Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2011

Pictures, pictures, pictures

Julkaistu , kirjoittanut .

Katsotaan miten saadaan tämä blogihaaste sovitettua koirablogiin.

A picture that makes your heart smile


 

A picture that describes how you’d like to spend every day


A picture of how you’d like the world to see you


Joskus tuntuu että kaikki tuntee Lunasta vain sen narttumaisen puolen, johon lukeutuu mm. sen melkoinen tarve vartioida sille mielestään tärkeitä resursseja ja puolustaa.  Luna on kuitenkin maailmassa ihanin koira, joka mielellään nukkuu kainalossa, lohduttaa jos jokin on pielessä ja on muutenkin oikea mussukka. Aina vaan täytyy muistaa olla hankkiutumatta tilanteisiin jotka eivät Lunalle sovi, ja yrittää ennakoida. Silti, maman kullannuppu <3

Caposta tuskin tarvitsee erikseen mitään kertoa. Kaikin puolin kullannuppu <3

Tästä se lähti.

A picture of you with someone you love

A picture that you had no idea was being taken

A picture of you when you where anything but happy

 

A picture of a time of your life that is over, but you wish it wasn’t

Timin viimeinen luu.

 

 

A picture of you being ridiculous


A picture of a time when everything was changing

Kun Capo saapui meidän elämään omalle tyylilleen uskollisesti täysiä ja ilman että kukaan tajusi mitä tapahtuu ennenkuin ei voinut enää perua (eikä luojan tähden kukaan olisi halunnutkaan perua), meidän elämä heitti melkoisesti häränpyllyä. Hyvällä tavalla. Luna sai oman rakkaan pikkuveikan joka jaksaa painia ja remuta sen kanssa, ja minä sain sen luokan harrastuskoiran että en olisi koskaan osannut sellaisesta uneksiakaan.

The most recent picture of you


Treenipitoinen päivä

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään sattui niin mukavasti että pienen perheemme ihmisosapuolilla oli harvinainen samanaikainen vapaapäivä. Niinpä se oli ihan pakko käyttää hyödyksi treenaamalla koirien kanssa, etenkin kun sillä saralla on ollut melko hiljaista tällä viikolla kun vähän yksi jos toinenkin on yrittänyt käsittää ettei Timi ihan oikeasti enää tule kotiin.

Joka tapauksessa aamu siis alkoi niin, että koirien ja miehen vielä kuorsatessa (no oikeasti Capo oli ainoa joka kuorsasi) onnellisesti sängyssä, mietin onko todella mahdollista että aurinko paistaa säntillisesti kahden viikon aikana joka ikinen päivä PAITSI niinä kahtena päivänä joina minä olen vapaalla. Uskomatonta. Olin siis tiistain kotona Timin vuoksi, ja tänään muuten vaan. Molempina päivinä pilvistä, kaikkina muina päivinä sininen taivas ja auringonpaiste. No, jottei tulisi paha mieli, päätin että tänään jäljestetään. Ei muuta kuin suunnittelemaan jälki ja herättämään loppua komppaniaa jotta suunnitelman voisi toteuttaa.

Koska täksi päiväksi oli meille myös varattu hallivuoro, tein jäljestä helpon etteivät koirat väsähdä ihan ja siitä syystä hallilla menisi ihan tahkoamiseksi. Molemmat koirat jäljestivät siis saman jäljen. Capo jäljesti ensin ja maalina oli Joni, Luna sitten seuraavaksi ja Capo oli etsittävä. Jälki kulki koko ajan joko auto-tai kävelytietä.

Lumpparin työskentelystä ei ole oikein mitään erityistä kerrottavaa, se teki tasaisen varmasti töitä, vauhti oli melko reipas ja missään kohti ei tarvinnut miettiä mitään vaan kulmat ja kaikki meni ilman sen kummempia hidasteluja.

Caposta sen sijaan olen ekstraylpeä. Sillä on ollut pientä häiriöherkkyyttä havaittavissa muutamilla viimeisimmillä jäljillä, pääosin sellaisissa kohdissa joissa on tullut vastaan koira tai sitten niin, että yhtäkkiä lähelle on ilmestynyt ihminen johon Capo ei ole osannut varautua keskittyessään hommiinsa. Tänään olimme kuitenkin jäljen haasteellisimmassa risteyksessä, ja äkkiä ihan viereen ilmestyi rotikka taluttajineen. Capolta pääsi pieni inahdus yllättyneisyydestä, ei muuta. Ja sitten hommat jatkuivat. Samaten loppupätkällä meitä tuli vastaan pyöräilevä postinkantaja jonka pyörä kitisi ja vinkui, mutta Capo sen sijaan ei. Posteljooni ohitti Capon muutamankymmenen sentin päästä ja Capo ainoastaan hieman käänsi korviaan, joka saattoi sekin johtua siitä että esimerkiksi lenkillä otan sen tuollaisessa tilanteessa sivulle, ja Capo varautui kuulemaan mahdollisen käskyn. Mutta nyt en tietenkään käskenyt, kehuin hiljaa ja matka jatkui. Hieno! Muutoinkin jälki meni oikein sujuvasti ja hienosti.

Jäljestämisen jälkeen koirat pääsivät käymään pikkulenkillä metsässä ja sitten mentiin kotiin muutamaksi tunniksi lepäämään ennen hallille lähtöä. Koska olimme jo aiemmin jäljestäneet, en tehnyt hallillakaan mitään sen kummoisempaa. Vähän treenailtiin takaakiertoja, jotka molemmat koirista kyllä hallitsevat hienosti, mutta halusin vielä harjoitella tuota tiettyä kuviota itse. Ongelmani on, että kun lähetän koiran takaakiertoon ja pitäisi edetä videossa näkyvällä tavalla periaatteessa suoraa janaa pitkin seuraavalle esteelle, saatankin joskus huomaamattani lähteä pakittamaan jolloin aikaa menee ihan turhaan seilaamiseen. Tänään ei kuitenkaan esiintynyt sen kummemmin pakittelemista kuin seilaamistakaan.

Pientä vireongelmaa on Capolla ollut nyt viimeiset kolme kertaa agilitytreeneissä, joista yksi oli ohjattu treeni keskiviikkona ja kaksi muuta kertaa vapaavuoroja. Olen kuitenkin vähän järkeillyt sen johtuvan ehkä siitä, että ollaan melko paljon tahkottu noita eri tekniikoita pätkissä eikä tehty niinkään paljon sellaisia pätkiä joissa haettaisiin vauhtia ja virettä ja joissa hauska tekeminen olisi pääroolissa. Syksyn lopussahan meillä oli samanlaista pulmaa että Capo teki kyllä kaiken mitä pyysin, mutta se pieni vauhtia tuova innon kipinä puuttui. Aloin silloin tehdä vapaatreeneissä ihan vaan vauhtiratoja joissa ei ole niin paljon kääntelyä ja vääntelyä vaan suureksi osaksi vauhtia ja leikkiä ja hauskaa. Tällä saimme agilityyn ihan uuden vireen, joten täytynee koettaa nyt uudelleen samaa. Tässä kuitenkin molemmista koirista videot samalta pätkältä, muuta emme oikeastaan tällä kertaa tehneetkään agilityn osalta. Capon pätkässä näkyy hyvin se, ettei se ole ihan yhtä hyvässä vireessä kuin parhaimmillaan, kun se näyttää vähän jolkottelevan ja esimerkiksi putkesta tullessa se tekee vähän ylimääräistä kaarretta ennen takaakiertoa.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=k5xbqg-5XDk]

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=drwMNkOu1PE]

Tokossa erityisesti Capo on mennyt eteenpäin todella hienosti. Tehotreenissä meillä on ollut viimeisen viikon ajan sivulletulo. Perusasento itsessään on ollut Capolle tuttu jo iät ja ajat,  ja sivulletulokin oli ihan hyvällä mallilla vielä kesällä. Sitten keskityimme kuitenkin muihin lajeihin, ja toko vähän jäi.. Perusasento itsessään oli C:llä edelleen hyvässä muistissa, mutta sivulletulo oli suhteellisen hidas ja se kaipasi hieman apua käsiliikkeestä. Nyt sekin on nopeutunut huomattavasti eikä käsiapua juuri tarvita. Vähän vielä hiomista niin alkaa olla pikkuhiljaa melko hyvä. Parhaimmat sivulletulot eivät valitettavasti olleet ehtineet videolle, mutta tässä nyt niistä viimeinen!

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=X_w9JKlq6u8]

Yksi on joukosta poissa

Julkaistu , kirjoittanut .

 

Nuku hyvin, Timi.

5.5.1998 – 21.2.2011

Minä muistan sinut
Kun pilvet on hattaraa
Minä muistan sinut
Kun joku maailmaa parantaa
Minä muistan sinut
Kun pimeys lankeaa
Minä muistan sinut
Vaikka se on vaikeaa

Minä muistan sinut
Kun lattia narahtaa
Ja minä muistan sinut
Kaikki sinusta muistuttaa

Minä muistan sinut
Kun katson kurkien auraa
Minä muistan sinut
Kun pakkanen paukahtaa
Minä muistan sinut
Ja aina aion muistaa

Minä muistan sinut
Paremmin kuin ketään koskaan

Tottelevainen miniapina

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään C-apinan kanssa kävimme treenaamassa tokoa jo muutamaan kertaan esiteltyjen Lindan, Nitan ja Noomin kanssa. Herr Räkäparta oli oikein innoissaan ja teki mielettömän hienosti töitä. Nyt kun on meilläkin treeniseuraa niin ehkä tulee harjoiteltua tiiviimmin ja pikkuisen tässä jo mielessäni asettelin kisatavoitteitakin.

Viime syksynä meillä oli treenaamisen osalta suurin tavoiteltava asia se, että aina kun lähdetään treenaamaan mitä vaan, löytyisi oikea vire treenaamiseen mahdollisimman pian ja pysyisi myös yllä koko treenin ajan. Nyt ollaan selkeästi tämä tavoite saavutettu myös tokon osalta, eikä vireen nostatukseen tarvinnut kiinnittää mitään huomiota erityisesti. Capon mielestä oli tosi kivaa ja ihanaa eikä mikään häiriö sitä haitannut.Tällä hetkellä suurin tavoitteemme onkin saada ohjaaja treenaamaan säännöllisemmin jotta saadaan alokasluokan liikkeet haltuun.

Molemmat kuvat on ottanut Linda Toivonen.

Talvi: on

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään kyläilyvuorossa Lindan kanssa oli lk. collie Noomi, ja koska Noomin mielestä muut nartut on ihan ok eikä niin haittaa vaikka sitä vähän joku komentaisikin, lähti meiltä mukaan ulkoilemaan Luna ja Capo. Timin liikuntakielto jatkuu edelleen ja se jäi viettämään lokoisia hetkiä kotiin rustoluun ääreen.

Lunan ja Capon mielestä oli ihan parasta päästä rehaamaan lumisille hiekkakuopille, ja kyllä reissun jälkeen maistui ruoka ja uni mainiosti. Koska Lindan kamera kieltäytyi yhteistyöstä ratkaisevalla hetkellä, vaihtelimme minun kameraani ajoittain josta syystä myös oma kuvasaaliini jäi tavanomaista pienemmäksi. Mutta sehän ei haittaa, koska itse ainakin olen varsin tyytyväinen niihinkin kuviin joita kuitenkin siunaantui, ja Lindan reissulla ottamat kuvat ovat näkyvillä täällä.