Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2011

Taistelutahto, mitä se on?

Julkaistu , kirjoittanut .

No tätä:

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=gXLJmaNsLWU]

Nita-belgi omistajineen tuli tänään tänne meidän suuntaan kuvausreissulle, ja sattui sopivasti erinomainen sääkin. Meiltä mukaan ulkoilemaan lähti vain Capo, sillä Luna ei tätä nykyä ole kovin innostunut muista nartuista ja samaa on havaittavissa Nitallakin. Niinpä emme koettaneet tuleeko tappelu vai eikö tule, ja Luna sai jäädä viettämään isännän ja Timin kanssa laatuaikaa kotiin. Timi ei tullut mukaan yksinkertaisesti siitä syystä, että sen kuulo ei ole enää kovin hyvä ja se unohtuu välillä vähän haistelemaan ja puuhastelemaan omiaan ja niinpä olisi ollut aavistuksen vaikeaa sekä kuvata, pitää huoli Timin mukana pysymisestä että katsoa Capon ja Nitan perään.

Capo ja Nita tulivat toimeen mitä parhaimmin, ja Capolle esimerkiksi yllänähty vetoleikki toisen koiran kanssa oli luksusta. Capo ei meinannut ensin millään kehdata ottaa kiinni narusta koska Luna on opettanut että isompiensa leluista ei kannata kiinni ottaa, mutta kun Capo tajusi ettei Nita ole saman sortin narttuja, oli se narussa kiinni ja pysyi.

Kiitos siis Lindalle ja Nitalle kuvausseurasta, lisää kuvia löytyy minun kuvagalleriastani ja Lindan kuvagalleriasta. Alla olevan kuvan on ottanut Linda Toivonen.

Terveitä, ainakin ulkoisesti

Julkaistu , kirjoittanut .

Kaikki koirat kävivät tänään terveystarkastuksessa ja rokotuksilla, Timille ja Capolle tehtiin rokotusten yhteydessä tehtävä rutiinitarkastus ja Lunalle yksityiskohtaisempi ja tarkempi tarkastus eläinlääkärikuluvakuutusta varten. Muut selvisivät puhtain paperein ja kehujen kera, Timi sai jälleen hieman noottia hammaskiven vuoksi, ja se pääseekin perusteelliseen hammashoitoon helmikuun aikana.

Aamupäivällä tulin töistä hyvissä ajoin kotiin ja meille jäi mukavasti aikaa pitkään metsälenkkiin ennen lääkärireissua. Tämän viikon aikana on muutenkin ollut niin kivan näköistä ulkona, että koiria on tullut kuvailtua lähes joka lenkillä. Tässä siis tältä viikolta lenkkimaisemia ja innokkaita lenkkeilijöitä 🙂

Agilitya, osa 3

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään kävimme Capon kanssa jälleen jokakeskiviikkoisissa ohjatuissa agilitytreeneissämme.  Homma alkaa toden teolla sujua aina vain paremmin, tällä kerralla sama hieno draivi jatkui kuin viime treeneissäkin! Vauhtia oli ja Capo teki ihan mielettömiä suorituksia. Mihin tahansa ohjasin niin Capohan meni, nopeasti ja varmasti. Ihana pieni ♥

Jälleen kävi niin että kun olimme viimeistä kertaa lähdössä radalle, tuli viime postauksessa mainitsemani häirikkökoira jälleen halliin meuhkaamaan, jolloin pyysin heitä odottamaan ulkona sen hetken että teemme viimeisen kerran radan. Kyllähän he hallista lähtivät, mutta koira meuhkasi ja huusi sitten koko ajan hallin oven ulkopuolella… No, mitäpä me siitä, jatkoimme hommia. Capo ensin hieman kuunteli ja ei ollut ihan varma että mitähän tästä vielä seuraa mutta pari innostavaa sanaa ja lähtö radalle sai sen unohtamaan koko jutun. Toisen kerran, ihana pieni ♥

Radassa oli kymmenen estettä, ja esteiden 3, 5, 6 ja 7 jälkeen minun piti valssata. Toisin sanottuna näissä treeneissä Capo oli oma lahjakas hieno pieni itsensä ja minä opettelin juoksemaan niin perkeleen lujaa ja valssaamaan samalla vähän joka välissä että ehdin ennen koiraa. Ehdottoman hyödyllistä, ja siksi pitikin piirtää rata heti ylös kotiin päästyä jotta pääsen vapaavuoroilla treenaamaan nimenomaan sitä omaa liikkumista lisää. Alkaa tuntua jo siltä että me ehkä päästäänkin asettamiini tavoitteisiin kilpailemisen ja mahdollisten saavutustenkin suhteen, ja alkaa vähän olla pientä kisakuumetta. Nyt vaan ahkeroimaan ne kepit ja kontaktitkin kuntoon, ne kun on jääneet aiemmin vähän toiselle sijalle pyrkiessämme ensin tähän tilanteeseen mikä nyt on, että Capo hakee itse esteitä ja irtoaa minusta. Ja että minä osaan ohjata sitä edes välttävästi..

Tässä vielä kuvana rata jota tänään ahersimme:

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään Capseli kävi treenaamassa jälleen etsintähommia. Luna jäljesti jo yhden vaikean jäljen alkuviikosta, joten en ottanut sitä näihin treeneihin mukaan kun Capon jälki tulisi olemaan suht aikaavievä.

Jälki lähti Haarajoen juna-aseman parkkipaikalta, eikä Capolle ollut hetkeäkään epäselvää mihin lähdetään eikä se ollut lainkaan kiinnostunut mistään muista hajuista ja ihmisistä joita asemalla oli. Jälki oli kokonaisuudessaan 3km pitkä, siinä oli paljon kulmia ja häiriöitä kuten koiranulkoiluttajia, lumenkolaajia, jääkiekonpelaajia koulun kentälle tehdyllä jääkentällä.. Capo reagoi suurimpaan osaan häiriöistä, mutta jatkoi nopeasti töitä ilman erityistä käskytystä tai muutakaan.  Jäljen päälle myös satoi jatkuvasti lunta niin, että emme esimerkiksi kyenneet erottamaan missään kohti jäljen tekijän jälkiä. Samoin sen päältä ajoi useita autoja, ja jälki meni lähes kokonaan omakotitaloalueella.

Jäljen pituus ei selkeästikään ollut Capolle haaste, ja pääasiassa risteyksiin sijoittuneet kulmatkaan eivät tuottaneet sille juurikaan päänvaivaa vaan aika lailla posotettiin maaliin ilman sen suurempia hidasteluja.

Yleensä kolmen kilometrin jäljestys väsyttää lähes koiraa kuin koiraa, mutta Capo ei ollut jäljen jälkeen moksiskaan vaan vielä jaksoi rellestää ilman mitään eroa siihen mitä meno oli jäljen alussa. Niinpä kun menimme toiselle koirakolle maaliin, tehtiin Capon kanssa vielä seuraamista. Seuraaminen oli tosi hyvää, Capo oli visusti oikealla paikalla, kontakti oli koko ajan tasaisen tiivis ja temponvaihtelutkaan eivät saaneet sitä jättättämään tai edistämään. Tämän päivän treeneistä jäi siis kaikin puolin hyvä mieli 🙂

Tässä vielä meidän jälkemme kartakuvana.

 

Kohti ääretöntä ja sen yli

Julkaistu , kirjoittanut .

Ei ehtinyt kamera mukaan Capon vauhtiin hallin hämärissä.

Capon kanssa ollaan päästy agilityhommissa huimasti eteenpäin. Erityisesti tämän huomasi siitä, että kun ohjattujen agilitytreenien joulutauko keskiviikkona loppui, meni meille tehdyt vaikeahkot harjoitusradat läpi kuin vettä vaan, ja niin kovalla vauhdilla etten itse muista ratojen tekemisestä muuta kuin että mentiin jumalattoman kovaa, Capo teki tasan kaiken mitä pyysin ja tein vaaditut ohjausliikkeet oikeissa kohdin. Muuta en sitten muistakaan, mutta aplodeja saatiin eli menivät kaikesta päätellen niinkuin pitkin.

Suurin tekijä tässä kaikessa on ollut se, että ollaan löydetty Capon kanssa ihan uusi hyvä vire. Vapaavuoroilla en yleensä junnaa erilaisia ohjaustekniikoita juurikaan sillä haluan mielummin tehdä ne varmasti juurikin oikein ohjauksen alla, ja niinpä olemme harjoitelleet vapaavuoroilla lähinnä innokasta ja hauskaa menoa ja sitä että Capo irtoaa hyvin ja näppärästi esteille sekä hakisi niitä itse mahdollisimman hyvin. Capo kun reagoi vielä toistaiseksi aika nopsaan siihen jos minun liikkeeni pysähty tai hidastuu, ja sitten se ei ole ihan varma että pitäisikö senkin ehkä pysähtyä. Kun vauhtia on ja se tietää tasan mitä tehdään eli sen näkökulmasta minun kehoni ja käskyni eivät ole ristiriidassa, se heittelee vaikka kolmoisvoltteja takaperin.

Nyt sitten tehtiin myös ohjatuissa treeneissä kunnon innostamista ja leikkiä ja rehaamista, mikä vaikutti välittömästi. Ennen meillä on ollut yhtenä ongelmana se, että aiemmin ryhmässämme ollut suurempikokoinen koira tuli useita kertoja peräkkäin Capon päälle, ja Capo alkoi jännätä sitä koiraa ilmeten niin että se ei oikein kyennyt keskittymään ja yritti jatkuvasti kuunnella ja valmistautua siihen että kohta se taas tulee. Minkään muun koiran kanssa samanlaista ongelmaa ei ole eikä ole ollutkaan, vaan normaalisti Capo ei juuri välitä muista oman treenaamisensa ohessa. Kyseinen koira siirtyi ryhmästämme pois ennen joulua mutta keskiviikkona se yhtäkkiä ilmestyi kesken treenien halliin norkoilemaan. Capo jännittyi välittömästi, ja koska itsellenikin tuli välitön ärsytysreaktio, menimme hetkeksi kävelemään ulos. Tämän jälkeen palasimme halliin, ja Capo aloitti taas kyttäämisen. Mutta nyt teinkin kouluttajan kanssa aiemmin sopimallani tavalla, ja aloin vain leikittää Capoa hurjasti sen rakkaalla narupallolla. Hetken kesti että se alkoi leikkiä kyttäämiseltään, mutta lopulta se vähät välitti toisista ja leikki ja taisteli vain hurjana. Tästä lähdimme sitten suoraan lähes kesken leikin radalle ja koskaan emme ole parempaa rataa tehneet. Emmekä vaikeampaa! Rata meni hienosti ja sujuvasti, niin hyvin etten ollut osannut edes sellaisesta haaveilla. Ja radan vieressä tuo kyttäämistä aiheuttava koira mölysi ja leikki, joten olen äärettömän ylpeä pikku Captainista.

Nyt on nokka aika suoraan kohti sitä tavoitetta että päästäisiin kesän aikana Capon 18kk täyttämisen jälkeen koettamaan kisaratoja, kepeillä on vielä tekemistä mutta muutoin olemme edenneet aika lailla suunnitelman mukaisesti!