeästi olla aika hyvä rutiini kehähommissa. Heli esitti Capon yksilöarvostelussa ja minä roikuin piuhannokassa PU-kehässä sekä kasvattajaluokkien arvostelussa.

Tuomarina toimi Olga Kupriyanova-Sinko, ja Capon arvostelu kuului näin:

Good size. Compact, strong. Good size head, very correct proportion. Nice strong neck, excellent topline. Nice compact body, nice set tail. Movements ok, correct coat & colour.

Capo osallistui myös Xtravaschnauzan kasvattajaluokkaan, joka sijoittui hienosti ROP-kasvattajaryhmäksi ja vielä päivän päätteeksi BIS2-kasvattajaryhmäksi!

Päivä Lohjalla oli pitkä mutta sitäkin mukavampi, mukana oli useampiakin uusia kasvoja nuorten XTRSCH-koirien haltijoista ja omistajista ja oli kiva tutustua uusiin ihmisiin. Täksi päiväksi olin ilmoittanut Capon agilitykisoihin mutta koska eilinen päivä oli pitkä, minulla viikko sairastelua takana ja aika monta viikonloppua putkeen ollaan Capon kanssa heiluttu kaikennäköisissä kissanristiäisissä, päätin pitää tänään vapaapäivän niistä ja keskittyä koirien kanssa sen sijaan uusien metsäreittien tutkimiseen ja pihatöiden tekoon.

Loput ottamani kuvat erikoisnäyttelystä (lähinnä tosin xtravoista) löytyvät täältä: http://kaapiosnautseri.kuvat.fi/kuvat/Erikoisn%E4yttely+Lohja+2011/

Seinäjoki KV

Julkaistu , kirjoittanut .

Sunnuntaina matkasimme Capon kanssa Seinäjoen kansainväliseen näyttelyyn, ja pikkumies esiintyi kuin hienoinkin showeläin, voittaen avoimen luokan ja ollen paras uros -kehässä neljäs kiilaten useammankin valion ohi ja koko saavutusrivi kuuluu siis AVO ERI1 SA PU4 VA-SERT.

Capon arvostelu Anne Sumen kehässä kuulosti tältä:

Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet, urosmainen. Hyvä snautserin olemus. Pitkä pää, vielä kevyt kuono-osa. Erinomainen ylälinja. Hieman alhainen hännän kiinnitys. Hyvin kulmautunut takaa. Erittäin hyvä turkki ja väri. Erittäin hyvät sivuliikkeet, liian leveä takaliike.

Koska lähdimme matkaan jo perjantaina ollen pe-la yön Helin luona, lauantaina Lohjalla kääpiösnautsereiden jalostustarkastuksessa (johon tosin Capo ei osallistunut) ja illalla jatkaen Seinäjoelle, Luna oli isäni luona isän ja pikkusiskon hoidossa Järvenpäässä torstaista maanantaihin. Lumppari oli nauttinut täysin siemauksin ainoan koiran roolistaan huomion keskipisteessä, ja ensimmäistä kertaa elämässään kömpinyt isäni kainaloon sänkyyn nukkumaan öiksi. Kotiintulonsa jälkeen Capolle kiukuttelusta ei ole ollut tietoakaan, mutta sen sijaan koirat ovat leikkineet keskenään leikkimästä päästyäänkin. Hyvää taisi siis tehdä sillekin pieni irtiotto arkeen ja pääsy ”maalle” pidennetyksi viikonlopuksi.