Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2012

Tulkoon mitä vaan, maailmanloppu huomenna

Julkaistu , kirjoittanut .

Tällä viikolla ollaan onnistuttu puuhaamaan kaikenlaista vaikka alkuun näyttikin pahalta, kun sairastuin itse pahemman kerran heti maanantain kunniaksi. Capo kun sai viime viikolla treeniluvan niin tokihan sitten edes jonkun oli oltava sairaana, ja niinpä tämänkin viikon treenit peruuntuivat koska en itse saanut treenata enkä ollut soveltuvassa kunnossakaan siihen.

Maanantaiksi olin varannut jo aiemmin Lunalle ajan eläinlääkäriin, sillä on jo jonkun aikaa ollut oikeassa kyljessä patti jota arvelin rasvapatiksi mutta joka yhtäkkiä nopeasti oli kasvanut tosi paljon, puolikkaan pikkusormenkynnen kokoisesta viinirypäleen kokoiseksi. Lisäksi patti ei liikkunut ihon mukana kuten Lunan muut rasvapatit, joten päätin käydä sitä näyttämässä lääkärilässä. Lunan mielestä oli ihan sairaan siistiä päästä kaksin mutsin kanssa liikenteeseen, hymy tosin siltä hyytyi kun lääkäri aloitti tutkimisen, mutta siihen asti oli kivaa! Ja toki myös tutkimusten jälkeen, kun sai paljon namiskaa. Ohutneulanäytteessä ei näkynyt muuta kuin rasvaa joten rasvapatti se lienee tuokin, mitään jatkotoimenpiteitä ei siis tarvita jollei patti kasva niin suureksi että se alkaa Lunan elämää haitata.

Muuten otettiinkin sitten melko rauhallisesti viikonloppuun asti, jolloin käytiin lauantaina Capon kanssa pyörähtämässä BATin kisoissa Ojangossa parilla agiradalla. Suoraan 8 viikon treenitauolta kisaradalle siis, ja siihen nähden kisat meni kyllä ihan hyvin. Capo oli oma ihana itsensä joka ei sortunut samoihin kohtiin mihin suurin osa – houkutteleviin putkisyötteihin ja muihin kohtiin joita moni etukäteen arveli hankaliksi ja jotka sellaisiksi osoittautuivatkin. Sen sijaan otettiin taas ääliövirheitä, muuten näteillä ja nopeilla radoilla jäi toisella kepeillä yksi keppiväli pujottelematta kun en saanut Capoa tsempattua keppien aikana mitä se pitkän tauon jälkeen olisi näemmä tarvinnut (kepit olivat aivan radan lopussa ja itselläni ei enää siinä kohti kulkenut flunssan takia melkein edes henki saati että olisin pystynyt Capolle jotain huutelemaan…) ja toisella radalla hylly kun Capo meni viimeiseen putkeen väärästä päästä. Kyllä harmitti kun oli TAAS niin pieniä, niin helposti vältettävissä olevia virheitä, mutta kai se on taas painettava leuka rintaan ja suunnattava kohti uusia pettymyksiä. Treeneissä menee aina niin nappiin ja makeesti, ja kisoissakin mokat on aina tollasia pikkuisia. Mut silti niitä on tehtävä ainakin yks per rata ettei vahingossa saatais jotain hyödyllisiäkin tuloksia.
No, Capo oli hieno, rakas ja paras oma itsensä, ja onnellinen täytyy olla siitä että jalkavamman jälkeen ylipäätään saadaan tätä harrastusta jatkaa. On se kyllä sellanen kullanmuru. <3 Sunnuntaina taas oli Xenan vuoro lähteä kaksin mutsin kanssa retkelle, ajeltiin Tampereen suuntaan tapaamaan Xenan Monni-veljeä. Monni oli kasvanut ihan hirmuisesti, viimeksi näin sen 8-viikkoisena ja silloin olivat Xenan kanssa tosi samannäköisiä, nyt Monnista oli tullut jo hirmu iso joskin tosi söpö pieni eläin. Loppuun siis Xenaa ja Monnia!

FI MVA

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään koitti Capon lomaltapaluun aika. Viime viikolla käytiin eläinlääkärissä kontrollissa jolloin Capo sai terveen paperit – jalan vaurio on parantunut parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi keskiviikkona kävi vielä hieroja katsastamassa lihaksistonkin kunnon, oikealla puolella oli hiukan jäykkyyttä tietysti siitä johtuen että vasen puoli on ollut vähäisemmällä käytöllä, mutta niistäkin päästiin ja nyt Capo liikkuu todella hyvin ja ensi viikolla saamme jatkaa taas treenejä.

Ritari Räkäparta palasi siis lomalta oikein rytinällä, Porvoon näyttelystä kotiintuomisina jos oikein koko litania kirjoitetaan, VAL ERI1, SA, PU1, SERT, ROP ja tällä tuloksella Capo viimeisteli Suomen Muotovalionarvonsa. Tuomari Anne Sume ihastui kovasti Capon liikkeisiin ja temperamenttiin. Ja nehän onkin yhtiä meidän murun vahvimpia puolia.

Arvostelu kokonaisuudessaan kuului näin:

Erinomainen tyyppi. Lyhytrunkoinen. Hyvät mittasuhteet. Pitkä hyväilmeinen pää. Kuono-osa saisi vielä vahvistua. Hyvä purenta. Hieman kevyet korvat. Erinomainen ylälinja. Hieman pystyasentoinen häntä. Suora edestä. Suora olkavarsi. Hyvät takakulmaukset. Voimakas syvä, hieman lyhyt rintakehä. Hyvälaatuinen turkki. Temperamenttiset liikkeet.

Lahdessa

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään käytiin kyläilemässä Lahdessa Lindan, Nitan ja Noomin luona. Koska Capo on edelleen riehumiskiellossa ja Luna puolustaa pentua, otin mukaan vain Xenan. Lisäksi yritän liikkua Xenan kanssa kaksinkin aika paljon varsinkin uusissa paikoissa, koska vaikka on hyvä että kaikki kolme tulevat porukassa toimeen, en halua että Xena oppii aina luottamaan vain toisten koirien tukeen. Caposta sen verran että nyt mennään viidennellä liikunnallisemmalla päivällä ja pikkumies on täysin oireeton edelleen. Nyt siis uskaltaa jo olla aika optimistinen sen suhteen että selvittiin säikähdyksellä ja reilun viikon päästä se saa jo juosta vapaana ja ehkä vähän treenatakin.

Mutta siis Lahteen. Ensin käytiin Lindalla ja Xena pääsi ensi kertaa kokeilemaan kerrostalon portaita ja muita vähän liukkaampia pintoja, tosin neiti Maailmanomistaja ei lainkaan huomannut tällaisia pikku muutoksia alustassa. Näppärästi ja tarmolla mentiin kolmanteen kerrokseen. Sieltä ajeltiin Löytynmäkeen juoksuttamaan koiria, kuvia ei tullut otettua kauheasti mutta jotain kuitenkin. Tai no ei ajeltu suoraan kolmannesta kerroksesta, laskeuduttiin katutasolle ensin. Eheh.

Alkuun Xenan mielestä sauvakävelijämies olisi voinut painua sinne missä pippuri kasvaa, mutta siinähän sitten opeteltiin sitä että pitäskö se pää pitää kiinnikin välillä. Leikkiä Xena ei vielä uskaltanut isojen tyttöjen kanssa, Luna kun on leikeissään vähän raju eikä Xena ole senkään kanssa uskaltanut oikein leikkiä, luulen että siitäkin johtuen se väistää isoja aika paljon. Toki se juoksenteli niiden kanssa eikä ollut pelokas, mutta pysyi sivussa kun Nita ja Noomi leikki patukalla. Lopuksi Xena sai patukan itselleen ja tepasteli se suussaan ympäriinsä ylpeänä. Ja vähän repi myös. Ja tietty uudessa paikassa oli paljon kiinnostavaa tutkittavaakin, mihin Xena keskittyi suurimman osan aikaa. On se reipas! Myös 2,5h/suunta ajomatkat meni hienosti, Xena on oppinut matkustamaan nätisti autossa ja nytkin lähinnä nukkui häkissä tai katseli istuen maisemia.