Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2012

182p. +++

Julkaistu , kirjoittanut .

Se oli tulos. Spoilattakoon heti alkuun.

Käytiin siis Herra Kapteenin kanssa luonnetestissä. Olen odottanut tätä pitkään ja hartaasti, odotetun päivän lähestyessä muisti Helikin kertoa kuinka jo pari vuotta sitten Capon ollessa ihan pentu, odotin vaan että millon päästäis luonnetestiin. Etenkin Lunan myötä minulle on muodostunut hirvittävän tärkeäksi se, millainen luonne koirallani on. Ulkonäöstä voin tinkiä mutta luonteesta en piiruakaan. Luonteen suhteen en tee kompromissin kompromissia, kun haluan kuitenkin harrastaa koirineni, on kivempi alkaa tehdä pennun kanssa jo yhdessä asioita eikä ensin kuluttaa viittä vuotta siihen että saat koirasta ylipäätään yhteiskuntakelpoisen, ja senkin jälkeen saa tietyissä tilanteissa vähän jännittää. Ja lopulta tietyissä lajeissa se kisaura kuitenkin katkeaa ennenkuin on ehtinyt alkaakaan. Eihän se kilpaileminen tärkeintä ole, mutta mikäpä puuha ei olisi kivempaa hyväluonteisen koiran kanssa. Ja koiraharrastukset on niin kivoja! Onhan Luna toki omalla tavallaan aivan spesiaali koira ja päivääkään en sen kanssa vietetystä ajasta vaihtaisi pois, löydettiinhän me Lunan kanssa onneksi sille sopiva laji jota harrastaa, joten katkera vuodatus sikseen ja iloisiin asioihin.

Capo, koira jonka ei pitänyt tulla meille mutta joka vakuutti kolmikuisena hirvittävän ihanalla ja reippaalla luonteellaan, kävi tänään siinä kauan odotetussa luonnetestissään. Ja kyllä täytyy sanoa että testin jälkeen on ollut ihan hirvittävän hyvä fiilis, niin ylpeä ja onnellinen koirastani olen. Capon mielestä taas luonnetesti oli oikein hauska pikku tehtävärata, ja testin jälkeen se lähinnä kysyi että milloin se OIKEA tekeminen alkaa?!

Kaikkien odotusten mukaan Capo leikki kuin viimeistä päivää, kunnolla keppi poskihampaiden taa kiinni ja eikun taistelemaan. Kun tuomari antoi Capon voittaa, tuli se käymään kepin kanssa luonani mutta kun tuomari taas kysyi että leikitäänkö vielä niin mitäpä Capo olisi enemmän mielellään tehnyt kuin leikkinyt lisää!

Vesileimasta huolimatta kaikki kuvat on ottanut Jani Koponen. Loput kuvat testistä löytyvät osoitteesta http://kaapiosnautseri.kuvat.fi/kuvat/SKSK+Luonnetesti+kev%E4t+2012/Xtravaschnauza+Extraordinary/

Sitten kelkalle. Capo aika pitkään pysyi rauhallisena ja ihmetteli että mikä ihme se tuo on, mutta kelkan tullessa ihan lähelle se otti takapakkia ennen kuin meni kelkkaa haistelemaan. Mikä onkin ihan oikein, koska jotenkinhan koiran tulee reagoida uhkaan.

Kelkan jälkeen katsottiin sitten että miten se Capo puolustaa, itse en osannut arvata tästä juuta enkä jaata. Meillä Luna on yleensä koirista se joka hoitaa kurin ja järjestyksen ylläpidon, joten en osannut yhtään sanoa mitä Capo tekisi ollessaan minun kanssa yksin ja jonkun uhatessa. Onneksi Capo tiesi ja hyvin tiesikin, ikinä en ole ennen kuullut noin syvältä rinnasta kumpuavaa oikein kunnon haukkua siltä. Niin kovaa piti sanoa että otsatukkakin viuhui miten sattui.

Pimeässä huoneessa Capo lähti heti matkaan etsimään minua, hetken pyöri huoneen keskellä kun ei oikein tiennyt mistä helpoiten pääsisi läpi mutta teki kuitenkin jatkuvasti aktiivisesti töitä päämäärän saavuttamiseksi eikä lamaantunut. Ja nopeasti se kyllä löysikin. Haalarilla Capo kääntyi ripeästi mukanani takaisinpäin kun haalari nousi, mutta hyvin nopeasti palautui ja jatkoi matkaa ihan normaalisti. Muut osiot näkee tuosta postauksen lopusta löytyvältä videolta siinä määrin hyvin että niitä tuskin lienee tarpeen selostaa kovin tarkkaan. Videon lopussa on tuomareiden kommentit.

Pisteitä tuli seuraavanlaisesti:

Toimintakyky: +1 kohtuullinen

Terävyys: +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: +3, kohtuullinen, hillitty

Taisteluhalu: +3, suuri

Hermorakenne: +1, hieman rauhaton

Temperamentti: +3, vilkas

Kovuus: +1, hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: +++, laukausvarma

Kyllä vois sanoa että parempi fiilis ei voisi olla, ihan mieletön koira <3

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=SSk6rulIdwQ&feature=youtu.be]

Pitääks sun olla aina noin äksy

Julkaistu , kirjoittanut .

Ihan piti tulla tänne kirjoittamaan Lunasta. Ja sen äksyydestä. Tällä viikolla ollaan käyty monta kertaa isommalla porukalla lenkkeilemässä, maanantaina Nellyn kanssa, perjantaina Nadin ja Noomin kanssa, lauantaina Luna sai hengailla Nadin kanssa tokotreenien jälkeen ja tänään mukana juoksemassa oli myös Fiilis ja Nanni Nadin, Noomin ja mun koirien lisäksi. Postauksen kuvat on tänpäiväiseltä reissulta. Luna se on ollut kuin herran terttu, ei niin mikään oo ottanut pattiin. Muut on saaneet olla niinkuin on halunneet, Luna on käynyt vaan välillä mutsin luona hakemassa vähän namiskaa muistutukseksi siitä että jos joku kränä sattuis tulemaankin niin että mutsilla on namia ja nami on kivempaa kuin äksyileminen. Mut ei äksyilyä. Perjantaina Capo veti Nadille pultit siitä että Nadi tuli meidän autoon mutta Luna se oli vaan sitä mieltä että on ne pennut niin mukavia! Kerran se ärähti Nadille kun se hyppi Lunan silmille kirjaimellisesti, mutta heti kun pentu pakitti niin Luna antoi olla.

Oonkin tässä viikon verran miettinyt että Lunalla tuntuu kaikki pahanteko menevän jotenkin kausittain – sen mielestähän alkuvuodesta oli todella fiksua varastaa ruokaa pöydältä mun ollessa kotona mitä se ei ole koskaan ikinä eläessään tehnyt. Sen mielestä oli myös hirmu tarpeellista juosta tielle autoja haukkumaan, eikä se sitäkään ole tehnyt ennen. Toki tie menee meidän tontin läpi eli on periaatteessa omaa pihaa, mutta silti omituista Lunalta. Sen lisäksi se näki muutenkin vähän pieniä vihreitä miehiä siellä täällä ja kävi haukkumassa ei-mitään. Yksin kotiin jäädessään se haki ruokaa lähes paniikinomaisesti, meillä on keittiön ovessa turvaportti ja kettinki ettei Luna pääsisi sinne ja eteisen ovessa hakanen koska eteisessä säilytetään koirien ruokia, mutta keittiöönkin se onnistui silti kerran murtautumaan. Sitten yhtäkkiä tää kaikki taas loppui. Ei pieniä vihreitä miehiä, ei äksyilyä muille koirille, ei ruoan varastelua, ei mitään. Sen sijaan sisällä ollessa se haluaa kauheasti nukkua ihan lähellä ja olla sylissä, sen lisäksi että se pyytää leikkimään sen kanssa sisällä melko usein. Nää tuntuu menevän Lunan kanssa jotenkin kausittain, viime syksynähän oli vähän samanlaista ihme ongelmaa (josta kirjoitin tämän) ja joka samalla tavalla sitten vaan häipyi.

Että jos jollain on jotain käsitystä siitä millainen esimerkiksi terveydellinen ongelma voisi tällaista aiheuttaa niin kuulen mielelläni. Mitenkään muuten Luna ei oireile, turkissa ei ole muutoksia tai mitään. Vuosi sitten se tutkittiin viimeksi mutta lähinnä pintapuolisesti eli jalat, selkä, vatsa ja mitä näitä ruumiinosia koiralla nyt on. Jollekin spesialistille on kuitenkin vaikea viedä kun ei yhtään tiedä mistä sitä vikaa etsisi.

Mitähän tähän kirjottais

Julkaistu , kirjoittanut .

Niinpä. Kulunut viikko on ollut aika mielenkiintoinen, vaikea keksiä mitään mikä sitä hyvän otsikon lailla kuvaisi. Koska meidän otsikothan on yleensä todella kekseliäitä ja kuvaavia. No niin. Viikko alkoi maanantaina Nellyn ja Nellin kyläilyllä. Ne tuli tsekkaamaan meidän lenkkimaastot, ja jälleen sain yllättyä siitä että jos Luna on joskus päättänyt että joku koira on ok, niin se on sitä ikuisesti. Ei mitään tilannetta missä Nelly ja Luna ois olleet muuta kuin hienossa sulassa sovussa keskenään, vaikka molemmat on vähän äkäisyyteen taipuvia narttuja. Ja jos Lunalle on ok niin Capollekin on. Loput kuvat Nellyn vierailusta täällä: http://bitey.kuvat.fi/kuvat/Kaverit/Nelly+kyl%E4ss%E4+/

Tiistai  vietettiin lähinnä ilmaisutreenin parissa. Joka päivä ollaan tätä treenattu mutta tiistaina käytiin useamman kerran kokeilemassa että tulisko sitä haukkua sieltä. Tarkoitus olisi siis saada Capo haukkumaan tiettyä lelua, jotta se oppisi ilmaisemaan maalimiehen raunioilla haukkumalla. Mutta mitä se nyt haukkuis kun mutsi on kerran sanonut että ei haukuta. Ensin Capo leikki hyvin vapautuneesti ja vähän vinkaisuja sainkin irti, mutta sitten se hokasi että odotan siltä jotain, ja alkoi tarjota sivulletuloa, istumista, maahanmenoa… Lopulta vaikka välillä jatkoin leikkiä normaaliin tapaan, se näytti tosi hämmentyneeltä että voi jessus kun ei tajua mitä halutaan. No, mietin vähän uusia jujuja millä saattaisi saada vähän ääntäkin aikaan, katsellaan myöhemmin.

Keskiviikkona Capolla kävi hieroja kylässä. Aiempi vakkarihierojamme muutti kauemmas ja siksi etsin uuden hierojan joka voisi Capoa hieroa säännöllisesti. On niin hirveän kiva kun voi vaan antaa koiran toisen käsiin että ”tälle voi tehdä mitä vaan” kun on tottunut Lunan pidättyväisyyteen ja siihen että itse pitää olla koko ajan tarkkana vieraiden ihmisten käsitellessä Lunaa ettei kenellekään satu mitään. Ja niin sitä Capoa sai hieroa ja väännellä ja käännellä miten itse tahtoi. Capolla oli etupäässä ja selässä jäykkyyttä, joten tarpeeseen hieronta tuli.

Torstai ja perjantai keskityttiin treenien osalta keppitreeneihin, tein Capolle lyhyitä sellaisia ratoja joilla se yleensä on erityisen nopea ja laitoin kepit suunnilleen radan keskikohdille. Ja aina täydelliset sisäänmenot ja hienot pujottelut. Miten pahasti voi ihminen sählätä kisoissa kun treeneissä meillä ei tunnu mitään keppiongelmaa olevan? Aiemmin tosin Capo ei hakenut keppejä ollenkaan, toisin kuin muita esteitä se hakee tosi hyvin. Nyt se hakee keppejäkin jo vähän kun muistan käskyttää tarpeeksi ajoissa ja hyvin. Seuraava treenattava juttu mitä tarvitsee enemmän harjoitella onkin haltuunotto, nyt kun sitä nopeutta sitten löytyy…

Perjantaina treenien jälkeen käytiin kotona levähtämässä ja syömässä ja sitten ajeltiin iltalenkille Lindan, Noomin ja niiden uuden perheenjäsenen tervuerentyttö Nadin kanssa. Capon mielestä Nadi oli aika syvältä aluksi, mutta loppua kohden kun Nadi lakkasi hyppimästä Capon päälle ja sitä kohti, sai ne vähän leikkiäkin aikaiseksi. Lunan mielestä pennut on vaan niin ihania! Loput kuvat lenkiltä on nähtävissä täällä: http://bitey.kuvat.fi/kuvat/Kaverit/Nadi%20ja%20Noomi/

Pääsiäinen

Julkaistu , kirjoittanut .

Pääsiäinen on meillä mennyt erilaisissa koira-asioissa, torstaina Capo kävi rauniotreeneissä treenailemassa ilmaisua ja lauantaina käytiin agikisoissa joista onkin tuo edellinen teksti kirjoiteltu. Treenien ja kisojen lisäksi ollaan otettu omaa tonttia haltuun – nyt kun hanki kantaa koiria paremmin (ts. ei tule koko ajan uutta puuterilunta päälle), on ne päässeet juoksemaan isommalla alueella kuin aiemmin.

Entinen hevosten laidun alkaa olla hienosti muuttunut viralliseksi koirienkuvausaukioksi, muu tontti on aika tiheää metsää joten tuossa aukealla on kivoin kuvata kun aurinko paistaa siihen niin kivasti. Ja on tilaa hyvin koirilla juosta! Tässä meidän pääsiäisen tunnelmia kuvien muodossa. Loput kuvista löytyvät täältä: http://bitey.kuvat.fi/kuvat/P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen%202012/