Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2013

Kun ei liekki oo hiipumas

Julkaistu , kirjoittanut .

Kuinka paljon treeniä on liikaa? Kuinka saada aika riittämään kaikelle treenille? Mistä saada itseasiassa aika riittämään kaikelle mitä koirien kanssa haluaa tehdä? Miten keksiä mitä treenata seuraavaksi? Hinkkaanko liikaa? Kyllästyyköhän se nyt? Treenaankohan liian vähän?

Siinä joitakin ajatuksiani viime viikoilta. Olen miettinyt hurjan paljon sitä, miten rytmitän junnuosaston treenit. Lunahan osallistuu enää alku- ja loppuverkkoihin ja käy joskus höntsäämässä jos molemmat junnut huilii. Suurimmaksi osaksi nämä vaikeudet johtuvat siitä, että Capon kanssa saa olla aika tarkkana siitä kuinka usein treenaa, sekä pidemmällä että lyhyemmillä ajanjaksoilla (kuinka monta kertaa viikossa, päivässä, kuukaudessa, yhden treenin aikana jne.), ja koska olen Capon kanssa pari vuotta säätänyt meille sopivaa treenitahtia, nyt minulle tulee helposti Xenan kanssa pelko siitä että treenaan sitä liikaa vaikka se on aivan erilainen koira. Capon kanssa käyn tällä hetkellä treenaamassa maksimissaan kahdesti viikossa ja päälle tehdään muutamana päivänä viikossa jotain pikkujuttuja himassa muutama minuutti päivässä, mutta Xenan kanssa tulee välillä treenattua joka päivä useamman kerran. Mutta huomaanko mä Xenasta että liikaa on treenattu vasta sitten kun olen jo saanut aikaan jotain damagea? Mulla ei koskaan aiemmin ole ollut minkään koiran kanssa näin kova treenitahti eikä sen puoleen lähellekään tällaiset tavoitteetkaan.

Tosiaankin nyt olin juhannuksen aikaan huimat viisi perättäistä päivää vapaalla, jotka on kulutettu ahkerasti treenien merkeissä. Perjantaina heti aamusta hakutreeneihin, sitten esineruutua, sitten uimaan ja kotiin väsäämään keppejä pihalle, joita vielä treenattiin illalla. Lauantaina oltiin koko päivä mökillä ja siihen päivään sisältyi myös treeniä uimisen, hillittömän rundaamisen ja muun lisäksi. Sunnuntaina suunnattiin Tamperetta kohti Monni-veljen luokse, retkellä viihdyttiin aamusta lähestulkoon puoleen yöhön, treenattiin agilitya, kahteen eri kertaan tottista ja tavattiin paljon uusia ihmisiä. Maanantaina kävin taas treenaamassa molempien junnujen kanssa sekä tottista että aksaa, ja tänään iski treenikentällä pelko persiiseen että onko nyt treenattu liikaa.

Toinen asia mitä olen miettinyt nimenomaan Xenan kanssa, on se, milloin ottaa uusia asioita mukaan treeniin. Se edistyy tietyllä tavalla melko nopeasti, ja siksi pelkään taas että etenen liian nopeasti jolloin hajotan siltä pakan. Lisäksi meillä on aika monta lajia joita treenataan, joten uusia asioita tulee väkisinkin paljon. Oikeastaan nyt kun tässä mietiskelen niin ainoa laji jossa mietin sitä uusien asioiden mukaan ottamista on tottis. Enkä tiedä edes miksi nyt kun mietin tarkemmin. Ehkä treenaamista voisi helpottaa jos miettisi joskus etukäteen että mitä tekee ja miksi? Ja ehkä myös mitä tekee jos plan a ei skulaa. Jännittävä ajatus! MUTTA sitä kuitenkin voin nyt pohtia kun tuokin asia tuossa selvisi, kuinka paljon toistoja on liikaa ja tuleeko samaa asiaa hinkattua liikaa? Käyn agilityn ryhmätreeneissä Xenan kanssa kerran viikkoon, raunio- ja hakutreeneissä useimmiten kerran viikkoon per laji. Tottista teen oikeastaan pelkästään itsekseni (päivittäin) ja näin ollen ulkopuolista näkökulmaa ei oikein ole. Esimerkiksi nyt ollaan tehty seuraamista painottuen eri asioihin (tällä viikolla ollaan otettu mukaan käännökset) joka päivä yli viikon, ja mielestäni Xenan seuraaminen on nyt parantunut huimasti ja itse olen siihen tyytyväinen, mutta olen huomannut että tänäänkin mietin sitä, ollaanko nyt tehty liikaa? Hajoaako pakka huomenna? Näyttääkö koira kyllästyneeltä? Miten mä näen Xenasta jos treenaan sitä liikaa? Caposta tiedän tasan tarkkaan millon tehdään mitäkin ja kuinka paljon. Mutta entä Xena? Joo, huomenna me ei treenata tottista. Treenataan aksaa. Torstaina treenataan rauniohommia, eikä silloinkaan oteta tottista, joten toki myös kuuntelen tätä omaa sisäistä ääntäni ja nyt pidetään siitä tottiksesta pien paussi. Ilmaisuja treenataan päivittäin mutta se menee kyllä enemmän vain leikin puolelle, joten sitä ei tähän lasketa.

Huhhu, onpa vaikiaa! Kaikkein vaikeinta on kuitenkin se, miten saada aika riittämään kaikelle mitä haluaisi tehdä. Työt vievät päivästä normaalisti 8h, työmatkat kesäaikaan 2h päivässä. Rauniotreenipäivinä ei ehdi muuta kuin käydä pikkulenkin ennen töitä, samoin hakutreenipäivinä jos sattuu olemaan silloinkin duunia. Aksatreenipäivinä ehtii käydä treenien lisäksi yleensä kunnon lenkin jos menee sitten suoraan nukkumaan. Muina päivinä ehtii yleensä kunnon lenkin, vähän tottista, ilmaisuja ja lisäksi ehtii mahdollisesti olla kotona nukkumatta noin 45min. Vapaapäivinä käydään useimmiten lenkkeilemässä jossain muissa maisemissa kuin omissa. Ja vissiin pitää välillä tehdä muitakin kuin koirahommia, kuten tehdä ruokaa, siivota tai käydä kaupassa. Jos ehtii. Niin että mitäs nyt kun minä vepeäkin haluaisin harrastaa, ja Capon kanssa pitäisi jäljelle ehtiä? Suojelu kiinnostaa myös kovin, ja ollaan vähän käyty Xenan kanssa niitä purujakin ottamassa, mutta siihen en saa aikaani riittämään, en millään ikinä.

Että lottovoittoa tässä nyt kovasti odotellaan, jos ei tarvis käydä töissä vaan voisi keskittyä olennaiseen.

Tiedät et Elvis oli vaaleetukkainen, se vaan värjäs sen

Julkaistu , kirjoittanut .

   
    
 

Yleensä olen aivan hillittömän laiska ottamaan nk. seisotuskuvia koiristani. Jos sellaista joku lenkkikaveri tjsp ehdottaa, mulla menee yleensä heti naama ruttuun koska niiden ottaminen on yleensä tosi aikaavievää ja hirvittävän tylsää. Joten! Julistan historiallisen merkkipäivän tähän päivään koska kerta kaikkiaan KUUKAUDEN sisään kahdesta koirastani on otettu seisotuskuvat minun aloitteestani. Aikaisemmin tahti on ollut ehkä enemmänkin että yhdestä koirasta yksi seisotuskuva noin kolmessa vuodessa.  Ja olen ollut jopa vähän innoissani niistä kuvista. Ehkä se lopullinen sekoaminen on jo kulman takana.

Pikkumimmihän täytti sen maagisen vuoden, ja siitä syystä vesileimasta huolimatta Linda otti siitä tällaisen poseerauskuvan pari päivää synttäripäivän jälkeen. Jotta voi nyt ihastella sen kauneutta ja myöhemmin ehkä nähdä jotain kehitystä. Ehkä.

Tänään taas tuli otettua Caposta kuva, ja kun kuva oli otettu, nimettiin se ”3,5v-kuvaksi”.  Onhan se tuulen vuoksi ja muutenkin tuossa karvoineen miten sattuu, mutta niin oman itsensä näköinen. Meidän perheen pieni muru ja ahkera viihdyttäjäpoika.

 

 

Terveystutkimuksia

Julkaistu , kirjoittanut .

Tämä viikko ollaan oltu ja tullaan olemaan kokonaan treeneistä tauolla, ja sen sijaan ollaan keskitytty terveysjuttuihin. Xena kävi eilen Mevetissä Axelsonilla tutkittavana silmien, polvien, kyynärien, lonkkien ja koko selän osalta.

Silmät terveet, koko selkä terve, polvet 0/0. Kennelliittoon lausuttaviksi lähti kyynär-ja lonkkakuvat, kyynärät 0/0 ja lonkat B/B tässä vaiheessa, katsotaan mitä sieltä tulee takaisin.
Lisäksi sain toissapäivänä tiedon siitä että minut on hyväksytty koirahierojakoulutukseen, jonka aloitan elokuussa. Nyt ois kauhee into päällä enkä millään malttaisi odottaa että pääsen aloittamaan koulutuksen!

Ollaan myös aloitettu koirien elämään keskittynyt mobiiliblogi, koska olen jostain syystä innostunut ottamaan välillä koirista kuvia kännykkäkameralla jos järkkäriä ei satu olemaan mukana tai lähellä, ja sama kai niillä kuvilla on tukkia vähän internettiäkin.  Mobiiliblogi on erityisen tärkeä koska elämämme on niin hämmästyttävän mielenkiintoista. http://sarjatulimms.blogspot.fi on osoite josta tuon mobiiliblogin löytää.