Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2013

Löytää (verbi): 2. osata jonnekin, päästä perille

Julkaistu , kirjoittanut .

Bongasin Whipped-blogista postauksen hakusanoista joilla blogiin on tultu, ja koska meidänkin blogi on löydetty monenlaisilla hakusanoilla, päätin kirjoittaa itsekin niistä koosteen yhteen postaukseen. Hakusanoja on yhteensä tuhansia, joten tässä nyt vaan pieni otos niistä.

Yleisimmät hakusanat joilla tullaan on yleensä ”sarjatuli xena”, ”sarjatuli capo” tai ”sarjatuli luna”, ”capo ja luna”, ”capo, xena ja luna”, ”kolme muskettisoturia” ja niin edelleen. Se jaksaa joskus hämmästyttää miten paljon blogiin tullaan hakusanalla ”sarjatuli.net”, kun sen voisi tietysti kirjoittaa suoraan osoiterivillekin. : D

Toisiksi yleisimpiä hakusanoja on ruokintaan, koulutukseen ja harrastuksiin viittaavat hakusanat kuten ”broilerinkaula”, ”jäljestys” ja ”barf”. Kolmanneksi yleisimpänä on hakusanoja jotka viittaavat johonkin koirille suunnattuun tuotteeseen, esimerkiksi ”koira warmhow”, ”jyry-valjas”, ”furminointi päivittäin”. Näiden kaltaisia hakusanoja löytyy vino pino, mutta vähän tylsäähän niitä on tänne listata joten nuo esimerkit saavat riittää. Kaiken maailman ”koirauimala”, ”koiran blogi”, ”roturace”, ”katsekontaktin opettaminen”, ”pohjoismaiden voittaja” ja muita sellaisia hakusanoja on myös varmaan kilsan mittainen lista, mutta kaikki tosiaan ovat sellaisia aiheita mistä olen joskus kirjoittanut.

Mutta sitten ne vähän wtf-hakusanat!

Tämä hakusana ei noin muuten ole erityisen omituinen, mutta kummastelen sitä, miten tällä hakusanalla on eksytty juuri meidän blogiin. Voisi luulla että sana ”heinäkuu” tuottaa aika paljon muita osumia ennenkuin päätyy meidän blogiin. Sama homma hakusanalla ”erilaisia kuvia”.

Yrjölän puuro paksusuolen tulehdus” on myös sikäli jännittävä hakusana, etten mielestäni ole kirjoittanut kummastakaan asiasta. Ehkä joskus jostain muusta tulehduksesta?

Jaksan myös ihmetellä miten meidän blogiin on tultu useita kertoja hakusanoilla ”kapo paska paikka”. Mihinkähän tuo viittaa ja mitä sillä on alunperin yritetty etsiä?

Kumisaappaat sängyssä”. En tiedä muiden fetisseistä mutta itse en käytä kumisaappaita sängyssä.

Herra rai rai”, ”kesyrotan häkki”.

Vähän käytetty sohva”. Ei löydy meiltä sellaista. Ainoastaan yksi kovassa käytössä oleva.

Annetaan koiria tammikuu 2010”. En anna yhtäkään, enkä olisi tuolloinkaan antanut.

Paras kaveri”. No sitä ne kyllä on.

Pontus mäyräkoira”. Nyt ei ihan osunut kyllä kohteeseen.

Capon ja Lunan pennut.” HELL NO.

Kalia vappu”. Luulen että meillä tulee olemaan treeni_____vappu.

Mitä omnomnom tarkoittaa?” Tälläkin hakusanalla on tultu kahteen otteeseen, hieman eri kirjoitusasulla toisella kertaa mutta sisältö sama.

Piirretty kanan jälki”.

Stalkkeri trimmaa”, ”aiheutamme hankaluuksia, englanniksi”, ”kuku sen ampuu”.

Keksi ruudin mutta kuka ampuu”. No Xena ei keksinyt ruutia mutta todennäköisesti se on se joka ampuu. Tai joissain tilanteissa ehkä myös minä.

Iloinen naama”, ”rantojen naiset”.

Perkele”. : DD

Virtsarakko pömpöttää”, ”kanahäkki”, ”kanin hammasongelmat”.

Saako koiraa ulkoiluttaa valaistuilla teillä”. Anteeksi tyrskähdykseni.

Miniapina kuvahaku”, ”pikku koirat blogi”.

Kasvisolu”. ”Kissamaisia”. ”Inkoon evakot”. ”Treffit”. ”Pimennysverhot kodin ykkönen”. ”Paksusuoli”. ”Pitääks sun aina”.  ”Lisko perkele”.

 

 

Agilitylätinää

Julkaistu , kirjoittanut .

Pitkästä aikaa agilityjuttuja. Alkuvuosi on agilityn suhteen mennyt vähän miten kuten, kun ensin olen joutunut työvuorojen ja muuttohärdellin takia jäämään aika suurestakin osasta treenejä pois, ja siihen yhdistettynä pitkän treenitauon aiheuttama tahmeus ohjaajassa ei ole ollut ihan toimiva juttu. Capohan toimii paremmin kuin ikinä, sille tauko on tehnyt selkeästi vain hyvää. Tuntuu olevan vaan parempi koko ajan ihan kaikin puolin. Mulla alkoi kuitenkin iskeä jo epätoivo koko lajin suhteen, koska tuntui että ei vaan kulje, ei onnistu eikä  toimi. Treeneissä kun käyn radan läpi, tuntuu hyvältä, tiedän mitä teen, kaikki ohjauskuviot menee kuten kuuluu ihan miettimättä. Mutta kun otan siihen koiran mukaan, niin jäädyn, kääntyilen vääriin suuntiin, en vaan saa niitä asioita toimimaan. Koira menee aina niinkuin ohjaan, mutta kun se ohjaus ei toimi. Tuntuu edelleen siltä kuin neliraajahalvaantunutkin ohjaisi minua huimasti paremmin tuota koiraa. Ihan kuin motoriikka ei toimisi ja kroppa ja pää olisi ihan epätahdissa, ihan yksinkertaisimmissakin jutuissa.

No, eipä siihen auta kuin harjoittelu. Kuitenkin kun treenikerta toisensa jälkeen on yhtä tahmea olo (no okei, nyt ollaan päästy vähän useammin treeneihin mutta silti koko vuodelta 2013 on vain kolmet agilitytreenit takana), niin tuntuu ettei tästä enää nousta, ja tää laji ei vaan oo mun juttu enkä osaa sitä. Tän tiistain treeneissä oli kuitenkin niin helppoja juttuja että minäkin osasin (:-D), saatiin sieltä se onnistumisen tunne esiin ja into siihen että kyllä me vielä jatketaan ja kyllä mä vielä tästä toivun ja opin joskus ohjaamaan. Sitä tunnetta ei ole ollut enää aikoihin, ja oli niin hyvä että oli siksi pakko laittaa nuo pätkät ylös ja kirjoittaa tänne vaikka tehtiinkin ihan pilipalijuttuja.

Ensin treenailtiin irtoamista ja leijeröintiä, ja pitkälle irtoaminenhan ei varsinaisesti ole koskaan ollut Capon vahvuus joten tämä treeni oli etenkin siltä kantilta hyvä että näin vähän mitä se tekee kun huomaakin joutuneensa aika kauas musta ja miten mun täytyy siihen omalla ohjauksellani reagoida. Tässä harjoituksessa siis koira lähetettiin putkeen jonka jälkeen koira tuli takaisinpäin nuo neljä hyppyestettä, ja tätä tehtiin molempiin suuntiin, siksi esteet oli molemmilla puolilla. Sinne sitä leijeröintiä siis ennen putkea. Olin melko varma että Capo ryysää ohi ensimmäisen hypyn takaspäin, mutta eikä mitään, hyvin se haki hyppyjä ja tää harjotus meni meillä ihan putkeen! Ja hypyillekin. Höhöhöh.

Toisessa harjoituksessa oli edelleen vähän teemana leijeröinti tuolla putkilla, ja toiseksi sitten puomin ja putken erotteleminen. Tämäkin harjoitus meni meiltä tosi hyvin, vaikka mulle ei ole tullut ikinä edes mieleenkään että voisi olla kaksi putkea tuolla lailla peräkkäin.  Yllätyin myös siitä kuinka tarkkaan Capo erottelee putken ja puomin, siis olisin kuvitellut että se paljon helpommin hakee putkelle tossa, mutta kyllä se vaan meni just sinne mihin oli tarkoituskin. Näissä kahdessa harjoituksessa ei tainnut olla ongelmia just siksi koska ne oli niin helppoja ohjattavia, Capo kun tuntuu tätä nykyä olevan hyvinkin virhevarma. Ei kontaktiongelmia, ei niitä ongelmia että se menis syötteihin ja kaiken se tekee minkä sanoo että tekis.

Että jospa sitä nyt itse sitten opettelisi ohjaamaan niin saatettais joskus saada joku tuloskin jostain.

 

 

Designed by Xena

Julkaistu , kirjoittanut .

Valittuja paloja. Ei, kaikkia Xenan designaamia asioita ei ole dokumentoitu. Pahoittelen kännykkäkameralaatua, mutta kun ei oo tullut matkan varrella otettua näitä kuvia muuten kuin kännykällä.

Mitä tapahtuu kun nukahdat kesken kirjan lukemisen?

Mitä tapahtuu kun nukut aamulla kahdeksaan saakka? Malinuaa saattaa tuhota peiton päältäsi.

Mitä tapahtuu kun nukut päiväunet sohvalla? Villasukasta voi kadota puolet malinuaan suuhun.

 

 

Julkaistu , kirjoittanut .


Lunan mielestä meillä ruokitaan koiria ehdottomasti liian vähän, ja koska omatoimiruokinta esim. keittiön alakaapeista on tehty mahdottomaksi ts. alakaapeissa ei säilytetä lainkaan mitään ruokatarvikkeita ja roskiskin viedään aina lähtiessä ulos, on hän keksinyt muun selviytymiskeinon. Koska nälkäänhän tässä kohta kuollaan jos ei saa mitään ylimääräistä purtavaa miehistön tarjoaman ruoan lisäksi. Itse asiassa Luna on jatkuvasti mielestään ihan näillä näppäimillä kuolemassa nälkään jos näkee mitään syötävää. Tai kuulee, tai ylipäätään saa päähänsä sellaisen ajatuksen että ruokaa vois mahdollisesti olla saatavilla.

Edellisessä talossamme keittiö oli tosiaan koirilta kielletty paikka silloin kun ne olivat yksin kotona, keittiön ovessa oli tuolloin koiraportti, hakanen ja kettinki jottei Luna sinne pääse. Sitä edellisessä asunnossa taas keittiön ovesta poistettiin lähtiessä kahva, ja sitä edellisessä asunnossa oli kyllä avokeittiö mutta silloin Luna ei ollut kiinnostunut kovinkaan usein keittiössä tapahtuvista saalistusreissuista sillä sielläkin kaikki ruokatarvikkeet olivat yläkaapeissa ja roskis vietiin aina lähdettäessä pois. Lunppari on siis ollut koko elämänsä ajan ihan törkeä porsas.

No, nyt kun uudessa talossa on taas avokeittiö ja oikein sellainen ettei ole mitään mahdollisuuksia estää koiria menemästä sinne, Luna keksi että jumantsuikka, pakastimessa ja jääkaapissa on ihan hulluna ruokaa! Ensin ajattelin että jaaha, se on keksinyt nyt taas jonkun jekun, siirsin ruoat ylähyllyille jääkaapissa ja odottelin että jatkuuko tämä harrastus. Ai että jatkuiko? No TODELLAKIN jatkui. Jos kaapista voi kivasti syödä ruokaa niin miksipä Luna jättäisi mahdollisuuden käyttämättä? Kun jääkaapista ei saanut enää ruokaa, oli Luna syönyt pakastimesta vähän lihaa (aiemmalla kerralla se ei ollut saanut pakastimen laatikoita auki) ja päättänyt ottaa jääkaapista palan painikkeeksi yhden kaljatölkin. No, minäpä hilpaisin lähes traumoja saaden vauvantarvikekauppaan ostamaan lapsilukkoja kun mistään muualta tavarataloista tai muista ei löytynyt. Lapsilukot asennukseen ja katsomaan miten käy. Luna avasi ensin lapsilukot, ja sitten taas ne ovet… Tämän jälkeen totesin että olkoon, en halua että etenkään pakastinta pidetään auki ja sulatellaan joka päivä, ja niinpä Luna ja Capo viettävät nyt yksinoloaikansa makuuhuoneessamme jonka ovi on lukittu niin ettei Lunakaan sitä saa auki.