Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2013

Ollaan me täällä vielä

Julkaistu , kirjoittanut .

Sain muutaman huolestuneen yhteydenoton kun blogissa on kuulemma ollut liian hiljaista. 😀 Ollaan me tosiaan täällä vielä ihan hyvissä ruumiinvoimissa kaikki! Tässä on vaan ollut jos jonkinmoista säätöä vähän isompien asioiden kanssa jotka on töiden ohella vieneet ihan kiitettävästi aikaa. Kaikki koirat ovat aloittaneet taas treenit joululoman jälkeen ja muutoinkin on rehattu menemään entiseen malliin, mutta blogin päivittelylle ei kerta kaikkiaan ole ollut aikaa. Tänään sattui kuitenkin vähän rauhallisempi aamu ennen iltavuoroa, niin hoidetaanpa tämäkin pois alta.

Capo sai terveen paperit nyt myös osteopaatilta, ja saamme taas jatkaa agilityn parissa. Loma, kropan hoidot ja treenityylin muuttaminen ovat tehneet tehtävänsä, ja nyt mulla on aivan liekeissä oleva pieni parrakas treenikoira. Jo kun pakkaan kotona treenilaukkua ja Capo tietää että nyt on treenit edessä, se ei meinaa pysyä lainkaan nahoissaan. Pitää juosta ja vähän päästää ilohuutoja ja kytätä ovea että MILLON MENNÄÄN. Hän ei halua jäädä pois kyydistä, on oltava siis skarppina! Agilityn osalta ollaan käyty nyt yksissä treeneissä, Capo oli todella nopea, todella tarkka ja ihan mieletön, ja itse olin aivan totaalisen jäässä. Siis ihan kuin olisin ohjannut agilitya ekaa kertaa. Puujaloilla ja -käsillä varustettuna. Niinpä siis ilmoittelen pikkuherran kisoihin sillä siunaaman sekunnilla kun omakin ohjaus alkaa vähän sulaa ja tuntua paremmalta. Toivottavasti esim. HETI.

Ja mitä samaisen pikkujäbän tottikseen tulee, sielläkin se on ihan liekeissä. Tästä kovasta treeni-innosta seurauksena on ollut se, että perusasennot on vähän levinneet käsiin. Olen kuitenkin päätynyt siihen että treenaan vielä toistaiseksi perusasentoja takaisin kuntoon erikseen kotona ja hallilla niitä ei aleta liikaa hinkata koska Capon asenne treeneissä on nyt niin loistava, etten halua missään tapauksessa sitä latistaa. Tässä pieni video Capon seuraamisesta viime maanantailta.

Xena on kulkenut Capon treeneissä mukana totuttelemassa erilaisiin häiriöihin. Nokkiinsa se ei mistään häiriöistä ota, mutta viime agilitytreeneissä sillä kyllä meni kuppi ihan urakalla nurin aina kun muut pääsi tekemään Hauskaa. Sinällään hyvä, että ainakin intoa piisaa. Paljon ollaan saatu Xenan kanssa kehuja siitä, että Xena osaa tosi hyvin keskittyä treeneissä tekemiseen vaikka muuten onkin vähän kilipää eikä keskittymiskyky tai kyky rauhoittua varsinaisesti vielä ole sen parhaita osaamisalueita. Mut sit kun tehdään niin kanssa tehdään eikä hilluta! Pari viikkoa sitten oltiin taas Nina Mannerin tottiskoulutuksessa jossa aikaa on kullekin 2x10min, ja käytin toisen kymmenminuuttisen Xenan kanssa kun Capolla meni oma vuoro niin hyvin. Ninalta saatiin samoin noita keskittymiskehuja ja hän oli muutenkin sitä mieltä että Xena osaa niin hyvin kuin seitsenkuiselta voi odottaa. Jee! Xena on edistynyt muutenkin viime aikoina aika paljon eri asioissa kuten esimerkiksi hihnakäytös on entistä parempaa (ei olla paljon vielä harjoiteltu kun tulee pidettyä Xenaa tai muita koiria hihnassa ehkä noin kerran viikossa…) ja hallintakin on parantunut. Xena pääsi tottistreenien jälkeen leikkimään raunioryhmämme bc Kaikun, seropi Lucyn ja vanhanenglanninbulldoggi Greettan kanssa. Seuraavat kaksi kuvaa ovat siltä reissulta.

Lunalle taas on mietiskelty kaikenmoisia apuja selkäjumeihin. Capon fyssari koetti Lunankin pikaisesti läpi sen minkä pystyi, ja totesi että Lunalla on alaselkä jälleen vähän juminen. Ei pahasti, mutta hieman. Ongelma Lunan kanssa on se, että sitä ei voi viedä fyssarille, hierojalle, osteopaatille tai yhtään mihinkään muuallekaan missä vieraan ihmisen pitäisi voida käsitellä sitä. Niinpä hoitomuodoiksi näin alkuun otettiin jokaviikkoinen uinti (joka meillä onkin ollut jo syksystä asti kalenterissa) ja lisäksi koska BOT on toiminut Capolla niin hyvin, käyn hakemassa myös Lunalle BOTin verkkoloimen jahka ehdin sen kanssa sovittamaan. Uinnit ovat selkeästi jo auttaneet, Luna on taas jälleen paljon iloisemman ja rennomman oloinen. Toivottavasti BOTtikin auttaa. Sillä laillahan Luna ei ole kipeä etteikö se saisi liikkua normaalisti, fyssarin mukaan on jopa parempi että jatketaan liikkumista niinkuin ennenkin, Luna kuitenkin liikkuu suurimman osan lenkeistä tasaisella ravilla joka on ihan hyväksi selälle.

Kaikkein kivointa meillä on ollut viime aikoina kuitenkin lenkkeilyn osalta, läheinen järvi on jäätynyt niin hyvin että uskalsin viimein jäälle kävelemään koirien kanssa. Siten lenkkeihin saa paljon enemmän pituutta tarvitsematta kulkea omia jälkiään takaisin. Kolmperältä tuli vähän kuviakin, kaikki kuvat löytyvät täältä, mutta tässä nyt joitakin:

 

Hunninko maailmankartalle

Julkaistu , kirjoittanut .

Kun kaikki treenit on vielä joulutauolla, ollaan puuhailtu vähän muunlaisia juttuja. Pääosin jälleen kerran lenkkeilyä, ja lisäksi ollaan käyty taas uimassa. Capo alkaa olla siinä kunnossa että saadaan taas aloitella agilitytreenejä, katsotaan miten lähtee taas sujumaan ja mietitään sitten jatkoa sen pohjalta. Sormet ristiin että ei tulis taas takapakkia vaan saataisiin tänä vuonna treenata ja kisata enemmän kuin viime vuonna!

Siitä olen unohtanutkin kirjoittaa, että käytiin Xenan kanssa vähän Korrin Juhan katsastettavana sitä ajatellen että olisiko Xenasta puruhommiin jossain vaiheessa. Itsellä oli ajatuksena että jos aloittaa niin aloitetaan ensi kesänä, ja siihen asti Xena saa rauhassa kypsyä ja katellaan näitä lajeja mitä meillä nyt on ja erityisesti sitä tottista kuntoon. Tottiksen kanssa ollaankin oltu nyt muutama viikko tosi laiskoja kun tottistreenit on tauolla ja itse olen tehnyt niin paljon töitä ettei ole oikein ehtinyt itsekseen lähteä mihinkään treenaamaan. Mutta siis ne purujutut, Juha oli kanssani siitä samaa mieltä että Xena saa vielä vähän kypsyä, mutta totesi sen vaikuttavan siltä että voisi olla suojelussa lahjakas. Kaikki tarvittavat ominaisuudet löytyivät, ja Xena jopa yllätti minut olemalla välittämättä siitä, että vieraan miehen kanssa leikkiessä se ei silmäänsä räpäyttänyt kun Juha teki sitä kohti äkkinäisiä, uhkaavia liikkeitä. Mut no, kattokaa ite!

Uudenvuodenpäivä vietettiin piiiiitkän lenkin lisäksi koirauimalassa, jossa tytöt oli taas ihan liekeissä ja Xenaa ei meinattu saada koko allasosastolta pois ollenkaan, ja Capoa otti päähän koko touhu. Tällä kertaa käytiin Hyvinkäällä uimassa kun Helsingin uimala oli uudenvuodenpäivän kiinni.

Sitten siitä tottiksesta, ollaan tosiaan vähän oltu tauolla. Ja tänään kun otettiin pikkuisen perusasentoa ja lyhyitä seuraamisia, niin kylläpä huomasi ettei olla treenattu… Peruasennot oli ihan ok, mutta seuraaminen oli aika haahuilua kyllä! Tosin tähän saattoi vaikuttaa alustan liukkaus, viereinen koirapuisto (jonka takia hajuja oli tosi paljon, varsinaisesti koirapuiston koirat eivät sitä häirinneet) ja vähän matkan päässä odottava Brimi.

Tänään käytiin siis Vantaalla Lindan ja Brimin kanssa minitokoilemassa ja sitten vietiin pennut leikkimään keskenään. Xena sai kerrankin leikkiä niin ettei kukaan muu pomottanut sitä, joten se kävi sitten vähän pomottamaan Brimiä. Brimi on siis viisikuinen(?) holskuntoukka. Lisäksi saatiin ekaa kertaa Xenan elämän aikana otettua siitä sellainen kuva josta vähän näkyy millainen elikko se nyt on. Tässäpä siis tämän päivän tunnelmia, mä olen niin rakastunut tohon pieneen mulineksiini. <3

7kk!

 

Muotiblogaus!

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänä talvena meillä on pohdittu ja testailtu oikein urakalla koirien talvivaatetusta Capon ansiosta. Capseli kun on niin kova poika liikkumaan, että vaikka se ei vielä koskaan ole lenkillä palellut vaatettamattomana edes miinusasteiden lähennellessä pariakymmentä, niin lihastensa hyvinvoinnin tähden olen pyrkinyt löytämään sille kuitenkin jonkinlaista suojaa päälle kylmimmille keleille. Lisäksi koristekarvoihin paakkuuntuva lumi vaikeuttaa sen lenkkeilyä, minkä haluan myös estää. Ja siitä syystä että Capon lenkkeilytyyliä kuvastaa parhaiten sana TÄYSIÄ, asettaa se tiettyjä haasteita myös sille mitä sen päälle voi laittaa.

Capon garderobin muodostaa Pompan, Back On Trackin ja WarmHown pyhä kolminaisuus. Kaikista on ollut muistaakseni jo aiemminkin mainintoja pitkin blogia, mutta syvennytäänpä nyt vielä erikseen jokaisen puutteisiin ja vahvuuksiin kun niitä on tässä tullut mietiskeltyä.

Back On Track koiranloimi. Ensimmäinen loimi jonka Capolle hankin, vuoden 2011 alkusyksystä ennen agilitytreenien aloittamista jotta alku- ja loppuverryttelyille olisi vähän päällepantavaa joka maksimoisi verryttelyn hyödyn lihaksiston kannalta. BOT on vettä hylkivää ja hengittävää polyesteriä, jossa on keraaminen vuorikangas. Lyhyesti selitettynä BOTin kankaalla on lämmittävä vaikutus, joka kiihdyttää verenkiertoa ja näin rentouttaa jännittyneitä lihaksia. Koska kuitenkin valmistajan sivuilta voi lukea tarkemmin sen toiminnasta, siirtykäämme käytännön puolen arviointiin.

Capolla on vuoden mittaan jonkun verran ollut lihasjumeja, todennäköisesti muiden vaurioiden (lantion törmäysvamma ja ristisiteen vaurio) aiheuttamia. Oikein kylmillä ilmoilla sillä on ollut nyt muutaman kerran myös sellaista, että kun ollaan käyty pitkä (ja tämän sekopääporukan kanssa myös poikkeuksetta erittäin vauhdikas) lenkki ja sitten on lepäilty sen jälkeen hetki, Capolla helposti jäykistyvät lihakset ja se ontuu hetken aikaa ylösnousemisen jälkeen. Capolla käy hieroja kerran kahdessa viikossa tai kerran kuukaudessa riippuen sen treenimääristä ja muutenkin olotiloista, mutta BOTista on ollut hurjan paljon apua. Pidän nykyisin Capolla aina sekä treenien että lenkkien jälkeen BOTtia päällä, joskus yönkin yli, ja kaikki nämä lihasjäykkyysoireet ovat sen myötä hävinneet. Toki meillä venytelläänkin Capon kanssa ahkerasti ja käytän sillä myös kauratyynyä, mutta se ei oikein tunnu auttavan yhtä tehokkaasti kuin BOTin pito. Meillä on käytössä keväisin, syksyisin ja sisällä BOTin verkkoloimi, kylmemmillä ilmoilla ennen ja jälkeen treenien sekä treeneissä odotteluajalla BOTin toppaloimi.

BOT on toiminut niin hyvin Capolla, että tarkoituksena olisi tilata sellainen myös Lunalle. Odottelemme kuitenkin että neiti X vielä vähän kasvaa, jospa saataisiin tytöille yhteinen BOT.

Miksei BOT sitten riitä meille yksinään?

Vastaus on yksinkertainen. BOT kinnaa jonkun verran etupäästä, koska etujaloille ei ole jätetty tarpeeksi tilaa jotta niiden liikerata pääsisi toteutumaan loppuun asti. Tästä ei ole haittaa esimerkiksi verrytellessä koiran kanssa treenejä varten silloin kun verryttely toteutetaan pääasiassa niin että koira ravaa, tai jos koira ei muuten vain ole luonnostaan sekopäinen koheltaja. Lenkkeillessä se kuitenkin on Capon kohdalla haitta, sillä Capo ei pysty käyttämään koko kroppaansa oikein juostessaan lujaa, ja se taas altistaa jumeille.

Tästä syystä ostin ihan normiulkoilulenkkejä varten Pompan, jonka etupää on suunniteltu juuri niin että etujalat pääsevät toimimaan oikein ja Capo saa ne venytettyä niin eteen kuin on tarvis Pompan etuhalkion ansiosta. Pompan ainoa ongelma taas on se, että siinä ei ole lainkaan kuminauhoja takapäässä. Pompan sivuilla väitetään että takaosa on niin hyvin muotoiltu ettei kuminauhoja tarvita, mutta tässä kohti esitän eriävän mielipiteeni. Capolla takapään kangas tuppaa lepattamaan ihan missä sattuu kun se siirtyy edes hitaammanpuoleiselle laukalle, eikä todellakaan pysy takapään päällä sitä suojaamassa. Lunalla tämä ongelma on vielä pahempi, koko loimi lähtee usein liukumaan toiselle puolen koiraa, ja usein joudun korjaamaan sitä monta kertaa lenkin aikana.

Hassua kyllä, BOTissa taas on takaosassa kuminauhat mutta niitä ei liiemmin tarvitse käyttää, sillä se pysyy muutenkin todella hyvin paikoillaan koiran päällä kovemmassakin vauhdissa. Jos saisimme yhdistettynä Pompan etuosan ja BOT:n takaosan, olisi meillä oikein hyvä loimi! Joskaan Pompan takaosan ongelma ei onneksi kuitenkaan ole sitä luokkaa joka vaikuttaisi koiran liikeratoihin ja näin lihaksiston hyvinvointiin, joten jatkamme edelleen sen käyttöä hyvillä mielin. Tosin tarkoituksena on jossain vaiheessa kiristää joku ompelutaitoinen ompelemaan noihin Pomppiin ne kuminauhat.

Ja miksi meillä näiden kahden lisäksi on vielä WarmHow-koiranhaalarikin? No, nuoskalumikausia varten. Kun ulkolämpötila on lähellä nollaa ja lunta on vaikka muille jakaa, tarttuu lumi helposti Capon jalkakarvoihin kiinni muodostuen paakuiksi ja estäen näin taas jälleen Capoa käyttämästä kroppaansa oikein. WarmHow toki on erittäin hyvä myös silloin kun pakkasta on enemmän, ja oikeastaan se on näistä kaikista kolmesta vaihtoehdosta kaikkein kroppaystävällisin. WarmHow-haalari on kaksiosainen, ja siinä on siis erikseen ulkoiluhousut ja takki. Tämä mahdollistaa sen, ettei se kinnaa kiinni edestä eikä takaa, ja juosta voi siis sydämensä kyllyydestä. Tällä hetkellä varmasti ainoa syy siihen miksi käytän välillä WarmHown tilalta Pomppaa on se, että kun on maksanut lähemmäs 60e koiran loimesta niin onhan sitä toki edes joskus käytettäväkin! Lisäksi tietenkin WarmHown pukeminen koiran päälle on aavistuksen työläämpää kuin pelkästään loimen heittäminen koiralle niskaan, joten ehkä laiskuudellakin on tässä osansa.

Meillä siis silti testivoittajaksi selviytyy Capon osalta kaikissa olosuhteissa treenien verryttelyjä lukuunottamatta parhaiten toiminut WarmHow-haalari. Tytöille vielä etsitään sitä kaikkein parasta ratkaisua, tosin alan kallistua niidenkin kohdalla kumilenksuin varustettuun Pomppaan. Xenalla on tällä hetkellä muuten ihan tosi kiva takki (jonka merkkiä en tiedä, ostin sen sille kun löysin alesta sopivan jossa oli vielä vähän kasvuvaraakin) ja se on kyllä muuten mielettömän hyvä mutta sekin ottaa etupäästä kiinni kun koira juoksee.