Arkistot vuoden mukaan: 2013

Hyvää ja parannettavaa

Julkaistu , kirjoittanut .

Ei oo mitään hienoja tuloksia kerrottavana eikä edes mitään kuvia otettuna että sais tätä postausta vähän piristettyä, mutta nyt on pakko kirjoittaa. Ensimmäistä kertaa varmaan koko syksylle tuntuu että nyt muuten sujuu. En tiedä mitä on tapahtunut, ehkä ohjaaja on vaan enemmän perillä tekemisistään (lue: keskittyneempi) tai jotain, mutta jopa on tänään tehty hyvää tottista. Käytiin parin treenikaverin kanssa aamulla hallilla ja joo, Xena kävi alkuun ylläripylläri aika kuumana, mutta tasoittui huomattavasti nopeammin kuin viime aikoina muilla treenikerroilla. Työn alla oli käännökset jotka on jostain syystä levinneet ihan täysin vaikka olivat vielä pari kuukautta sitten oikein hyvässä kondiksessa, ja lisäksi jäävät. Alkuun treenailin merkkiä ja luoksetulon pysäytystä ihan vaan siksi että enemmän tarkkuutta vaativia liikkeitä on vaan parempi ottaa treenin loppupuolella kun pahimmat höyryt on jo ulkona. Itse treeni meni oikein hyvin, ja anti etenkin oman työskentelyn kannalta todella suuri. Olen treenaillut parisen kuukautta hakua lukuunottamatta pääosin yksikseni, eikä kukaan ole siis ollut katsomassa oman työskentelyni perään. Lisäksi toki tämä erikoistilanne elämässä vaikuttaa myös minuunkin, ja kun ei ole alunperinkään kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä juuri jaettu niin tässä tilanteessa olo on suurimman osan aikaa hyvin levoton. Niin myös treeneissä. Ja kappas kummaa että etenkin Xenaan se vaikuttaa treeneissä ihan mielettömästi.

Huomasin asian myös itse tällä kertaa, mutta vielä suuremmaksi avuksi olivat treenikaverit joiden kanssa asiaa pääsi miettimään ja jotka näkevät toki paremmin minun virheeni. Ja aivan epäilemättä on totta, että niinä hetkinä kun itse keskityin ihan satasella tekemiseen niin koirakin keskittyi. Sitten kun multa hajoaa pakka, koiraltakin hajoaa. Jännä juttu…
Etenkin Xenan kaltaisen koiran kanssa mukana pitäisi aina olla äänen ja eleiden lisäksi myös mieli. Siinäpä sitä on itselle mietittävää että miten sitä saa joka kerta itsensä treeniin siihen moodiin että nyt tehään tätä eikä mitään muuta ole olemassa. Se jo sovittiin että mulle ei saa treenin aikana puhua vaan sitten puhutaan kun koira on viety autoon. Toinen minkä ajattelin itse tehdä on se, että kaikki on kyllä kirjoitettava lapulle ja mietittävä tarkkaan että mitä teen, miksi teen ja miten teen. Mietin kyllä aina ennen treenejä valmiiksi että mitä treenaan ja miten, mutta sitten se saattaa vähän lipsua ja hei nyt kun tää meni hyvin niin tehään vielä tota ja hitto tää ei nyt suju ja sitten menee hinkkaamiseksi ja ja ja. Ei. Tästä lähtien kirjoitan lapulle ja sitten me tehdään ne asiat mitä siinä lapulla on.

Mutta hyvin ne treenit kyllä meni, on se Xena kyllä hieno elukka. Välillä harmittaa että sillä on niin huono ohjaaja. : D

Capon kanssa otin agilityjuttuja, lähinnä keppejä eri kulmista. Se on jotenkin muuten niin varma että piti vaan tarkistaa että sujuuhan nuo kepit, jos meinaa kisoihin mennä. Sujuihan ne ilman ongelmia, ja nyt on pariin starttiin koira ilmoitettu.

Tänään on kyllä taas yksi niistä päivistä kun koiraharrastus vaan palkitsee ja ois kamala into treenata vaan. Mut on mulle osunut kyllä hillittömän hyviä koiriakin!

 

Capo 4v.

Julkaistu , kirjoittanut .

Capo täytti neljä vuotta lauantaina. Ja hänel tuntuu olevan tällanen joka toisen synttärin traditio että ne vietetään evakossa. Ni että täällä ollaan, koko porukka. Ei tiietä kuinka kauan ja miten se elämä sitten jatkuu, mut nyt tilanne on tällanen. Ja koska tilanne ei suinkaan ole niin yksinkertainen että oltais vaan paikassa b normaalin paikan a sijasta, on toi treenaaminenkin ollut vähän hankalaa. Niinpä tällä hetkellä meillä on kaikki muu jäissä paitsi haku ja tottis. Ensinnäkin siksi, että kun ei nyt tiedä mitä kaikkea tää elämä meidän tielle heittää niin oon pistänyt säästöön jokaisen pikku penninpyörylän, ja toisekseen siksi että on ollut pakko vähän rauhoittaa tätä elämää. Luna ja Capo vanhoina kettuina ei oo niinkään reagoineet pikku evakkoretkiin ensimmäisten päivien jälkeen, onhan evakkopaikka niille entuudestaan tuttukin. Xenalle taas ei niinkään, pari kertaa ollaan käyty täällä sen aikana kylässä mutta ei juur muuta. Kolme viikkoa tais mennä evakoitumisesta siihen, että sain Xenan täällä ensi kertaa rauhoittumaan muulloin kuin yöllä. Viiden viikon kohdilla tais rauhoittua ensi kertaa kunnolla muualle kuin syliin.

Ni ollaan sit otettu ihan iisisti. Ollaan lenkkeilty, syöty luita ja tehty kaikkea muuta rauhallista kivaa. Tai lenkkeilyhän nyt ei oo Xenan kanssa rauhallista nähnytkään, mutta noin sisätiloissa ollaan pyritty olemaan melko rauhassa. Haku- ja partiointitreeneihin ollaan menty aina kun ollaan päästy koska en usko että siitä on kamalasti hyötyä että yhtäkkiä jätän tuolta kaiken tuollaisen pois missä sen juoksentelun lisäksi on vähän aivotyötäkin. Capon kanssa himottais kauheesti ilmottautua taas kisoihin, mutta en oo nyt saanut sen kanssa treenattua keppejä lainkaan. Omat kepit on Vihdissä enkä saa niitä sieltä lähiaikoina (ja nyt täällä kyllä sataa jo luntakin) eikä olla oikein muuallekaan päästy agiliitelemään kun kaikki kentät on olleet jotenkin vammasen liukkaita. Tosin nyt on kyllä hallivuoro pari kertaa viikossa, täytyy katella jos ehtis vielä katsastaa keppihommien kunnon tässä joulukuun puolella ja ehkä nykästä parit startitkin tälle vuodelle. Saas nähä.

Lunasta ja Caposta sitä on kyllä taas ollut niin onnellinen siinä(kin) mielessä että mikä tahansa tilanne tuleekin eteen niin noi toimii. Ei tarvii ressata et kuin käy vaikka elämä heittelis. Kyllä Lumppari ja Kapteeni hoitaa homman kotiin. Ja kyllä se Xenakin vielä siitä oppii.

Mut, hyvää synttäriä rakas Capo neljä vuatta <3

Levoton tyttö

Julkaistu , kirjoittanut .

Ollaan taas vähän reipastuttu treenaamisen osalta. Nulikalla on edelleen aivot jossain off-asennossa, se on ihan hullu. Ihan kuin toi koira ois palautunut puolivuotiaan tasolle. Tavaroita on hauska varastaa, on hirveen kivaa hyppiä päin, vetää hihnassa ja repiä sitä hihnaa. Eikä merkkiäkään siitä että neidille ois koskaan kerrottu että noi asiat on mm. kiellettyjä. Agilitytreeneissä tiistaina keskusteltiin melko lailla tiukkaan sävyyn siitä et saako sitä hihnaa repiä ja saako mun käsiä pureksia. Xenan mielestä se on ihan ok?

Mun mielestä tuo tiistaina tehty radanpätkä oli aika iisi, ja mielestäni pilkottiin vähän liikaa osiin sitä. Yleensä oon sitä mieltä että on parempi vaan pilkkoa, mutta jos aina pilkotaan niin että tehään kaks estettä sata kertaa ja sitten otetaan kolmas este ja taas miljoona toistoa niin alkaa kyllä turhauttaa, etenkin jos siihen ei varsinaisesti ole syytä. Siis että siinä radan alussa ei ole mitään ongelmia mitä pitäis hioa. Ehkä oon vaan niin kärsimätön, mut jotenkin tuntuu että jos otetaan seitsemän esteen radanpätkä suoritettavaksi niin se ois kiva sit suorittaa kans kun ei tunnu mitenkään vaikealta. Toinen mikä mua jäi vaivaamaan on se, että Xenaahan todellakin kiinnostaa lelu oli se kuollut tai ei, niin silti se pitää aina jättää sinne näkyville jolloin mun on vaikeampi saada se tekemään kunnolla kun se haluais sinne pallolle. Eikä sekään ihan houkuta että joudun karjumaan sille ja kieltämään menemästä palkalle, kun yhtä hyvin voisin joko heittää lelun tai sitten muutenkin vieressä seisova ohjaaja vois asettaa sen lelun siihen myöhemmässä vaiheessa rataa kun se ei vie enää koiran huomiota. Nyt kun esim. palkka oli valmiina pituuden jälkeen, Xenalla oli sinne kakkosesteeltä suora linja ja toki se sillon lähtee ryysäämään pallolle ja sit meillä on pakka levällään.  Ensi kerralla taidan vaan sanoa että sille ei laiteta sinne mitään erityisiä houkuttimia odottamaan kun tarkoitus ois muutenkin saada sille enemmän estehakuisuutta.

Mä melkein löisin vetoa että oltais saatu ihan hyvin suoritettua se radanpätkä jos oltais saatu edes yrittää, mutta ei me saatu missään vaiheessa sitten lopulta edetä pidemmälle kuin tuohon pituudelle. Oon joka tapauksessa ihan tyytyväinen Xenan työskentelyyn heti kun se vähän laskeutui maan tasolle sieltä sen riehuntasfääreistä. Haki esteitä pituutta lukuunottamatta tosi hyvin (oli eka kerta kun tehtiin pituutta) ja käännökset oli tiukkoja. Tein sen kanssa myös erikseen puomia vauhdilla, ja hyvin se malttaa jäädä kontaktille vaikka mä juoksisin siitä vielä vähän matkaa ohi.

Keskiviikkona tehtiin tottista. Huomasin että oon tehnyt sivulletulon kanssa saman virheen kuin Capon kanssa, eli pyydän sen myös agilityssa starttiin sivulle, ja silloin saa tulla ihan miten sattuu siihen kunhan käy istumaan. Ja nyt sen sivulletulot ei todellakaan ole enää yhtä napakoita kuin ennen… Noo, täytyy keksiä joku muu juttu tohon agilityn lähtöön. Toinen ongelma meillä on eteentulo, Xena ei kerta kaikkiaan tunnu hiffaavan sitä että sen pitää tulla mun eteen istumaan. Toki meillä on ollut nyt aika pitkä treenitauko tässä ja Xena kävi ihan kierroksilla ja olis halunnut mielummin hypätä roikkumaan mun nenästä (käytin sen alle 1,5h lenkillä jos se malttais paremmin, mut ei malttanut) mutta en mä silti tajua mikä siinä on muka niin vaikeaa. Muutoin se on edelleen ihan hyvässä vaiheessa, seuraamisissa ei mitään ongelmaa, eteenmeno on tosi hyvä, nouto on hyvä (sitä eteentuloa lukuunottamatta), jäävät on ihan ok. Vielä kun sais jostain ostettua tuolle vähän malttia. Nyt oli selkeästi vähän seuruuttaessa havaittavissa enemmän patoamista ja sitten meinas pakka levitä liian helposti esimerkiksi juosten seuruuttaessa.

Tänään oli taas vuorossa partiointitreenit, melko iso alue jolla oli kaksi maalimiestä piilossa. Ja koira alueelle tullessa taas ihan sekasin päästään. No, kyllä se sitten nopeasti tekikin hommat, hyvä kun ehdin käskyn antaa kun olikin jo melkein molemmat moket nostettu, joskin ensin oli kyllä sillä hilkulla et oliko koira hallinnassa ollenkaan, kun se ryysäs menemään (vasta käskyn saatuaan toki) ja pariin otteeseen sain huutaa ennenkuin tuli taas luokse. Tämä oli vasta toinen Xenan partiointitreeni ja ensimmäisellä kerralla se oli vähän kahvilla eikä oikein irronnut niin hyvin musta kun ei ollutkaan pk-haun lähetyksiä, joten en kovin tiukalla kädellä sitä pitänytkään hallinnassa. Mutta töitä se kyllä teki koko ajan, niin nopeasti ja hyvin ne ukot sieltä nousi.

Edelleen sen haukku on jostain syystä semmonen kimeä joka ei kuulu yhtä hyvin kuin ennen, mutta muutoin hyvä. Oli myös heti aloittanut nätisti ilmaisun eikä käynyt härkkimässä. On se ihan hillittömän hyvä vaikka onkin vähän aivokääpiö toisinaan. Viikonloppuna olen taas yhden yön pois kotoa, ja saas nähdä millainen meno täällä on sitten kotiin tullessa vastassa…

Nyt siitä on tosiaan viikko kun tulin takaisin reissulta, eikä oo vieläkään mitään merkkejä näkyvissä rauhoittumisesta. Millonkohan sitä uskaltais ootella sellastakin ihmettä tapahtuvaksi?

It’s mayhem ’til the a.m.

Julkaistu , kirjoittanut .

Kun viime viikolla minä olin itseltäni kateissa, nyt olen löytynyt. Xenan aivot taas ovat edelleen kateissa, ainoastaan hakutreeneihin ne olivat päässeet saapumaan paikalle mutta muuten niillä on ilmeisesti ollut kalenteri erittäin täynnä viime aikoina. Maanantai-illasta torstai-iltaan koirat olivat kotona ilman minua eli toisin sanottuna niiden ulkoilu koostui pihalla reuhaamisesta ja kaikki muu aktivointi ja virikkeistäminen oli nollissa.

Kun saavuin kotiin, vastassa oli kolme koiraa joiden toiminta vaikutti yhtä viisaalta kuin se olisi silloin jos niillä kaikilla olisi ollut vesi-ilmapallot aivojen tilalla. Silmät meni kuin hedelmäpelit kaikilla, jumalaton ujellus ja siltä se vähän näytti kuin ne olis käyttäneet koko poissaoloaikani opetellen volttien heittämistä. No ei siinä muuta kuin vaatteet vaihtoon ja suoraan metsää kohti heittämään lenkki ennenkuin olisi liian pimeää. Sama homma perjantaina, heti kun töistä ja asioilta kotiuduin niin ei auttanut muu kuin paimentaa koko kööri samantien metsään ettei touhu kotona olisi mennyt aivan överiksi, ja lauantaina sama juttu uudelleen. Capo ja Lunahan palasi takaisin omille urilleen jo torstai-iltana, kyllä ne muutaman päivän kestää vähän vähemmälläkin tekemisellä. Mutta Xena alkoi käyttäytyä edes osittain normaalisti vasta lauantai-iltana. Ton kolmen päivän aikana noin suunnilleen kaikki käytössäännöt oli unohtuneet, kyllähän meillä saa hyppiä pöydille ja mua vasten, repiä vaatteita päältä, pureskella käsiä ja hihnaa, eikö saakin?! Oikeastaan sisätilatkin on vain huvipuisto, jossa saa juosta rallia sohvan selkänojalla, sen ja sängyn väliä sekä varastaa ja tapporavistaa tyynyjä niin paljon kuin haluaa. Ja miksei muka saisi pölliä pöydiltä ja syödä erinäisiä hauskoja tavaroita?

Tänään käytiin sitten hakuilemassa, ja ennen treenejä oli taas kotona niin naulapäinen elukka ettei mitään rajaa. Kyllähän nyt treeneihin lähtö sujuu nopeammin jos vähän repii mutsia hihasta ja hyppii. Ja varastaa kengän kädestä kun minä olen laittamassa sitä jalkaan. Aika tiukasti on saanut kaikista asioista muistutella ja hyvin ne muistutukset tepsii hetken, mutta sitten hulinoisilla on jo joku uusi hauska päähänpisto.

Mutta ne hakutreenit. Yllättävää kyllä hakumetsässä pulikalla yhtäkkiä naksahti palikat paikoilleen. Se jaksoi jopa kiltisti istuen odottaa että saan sille liivit puettua, työnsi päänsä oma-aloitteisesti päänreiästä sisään ja nosti tassua että saan pujotettua liivit kunnolla. Mitä?! Yleensä saan olla sen kanssa tosi jämptinä että se ylipäätään malttaa odottaa liivien pukemisen ajan siitä puhumattakaan että se nostelisi tassuja tai mitään. Otin sille viisi pistoa tälle kerralle, ja jokaiselle pistolle lähti tapansa mukaan suoraan ja helvetin lujaa. Ainoa juttu mikä meni vähän takapakkia oli keskilinjalle palaaminen, eikä sekään nyt mitenkään pahasti, mutta piti varmuuden vuoksi kytkeä Xena piilolla kiinni jotten joutuisi käskyttämään sitä kovin lujaa kun sillä oli niin kova tarve jo päästä hakemaan seuraavaa. Sieltä se hienosti haki syvistäkin montuista (Xenalla ei ole aiemmin ollut isoja ja syviä monttuja joinne koira kuitenkin pääsee alas tarkentamaan) ja ilmaisut oli ihan hyvät. Tai siis, ilmaisut oli muuten tosi hyvät mutta ei kovin kuuluvat, yksi maalimiehistä sanoi että se kuulosti haukkuessaan siltä kuin sillä olisi hikka. Tultiin kuitenkin siihen johtopäätökseen että todennäköisesti se oli vaan niin intona ja siellä höyrytessä haukku kuulosti vähän normaalia hiljaisemmalta koska tuo kuitenkin aloitti haukun hyvin ja haukkui hyvällä rytmillä useammankymmentä kertaa joka piilolla.

Treenien jälkeen käytiin vielä treenikaverin ja Taito-bordercollien kanssa lenkillä, ja siinä on kyllä koira jonka kanssa Xenalla synkkaa ton TÄYSIÄ-asenteen suhteen noin niinkuin lenkillä. Kotiintultua Xena vihdoin rauhoittui ihan kunnolla nukkumaan, jos tää meidän arki taas rauhoittuisi normaaliksi nyt.

Ensi viikolla taitaa olla tiistain agilitytreenejä lukuunottamatta tottistelun teemaviikko, se on jäänyt nyt paljon vähemmälle kun ollaan otettu joitakin viikkoja näiden mun työkuvioiden uudistumisen takia ”vähän” rauhallisemmin treenaamisen osalta. Jos joku kaipaa tottisseuraa niin huikatkaa, en tosin ihan älyttömän kauas viitsi lähteä treenaamaan kun tällä hetkellä tulee työn takia niin paljon ajokilometrejä muutenkin.

Unihiekkamyrsky

Julkaistu , kirjoittanut .

Hiljasta on pidellyt meillä viime aikoina. Vaihdoin työpaikkaa, viimeisen viikon olen ollut yövuorossa ja kuuppa on ihan sekaisin. Jatkuva väsymys on pitänyt otteessaan enkä tahdo jaksaa mitään. Xenan kanssa ollaan käyty vähän hakuilemassa, vähän agiliitämässä ja tehty jotain pikkasta kotona, mut siinäpä ne on olleet treenien osalta. Capon kanssa piti käydä perjantaina epävirallisissa aksakisoissa kattomassa että miten se homma kulkis, mutta yövuoron jälkeen päivän nukuttuani olin jälleen kerran itse niin pirteänä että jäi ne skabat kyllä heittämällä välistä.

Ollaan siis lähinnä lenkkeilty samalla poimien sieniä säilöön talven kasvissoseita varten, ja muu aika ollaan otettu ahkerasti lepiä. Ensi viikko menee osittain työreissun merkeissä ja sitten katellaan jos minäkin löytäisin taas itseni, koska tällä hetkellä se on jossain kadoksissa. Samoin on kadoksissa Xenalta aivot, mutta ehkä sekin asia taas korjaantuu kun ehtii järjestää neidille enemmän aivojumppaa.

Mutta kun ei meillä oo muuta raportoitavaa niin kysymyksiä meille on kyllä tullut lisää, joten jos niitä sitten tähän väliin.

1. Mitkä ovat suurimmat heikkoutesi/parhaimmat puolesi koiran omistajana?

Kärsimättömyys on mun suurin heikkous elämässä yleensäkin ja myös koiran omistajana. Parhaimpana puolena näkisin sen, että koirieni hyvinvointi on mulle todella tärkeää ja olen valmis tekemään töitä taatakseni sen. Lisäksi olen valmis kehittymään ja oppimaan uutta oppiakseni olemaan parempi omistaja koirilleni.

2. Millaiset ulkoiset piirteet miellyttävät sinua koirassasi eniten?

Tätä on vaikea kuvailla sanoin. Kaikki, mistä näkee että koirat on rakenteeltaan terveitä, niin että niiden on hyvä liikkua ja olla. Spesifimmin tykkään Capon silmistä, Xenan päästä (ja maskista!) ja Lunan… Lunasta kokonaan. Luna ja Xena vastaa hyvin sitä miltä mun mielestä koiran pitää näyttää noin niinkuin yleisesti ottaen. Ei mitään liioiteltua. Capossakaan ei missään nimessä ole mitään liioiteltua ja sillä on pääosin toimiva rakenne eikä siinä ole mitään mikä estäisi sitä elämästä normaalia koiran elämää, mutta toki se näyttää enemmän jalostetulta kuin tytskät kun vertaa johonkin alkukantaisiin koiriin. Mun esteettinen silmä koirien suhteen vain on kehittynyt sellaiseksi.

3. Onko sinussa ja koirassasi samanlaisia luonteenpiirteitä? Mitä?

On. Ollaan kaikki neljä nopeasti kiihtyviä ja omaa tilaa ja komppaniaa välillä liiankin mahdikkaasti puolustavia. Yhteneviä luonteenpiirteitä löytyy kyllä varmasti paljonkin. Välistä tuntuu että mun koirat on ehkä vähän liiankin koiramaisia kopioita minusta luonteineen. Ja jumaliste jos joku yrittää koskea jonkun meistä ruokaan niin sille ei kyllä ole henki kallis.

4. Millaisia persoonallisia tapoja koirallasi on?

Hmmm. Niillä on vaikka mitä, mutta oon jo niin tottunut niihin tapoihin etten varmaan osaa eritellä… Lisäks niillä on paljon sellaisia tapoja mitä niillä kaikilla kolmella on, mutta joihin en oo törmännyt kellään meidän perheen ulkopuolisella koiralla.
Tytöt tekee molemmat sitä että jos meen sohvalle tai sängylle makaamaan (kyljelleni) niin ne tunkee naama edellä ensin seisten ittensä mahdollisimman lähelle mua ja sitten ne lökähtää siitä kainaloon makuulle. Xena myös tykkää nukkua mun pään ympärillä tyynyllä. Ja Capo nukkuu usein niin, että se haluaa pitää päätään mun kaulan päällä. Luulen että noiden about kaikki tavat on vähän persoonallisia ja kummallisia enkä enää erota niitä niiden muista tavoista. :–D

 

5. Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?

Vietän todella vähän koiratonta vapaa-aikaa, mutta jos vietän niin kyllä se menee usein kavereiden kanssa istuskellessa jossain ja pälättäessä kaiken maailman asioista. Mä oikeastaan koen työni koirattomaksi vapaa-ajakseni, koska töissä koirat ei oo mukana mutta siellä on niin kivaa et se on vähän kuin ois vapaalla. :—D

6. Onko sinulla jotain koiramaailman mentoria? Kuka?

Tähän kysymykseen mielestäni ainakin tietyllä tavalla vastasin jo aiemmassa vastauspostauksessa. Ei mulla ketään erityistä sellaista kyllä ole, imen itseeni oppia sieltä sun täältä.

7. Miksi kirjoitat koirablogia?

Koska koirat on mun intohimo ja lisäksi tykkään kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta. Mikäs sen parempi tapa yhdistää noi kolme asiaa kuin koirablogi?

8. Mistä koirarodusta unelmoit ollessasi nuorempi (noin 6-8 -vuotias)?

Halusin palavasti dobermannin. Mulla luki jossain hyllyssäkin tussilla kirjoitettuna että ”I love dobermann”. Hehe. Kattelen kyllä välillä edelleenkin dobbereita sillä silmällä, mutta niiden terveystilanne ja myös se, että niiltä noin niinkuin rotuna puuttuu se tietynlainen draivi ja kiihkeys, estää mua ottamasta sellaista itselleni.

9. Koetko olevasi liian jyrkkä mielipiteissäsi koira-asioiden suhteen? Eksytkö helposti väittelemään asioista?

Koen olevani jyrkkä, mutta en liian jyrkkä. Olen aina valmis keskustelemaan mielipiteistäni ja myös ”korjaamaan” niitä jos joku perustelee oman kantansa oikein hyvin. Mutta mulla on kyllä vahvat mielipiteet tietyistä koiriin liittyvistä asioista.
Aiemmin olin jatkuvasti väittelemässä jostain koiriin liittyvistä asioista. Tätä nykyä hyvin harvoin, ei vaan jaksa enää.

10. Mitkä ovat tämän hetkisiä lyhyen tähtäimen tavoitteitasi koirasi kanssa?

Capon kanssa tavoitteena ois startata ens kaudella mejä-kokeissa ja toisena tavoitteena ois nousta kolmosluokkaan agilityssa. Xenan kanssa tähdätään suorittamaan keväällä BH-koe ja starttaamaan ensi kaudella hakukokeessa. Ja varmaan myös rauniokokeessa. Ja ehdottomasti vesipelastuskokeessa.

11. Millaisessa tilanteessa näet itsesi ja koirasi kolmen vuoden kuluttua?

En minä uskalla edes miettiä sinne asti! En uskalla. Toivon että Luna porskuttaa vielä mukana hyvissä voimissa, ja että ollaan päästy junnujen kanssa harrastuksissa hyvin eteenpäin niin että kaikki koirat ois pysyneet terveinä.

12. Millainen piha ja aita teillä on? Onko se koirien vapaasti käytettävissä vai onko siellä alueita (kukkapenkki, kasvimaa tms), joille meno on kielletty?

Kirjoitin postauksen pihasta ja aidasta toukokuussa. Koko aidattu piha on koirien vapaasti käytettävissä, ja ne tykkää varsinkin kesäisin lotrata pihallamme olevassa ”lähteessä”. En harrasta kukkapenkkejä tai kasvimaita joten ei oo tarvinnut niitä eristääkään. : D
Aita loppuu etupihan kulmalle (tai siis on siitä vedetty talon seinään kiinni) jotta pihaan pääsee ajamaan ja pysäköimään vapaasti niin ettei siellä juoksentele mitään elukoita alla, ja toisekseen etupihalla teen usein keppejä tai tottisjuttuja.

13. Monissa kuvissasi koirasi ovat irti luonnossa. Miten koirasi reagoivat erilaisiin eläimiin? Peura, jänis jne.

Kaikki lähtee peurojen ja jänisten perään, mutta jokaikinen kääntyy takaisin käskyttäkin hyvin nopeasti. Hirveen ollaan törmätty Lunan kanssa kerran, ja Lunalla meni kyllä pupu housuun ja se kysyi vaan et voitko mutsi hoitaa tän. Juniorit ei oo tainnu sen kummempaa nähdäkään kuin fasaaneja, jäniksi ja peuroja. En kylläkään muista että todella moneen vuoteen ois tapahtunut mitään tuollaista että ne ois lähteneet minkään perään, ainakaan niin etteivätkö ois hyvin nopeasti kääntyneet takaisin. Lintuja ne joskus pelästyttelee tuolla meidän takapihalta lähtevässä metsikössä mutta sitäkin sattuu harvoin.

14. Mitä asioita koirasi inhoavat?

Capo inhoaa vettä. Sade ei haittaa sitä mutta muuten sen mielestä vesi on todella syvältä. Luna inhoaa kärpäsiä. En keksi mitään mitä Xena inhoaisi.