Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2011

Agilitykisat vol 2.

Julkaistu , kirjoittanut .

Käytiin Kapteenin kanssa tänään toisissa agilitykisoissamme Hyvinkäällä. Viime viikonloppunahan tehtailimme hyllyjä kepeiltä, ja tämä viikko onkin ahkerasti treenattu keppien sisäänmenoja ja sehän toimi keppien osalta loistavasti, tällä kertaa teimme molemmilla radoilla hienot virheettömät kepit. Tai siis Capo teki, kun annoin sille tilaa tehdä enkä puskenut liian lähelle häiritsemään… Treeniä on kuitenkin ollut ehkä vähän liikaakin, Capo oli jo alkulämmittelyssä huomattavasti normaalia väsyneemmän ja mielenkiinnottomamman oloinen, ja se vaikutti tietysti myös vauhtiin radoilla ja aiheutti ylimääräistä haistelua sekä alussa että vähän radallakin. Lisäksi Capo ei ole koskaan treenannut minkään valtakunnan lajia tekonurmella vaan olemme aina treenanneet hiekalla tai kivituhkalla, joten todennäköisesti myös se vähän vaikutti vauhtiin koska siinä määrin oli hitaampia ratoja kuin viime viikolla, joskin ihanneajatkin olivat aika tiukkoja.

Tehtiin kuitenkin molemmilla radoilla nollat, agiradalta otettiin yliaikaa 0,09s ja hyppyradalla ehdittiin juuri ja juuri ihanneaikaan, -0,21s oli tulos. Olen kuitenkin ihan äärettömän tyytyväinen siihen että tehtiin hienot nollat, Capo ymmärrettävästi väsyneenä tekee helpommin virheitä ja etenkin olisi voinut odottaa siitä johtuvia virheitä kepeiltä jos nyt jostain, mutta ei. Kultamuru teki niin reippaasti ja urheasti tarkkaa työtä. <3

Saatiin siis ensimmäinen LUVA ja nyt  Capo saa vähän aikaa pitää agilitysta treenitaukoa niin saatais se vauhtikin sieltä takaisin. 🙂

Video hyppyradalta:

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=b-VfU_m168A]

Kisojen jälkeen Capo oli ihan poikki, tässä urhea kilpailija lepäämässä kotimatkalla:

Kiukusta iloon

Julkaistu , kirjoittanut .

Olen melkein sanaton hämmästyksestä. Mutta vain melkein, joten ehkä saan kirjoitettua tästä meidän elämän pienestä mutta sitäkin iloisemmasta ihmeestä.

Pari viikkoa sitten oloni oli toivoton ja voimaton. Lunalla ei ole kovin hyvät hermot, sehän on paukkuarka ja pelkää vieraita ihmisiä. Se on myös hyvin tarkka resursseistaan, kuten ruoasta. Tämä ei ole aiemmin tuottanut ongelmia, sillä Capo ei kovin pienestä hätkähdä ja oppi nopeasti ettei Lunan ruoille kannata mennä.

Muutama viikko sitten se alkoi yhtäkkiä kiukutella Capolle kaikesta. Kirjoitin silloin muutamille Lunan elämää jo pidempään tunteneille näin:

 Nyt Luna on monta päivää rähissyt Capolle autossa ja sisällä ihan yhtäkkiä syyttä niin ettei Capo uskalla olla autossa sen vieressä (mikä on melko lailla pakko, koska mun auton takaosa on nyt jo sen verran viileä etten voi enää pitää koiria häkissä takana ja etuosassa on vierekkäin kaks penkkiä) eikä rentoutua kotona muualla kuin mun sylissä tai välittömässä läheisyydessä. Tänään kun sitä on väsyttänyt mutta Luna on ollut idiootti, se on kerran änkenyt väkisin mun tietokonepöydälle jotta se sais nukkua rauhassa ja sen jälkeen mun jalkoihin lattialle tietokonepöydän alle. Ja siis Luna rähisee sille välillä niin että Capo kiljuu, ja Capo ei kyllä helposti ota itseensä. Lisäksi mun täytyy ruokkia noi eri huoneissa jotta Capo uskaltaa syödä ja vartioida ettei Luna tuu sen lähelle mulkoilemaan sen syödessä ja Capo on suurimman osan lenkeistä vapaana koska Luna rähisee sille jos Capo vahingossakaan edes haistelee samaa paikkaa kuin Luna.

Luna ei ole myöskään tänä aikana leikkinyt Capon kanssa lainkaan, ja se suuttuu jos Capo haistelee sitä eikä lähde ensimmäisestä murahduksesta pois.

Mietin sitä että onko se jostain kipeä kun se ei halua leikkiä ja rähisee Capolle, mutta kun se rähisee semmosistakin asioista mitä ei oikein voi yhdistää kipuun. Enkä mä sitä paitsi löydä tosta koirasta mitään kohtaa mikä vois olla kipeä. Lisäksi se liikkuu ja käyttää kroppaansa muuten normaalisti. Ja vaikka se oiskin kipeä niin mitä mä voisin sille tehdä, koska todennäköisesti kipu olisi sellaista johon tarvitaan osteopaatin tai hierojan apua, eikä Luna anna vieraiden koskea itseensä.

Huoh. Masentaa tää voimattomuus, ja masentaa se että Capo joutuu kärsimään tästä. Ja toki myös se, että ei Lunakaan tästä nauti. Enkä mä ole lähellekään valmis luopumaan siitä vielä.
Oon tehnyt ton koiran eteen niin perkeleesti töitä ja nyt tuntuu että sillä ei oo ollu mitään väliä.

Aloin tietysti heti toimiin tilanteen muuttamiseksi. Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota sen ruokavalioon, muutaman kuukauden näiden muuttopuuhien sun muiden takia Luna ei ole syönyt oluthiivaa (joka siis on b-vitamiinipitoista ja vaikuttaa pääkoppaan, tosin en tiedä kuinka paljon se siihen voi lopulta vaikuttaa) ja samoin Nutrolin meiltä loppui vähän ennen muuttoa enkä ole muistanut käydä ostamassa lisää. Niinpä aloin ensimmäiseksi lisätä ruokaan oluthiivaa ja kipaisin eläinkaupasta pullon Nutrolinia jota aloin myös lisätä koirien ruokaan. Toinen mihin kiinnitin heti huomiota oli se, että kun Luna on nyt lopettanut tavoitteellisemman treenaamisen ja käy enää jäljellä, meidän kahdenkeskinen aika on vähentynyt. Sisällä Luna ei juuri hae huomiota vaan yleensä makoilee itsekseen jossain, toisin kuin esimerkiksi Capo joka puuhastelee milloin mitäkin ja on kanssani koko ajan mukana kaikissa omissa puuhissani. Aloin käydä kerran päivässä Lunan kanssa ulkona pienen hetken kaksin, noin vartin-parikymmentä minuuttia, jolloin tehdään mitä milloinkin sattuu huvittamaan, yleensä jotain pieniä temppujuttuja, leikitään ja heitellään keppiä tai sitten käydään ihan vaan kävelyllä ja tehdään paljon iloisia luoksetuloharjoituksia. Tämä tekee Capollekin hyvää, sillä se ei ole koskaan oikein ollut kotona ihan yksin ilman toista koiraa seuranaan. Ja toki myös puutuin välittömästi tilanteisiin jotka näyttivät siltä että kohta Luna jyrähtää Capolle.

Ilmeisesti siis tämä kaikki on auttanut. Kaikki ärähteleminen on loppunut, autossa Luna on pari kertaa murahtanut Capolle mutta yhdellä kiellolle molemmat ovat rauhoittuneet olemaan omalla paikallaan. Murahteleminen autossa tosin on luultavasti johtunut siitä että kerran takkini taskusta tippui nameja koirien penkille ja käsijarrun lähistölle, ja Lunahan tosiaan on niistä nameista melko tarkkana. Namit tietysti siivosin tarkasti pois autosta.

Joka tapauksessa, kaikki alkaa näyttää nyt paremmalta. Itse asiassa tänään koin Lunan kanssa hetken jota en ole moneen vuoteen sen kanssa enää kokenut. Tietokonepöytäni on vasten sohvan selkänojaa, ja Luna nousi selkänojalle huitomaan minua tassullaan. Yleensä se kertoo minulle mitä haluaa kun nousen ylös – jos sillä on nälkä, se menee keittiöön, jos on päästävä ulos, se menee eteiseen. Olimme juuri käyneet ulkona joten luulin että se pinkaisee keittiöön ja olin valmistautunut olemaan reagoimatta koska koirat olivat kyllä pari tuntia sitten jo syöneetkin. Nyt Luna kuitenkin meni kyljelleen makaamaan ja tuijottamaan minua sohvalle kun nousin ylös. Kun menin sohvalle, se suorastaan hyökkäsi syliini möyrimään, ja siinä sitten maattiin kaikki kolme vierekkäin sohvalla minun rapsutellessa koiria, ja Luna nautti silminnähden.

Monena päivänä Capolla ja Lunalla on myös ollut kivat leikit ulkona kaksin, ovat leikkineet pitkään ja hartaasti.

Sanalla sanoen, ihana muutos!

Vilkas viikonloppu

Julkaistu , kirjoittanut .

Viikonloppuna meillä oli koirien kanssa paljon kaikennäköistä puuhaa. Heti lauantaiaamuna lähdimme Capon kasvattajan Helin kanssa sienestämään Inkooseen, tuloksena paljon kivoja kuvia Inkoon ihanista maisemista ja sieniä koirien kasvissoseisiin koko talveksi.
Heli toimi statistina ja minä sain kerrankin keskittyä ihan vaan kuvaamaan, tässä muutama kuva reissulta.

Inkoosta jatkoimme muutaman tunnin metsäilyn jälkeen Karjaalle kyläilemään äitini luokse, ja vielä koirat jaksoivat rehata ulkona äidin Cinja-koiran kanssa. Pikkusiskoni, perheen iltatähti Janni 8v. on kasvanut koirien seassa, ja sen kyllä huomaa..

Lauantaisen rentoilupäivän jälkeen sunnuntaina olikin vuorossa Capon debyytti kisakentillä.
Olin ilmoittanut Capon kahdelle hyppyradalle ja yhdelle agiradalle Riihimäelle, tuomarina Rauno Virta. Heti ensimmäiseksi käytiin mittauksessa, ja Capo mitattiin miniksi, huh! Minihän se toki onkin, mutta aiemmin mitattu 34-34,5cm korkeaksi joten vähän jännitti kuitenkin.

Kaikki radat oli tosi kivoja, ja Capo toimi ihan mielettömän hyvin. Nopeutta ja tarkkuutta löytyi, eikä meillä ollut huolen häivää paikoissa jossa suurin osa radan suorittajista otti mahdolliset virheensä, mm. putkia oli sijoiteltu ensimmäiselle kahdelle radalle melko kutsuvasti ja monen suoritus meni pipariksi kun koira meni putkeen väärästä päästä. Capo oli hyvin täsmällinen mutta silti nopea, ja edelleen olen erittäin iloinen meidän radoista, vaikka käytiinkin hakemassa kolme hyllyä, kaikki kepeiltä. Todennäköisesti kisajännitys teki sen, että en lopultakaan ottanut Capoa tarpeeksi hyvin haltuun ennen keppejä, koska se ei vielä osaa täysin hakea oikeaa ensimmäistä keppiväliä. Aina toisella yrittämällä kepit menivät täysin puhtaasti, kun itsekin tein parempaa työtä tietysti kun peli oli jo siltä osin menetetty. Lisäksi ensimmäisellä radalla lensin turvalleni maaliviivalle viimeisen esteen viereen, ja tietysti Capo tuli kysymään että mitä sä oikein puuhaat, josta syystä tehtiin komea 14sek ihanneajan ylityskin kun minä keräilin itseäni kentästä ennenkuin sain hyppyytettyä Capon viimeisen esteen yli. Mutta saatiin me silti raikuvat aplodit ja hauskaa oli! Hyvä mieli on siis, Capo jaksoi pitkän päivän hyvin (luokissa oli keskimäärin 30-40 osallistujaa, ensimmäinen startti oli klo 9.00 ja viimeinen klo 12.30) ja tosiaan radat menivät muuten aivan nappiin. Agiradalla Capon aika oli keppien uudelleenottamisesta huolimatta 4 sekuntia alle ihanneajan vaikka kontaktitkin otettiin tosi rauhassa, ja nollalla sijoitus olisi siis voinut olla hyväkin, muistaakseni siltä radalta tehtiin kaksi nollaa mineissä. Hyvä mieli siis ja radat oli niin kivoja että täytyy päästä Raunon radoille vielä uudelleenkin, mutta nyt me otetaan ne kepit tämänpäiväisen lepopäivän jälkeen tehotreeniin että jos saataisiin niitä tuloksiakin vielä aikaiseksi 😀

Sota haukkumista vastaan

Julkaistu , kirjoittanut .

Työnjohtaja valvomassa remonttihommia.

Niin, kyllä se Luna alkoi sitten kuitenkin haukkua kerrostalossa. Ei paljoa, mutta kuitenkin lähes aina minun ollessa poissa ja jonkun muun liikkuessa rapussa. Tällöinkään ei mitenkään erityisen kiivaasti mutta tarpeeksi se on muutamakin yksittäinen haukahdus. Tietysti halusin tällaisen käytöksen torpata heti alkuunsa ensinnäkin siksi etteivät naapurit häiriinny ja toiseksi siksi ettei Lunan tarvitsisi ollenkaan opettaa tuollaisia tapoja Capolle, joka ei sisällä ääntelyä harrasta.

No, toimenpide numero 1. Laitoin Lunalle haukunestopannan päälle. Luna haukkui, panta suihkutteli ja sihahteli niin maan perkeleesti eikä Luna räpäyttänyt silmäänsäkään, vaan jättäen koko pannan täysin huomiotta jatkoi haukkumista.

Toimenpide numero 2. Tämä on joskus vuosia aiemmin toiminut aiemmilla koirilla, joten päätin ettei kokeileminen mitään maksa sillä välin kun mietin mitä muita toimenpiteitä vielä voisi tehdä. Laitoin koirille siis radion päälle siksi aikaa kun olin poissa. Kaksi päivää sujui ilman haukkuja. Kolmantena päivänä radion äänen teho alkoi hiipua ja sitten oltiinkin jo takaisin lähtöpisteessä.

Sitten makuuhuoneeseeni asennettiin pimennysverhot. Tätä en ollut lainkaan ajatellut toimenpiteeksi haukkumisen estoon, vaan halusin itse kunnolliset verhot makuuhuoneeseen joten sellaiset laitettiin. Makuuhuoneeni ikkuna on koko yhden seinän levyinen ja sen alla on sänkyni, joten koirat näkevät sängyllä ollessaan esteettä ulos tielle kaikki liikkujat. Eivät tosin ole näyttäneet koskaan mitään merkkejä että vahtaisivat siellä, eikä makuuhuoneen oven sulkeminen ole vaikuttanut haukkumiseen ikinä. Mutta nyt pimennysverhot ovat olleet paikallaan ja päivisin alas jätettyinä 1,5 viikkoa eivätkä koirat ole sinä aikana haukkuneet lainkaan. Yksi haukahdus pääsee kun posti tulee, ja yksi tai kaksi kun minä tulen kotiin, mutta nekin vasta kun avain jo kääntyy lukossa. En tiedä mikä yhteys noilla pimennysverhoilla ja rapusta kuuluvien äänien haukkumisen loppumisella on, mutta ehkä koirat nukkuvat rennompina eivätkä ole kärppänä kuuntelemassa kun ei voi makuuhuoneen ikkunoista vahtia menoa ulkona? No, joka tapauksessa, muutoshan oli erittäin positiivinen.

Kuvahommia

Julkaistu , kirjoittanut .

Uusia kuulumisia ei kauheasti ole, tämä viikko on vietetty lenkkeillen, kodin sisustusta viimeistellessä ja minun sairastaessa. Tiistaina Capo aloitti tokokurssilla häiriötreenit kokeita silmällä pitäen ja ilmoitin sen myös ensimmäisiin agikisoihinsa, nyt jo vähän jännittää!

Keskiviikkona otimme Caposta uuden tokovideon joka löytyy täältä. Ja sitten mennään kuvahaasteeseen!

Ps. tuonne ylös on näköjään ilmestynyt Follow-nappi, joka auttaa pysymään kärryillä blogimme tapahtumista 😉

Kuvahaaste

1. Tältä näytimme vuosi sitten

2. Toisinaan Capo ja Luna ovat hyvin edustavia

3. Tästä kuvasta voi päätellä mitä harrastamme



4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessa


6. Tahtoisin elää tämän hetken uudelleen

Kun minun pojat vielä eli.



7. Muunmuassa nämä persoonat ovat huippuja

Ja Capon kasvattaja Heli, meidän tukipilari 🙂