Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2013

Tätä sata lasissa takoo

Julkaistu , kirjoittanut .

Ensiksikin kerron että Xenan lonkka-ja kyynärlausunnot tuli Kennelliitosta ja nyt on ihan virallisesti kyynäriltään 0/0 ja lonkiltaan B/B. Ja sitten itse asiaan.

Ollaan nyt saatu pariin otteeseen Rebecasta ja Cecilistä treeniseuraa Ojankoon agilitya treenaamaan. Ohjatut treenit on kesätauolla Xenalla ja Capon kanssa en tee tällä hetkellä muuta kuin ne viikottaiset ohjatut aksatreenit, lämpimät ilmat ei ole ihan sen makuun ja mulla on sille vähän suunnitelmia agilityn, tokon ja erään kolmannenkin lajin saralle tuonne syksyyn, joten varon nyt kyllästyttämästä sitä. Oon jotenkin kamalan huono treenaamaan yksin muuta kuin tottista ja ilmaisuja, usein kyllä meen ihan itekseni treenaamaan mutta jotenkin tuntuu että treenit jää ehkä vähän lyhyiksi tai valjuiksi kun treenaa vaan yksin, etenkin kun meiltä kuitenkin ajaa Ojankoon 45min/suunta. Lisäksi on aina kiva jos joku toinen on katsomassa ja kuulee vähän kommentteja sieltäkin omasta ja koiran tekemisestä. Toivottavasti saadaan Rebestä ja Cecilistä seuraa jatkossakin!

Mutta niin. Meillä on Xenan kanssa ollut vähän pulmana se, että se ei hae kunnolla hyppyjä ja sit myös se, että sitä häiritsee usein mun liikkuminen esim. takaakierroille lähtiessä, ja halusin myös treenata sylkkäriä. Niinpä rakentelin meille radan jossa on useita takaakiertoja, yks sylkkäri ja jossa itse joudun myös tekemään asioita vähän nopeammalla tempolla.  Lisäksi tuohon loppuun halusin myös hypyn joka on vähän vinossa eikä se voi vaan ikään kuin sattua koiran tielle ja sitten se saisi tuon hypyn jälkeen palkan.

Varastin törkeästi ratapiirroksen Reben blogista;

Videolta näkyy hyvin se kuinka vähän Xena vielä hakee esteitä itse, se tuntuu tuijottavan mua koko ajan ja siksi esimerkiksi tuossa ensimmäisellä hypyllä hyppää ihan vammasesti. Toisella takaakierrolla jouduin ensin vähän puskemaan sitä jotta se lähti takaakiertoon, seuraavalla kerralla ei enää tarvinnut mutta se video tietysti sitten korruptoitui. Muutoin tuo onnistui minusta hyvin siihen nähden kuinka vähän Xena on treenannut,  ja nuo ongelmakohdat joita tuonne yritin syöttää, meni hyvin. Toki käännösten pitäis olla tiukempia, pitäis irtrota paremmin jne., mutta tällä hetkellä olen tuohon suoritukseen oikein tyytyväinen.

Toisena pätkänä tehtiin irtoamistreeniä niin että koira putkeen ja kun se tulee putkesta ulos, pitää tulla takaisinpäin kolme hyppyä. Tiesin että tää voi olla Xenalle vähän hankala ja että se helposti tulee ensin hyppyjen ohi takaisin, mutta yllättävän nopeasti se kuitenkin sitten hiffasi hakea ne hypyt mukaan takaisin tullessa. Tosin kun ekan putkilähetyksen jälkeen se huomasi että piruvie mutsi jäi noin kauas taakse, ei se seuraavalla kerralla meinannut irrota niin millään putkelle… Joten nyt aloitellaan irtoamistreenit jos saadaan vielä jatkossa sitä treeniseuraakin eikä tarvi itse palkata koiraa ja näin ollen se ehkä tuijottaisi mua vähemmän.

Leikkiä ikä kaikki

Julkaistu , kirjoittanut .

Viime aikojen suosikkiaiheeni; lelut. On tullut mietittyä tätä paljon, selattua nettiä ja hipelöityä koiratarvikeliikkeissä erilaisia leluja. Syy on yksinkertainen; harrastetaan montaa lajia joiden sisälläkin on ehkä monenlaisia asioita joihin tarvitsee erilaisia leluja. Esimerkiksi ilmaisulelun on oltava selkeästi tietty lelu jota ei käytetä muualla. En halua että koira alkaa haukkua minua kun kyseinen lelu on kädessä jos ollaan tekemässä vaikka tottista tai agilitya. Niinpä ilmaisulelu on meillä tennispallo, sitä ei käytetä missään muualla eikä millään muulla lelulla harjoitella ilmaisua. Ilmaisulelun löytäminen tai ehkä enemmänkin keksiminen oli kaikkein vaikeinta.

Agilityssa käytössä on tällä hetkellä narupallot, ja sopivan narupallonkin löytäminen tuntui olevan työn ja tuskan takana. Lähinnä siksi, etten halunnut sellaista normaalia kovaa palloa johon koiran on vaikeampi purra kiinni (Xenalla kun ei oo kovin iso suukaan) mutta myöskään kuvassa näkyvän vihreän pallon kaltaiset pehmeät pallot eivät käyneet, koska se on meidän tottislelu. Jos pallo oli sellainen johon Xenan on vaikea purra kiinni, ei leikkiminen ollutkaan enää meidän yhteinen juttu vaan Xena mielummin pallon saatuaan rallitti se suussa ympäri kenttää itsekseen. Aika kauan sain etsiä jotta löysin edes hieman pehmeämmän narupallon joka ei kuitenkaan mene heti rikki. Kyseinen pallo oli muuten samanlainen kuin narupallot yleisimminkin, mutta sen pohjassa olikin reikä, joka tekee pallosta hieman joustavamman ja pehmeämmän.

Syy, miksei tottiksessa ja agilityssa voi olla samaa lelua on se, että Xenalle tottiksessa käytettävä lelu tarkoittaa hyvin selkeästi sitä että nyt tehdään tottista ja se välittömästi menee oikeanlaiseen moodiin. Kun on olemassa jo lelu joka virittää sen heti oikealle taajuudelle, on tottiksen aloittamiseen helppoa myös lisätä jokin virityssana joka pysyy kun lelua sitten häivytetäänkin vähän tekemisestä.

     

     

Patukkaa käytän aika paljon eri jutuissa koska siihen on kätevä antaa koiran vähän purkaa jolloin treenaaminen on vähän helpompaa. Patukka myös on Xenan ehdoton lemppari, enkä halunnut ns. jäädyttää sitä vain ilmaisun harjoitteluun. Agilityssa en voinut Xenan patukkaa kuitenkaan käyttää, koska se on hankala kaivaa treeniliivin taskusta, olin aina auttamatta myöhässä lelun kanssa ja niinpä palkkaussuunta suurimmaksi osaksi oli väärä koska koira ehti kääntyä viimeisen esteen jälkeen katsomaan minua jolloin usein palkkasin sen vaan nopeasti johonkin suuntaan, kun palkan pitäisi aina lentää jo eteenpäin kun koira suorittaa viimeistä estettä. Pallolla tämä onnistuu helpommin.

Patukoista suosin nykyään Berran kaksikahvaista täytettyä nahkapatukkaa tai sen kaltaisia muiden valmistajien tuotteita. Joskus pääsiäisen tienoilla kisoissa suuntasin Berran ständille ostamaan Capolle toista ilmaisupatukkaa ja samalla ajattelin ostaa Xenalle uuden patukan jos löytäisin sopivan. Sillä oli tuolloin ollut käytössä kuvassa näkyvä Julius K9 -patukka, mutta kuten näkyy niin siitä on syöty kahvanaru poikki eikä tuo patukka tuntunut sille muutenkaan sopivalta. Löysin ständiltä juuttipatukan jota Xena sai kokeilla ja totesin että me otetaan tämä. Myyjä yritti suositella tuota nahkapatukkaa mutta olin sitä mieltä että se on samantien tuhannen päreinä ja itsepintaisesti pysyin juuttipatukassa. Koska ostin tuon juuttipatukan ja lisäksi patukan Capolle, saatiin kuitenkin kaupan päälle se suositeltu nahkapatukka. Ja taas muut tiesivät minua paremmin, nykyään tuo nahkapatukka on sekä mun että Xenan ehdoton lemppari. Siitä on hyvä tarttua kiinni, repiä ja se mahtuu vielä hyvin treeniliivin takataskuunkin. Juuttipatukka sen sijaan on jo iät ja ajat sitten ollut entinen ja jouduttu heittämään pois.

Capolla palkkaus on helpompaa, patukkaa käytetään ilmaisupalkkana, narupalloa agilityssa ja tottiksessa tehdään toistaiseksi nameilla koska se menee helposti ylivireiseksi lelupalkasta ja alkaa sählätä. Kuvassa näkyvät narulelut olen todennut olevan ihan yhtä tyhjän kanssa meillä, sekä pienemmät että tuon isomman sinimustan. Punaiset muovikapulat taas on meillä uimaleluina ja jostain voitettua vinkulelua en muista koskaan käyttäneeni.

Tällaisia leluja meillä, mites teillä?

Otan kaiken tosissaan, se on välist tukala piirre

Julkaistu , kirjoittanut .

Nyt on näemmä joku hillitön pohtimisaika meneillään. Sen lisäksi että tuntuu että oon jatkuvasti vain töissä enkä ehdi tehdä juuri mitään muuta, nyt on myös kamala Olen paska koiranomistaja -kausi. Yhtä paljon teen koirien kanssa kuin ennenkin, mutta silti tuntuu että pitäisköhän tehdä vielä jotain enemmän. Tai paremmin. Tai saada edes joku koira joskus koe- tai kisavalmiiksi asti. Capo nyt tietysti voisi mennä milloin vain agilitykisoihin mutta taitaa mennä elokuulle ennenkun päästään taas kisaamaan, kun työvuorot näyttää hangoittelevan kisaamista vastaan. Tuntuu että koirat on tyytymättömiä elämäänsä ja ehkä ne KÄRSII kun ne joutuu oleen yksin kotonakin voi kamala. Vaikka ne hyvin harvoin joutuu olemaan yksin edes sitä kahdeksaa tuntia kun mun ja miehen työvuorot ja vapaapäivät menee aina ihan limittäinlomittain. Mutta silti tuntuu että teen koirien kanssa liian vähän. Pitäisi enemmän ja paremmin ja sielukkaammin. On tämä koiran omistaminen rankkaa puuhaa.

No, eilen illalla meillä kuitenkin kävi hieroja hieromassa Capon ja aloittelemassa Lunan hierontaa. Capo oli tavanomaisella tyylillään kiltti hierottava, pientä jumia löytyi takareisistä ja selästä. Tällä hetkellä meillä on kaikki koirat tauolla treeneistä Xenan haku- ja rauniotreenejä lukuunottamatta ja hieroja tuleekin käymään taas ennenkuin Capon treenikausi taas alkaa. Perinteisesti olen pitänyt aina heinäkuun vapaata treeneistä mikä on sikälikin ihan hyvä että kuumilla keleillä treenaaminen ei ole oikein mieleeni ja elokuussa olen itse lomalla jolloin voi sitten treenata niin että koirillakin on lepotauko alla.

      

Mutta! Lunan kanssa olen yhdeksän vuotta tehnyt hommia sen kanssa, että vieraita ihmisiä ei tarvitse pelätä, ja niiden voi antaa jopa koskettaa itseä. Lähtötilannehan oli se, ettei kukaan saanut koskea Lunaan kun se oli pentu, ja jos se jotain säikähti niin itsekin sain sen luokseni vain menemällä selin siihen kyykkyyn ja ojentamalla käden taakse namin kanssa. Toki tuosta ihan alusta ei mennyt kauaakaan kun sain itse tehdä koiralle ihan mitä halusin, mutta kukaan muu ei. Eläinlääkärissä Luna käy rokotuksilla normaalisti mutta muutoin sillä on aina kuonoside jottei satu vahinkoja. Kerran aiemmin Lunaa on yritetty vähän hieroskella koirahierojan toimesta, ja tuolloin Luna antoikin hieroa niskaansa, muttei mitään muuta, eikä se oikein rentoutunut ollenkaan. Tällä kerralla hieroja tuli meille kotiin ja hieroi ensin Capon jotta Luna sai rauhassa totutella hänen paikallaanoloonsa. Kun Lunan vuoro tuli, se tuli hyvin rennosti alustalle hierottavaksi ja vaikka pari kertaa murinalla viestitti että nyt alkaa olla sietokyvyn rajat vastassa jotain tiettyä paikkaa kopeloitaessa, lopulta se kellahti kyljelleen rentona makaamaan ja selkeästi nautti käsittelystä. Sitä ei nyt varsinaisesti hierottu jotta sille tulisi vain hyvä kokemus hierojan käynnistä ja ensi kerralla ehkä päästäisiin vähän taas pidemmälle tämän hieronta-asian kanssa. Kuten arvelinkin, sillä on selässä hieman jumia ja myös niskasta löytyi jumeja, ja niskan jumeja päästiin jo vähän hoitamaankin. Olen aivan ällistynyt. Lunalle yleensä on liikaa että meille tulee joku sille vieras (ja entistä pahempi on jos me mennään jonnekin vieraaseen paikkaan jossa on vieras ihminen kopeloimassa) ihminen ja alkaa kopeloida sitä. Ihan riittää jos vaikka ottaa sitä päästä kevyesti kiinni niin ei käy. Nyt se saatiin kuitenkin rennoksi ja hieman hoidettuakin, ehkä kaikki tää työ vuosien varrella on kantanut hedelmää!

      

Tänään pidin tuon iltahieronnan vuoksi Lunalla ja Capolla lepopäivän ja lähdettiin pelkästään Xenan kanssa lenkkeilemään ja uimaan Rebecan ja Cecilin kanssa. Ja nyt mulla on ollut sen jälkeen huono omatunto siitä että mulla oli vain Xena mukana, vaikka L&C eivät edes jääneet tuoksi ajaksi yksin kotiin ja kotiin tultua puuhailtiin pari tuntia kaikkien koirien kanssa pihalla. Meneeköhän nyt tää perfektionismi vähän yli?

No, Xenalla oli Cecilin kanssa hurjan kivaa, olivat melko lailla samalla aaltopituudella kun ovat aika saman ikäisiä. Kerrankin pääsi oikein kunnolla juoksemaan ja leikkimään toisen koiran kanssa. Kävimme ensin uittamassa koiria, sen jälkeen rauhallisella palauttavalla metsäkävelyllä (Xenan mielestä uintihommia ei voi hoitaa muuten kuin TÄYSIÄ) ja sitten käytiin vielä Ojangossa tekemässä ihan lyhyt treeni. Loppuun vielä kuvia siltä reissulta, kaikki kuvat löytyvät täältä.