Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2012

Menoja

Julkaistu , kirjoittanut .

Nyt kun miehistökin on lomalla, on rallattu koirain kanssa ties ja missä. Tänään otin heti aamusta koko köörin mukaan ja suuntasin ensialkuun kohti Ojankoa, jossa tehtiin ensin Capon kanssa lyhyt agilitytreeni. Intoa sillä on niin maan pirusti, ja mielelläni olisin intoa latistamatta joten varsinaista ensi viikolla tapahtuvaa ryhmätreenien ja kisakauden aloitusta ennen pyrin pitämään treenit mahdollisimman lyhyinä ja hauskoina. Edelleen keskityttiin lähinnä kontakteihin. Viime treenit olivat tauon ja sitä edeltäneen kisojen kontaktivirheiden jälkeen ensimmäiset, ja silloin palauttelin Capolle mieleen että mitä siellä alastulokontaktilla olikaan tarkoitus tehdä. Tänään treeneissä kovassakin vauhdissa Capo teki melkein käskyttä kaikki kontaktit hienosti ja puhtaasti ja siitä huomasi että asia on tullut selväksi. Niinpä siis muutaman toiston jälkeen leikit päälle ja otin taas hetkeksi Xenan vielä kentälle juoksemaan Capon kanssa. Tällä kertaa Xena meni kentällä kuin olisi omistanut sen huolimatta viereisestä rakennustyömaasta ja sieltä kuuluvista kovistakin äänistä.

Kenttähommien jälkeen pakkasin taas koirat autoon ja ajelin Petikkoon jossa koirat pääsivät ennen remmilenkkiä päästämään niitylle turhat höyryt pois. Xenan mielestä muiden touhut oli kyllä hyvin mielenkiintoisia, mutta toisaalta mutsi on oikeastaan (vielä toistaiseksi) kivempi, joten sillä niittyily meni lähinnä muiden koirien ja minun välillä juoksemiseen. Mutta mikäpä siinä, kaikilla kolmella oli hauskaa, ja niityllä hengailemisen jälkeen käytiin vielä remmilenkillä läheisillä lenkkipoluilla.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin autolla liikkeellä yksin kaikkien kolmen kanssa ja myös ensimmäinen kerta kun olin remmilenkillä kaikkien kolmen kanssa. Xena nyt ei ollut remmissä, mutta muut kaksi olivat koska liikkeellä oli paljon muita ulkoilijoita ja kolmen koiran ohittaminen kapealla ei ehkä ole kaikkein helpointa jos en satu huomaamaan tulijoita. Niinpä turvallisuuden vuoksi Capo ja Luna olivat kiinni kun olivat jo vapaana päässeet rallaamaan. Ja muutenkin ihan hyvä välillä muistuttaa mieleen hihnassa kulkemisen saloja kun yleensä ottaen ei tule pidettyä koiria kiinni juuri muuta kuin ehkä treeneissä, kun asutaan niin metsässä.

Olen kuitenkin tavattoman tyytyväinen kaikkien hyvään käytökseen ja siihen, kuinka vaivatonta noiden kanssa oli liikkua missä vain. Koiraharrastus <3

Syntyny rellestää

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään Capo ja Xena yhteistuumin saivat oivalluksen ja keksivät että miten se leikkiminen sujuis yhdessä! Miehistöä tämä miellytti erityisesti siitä syystä, että oli sitten semmoinen hetki että olisi voinut vaikka tehdä hetken koneella hommia ilman että pieni malinuaa repii lahkeesta. Olisi voinut. Jollei olisi ollut asiasta niin innoissaan että oli heti mentävä ottamaan kuvia todisteeksi.

Painihommaoivallusten lisäksi ollaan oivallettu muutenkin asia jos toinenkin menneinä päivinä. Eilen kävin isännän Motonet-käynnin aikana pentukoiran kanssa katselemassa maailman menoa Espoon keskustan suunnilla. Istuttiin mukavasti nurmikolla ja katseltiin uusia juttuja kuten: auto, ohikulkija, liukuovet. Täällä kotona kun ei juuri näy ihmisiä eikä autoja, paitsi tietty omat sellaiset. Jännää oli, kaikenlaiset uudet jutut, mutta vähän maltettiin leikkiäkin. Iskin Xenalle tuolloin kaulapannan ja hihnankin ekaa kertaa päälle mutta hän ei tainnut sitä lainkaan huomata. Kukas mistään pukineista välittää kun on elämässä tärkeämpiäkin asioita kuten ihmisten lahkeet, niitä voi paremmin purra. Vaikka voi vähän hihnaakin.

Illalla Capon kanssa käytiin ensimmäistä kertaa treenailemassa agilityjuttuja kesätauon jälkeen, ja oli se makee. Ja nopee. Ja innoissaan. Kiljunta vaan kävi kun otin sen autosta treenikentän pihalla koska mikä vois olla siistimpää kuin agilityhurjastelu. Ei mikään. Paitsi oikeastaan mikä tahansa hurjastelu käy. Kun alkoi sataa, päädyttiin kuitenkin halliin treenaamaan, itseä ei niin sateet haittaa mutta Capon mielestä sade on vähän ällöä treenatessa, lenkkeillessä tai muuten se ei haittaa ja agiliitäessäkin se kyllä tekee sateessakin mutta niin pirun hitaasti. Viime kisoissa otettujen parin kontaktivirheen takia painotin treeneissä kontakteja ja etenkin sitä että ne otetaan myös vaikka ois hirveä vauhti ja kiire ja ihanaa, muutoin keskityttiin lähinnä vaan hauskanpitoon. Ei oikein ollut mitään mitä ois tarvinnut hinkata tai hioa, kaikki takaaleikkaukset, takaakierrot, persjätöt, jaakotukset sun muut sujui kuin vettä vaan. Ja Capolla oli niin kovasti hauskaa!

Capon vuoron jälkeen pääsi Xena halliin leikkimään. Capo saa aina treeninsä päätteeksi leikkiä ja juosta kentällä mielensä mukaan, ja otettiin Xena mukaan juoksemaan ja tutustumaan halliin. Vähän sitä jännitti hallin kattoa rummuttava kova sade, mutta sitten se päätti että jollei Capoa haittaa niin sitten ei haittaa pieniä malinoisejakaan! Siellä juoksivat kenttää ympäri ja lopuksi Xena suoritti Capon jäljessä putkea. Capo usein tykkää lelu suussa hyppiä esteitä ja suorittaa putkia oman mielensä mukaan, ja eilen oli näemmä putkipäivä. Oli niin kivaa, ja Xena ei tainnut edes ensin tajuta että nyt mennään putkeen kun se vaan häselsi Capon perässä. Lopulta Xenan mielestä oli tosi hauskaa juoksennella putkea ihan itekseenkin. Kyseessä oli toki lyhyt suora putki josta näki läpi, eikä mulla varsinaisesti ollut tarkoituksena tehdä yhtään mitään treenijuttuja vielä vaan lähinnä käyttää Xenaa katselemassa uusia juttuja. Mutta mikäpä siinä kun toisilla näytti olevan hauskaa!

Autossa Xena joutui ensi kertaa matkustamaan häkissä ja siitäkös pieni malinois närkästyi ja ensimmäisen vartin yritti huutaa täysiä eläinsuojelijoita paikalle. Lopulta se tajusi ettei kukaan ole häntä tulossa auttamaan ja rauhoittui loppuajaksi matkustamaan ihan kiltisti. Ensimmäisellä parilla autoilukerralla Xenaa vähän jännitti koko hölmö autoilupuuha, mutta kolmannella kerralla hän matkusti jo kuin vanha tekijä ja ainoastaan vähän halusi antaa kuskille ohjeita siitä miten sitä autoa kuuluu ajaa.

Capo tuntuu olevan muutenkin Xenan esimerkki elämässä, Capolta se usein katsoo että mites nyt pitäisi reagoida jos ei oikein itse tiedä. Tänään isäntä hioi hiomakoneella noin metrin päässä siitä missä oleskeltiin koirien kanssa ja Xena ensin näytti siltä et jumankekka mikä toi on ja mitä tässä nyt pitäs sitten tehdä, mutta kun Capo ja Luna puuhaili omiaan mitään välittämättä, Xena päätti ettei hänkään viitsi pikkujutuista numeroa tehdä ja lähti rallaamaan Capon mukaan. Mutsin kultamurut. <3

Pentu

Julkaistu , kirjoittanut .

Yli kymmenen vuotta olen halunnut belgianpaimenkoiran. Tosin alunperin groenendaelin, mutta belgialaisen kuitenkin. Tuolloin olin jo pari vuotta omien koirieni lisäksi ulkoiluttanut Nemo-gronttua ja olisin kovasti halunnut itselleni oman nemon. Kerran jo ehdin käydä katsomassa groenendaelpentuja eräällä kasvattajalla, mutta sitten syntyi Luna, ja kolmannen koiran myötä kiintiö oli täynnä. Donin kuoltua en oikein edes miettinyt uutta koiraa ennenkuin Capo tuli, se tuli niin sopivaan saumaan ja oli meille niin sopiva koira, että täytti jälleen kolmannen paikan helposti. Sen jälkeen tuntui automaattisesti siltä että seuraavaksikin haluan kääpiösnautserin – Capo on jotain täysin omaa luokkaansa koirana. Todella mieletön koira, jollaista en oikeastaan ikinä uskonut Donin jälkeen enää saavani, ja edelleen olen sitä mieltä että jonain päivänä haluan Capon pojan. Capo ja Luna ovat kuitenkin noin treenaamisen kannalta erilaisuudellaan tasapainottaneet toisiaan todella hyvin, ja nyt kun Luna on jäänyt melko pitkälti eläkkeelle harrastuksista, alkoi tuntua yhä enemmän siltä että haluaisin Capon rinnalle paimenen. Puolisen vuotta olen nyt ajatusta pallotellut mutta aiemmin tunkenut sen syrjään koska en ollut oikein varma siitä, uskallanko ottaa Lunan kanssa elämään Lunan kokoisen koiran, joka voisi aikuistuessaan haastaa Lunan. Erään tuttuni huomauttaessa että onhan meillä nyt paljon tilaa missä esimerkiksi eristää koirat toisistaan niiden ollessa yksin, aloin kuitenkin ajatella asiaa vähän vakavammin. Sitten vain tutustumaan koiriin ja kasvattajiin ja no, nyt meillä on Xena.

Kaikki on oikeastaan mennyt tällä ensimmäisellä viikolla vielä paremmin kuin odotin. Capo oli todella mustasukkainen minusta alkuun ja sen puolesta Xena olisi voinut palaa vaikka helvetin tulessa, mutta keskusteltiin sen kanssa asiasta ja jo Xenan saapumispäivän iltana Capo totesi ettei sille ehkä tarvitse räyhätä joka kerta kun se koskettaa minua. Luna taas ei ole ollut pennusta milläänsäkään, välillä se käy sitä haistelemassa ja heiluttelemassa häntää ja jatkaa sitten omia puuhiaan. Muutaman kerran se on kyllä pentua ihan oikeutetusti ojentanut kun Xenan mielestä on ollut fiksu idea tarrata Lunan kuonoon kiinni, mutta siitäkään ei Xena ole nokkiinsa ottanut vaan heti kun on lopettanut edellisen louskaisemisen ja sitä seuranneen ojentamisen aiheuttaneen huutamisen, on se ollut valmiina puremaan Lunaa uudelleen… Luna on kuitenkin saanut olla pääosin ihan rauhassa eikä Xena sitä kiusaa.

Capo ja Xena ovat yrittäneet viritellä vähän leikkejä, mutta eivät selkeästikään oikein vielä tiedä miten toistensa kanssa leikitään. Capo on tottunut rajuihin leikkeihin Lunan kanssa, ja leikkiikin pennun kanssa niin tosissaan että Xena ei oikein tiedä onko kyse kivasta leikistä vai saako kohta turpaan. Eiköhän se kuitenkin piakkoin vähän kasvaessaan laita Capolle ihan kunnolla hanttiin.

Sellaisten aiheiden parissa meidän ensimmäinen viikko on mennyt, kaikki koirat tulevat keskenään toimeen hyvin ja Xenan luoksetulo on hyvällä mallilla. Tavoitteet ensimmäisen viikon osalta siis saavutettu. 😀