Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2013

Tänään meillä on vain hyviä uutisia

Julkaistu , kirjoittanut .

 

Olemme olleet Vauhti-Raksun asiakkaita jo vuosikaudet, en muista tarkalleen kuinka monta vuotta mutta vähintäänkin viisi, koska Donin kuolemasta on vähän reilu viisi vuotta ja sekin ehti V-R:n antimista nauttia. Palvelu on aina toiminut hyvin, täsmällisesti ja tarvittaessa joustavasti.

Nyt kuitenkin kävi niin, että kun muutimme tänne Vihtiin, emme enää asu minkään lihaa toimittavan yrityksen kotiintoimitusalueella. V-R:llä on kyllä pysäkki Vihdissä, mutta meiltä tuolle pysäkille kertyy matkaa 23km, eli sama olisi käydä lähimmässä raakaruokaa myyvässä liikkeessä. Koska kuitenkin aika on tällä hetkellä melko lailla tiukilla ja lihaa menee niin paljon, haluaisin ne mielelläni kotiintoimituksena. Lähetinpä siis reippaana tyttönä sähköpostia V-R:lle ja kyselin mahdollisuudesta saada lihat kotiin asti. Vastauksessa luvattiin välittömästi ja ilman muuta toimittaa lihat meille kotiin. Ilmoittivat seuraavan toimituspäivän ja sitten ei muuta kuin lihaa tilaamaan! Parasta tässä kaikessa oli kuitenkin se, että koska en ollut toimituksen aikaan kotona ja mieskin oli juuri hetkeä aiemmin lähtenyt töihin, pakkasi kuljettaja ystävällisesti lihat pakastimeen jotta ne pysyvät jäässä kotiintulooni asti. Jos joku on hyvää palvelua, niin tämä!

Sitten iloisuuteen nimeltä ”Lunan hyvä mieli”. Minun kiukkupussi on ollut pitkään hyvin aurinkoinen ja pitkäpinnainen koira, ei siis lainkaan kiukkupussin määritelmään sopiva. Sillä on ollut kova huomionkaipuu, tulee ite hakemaan rapsutuksia, nukkuu mielellään ihan liki ja pusuja on saanut vaikka kuinka paljon vaikka yleensä rouva Kersantti on niiden suhteen varsin säästeliäs. Luna ei yleensä ole kovin hurmioissaan toisten koirien läheisyydestä. Siis siitä, että ne nukkuvat tai muuten hengailevat hyvin lähellä sitä, ja varsinkin ällöä on jos koskettaa toista – siis yäk! Jostain syystä nyt läheisyys ei ahdista sitä lainkaan, nukkuvat Xenan kanssa lähes joka yö limittäinlomittain sängyssä koska molemmat haluaa olla kainalossa. Ennen tällainen järjestely ei olisi ollut millään muotoa mahdollinen, etenkään jos vielä minäkin olen siinä sopassa mukana. Mutta katsokaa, minulla on todiste! Ovat lähekkäin eikä Luna murise tahi yritä syödä ketään.

 

Sitten vielä sellaiset parit pikaiset uutiset että eilen tuli tieto jonka mukaan meillä on Xenan kanssa tästä lähtien vakituinen vepetreenipaikka, ja Capo taas pääsi mejäryhmään ettei tarvii vaan yksikseen itsekseen reenailla ja tehdä jälkiä itse omalle koiralleen. Hain Capolle syksyksi tokotreenipaikkaakin mutta saas nähdä, en ole ehtinyt todellakaan olla kovin aktiivinen talkoiden ja kisojen suhteen tuossa kyseisessä seurassa, joten voipi olla etteivät meitä kelpuuta.  Syksyä kuitenkin innolla täällä jo odotellaan jotta saataisiin Capon kisakausi taas kunnolla käyntiin, on hän ollut niin mahtava pikkumiäs, ja katsokaa miten tomera oli tänään Helsingissä. Tuomaria hänen tyyppinsä ei lainkaan miellyttänyt ja tulos VAL ERI4 mutta minun silmissä hän on maailman kaunein kääpiösnautseri <3 (älkää huomioiko minun juurikasvua, en oo oikeesti vaan ehtinyt huomioida hiuksiani! Lupaan tehdä sen mitä pikimmin).

 

Teemana irtoaminen

Julkaistu , kirjoittanut .

Agilityn ohjatut treenit on edelleen Xenalla kesätauolla ja Capon kanssa nyt tauolla muuten vaan. Eilen Capo yritti neljän hypyn pätkällä mennä jatkuvasti joidenkin esteiden ali. Vasta kun laitoin rimat niin alas ettei se kerta kaikkiaan mahtunut enää ali, suostui se ne hyppäämään. Mikä viittaisi siihen että hyppääminen taas sattuu. Hohhoijakkaa, en todella tiedä mitä mä teen ton koiran kanssa väärin. Alku- ja loppuverkat olen tehnyt erityisen huolellisesti sekä treenatessa että ihan vaan lenkille mennessä, BOTia on pidetty, hieroja on käynyt, treenit on olleet lyhyitä. Palkkariakin se on saanut. Nyt Capo saa luvan pitää taukoa kunnes mun oma koulutus tuohon lihashuoltoon liittyen alkaa ja katellaan sitten tätä asiaa kun tiedän itse siitä enemmän.

Joka tapauksessa, molemmilla on ollut teemana agilityssa irtoaminen, nuo on molemmat semmosia mutsin kädessä kiinni olevia ja irtoaminen on vaikeaa. Nyt kun ohjatut treenitkin on tauolla niin olen keskittynyt pienten irtoamisharjoitusten tekemiseen. Omalla pihalla olevilla kepeillä ollaan jonkun verran treenattu kepeille irtoamista ja niiden suorittamista niin että kepit onnistuu riippumatta siitä missä mä tuolloin olen.

Nyt kun saatiin Rebecca ja Riitta Cecilin ja Fiiliksen kanssa taas treeniseuraksi, käytin heti tilaisuuden hyväkseni siinä että joku muu voi palkata Xenan. Sehän on mun kädessä kiinni nimenomaan siksi että se tietää pallon tulevan sieltä. ”Kuollut” lelu toimii sille yhtä lailla, mutta tuolloin on suuri vaara että se karkaa palkalle. Niinpä oli tosi hyvä kun nyt oli mukana joku muu joka palkkasi, kyllä lähti irtoaminen sujumaan!

Capolle toi irtoaminen on ihan hirveen vaikeaa. Se ei millään ymmärrä lähteä jos mä en tule mukana, ja se menee helposti epävarmaksi. Siksipä täytyy sitten treenata tätä lisää. Koska Capo oli vähän sen oloinen jo tässä hyppypätkällä että on vähän vaikeaa niin jätettiin tuo putkihärdelli sen kanssa väliin koska se on paljon vaikeampi enkä tosiaan tiedä onko tuo taas jumissa.

Julkaistu , kirjoittanut .

 

Muuttolaatikoita purkaessani (ai miten niin myöhässä, eihän me olla asuttu tässä vasta kun 4,5kk) huomasin minulta löytyvän kaksin kappalein muutamiakin koirakirjoja. Koska en itse tee tuplakappaleilla yllättäen mitään, ajattelin jaella ne pois tämän blogin kautta! Ensimmäisenä lähtee Salme Mujusen Tie Tottelevaisuusvalioksi. Kirjan arvontaan voit osallistua kertomalla tämän postauksen kommenteissa jostakin tilanteesta tai hetkestä, jolloin olet ollut koirastasi erityisen ylpeä. Se voi olla jokin yksittäinen tapahtuma, tai vain jokin hyvin sujunut arjen juttu. Tai ihan mikä tahansa, tarinan ei siis tarvitse (mutta saa kyllä!) liittyä esimerkiksi kilpailuihin, tärkeintä on, että olet itse tuntenut juuri sillä hetkellä syystä tai toisesta koirastasi ylpeyttä.

Arvonta suoritetaan 31.7.2013. Voittaja ilmoitetaan tuolloin blogissamme, ja tämän jälkeen otan vastaan yhteystiedot ko. henkilöltä. Ei muuta kuin miettimään sopivaa hetkeä ja kirjoittamaan siitä!

Vesipelastusta

Julkaistu , kirjoittanut .

Viikonloppuna hakuporukassamme kävi vierailemassa eräs koirakko joka harrastaa myös vepeä, ja toki koska heti intouduin kyselemään lajista enemmän itse aivan ummikkona sen suhteen, saimme kutsun käydä tutustumassa lajiin keskiviikkona. Minulla ei ollut koko touhusta harmainta aavistusta sitä ennen, eikä Xenalla sen enempää.

Ryhmä johon pääsimme kokeilemaan oli todella mukava, minulle jaksettiin selittää ihan pyytämättäkin miten ja miksi asiat tehdään niinkuin tehdään, miten ne menevät kokeessa ja niin edelleen. Xenan mielestä vesipelastus on PARASTA. Tällä ensimmäisellä kerralla kokeilimme kolmea soveltuvuuskokeen neljästä liikkeestä, ja jokainen sujui juuri niinkuin pitää. Ensimmäisenä veneestä hyppy, enkä varsinaisesti yllättynyt siitä että Xena aivan suvereenisti hyppäsi veneestä ja ui rantaan. Aina kunkin liikkeen välissä koirat huilasivat kun muut harjoittelivat oman liikkeensä, ja siis yhteensä teimme kolme kierrosta jolla jokaisella yksi liike. Kun Xena hiffasi että täällä pääsee toistuvasti tekemään samaa kivaa, ei se meinannut millään pysyä nahoissaan kun kävin hakemassa sen autosta ja lähdimme taas rantaa kohti.

Toisena liikkeenä tehtiin hukkuvan pelastaminen. Ensin Xena sai vaan käydä hakemassa räpiköivältä ”hukkuvalta” dummyn virkaa toimittavan lelun ja uida sen kanssa rantaan, toisella kerralla se sai vetää hukkuvaa perässään kymmenisen metriä. Vaikka pelastettava oli täysin vieras, räpiköivä ja polskiva mies, Xena totesi että jaa, kaipa tuo on tuolta haettava pois ja veti ihan ongelmitta hukkuvan perässään rantaan.

Kolmantena oli veneen haku. Tässä vaiheessa Xena oli jo päässyt oikein vauhtiin, kun vene lähti kohti ulappaa ja Xenan piti hetki odottaa ennenkuin sai lähteä hakemaan, se haukkui ja meinasi repiä pelihousunsa. Ja sieltä haettiin vene suvereenisti niinkuin tätä ois tehty aina.

Seuraavaksi alankin kysellä meille vakituista ryhmäpaikkaa, jospa tuota loppukesästä ehkä pääsisi jo suorittamaan soveltuvuuskokeen…