Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2011

Osteopaatilla

Julkaistu , kirjoittanut .

Muutama viikko sitten Capo oli yhtäkkiä agilityssa niin haluton että aloin epäillä sen olevan jostain kohti kipeä. Aiemmin olin ajatellut että Capon nopeuden hidastuminen ja innokkuuden pieni latistuminen agilityssa johtui siitä että kelit alkoivat lämmetä, ja Capo on noin yleisesti ottaen aika herkkä kuumuudelle ja väsyy huomattavasti nopeammin lämpimällä ilmalla, mistä sitä ei kyllä tietenkään voi moittia. Ajallisesti nimittäin nuo asiat menivät melko yksiin, huhtikuussa kun säät olivat vielä viileitä niin Capo teki hienoimmat ja nopeimmat ratansa, jonka jälkeen vauhti alkoikin sitten hidastua.

Capo on myöskin sillä tavoin hyvin energinen ja vilkas koira ettei se näytä kipua kovin herkästi, se on niin kova poika riehumaan että en yhtään ihmettele vaikkei sitä pienet jumit estäisi riehumasta. Koska se muutoin oli siis melko normaali oma itsensä, ehkä vähän rauhallisempi (mutta tämänkin taas yhdistin lämpimiin ilmoihin, joilla kyllä varmasti on myös jonkin verran asian kanssa tekemistä) mutta noin yleisesti kuitenkin oma iloinen itsensä, en tullut ajatelleeksi että se olisi kipeä. Oltiin kuitenkin kevään mittaan käyty kaiken maailman rutiinitoimenpiteissä eläinlääkärissä joissa koira samalla tutkittiin, ja myös hierojalla kun sillä oli toinen takajalka lihaksista vähän juminen.

No, Oreniuksen Juha sitten suositteli noissa treeneissä yhdessä asiaa pohtiessamme että osteopaatti saattaisi olla seuraava mitä kannattaisi koettaa, koska osteopaatti usein löytää jumeja joita ei hieroja tai eläinlääkäri löydä. Itsellleni se ei tullut mieleenkään, kun aiemmat koirani ovat tarvinneet lähinnä hierojan palveluja aiemmin. Otin kuitenkin neuvosta vaarin ja heti hallista ulos päästyä soitin Juhan suosittelemalle Markus Laiokselle, jolta saimmekin tuolloin ajan eiliselle. Samalla Capo jäi agilitysta ja kaikesta muustakin keholle raskaammasta tekemisestä tauolle.

Eilen koitti sitten Capon osteopaattikäynnin aika, ja olihan siellä sitä jumia. Koko vasen puoli oli jumissa, ja samoin oikea puoli takaa. Sen kropassa oli aikamoista ristivääntöä ja mekaniikka pyllyllään. Tämän 45min käynnin aikana ne saatiin kuitenkin kuntoon niin että minä, joka en osteopatiasta ymmärrä hölkäsen pölähdystä enkä pysty selittämään mitä Capolle tehtiin, näin niin ilmiselvän eron että hyvä kun en itkuun purskahtanut. Capo oli ihan kuin toinen koira, ja se näkyy myös käytöksessä. Saimme ohjeeksi ottaa rauhallisesti seuraavat pari päivää, mutta miten otat kun koira haluaa ottaa siitä kaiken irti että tuntuu hyvältä? Pöydältä alas päästessään se aloitti riehumisen eikä millään olisi malttanut kävellä rauhassa autolle.

Illalla kävimme lenkillä, ja meinasi silmät pudota päästä. Capo on toki aina ollut hyvin aktiivinen ja vauhdikas lenkkeilijä, mutta nyt se oli jotain ihan kosmista kiitämistä koko lenkki. Yleensä Capo vetää lenkillä aluksi jos kävelemme esimerkiksi metsään tai pellolle niin että koirat ovat alkuun hihnoissa, ja vapaaksi päästyään ja suurimmat höyryt juostuaan se ei enää vedä jos takaisin hihnaan joutuu. Mutta nyt. Ensinnäkin se juoksi ihan järjettömän lujaa siksakkia ympäri metsää, eikä millään ottanut rauhoittuakseen. Sen juokseminen näytti siltä kuin se olisi vain omasta kropastaan niin hurmiossa että on pakko juosta vielä enemmän TÄYSIÄ kuin yleensä. Ja kun se välillä joutui hihnaan jotta ottaisi edes vähän iisimmin, niin se veti kuin hinaaja eteenpäin. Lenkkiä pitikin lyhentää siksi ettei se varomattomuuttaan rikkoisi itseään heti uudelleen. Ja sisään päästyä se taas innoissaan tapporavisti pyyhettä minkä kerkesi, toki se on aiemminkin leikin yhteydessä joskus tapporavistellut leluja, mutta ei esimerkiksi puolta tuntia melkein putkeen vaikkei kukaan edes leikkisi sen kanssa..

Muutos näkyy myös ihan vain katsomalla koiraa, se jotenkin näyttää olevan vähemmän turvoksissa ja sen lihakset ovat huomattavasti rennommat, samoin liikkeet eivät ole enää niin jäykät. Suosittelemme siis ehdottomasti osteopaattikäyntiä kaikille koirille, varsinkin sellaisille jotka harrastavat vähänkään enemmän jotain kroppaa rasittavaa lajia. Meillä Capo tulee jatkossa käymään osteopaatilla 1-1,5kk välein näytti se kipeältä tai ei, ja seuraava aika onkin varattu heti elokuun alkuun. Vähän harmittaa se, ettei Lunaa voi oikein osteopaatille viedä kun ei se anna vieraan ihmisen itseään sillä lailla koskea, mutta toisaalta se ei kyllä urheilekaan enää yhtä paljoa kuin Capo ja on muutenkin kroppansa kanssa vähän hillitympi yksilö.

Innolla odotan miten tämä vaikuttaa Capon agiliitelyyn, osteopaatilta saimme luvan aloitella treenejä hiljalleen ensi viikon alusta, joten silloinhan se nähdään!

LV MVA

Julkaistu , kirjoittanut .

Ja taas on käyty siellä sun täällä. Viikonloppu meni matkaillessa Latviassa, aina niin ihanissa maisemissa. Tapamme mukaan kävimme meren rannalla koirien kanssa juoksemassa (tai no, koirat taisivat olla ainoita jotka juoksivat…) ja yövyimme ihanassa mökissä järven rannalla jossa oli mahdollisuus ulkoiluttaa koirat vapaana.

Niin ja matkan syynä oli yllättäen näyttely, jossa ei olisi paljon paremmin voinut mennäkään. Riikan kansainvälisessä näyttelyssä Capo oli italialaisen Fabrizio La Roccan arvostelemana rotunsa paras, eli koko litania kuului ERI PU1 SERT CACIB ROP ja koska Capo oli jo ennestään Latvian juniorimuotovalio, tuli siitä tällä tuloksella myös Latvian muotovalio!

Capon lisäksi mukana misseilemässä oli Rana, Xtravaschnauza Chamonix, joka taas oli sunnuntaina VSP saaden viimeisen tarvittavan CACIBinsa kansainvälisen muotovalion arvoa varten, ja valmistui siis näin C.I.B.:ksi. Onnittelemme Ranan haltijaa Emiliaa ja tietenkin kasvistäti Heliä 🙂

Kiirettä pitää

Julkaistu , kirjoittanut .

Blogin päivitteleminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle, kun tekemistä on ollut niin paljon sekä harrastussaralla että vähän töissäkin.

Olemme viettäneet jälleen paljon aikaa Noomin ja Nitan kanssa treenaillein ja lenkkeillen, ja taas on uusia ihmeitä tapahtunut Lunan suhteen. Luna ei ole koskaan sietänyt kovin hyvin sitä että vieras koira on meillä kotona koska asuntomme ei ole kovin iso, ja joka puolella tuntuu aina olevan jotain puolustettavaa kuten vahingossa keräämättä jäänyt lelu, Capo, keittiö, minä… Poikkeuksen ovat tehneet vain kääpiösnautserit ja niitäkin on kuitenkin vähän pitänyt vahdata. Koska Nita ja Luna ovat pari kertaa päristelleet toisilleen esimerkiksi kepeistä, ajattelin että on sula mahdottomuus päästää Nitaa tänne meille kylään. Hyvin ja rauhallisesti sujuneen mökkiviikonloppumme jälkeen uskalsimme kuitenkin viime viikolla kokeilla sitä että Nita ja Noomi tulivat tänne meille yöksi seuraavan päivän aikaisen mätsäriin lähdön takia, joskaan silloin ne eivät olleet Lunan alueella vaan N&N olivat vierashuoneessa täällä olonsa ajan.

Viikonloppuna taas kävimme lauantaina Vammalassa BH-kokeessa johon Linda ja Nita osallistuivat (ja pääsivät hyväksytysti läpi!) ja sunnuntaina oli vuorossa RotuRace joten viisainta oli jälleen tulla tänne yöksi. Nyt Nitakin oli vapaasti asunnossamme, eikä pienintäkään ongelmaa kenelläkään. Ei vaikka Nita olisi tullut kärkkymään minulta ruokaa, ei missään tilanteessa. Ehkä ihmeiden aika tosiaan ei ole ohi? Sunnuntaina jopa kävi niin että Nita oli sohvalla sylissäni nukkumassa ja Luna päätti yhtäkkiä että hänellekin sopisi sohvalöhöily, tuli ihan Nitan kylkeen ja laski vielä pään Nitan päälle. Tämä oli meistä niin uskomatonta että oli pakko todisteeksi näpätä kuva.

Mökilläkin tosiaan käytiin, aluksi oli tarkoitus vähän jäljestää ja sen sellaista, mutta lopulta tyydyttiin ottamaan vaan rennosti koko kööri. Koirat rehasivat vapaasti ulkona perjantaista sunnuntaihin ja olivat silminnähden tyytyväisiä 🙂

Lunan, Capon, Nitan ja Noomin lisäksi mukana oli puolivuotias William-collie.

Helatorstaina lähdettiin käymään mätsärissä. Capo ja Noomi on ilmoitettu heinäkuuksi näyttelyyn (tosin Capo kyllä käy vähän misseilemässä jo ennen sitäkin) ja siitä innostuneina päätimme käydä vapaapäivän kunniaksi vähän katsomassa miten porukan juniorit kehäilevät. Caposta tuomari ei lausunut muuta kuin että se esiintyi tosi hienosti, kuitenkin sininen nauha ja ei sijoitusta. Sinisten kehässä takanamme oli cottoni jonka mielestä näyttelykehät ovat leikkimistä varten, joten Capo ei oikein saanut keskityttyä seisomiseen vaan lähinnä pyöri ympyrää yrittäen katsoa että mitä se toinen siellä takana meuhkaa, ja samoin liikkeessä se liikkui lähinnä takaperin kun taas oli kaverilla takana asiaa. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen koska Capo esiintyi oikein kauniisti ja meillä oli kivaa! Noomi sen sijaan voitti isojen koirien sinisen nauhan saaneiden kehän esiintyen myös tosi mallikkaasti, joten turha ei reissu missään tapauksessa ollut.

Vesileimasta huolimatta alla olevan kuvan otti Linda Toivonen, koska muut saman kansion kuvat ovat minun ottamiani niin kuvat.fi laukoo automaattisesti kaikkiin kuviin minun vesileimani.

Sunnuntaina oli taas RotuRacen vuoro, ei aavistustakaan mille sijalle XTRSCH-joukkueemme päätyi mutta väliäkö sillä, päivä oli kiva ja kaikki koirat juoksivat hienosti. Capokin, joka kuitenkin alussa teki nopean koukkauksen kohti radan vieressä ollutta kuvaajaa, se yhdistää kameran sulkimen äänen niin vahvasti minuun että reagoi siihen aina oli missä tahansa. Joka tapauksessa, hieno joukkue, hienoja koiria!

Ensin yhteiskuva joukkueesta, vasemmalta alkaen Pontus (Xtravaschnauza Forza), Akko (X. Andorra), Rana (X. Chamonix) ja Capo.  Yhteiskuvan alla Capo vauhdissa. Molemmat kuvat otti Linda Toivonen.

Kaikennäköistä on siis ehditty saada aikaan. Näiden tapahtumien lisäksi ollaan treenailtu erityisesti tokoa urakalla, ja Luna on nyt siinä vaiheessa että sen ilmoitan BH-kokeeseen heti ku löydän jonkun joka ei ole tupaten täynnä. Myös kisaaminen tokossa on tarkoitus aloittaa sen kanssa heti kun saadaan hyppy kuntoon, sitä meillä ei ole kotona ja kun treenaamme itseksemme niin ei tule niin usein lähdettyä kentälle josta tokohyppy löytyisi. Capo on treenannut myös kovasti ja sen seuraaminen on parantunut huimasti.