Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2013

Tasaisen tappavaan tahtiin

Julkaistu , kirjoittanut .

Taas on monen viikon huisin TÄRKEÄT (:D) asiat päivittämättä! Työ- ja treenitahti on tällä haavaa melko kiivas ja sitten pitäis vielä ehtiä jossain väleissä kupsuttaa tuota pihaa kun se vihdoinkin paljastui lumien alta ja näyttää vähän että mitä siellä kasvaa. Ainakin hulluna rikkaruohoja. Lisäksi meidän lenkkimaastot on niin huiman ihanat että nykyään tunnutaan olevan lenkillä tuplasti enemmän kuin ennen. Kaikki tämän postauksen pikkukuvat aikeavat klikkaamalla isommiksi.

Viikko sitten lauantaina käytiin mätsärissä hölmöilemässä pienen porukan voimin. Ensimmäistä ihan omaa koiraansa hankkimassa oleva pikkusiskoni esitti jokin aika sitten toiveen siitä, että saisi harjoitella koiran esittämistä jossakin mätsärissä, joten kun kerrankin oli lauantai vapaa ja Nelli kysyi meitä Veikkolan mätsäriin seuraksi, niin tokihan lähdettiin. Nannalle tuuppasin siis piuhannokkaan Capon, ja itse otin Xenan jälleen harjoittelemaan kopeloitavana olemista. Xena malttoi jälleen nätisti seistä kehässä mutta tällä kertaa tuomari oli vallan jännittävä ja Xenan mielestä siinä määrin epäilyttävä että ei saanut hampaita katsoa. Saatiin kuitenkin hyvä kokemus tästä, sillä tuomari oli hyvin kärsivällinen ja kävi useaankin otteeseen vain paijailemassa tyttöstä. Mitään sijoituksia tai muitakaan ei ymmärrettävästi tullut, mutta hyvä harjoitus silti, joten olemme vallan tyytyväisiä!

 

      
Xena kävi lisäksi putkiralliradalla, jossa ohjautui melko näppärästi siihen nähden että alla oli yhteensä kolmet agilitytreenit eikä se koskaan ole tehnyt noin pitkää ”rataa”.  Videolla omasta ohjaamisestani huomaa sen, etten luota Xenan irtoamiseen tarpeeksi vaan ohjaan sen hyvin pitkälle putkelle asti, jolloin tulee tuota päin hyppimistä. Mutta no, koiralla oli ikää 11kk, niin vähän treeniä alla ja mentiin noita putkia juoksemaan ihan ex-tempore eikä mitenkään suunnitellusti, joten siihen nähden meni ihan hienosti!

 

Capolla ja Nannalla taas meni todella hyvin, Nanna oli tosiaan ensimmäistä kertaa ikinä minkään koiran kanssa minkään valtakunnan kehässä. Pienet harjoitukset ne otti ennen kehään menoa mutta siinäpä se. Toki pientä hienosäätöä vailla mutta hei, se meni ihan mielettömän hyvin! Rauhallista ja nättiä toimintaa, tuloksena PUN2. Ja todettakoon vielä että porukan kolmas koirakko Nelli ja Nelly (10,5v.) ottivat sekarotuisista ansaitun voiton kotiin, PUN1. Hauska ja rento päivä siis ja vielä saatiin kotiinviemisiäkin.

      
 

Sitten me ollaan reenattu. Capon seuraaminen on HUIKEA. Mielestäni nyt todella hyvä. Pienen treenitauon (ehkä kohta 2kk…) jälkeen jäävät on vähän levällään joten otettiin ne vähän työn alle eli lähinnä se että maahan tai paikalleen jäädään nopeasti ja perusasentoon ei siirrytä ennen käskyä. Jälkimmäinen on edelleen työn alla, ja se onkin meillä ollut hirmu hankala juttu viime ajat. No, jospa isona sitten. Agilitytreeneissä Capo on ollut vähän vaisu. Tekee kyllä mutta se TÄYSIÄ-asenne on ollut vähän kateissa viimeiset pari viikkoa. En siis ole suuremmin sitten hinkannut, ensi viikko otetaan lepiä jo senkin takia että treenien tilalla pitää talkootyönä osallistua episten järjestelyihin, ja lisäksi käytän miekkosen hierojalla.

      

      

Xena taas on edistynyt huimasti ns. kaikessa. Uskon että sen aivot alkoivat kehittyä kun koon kasvaminen loppui. Malttia on tullut lisää ja järkeä paljonkin moneen asiaan. Tottiksessa seuraaminen alkaa olla sen puolesta mallillaan että kontakti ja paikka on hyvä, perusasento todella vahva. Viettiä tuohon seuraamiseen pitää saada lisää, mutta sepä hoidetaan sitten kuntoon kun paikka on niin vahva ettei vietin nostattaminen saa sitä pistämään koko hommaa läskiksi. Jäävien opettelu jatkuu myös, vaihtelevalla menestyksellä. Agilityssa tuo näkyy olevan aivan tykki, harmi että ohjaaja tuntuu olevan suurimman osan aikaa aivan myöhässä… Viime viikolla Xena hyppäsi myös ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) kerran hypyn ihan rimoineen kaikkineen. Pari viikkoa saa vielä hurjastella ilman rimoja, mutta jos kuvista ei löydy mitään kummallisuuksia niin sitten varmaan aletaan ottaa ne pikkuhiljaa mukaan kuvioihin.

Haku- ja rauniotreeneissä on edistytty myös, risteily on ollut Xenalla teemana viime viikkoina ja ämmä se vaan tykkää!

      

      

Noniin, siinä ois sitten suurimmat taputeltu pakettiin. Tapahtumien ja treenien lisäksi ollaan tosiaan lenkkeilty hurjasti, on metsää missä kävellä niin paljon kuin sielu sietää, joka päivä löydetään vähän jotain uutta. Lenkkireittien varrella on myös vähän väliä järviä missä pääsee polskimaan, ja Xena käykin joka lenkin ohessa muutaman kerran polskimassa. Luna ei vielä ole innostunut pulahtamaan kuin pari kertaa, ilmeisesti vesi on sen mielestä vielä turhan kylmää. Ja koska vanha kiukkupussi on jo veteraani-iässä, päättäköön itse milloin vesi on sopivan lämmintä. Capo taas on sitä mieltä että uiminen on jumalan tapa merkata idiootit, joten sitä en ole saanut luonnovesiin vielä ollenkaan. Samasta syystä lähdettiin Nannan kanssa uittamaan tyttöjä pari viikkoa sitten kun Capo oli Helin kanssa reissunpäällä. Tässäpä loppuun vielä kuvia erilaisilta lenkeiltä. Myös nämä kuvat tosiaan saa auki isommiksi klikkaamalla. : )

      

      

Aidanrakennusta

Julkaistu , kirjoittanut .

Taas on se aika vuodesta kun rakennellaan aitaa. Tosiaan vuosi sitten rakennettiin viimeksi, ja sepä olikin fiksua kun urakka oli aivan hillittömän suuri ja alta vuosi aidan valmistumisesta pitikin sit purkaa koko aita pois ja roudata kaatikselle. No, nyt päätettiin että kunhan koirat pysyy sisällä niin hyvä, jos joskus halutaan laittaa nätimpi/parempi/whatever aita niin sit laitetaan mutta alkuun saa riittää sellainen joka pitää koirat sisällä. Luna ja Capohan ei välttämättä tarvis aitoja lainkaan siltä kannalta katsottuna että ne pysyy nätisti pihassa ilmankin. Aita on kuitenkin sellainen turvallisuustekijä jonka haluan olevan olemassa koska eläimiä ne L ja C:kin on, eikä siinä nyt tarvii käydä kuin yksi rusakon perään lähtenyt koira ja auto samaan aikaan samassa paikassa niin on hyvin äkkiä koira tahi pari vähemmän.

Xenakin on melko lailla lopettanut karkailureissunsa, enkä vieläkään tiedä mistä ne edes johtuu. Missään muualla sille ei näytä tulevan edes mieleenkään lähteä mun tai muiden koirien luota yhtään mihinkään, ja se onkin mun koirista se joka ahkerimmin esim. lenkillä käy ilmoittautumassa mun luona ja pysyy muiden koirien tavoin lähellä koko ajan. Eikäpä se pihasta lähtiessäänkään oikein tee muuta kuin juoksee pari minuuttia ympyrää aitojen ulkopuolella ja tulee sitten takaisin. Mutta kun meillä ei ainutkaan koira ole saanut koskaan lupaa hillua yksikseen juoksemassa yhtään missään vaikka landella asutaankin, niin ei muuta kuin vahvistamaan aitoja. Etupihalla aitoja ei ole, mutta sieltä ei mulineksilla ole mitään tarvetta mihinkään lähteäkään. Mikä logiikka?

Muuttaessamme pihassa tosiaan oli valmiina tuollainen kevyt puuaita. Heti kun lumet suli niin kiinnitettiin siihen 120cm korkea verkkoaita joka on sillä lailla kovaa ettei sitä kauheasti saa taivuteltua niin että pystyisi lähtemään livohkaan, mutta se on silti varmuuden vuoksi kiinnitetty vielä u-koukuilla maahan kiinni alareunastaan, koska palikan mielipuuhaa on ollut nimenomaan noiden verkkoaitojen alareunojen väänteleminen.

Pulmalliset punkit

Julkaistu , kirjoittanut .

Näin taas keväällä on käynnistynyt vähän joka suunnalla jokakeväinen punkkikeskustelu. Kokemuksia kaivataan ja niitä kerrotaan, ja pakkohan mun on nyt tässä blogikirjoituksen muodossa heittää omakin lusikka mukaan soppaan. Kaikki tässä kirjoituksessa perustuu vain omiin kokemuksiini.

Meillä on käytetty erilaisia punkkikarkoitteita viimeisten kahdeksan vuoden ajan. Tuona aikana koiria on ollut yhteensä viisi, eri kokoisia ja erilaisilla turkilla varustettuja. Ja oikeastaan ihan kaikin puolin erilaisia. On siis ollut pitkäkarvaista, on ollut lyhytkarvaista, on ollut matalaa ja on ollut korkeaa. Ensimmäisenä karkotteenkäyttövuonna koetin koirille yrttipantoja, ja totesin että niistä ei ollut yhdenkään koiran kohdalla minkään valtakunnan hyötyä. Tästä on niin paljon aikaa etten enää muista kuollaksenikaan mitä yrttipantoja ne olivat, mutta ainoa ero minkä huomasi aikaisempaan oli se, että pannoilla varustetut koirat haisivat voimakkaasti. Yrttipantakokeilut jäivät siis sitten siihen.

Seuraavaksi hommasin koirille Scaliborin punkkipannat, tuolloin meillä asustelivat Luna ja kaksi papillonurosta joista toisella oli erityisen massiivinen turkki joka oikein imi puoleensa punkkeja. Scaliborin pantojen käyttöönoton jälkeen en löytänyt koirista moneen kesään punkin punkkia, ja niiden käyttöönottoa edeltävänä aikana punkkeja kyllä löytyi hyvinkin usein. Scaliborin panta olikin pitkään ihan ehdoton lempparini, ja on taas tänäkin kesänä Lunalla käytössä. Perhospoikien kohdalla vaihdoin jossain vaiheessa tuon pannan liuokseen siitä syystä, että pitkäkarvaisella koiralla tahtoo mennä pannan ympäriltä karvat ihan hillittömään takkuun. Scaliborin pantaan olen kuitenkin muutoin ollut todella tyytyväinen.

Turkin takkuuntumisen takia laitoin tosiaan Timille sen parina viimeisenä kesänä Bayvanticin niskaan laitettavaa liuosta, ja Capon tullessa taloon sai sekin Bayvanticit niskaan, koska sillä en tahdo pitää minkään valtakunnan pantaa jatkuvasti päällä. Myös Xena sai Bayvanticin eilen ensi kertaa niskaansa, Lunan kanssa on helppo ottaa panta pois ennen uintia ja laittaa sen jälkeen takaisin, mutta hyvä kun kukaan muu ehtii edes nähdä vettä ennenkuin Xena on jo siellä saati että ehtisi ottaa jotain pantaa pois. Liuoksen teho kun ei heikenny vaikka koira uisi paljonkin. Eikä sillä, en halua myöskään Xenalla pitää jatkuvasti pantaa päällä. Myös Bayvantic on pitänyt meiltä punkit kokonaan poissa.

Muut syyt siihen miksi Luna käyttää kuitenkin pantaa vaikka muilla on liuokset on se, että ensinnäkin pannan voi laittaa keväällä päälle ja ottaa syksyllä pois eikä tarvitse muistaa kerran kuussa laittaa lisähärdellejä. Lisäksi panta on yli puolet halvempi kuin liuokset, tälläkin konkkaronkalla tulee kuitenkin koko kesän punkkimätöille ihan hyvin hintaa.

Sitten valkosipuli! Siinäpä aihe joka on tuntunut puhuttavan tänä keväänä erityisen paljon. Mun koirat syö valkosipulia ympäri vuoden kasvissoseen mukana. En ole koskaan havainnut sillä minkään valtakunnan vaikutusta siihen, tuleeko punkkeja vai eikö tule. Niinpä luotamme liuoksiin ja pantoihin ja jätämme valkosibali-intoilut muille. Ja ei, valkosipuli oikein annosteltuna ei ole vaarallista koiralle. Liiallisissa määrin toki.

Tähtäin eteen ja yläviistoon

Julkaistu , kirjoittanut .

Huhhuh. Viime aikoina on ollut hulluna tapahtumaa, ja kun blogikirjoittelun jatkaminenkin on mietityttänyt niin nyt ollaan kyllä pahasti jäljessä kaikesta. En vieläkään tiedä mitä blogin suhteen teen, mutta ehkä kirjoittelen hissuksiin ja katellaan sitten pidänkö taukoa koko touhusta vai kuinpäin.
No, aloitetaan tuolta toukokuun alkupuolelta! Käytiin Xenan kanssa Liljegrenin Hannun tottiskoulutuksessa, ja sieltäpä saatiinkin hirmu hyvät opit matkaan jatkoa ajatellen. Tuon tottispäivän suurin anti oli kuitenkin se, että mulla on jotenkin ollut koko ajan treenaamisen kanssa päällä sellanen että ”no tää on vielä pentu” -asenne, ja tietysti mulle on monet sitä sanoneetkin että se on nuori koira, älä hätäile. Mikä on tietyllä tapaa ihan totta, mutta nyt ne silmät aukes sen kanssa et kyllä siltä kuitenkin voi oikeasti jo vaatia asioita ja alkaa tehdä uusiakin juttuja… Ja, no, ollaan edistytty. Seuraaminen on edennyt huimaa tahtia (siis ihan oikeasti todella nopeasti), ja tänään aloiteltiin vähän jäävien opetteluakin kun kävin ennen Capon aksatreenejä tottistelemassa. Kokonaisuudessaan sain ihan hirvittävän määrän hyviä uusia vinkkejä, ja ollaan menossa Hannun luona käymään uudelleen heti kun taas päästään. Tottispäivästä lisää kuvia täällä.

 

Samaten ihan muutamassa viikossa Xena on saanut jostain malttia ja ollaan edistytty todella huimaa vauhtia paikallaan istumisessa ja seisomisessa, saan liikkua jo melko pitkiäkin matkoja koirasta poispäin ja se jaksaa silti kauniisti odottaa. Viimeisen pari viikkoa oon ollut ihan todella usein ällistynyt siitä mikä kaikki onnistuu niin hyvin, vaikka aiemmin ei ole onnistunut niin ollenkaan. Siis todella muutama viikko sitten Xena malttoi istua paikallaan niin kauan että otin yhden askeleen taakse ja yhden takaisin eteen. Maassa se ei malttanut odottaa ollenkaan, vaan pongasi sieltä ylös melkein jo silloin jos suoristin itseni. Ja sitten yhtäkkiä ollaan siinä tilanteessa että koira vaan odottaa treeneissä kivasti ja nätisti. o.O

Katsokaa nyt vaikka tätä! Kuten videosta huomaa, ensimmäisellä pätkällä Xenaa pidettiin lähdössä kaulapannasta kiinni koska se ei ole koskaan jaksanut odottaa siinä ja ollaan harjoiteltu sitä erikseen. Sitten kun toinen koirakko suoritti niin mä harjoittelin tuota odottamista ja totesin että koira pysyy niin hyvin, ja videon lopussa se sitten näkyykin että kauniisti istuu ja odottaa. Ja kyllä, palkka on abt koko ajan myöhässä ja palkkaussuuntakin on ihan viturallaan – siinäpä asia jota näemmä mun on harjoiteltava kun on nopeampi koira yhtäkkiä. Ja patukka on niin liian vaikea kaivaa, joten täytynee vaihtaa aksalelu narupalloon vaikka niitä varmaan sit tuhotaankin viis per treeni.

 

No sitten me ollaan käyty mätsärissä. Pääasiallinen tarkoitus tässä oli se, että halusin viedä Xenan vieraan ihmisen kopeloitavaksi, kun kaikki treenikaveritkin alkaa olla sille niin tuttuja ettei treeneissä kopelointi oikein aja tarkoitusta. Kaikenlaista tämmöstä pientä nuoren koiran kanssa häsäämistä. Se reissu menikin sitten ihan yli odotusten, ajattelin että me käydään siellä kehässä vähän pomppimassa ja riekkumassa ja turhaumahaukkumassa mutta mitä vielä. Mulikka se kauniisti ravaili ja seisoi kehässä vaikka ikänä ei olla semmosta harjoiteltu. Tuloksena PUN4, eli ihan hillittömän paljon parempi kuin mitä odotin. Mä ajattelin että jos kopeloinnit menee hyvin niin lähdetään kotio eikä edes jäädä mihinkään sijoitusskaboihin, kun ei sillä nyt oo niin merkitystä. Mutta jäätiin nyt sit kuitenkin (vaikka kopeloinnitkin meni oikein hyvin) ja näin kävi! Kuvat aukeaa isommiksi klikkaamalla.

      
Capo on hionut tokohommia vähän kerrallaan, en oikein vielä tiedä millä aikataululla taas mennään kokeeseen mutta vähän olen kelaillut sellaista että hiljaksiin treenailisin sen kanssa liikkeitä kuntoon stressaamatta mistään, ihan vaan siksi että Capon kanssa on hauska tehdä. Aksassa ollaan siinä pisteessä että kisoihin pitäis ilmottautua, kun mäkin oon saanut vähän jotain ryhtiä tohon ohjaamiseen. Eilen treeneissä Kapteeni oli melko vaisu, joten ens viikolla täytyy varmaan laittaa ilmoa menemään jos silloin on taas treeneissä normaali.

Mutta lauantaina Capo kävi Hamina KV:ssa hakemassa erinomaisen ja sunnuntaina käytiin Tuomarinkylässä hakemassa EH koska oli kuulemma liian lyhyessä karvassa. On se silti niin rakas muru, ja oli ihanaa saada se kotiin kokonaisen kahden päivän erossaolon jälkeen. Ja on noi koirat kyllä niin hitsautuneet yhteen, Kun Capo tuli kotiin niin tytöt muikeana parveili sen ympärillä ja pussaili varmaan vartin verran.