Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2013

It’s mayhem ’til the a.m.

Julkaistu , kirjoittanut .

Kun viime viikolla minä olin itseltäni kateissa, nyt olen löytynyt. Xenan aivot taas ovat edelleen kateissa, ainoastaan hakutreeneihin ne olivat päässeet saapumaan paikalle mutta muuten niillä on ilmeisesti ollut kalenteri erittäin täynnä viime aikoina. Maanantai-illasta torstai-iltaan koirat olivat kotona ilman minua eli toisin sanottuna niiden ulkoilu koostui pihalla reuhaamisesta ja kaikki muu aktivointi ja virikkeistäminen oli nollissa.

Kun saavuin kotiin, vastassa oli kolme koiraa joiden toiminta vaikutti yhtä viisaalta kuin se olisi silloin jos niillä kaikilla olisi ollut vesi-ilmapallot aivojen tilalla. Silmät meni kuin hedelmäpelit kaikilla, jumalaton ujellus ja siltä se vähän näytti kuin ne olis käyttäneet koko poissaoloaikani opetellen volttien heittämistä. No ei siinä muuta kuin vaatteet vaihtoon ja suoraan metsää kohti heittämään lenkki ennenkuin olisi liian pimeää. Sama homma perjantaina, heti kun töistä ja asioilta kotiuduin niin ei auttanut muu kuin paimentaa koko kööri samantien metsään ettei touhu kotona olisi mennyt aivan överiksi, ja lauantaina sama juttu uudelleen. Capo ja Lunahan palasi takaisin omille urilleen jo torstai-iltana, kyllä ne muutaman päivän kestää vähän vähemmälläkin tekemisellä. Mutta Xena alkoi käyttäytyä edes osittain normaalisti vasta lauantai-iltana. Ton kolmen päivän aikana noin suunnilleen kaikki käytössäännöt oli unohtuneet, kyllähän meillä saa hyppiä pöydille ja mua vasten, repiä vaatteita päältä, pureskella käsiä ja hihnaa, eikö saakin?! Oikeastaan sisätilatkin on vain huvipuisto, jossa saa juosta rallia sohvan selkänojalla, sen ja sängyn väliä sekä varastaa ja tapporavistaa tyynyjä niin paljon kuin haluaa. Ja miksei muka saisi pölliä pöydiltä ja syödä erinäisiä hauskoja tavaroita?

Tänään käytiin sitten hakuilemassa, ja ennen treenejä oli taas kotona niin naulapäinen elukka ettei mitään rajaa. Kyllähän nyt treeneihin lähtö sujuu nopeammin jos vähän repii mutsia hihasta ja hyppii. Ja varastaa kengän kädestä kun minä olen laittamassa sitä jalkaan. Aika tiukasti on saanut kaikista asioista muistutella ja hyvin ne muistutukset tepsii hetken, mutta sitten hulinoisilla on jo joku uusi hauska päähänpisto.

Mutta ne hakutreenit. Yllättävää kyllä hakumetsässä pulikalla yhtäkkiä naksahti palikat paikoilleen. Se jaksoi jopa kiltisti istuen odottaa että saan sille liivit puettua, työnsi päänsä oma-aloitteisesti päänreiästä sisään ja nosti tassua että saan pujotettua liivit kunnolla. Mitä?! Yleensä saan olla sen kanssa tosi jämptinä että se ylipäätään malttaa odottaa liivien pukemisen ajan siitä puhumattakaan että se nostelisi tassuja tai mitään. Otin sille viisi pistoa tälle kerralle, ja jokaiselle pistolle lähti tapansa mukaan suoraan ja helvetin lujaa. Ainoa juttu mikä meni vähän takapakkia oli keskilinjalle palaaminen, eikä sekään nyt mitenkään pahasti, mutta piti varmuuden vuoksi kytkeä Xena piilolla kiinni jotten joutuisi käskyttämään sitä kovin lujaa kun sillä oli niin kova tarve jo päästä hakemaan seuraavaa. Sieltä se hienosti haki syvistäkin montuista (Xenalla ei ole aiemmin ollut isoja ja syviä monttuja joinne koira kuitenkin pääsee alas tarkentamaan) ja ilmaisut oli ihan hyvät. Tai siis, ilmaisut oli muuten tosi hyvät mutta ei kovin kuuluvat, yksi maalimiehistä sanoi että se kuulosti haukkuessaan siltä kuin sillä olisi hikka. Tultiin kuitenkin siihen johtopäätökseen että todennäköisesti se oli vaan niin intona ja siellä höyrytessä haukku kuulosti vähän normaalia hiljaisemmalta koska tuo kuitenkin aloitti haukun hyvin ja haukkui hyvällä rytmillä useammankymmentä kertaa joka piilolla.

Treenien jälkeen käytiin vielä treenikaverin ja Taito-bordercollien kanssa lenkillä, ja siinä on kyllä koira jonka kanssa Xenalla synkkaa ton TÄYSIÄ-asenteen suhteen noin niinkuin lenkillä. Kotiintultua Xena vihdoin rauhoittui ihan kunnolla nukkumaan, jos tää meidän arki taas rauhoittuisi normaaliksi nyt.

Ensi viikolla taitaa olla tiistain agilitytreenejä lukuunottamatta tottistelun teemaviikko, se on jäänyt nyt paljon vähemmälle kun ollaan otettu joitakin viikkoja näiden mun työkuvioiden uudistumisen takia ”vähän” rauhallisemmin treenaamisen osalta. Jos joku kaipaa tottisseuraa niin huikatkaa, en tosin ihan älyttömän kauas viitsi lähteä treenaamaan kun tällä hetkellä tulee työn takia niin paljon ajokilometrejä muutenkin.

Unihiekkamyrsky

Julkaistu , kirjoittanut .

Hiljasta on pidellyt meillä viime aikoina. Vaihdoin työpaikkaa, viimeisen viikon olen ollut yövuorossa ja kuuppa on ihan sekaisin. Jatkuva väsymys on pitänyt otteessaan enkä tahdo jaksaa mitään. Xenan kanssa ollaan käyty vähän hakuilemassa, vähän agiliitämässä ja tehty jotain pikkasta kotona, mut siinäpä ne on olleet treenien osalta. Capon kanssa piti käydä perjantaina epävirallisissa aksakisoissa kattomassa että miten se homma kulkis, mutta yövuoron jälkeen päivän nukuttuani olin jälleen kerran itse niin pirteänä että jäi ne skabat kyllä heittämällä välistä.

Ollaan siis lähinnä lenkkeilty samalla poimien sieniä säilöön talven kasvissoseita varten, ja muu aika ollaan otettu ahkerasti lepiä. Ensi viikko menee osittain työreissun merkeissä ja sitten katellaan jos minäkin löytäisin taas itseni, koska tällä hetkellä se on jossain kadoksissa. Samoin on kadoksissa Xenalta aivot, mutta ehkä sekin asia taas korjaantuu kun ehtii järjestää neidille enemmän aivojumppaa.

Mutta kun ei meillä oo muuta raportoitavaa niin kysymyksiä meille on kyllä tullut lisää, joten jos niitä sitten tähän väliin.

1. Mitkä ovat suurimmat heikkoutesi/parhaimmat puolesi koiran omistajana?

Kärsimättömyys on mun suurin heikkous elämässä yleensäkin ja myös koiran omistajana. Parhaimpana puolena näkisin sen, että koirieni hyvinvointi on mulle todella tärkeää ja olen valmis tekemään töitä taatakseni sen. Lisäksi olen valmis kehittymään ja oppimaan uutta oppiakseni olemaan parempi omistaja koirilleni.

2. Millaiset ulkoiset piirteet miellyttävät sinua koirassasi eniten?

Tätä on vaikea kuvailla sanoin. Kaikki, mistä näkee että koirat on rakenteeltaan terveitä, niin että niiden on hyvä liikkua ja olla. Spesifimmin tykkään Capon silmistä, Xenan päästä (ja maskista!) ja Lunan… Lunasta kokonaan. Luna ja Xena vastaa hyvin sitä miltä mun mielestä koiran pitää näyttää noin niinkuin yleisesti ottaen. Ei mitään liioiteltua. Capossakaan ei missään nimessä ole mitään liioiteltua ja sillä on pääosin toimiva rakenne eikä siinä ole mitään mikä estäisi sitä elämästä normaalia koiran elämää, mutta toki se näyttää enemmän jalostetulta kuin tytskät kun vertaa johonkin alkukantaisiin koiriin. Mun esteettinen silmä koirien suhteen vain on kehittynyt sellaiseksi.

3. Onko sinussa ja koirassasi samanlaisia luonteenpiirteitä? Mitä?

On. Ollaan kaikki neljä nopeasti kiihtyviä ja omaa tilaa ja komppaniaa välillä liiankin mahdikkaasti puolustavia. Yhteneviä luonteenpiirteitä löytyy kyllä varmasti paljonkin. Välistä tuntuu että mun koirat on ehkä vähän liiankin koiramaisia kopioita minusta luonteineen. Ja jumaliste jos joku yrittää koskea jonkun meistä ruokaan niin sille ei kyllä ole henki kallis.

4. Millaisia persoonallisia tapoja koirallasi on?

Hmmm. Niillä on vaikka mitä, mutta oon jo niin tottunut niihin tapoihin etten varmaan osaa eritellä… Lisäks niillä on paljon sellaisia tapoja mitä niillä kaikilla kolmella on, mutta joihin en oo törmännyt kellään meidän perheen ulkopuolisella koiralla.
Tytöt tekee molemmat sitä että jos meen sohvalle tai sängylle makaamaan (kyljelleni) niin ne tunkee naama edellä ensin seisten ittensä mahdollisimman lähelle mua ja sitten ne lökähtää siitä kainaloon makuulle. Xena myös tykkää nukkua mun pään ympärillä tyynyllä. Ja Capo nukkuu usein niin, että se haluaa pitää päätään mun kaulan päällä. Luulen että noiden about kaikki tavat on vähän persoonallisia ja kummallisia enkä enää erota niitä niiden muista tavoista. :–D

 

5. Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?

Vietän todella vähän koiratonta vapaa-aikaa, mutta jos vietän niin kyllä se menee usein kavereiden kanssa istuskellessa jossain ja pälättäessä kaiken maailman asioista. Mä oikeastaan koen työni koirattomaksi vapaa-ajakseni, koska töissä koirat ei oo mukana mutta siellä on niin kivaa et se on vähän kuin ois vapaalla. :—D

6. Onko sinulla jotain koiramaailman mentoria? Kuka?

Tähän kysymykseen mielestäni ainakin tietyllä tavalla vastasin jo aiemmassa vastauspostauksessa. Ei mulla ketään erityistä sellaista kyllä ole, imen itseeni oppia sieltä sun täältä.

7. Miksi kirjoitat koirablogia?

Koska koirat on mun intohimo ja lisäksi tykkään kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta. Mikäs sen parempi tapa yhdistää noi kolme asiaa kuin koirablogi?

8. Mistä koirarodusta unelmoit ollessasi nuorempi (noin 6-8 -vuotias)?

Halusin palavasti dobermannin. Mulla luki jossain hyllyssäkin tussilla kirjoitettuna että ”I love dobermann”. Hehe. Kattelen kyllä välillä edelleenkin dobbereita sillä silmällä, mutta niiden terveystilanne ja myös se, että niiltä noin niinkuin rotuna puuttuu se tietynlainen draivi ja kiihkeys, estää mua ottamasta sellaista itselleni.

9. Koetko olevasi liian jyrkkä mielipiteissäsi koira-asioiden suhteen? Eksytkö helposti väittelemään asioista?

Koen olevani jyrkkä, mutta en liian jyrkkä. Olen aina valmis keskustelemaan mielipiteistäni ja myös ”korjaamaan” niitä jos joku perustelee oman kantansa oikein hyvin. Mutta mulla on kyllä vahvat mielipiteet tietyistä koiriin liittyvistä asioista.
Aiemmin olin jatkuvasti väittelemässä jostain koiriin liittyvistä asioista. Tätä nykyä hyvin harvoin, ei vaan jaksa enää.

10. Mitkä ovat tämän hetkisiä lyhyen tähtäimen tavoitteitasi koirasi kanssa?

Capon kanssa tavoitteena ois startata ens kaudella mejä-kokeissa ja toisena tavoitteena ois nousta kolmosluokkaan agilityssa. Xenan kanssa tähdätään suorittamaan keväällä BH-koe ja starttaamaan ensi kaudella hakukokeessa. Ja varmaan myös rauniokokeessa. Ja ehdottomasti vesipelastuskokeessa.

11. Millaisessa tilanteessa näet itsesi ja koirasi kolmen vuoden kuluttua?

En minä uskalla edes miettiä sinne asti! En uskalla. Toivon että Luna porskuttaa vielä mukana hyvissä voimissa, ja että ollaan päästy junnujen kanssa harrastuksissa hyvin eteenpäin niin että kaikki koirat ois pysyneet terveinä.

12. Millainen piha ja aita teillä on? Onko se koirien vapaasti käytettävissä vai onko siellä alueita (kukkapenkki, kasvimaa tms), joille meno on kielletty?

Kirjoitin postauksen pihasta ja aidasta toukokuussa. Koko aidattu piha on koirien vapaasti käytettävissä, ja ne tykkää varsinkin kesäisin lotrata pihallamme olevassa ”lähteessä”. En harrasta kukkapenkkejä tai kasvimaita joten ei oo tarvinnut niitä eristääkään. : D
Aita loppuu etupihan kulmalle (tai siis on siitä vedetty talon seinään kiinni) jotta pihaan pääsee ajamaan ja pysäköimään vapaasti niin ettei siellä juoksentele mitään elukoita alla, ja toisekseen etupihalla teen usein keppejä tai tottisjuttuja.

13. Monissa kuvissasi koirasi ovat irti luonnossa. Miten koirasi reagoivat erilaisiin eläimiin? Peura, jänis jne.

Kaikki lähtee peurojen ja jänisten perään, mutta jokaikinen kääntyy takaisin käskyttäkin hyvin nopeasti. Hirveen ollaan törmätty Lunan kanssa kerran, ja Lunalla meni kyllä pupu housuun ja se kysyi vaan et voitko mutsi hoitaa tän. Juniorit ei oo tainnu sen kummempaa nähdäkään kuin fasaaneja, jäniksi ja peuroja. En kylläkään muista että todella moneen vuoteen ois tapahtunut mitään tuollaista että ne ois lähteneet minkään perään, ainakaan niin etteivätkö ois hyvin nopeasti kääntyneet takaisin. Lintuja ne joskus pelästyttelee tuolla meidän takapihalta lähtevässä metsikössä mutta sitäkin sattuu harvoin.

14. Mitä asioita koirasi inhoavat?

Capo inhoaa vettä. Sade ei haittaa sitä mutta muuten sen mielestä vesi on todella syvältä. Luna inhoaa kärpäsiä. En keksi mitään mitä Xena inhoaisi.

Vastauksia etsimässä

Julkaistu , kirjoittanut .

Tässäpä niitä vastauksia kysymyksiinne!

Onko se jatkossa käppänä, malinuaa vai joku ihan muu rotu?
– Malinuaa. Tällä hetkellä tuntuu kovin epätodennäköiseltä että tästä rodusta vaihtaisin pois. Käppänän kanssa ongelmallista on se, että tykkään Caposta kuin hullu puurosta mutta en tiiä mistä muka repisin toisen samanmoisen. Lisäksi käppänöillä ei ole pk-oikeuksia mitä kovasti koirassa kaipaan. Mitään muita rotuja en oo edes harkinnut.

Mikä koiraihmisissä ärsyttää?
– Tätä olen itse asiassa pohtinut viime aikoina jonkin verran, kun ympäriltä aina välillä kuuluu kamalasti valitusta siitä että koiraihmiset sitä ja tätä. Tiedän toki että koiraihmiset tietyllä tapaa yhteisönä pitää sisällään myös negatiivisia lieveilmiöitä (yllätys, yllätys), mutta en juurikaan itse ole törmännyt niihin. Puhun nyt itse vain koiraharrastajista koska ”tavallisten” koiranomistajien kanssa en oikeastaan asioi kovin paljon kun asutaan näin korvessakin. Ainoa asia jonka muistan kiinnittäneen huomioni tässä viimeisten vuosien aikana, on se, miten jotkut ihmiset tietyllä tavalla systemaattisesti kieltäytyvät oppimasta uutta. Tämä ehkä eniten koskee nuoria koiraharrastajia jotka ovat vasta harrastusuransa alussa (vaikka niitä koiria ois kotona ollut jo vuosia) ja kokevat että kokemusta on nyt kamalasti ja kaikkiin neuvoihin löytyy aina joku asia miksi sitä neuvoa ei kannata kuunnella. Tietysti onkin hyvä suodattaa kaikesta se, mikä itselle ja omalle koiralle sopii mutta jos asenne ylipäätään on se että on jo niin hyvä ja taidokas niin mun mielestä se on vähän surullista. Itselleni tässä harrastuksessa parasta on juuri se kun oppii itse niin paljon uutta koko ajan. Tarkennan vielä loppuun etten tuossa tarkoittanut neuvojana esimerkiksi itseäni, vaan olen seurannut sivusta kun jo pidemmän linjan harrastajat neuvovat tuoreempia harrastajia jotka ovat ennemmin suuttuneet neuvomisesta kuin kuunnelleet ja pohtineet sitten miten noita neuvoja voisi käyttää hyväksi.

Entä ihastuttaa?
– Voi hitsi en mä osaa sanoa tähän jotain yhtä asiaa! Mä olen saanut tosi paljon hyviä ystäviä koiraharrastuksen kautta, ja se semmonen tietynlainen viitseliäisyys myös muiden kuin omien koirien treenaamisen suhteen yllättää mut aina välillä. Että joskus jotkut uhraavat tuntikausia puhuakseen puhelimessa ja pohtiakseen jotakin ongelmaa joka jonkun muun koiralla treeneissä on, ja keksiäkseen siihen ratkaisuja. Ja että pistetään aina parasta kaikkien ryhmän koirien treenaamisen eteen eikä vaan vaadita omalle koiralle hyvää treeniä ja muuten olla sit miten sattuu.

     

     

 

Koska harrastat montaa eri lajia, kiinnostaisi tietää mikä niistä on sulle kaikista mielekkäin ja miksi?
– No tää on paha. Mun mielestä sellanen hyvä kauhun tasapaino on hyvä olla olemassa jos treenaa paljon, itselläni toimii se että treenaa erilaisia lajeja jolloin ne vähän tasapainottaa toisiaan. Esimerkiksi niin että hakutreeneissä menee helposti viis tuntia ja suurin osa ajasta keskitytään ihan muuhun kuin oman koiran treenaamiseen, mut sitten taas agilitytreeneissä menee tällä hetkellä max. tunti kerrallaan eikä mun tarvii huolehtia kuin omasta koirastani. Meidän päälaji Xenan kanssa on ehdottomasti pk-haku ja rauniot, ja kyllä mä näkisin että haku, rauniot ja jälki on itellekin kaikkein mielekkäimmät lajit. Niistä en sit osaa sanoa tarkemmin että mikä, mutta kyllä käyttölajit vie tässä voiton. Ihan vaan sen takia että niissä mun mielestä haastetaan enemmän ohjaajaa ja koiraa, ja siitä näkee tosi paljon erilaisia puolia mitä en olis ite ainakaan nähnyt koiristani jollen ois niiden kanssa käyttölajeja harrastanut. Lisäksi käyttölajeissa koirat pääsevät enemmän käyttämään niitä sisäsyntyisiä viettejään.

Sekin kiinnostaa, mitkä lajit ovat koirille ykkösiä ja miten se näkyy niissä?
– Capon ykköslaji on ehdottomasti jälki. Siitä näkee miten se nauttii kun se pääsee jäljelle, ja miten se tekee täydestä sydämestä hommia. Jäljellä se ei ikinä koskaan ole ollut tippaakaan epävarma, kun taas vaikka agilityssa ja tokossa ohjaajapehmeys näkyy enemmän. Se ei koskaan luovuta, se ei koskaan oo sitä mieltä että en mä oikeastaan jaksais, se menee aina tasasesti kuin höyryveturi kunnes homma on tavalla tai toisella hoidettu.

Xenan mielilaji taitaa nyt olla vesipelastus. Se on ihan kamalan innoissaan aina treeneissä, mutta vepetreeneissä se tärisee kauttaaltaan odottaessaan omaa vuoroaan eikä meinaa pysyä nahoissaan. Kun käytiin ekoissa treeneissä niin toi suoritti kylmiltään täydellisesti soveltuvuuskokeen liikkeet ihan pelkän vimmatun innon viemänä. Se myös tätä nykyä huutaa koko matkan uidessaan hakemaan venettä tai pelastamaan hukkuvaa…

Mitkä ovat sun tavotteet ja unelmat koiraharrastuksessa?
– Tänhetkiset suurimmat tavoitteet on saada Xenalle käyttövalionarvo ja Capolle jälkivalionarvo. Jälkimmäinen on ehkä pienempi tavoite siksi että oon ihan varma että siitä koirasta tulee jälkivalio, mutta Xenan käyttövalioksi saamisen eteen voi joutua tekemään enemmän hommia. Toinen suuri unelma on myös päästä starttaamaan Xenan kanssa haun SM-kisoissa. Ei mulla sen suurempia oo nyt, jos katotaan ensin miten noiden käy. : D

Onko olemassa joku yksittäinen (ei oma) koira, joka on joskus sykähdyttänyt sua ihan kunnolla ja jos on, niin kuka ja miksi?
– On varmasti ollut useampiakin, mutta just nyt ei tuu mieleen muita kuin Capon isä Eppu, joka on syypää siihen että mulla ylipäätään on kääpiösnautseri. Siinä oli koira jollaisia kaikkien käppänöiden pitäis olla. Hermot priimaa ja käppänäksi hillitön työmoottori.

Onko jotain harrastuslajia, jota et ole vielä päässyt oman koiran kanssa harrastamaan mutta kiinnostaisi kuitenkin jossain vaiheessa ainakin kokeilla?
– Suojelu. Sitä haluaisin ehdottomasti päästä harrastamaan ja Xenan kanssa ollaan käyty vähän puruja ottamassakin mutta niin kauan kuin en oo lottomiljonääri niin mulla ei millään riitä aika.

Minkälaiset rodut ovat sydäntäsi lähellä? Mitä rotuja olet harkinnut elämäsi aikana? Mikä on johtanut siihen, että et halua sellaista rotua / et ole ottanut sellaista vielä?

– Voi oon harkinnut niiiiiiiiiiiin monia rotuja vuosien saatossa. : D
Viime vuosina kuitenkin beussia, riiseniä ja lk- holskua oon jossain vaiheessa miettinyt ihan vakavastikin, mutta niistä puuttuu se sellanen draivi ja tietynlainen kiihkeys mitä koiralta haluan. Kelpietä mietin myös jossain vaiheessa mutta ne yksilöt joita oon tavannut ei oo mua hirveesti miellyttäneet, ei siksi että niissä koirissa ois varsinaisesti mitään vikaa mutta ne ei tunnu omaan käteen sopivilta. Niillä tuntuu olevan aina sata ja yks asiaa tehtävänä ja siinä et sen energian sais suunnattua siihen mihin pitäis, tuntuu olevan vähän liikaa tekemistä. Lisäksi harva kelpie on mun silmään hyvännäkönen.

Yleisesti ottaen pidän palveluskoirista, ja erityisesti niistä roduista ja linjoista jotka ovat painottuneet käyttöominaisuuksiin. Roduista, jotka on ulkonäöltään liioittelemattomia ja ominaisuuksiltaan sellaisia että niistä on oikeasti työkäyttöön. Eli toisin sanottuna malinoisia parempaa koiraa saa hakea, kaikin puolin. : D

Onko sinulla joku erityinen koiraharrastaja / kasvattaja / kouluttaja, jota pidät hyvänä ja jonka haluat nostaa esille? Miksi?

– Niitä on aika paljonkin! Capon kasvattaja Heli on opettanut mulle koirien trimmaamisesta kaiken minkä tiedän, ja paljon myös käppänöihin liittyen rakenteesta ja handlaamisesta. Heli tietää myös ihan hulluna kaikesta perinnöllisyyteen liittyvästä.
PK-puolella oon treenannut aika paljon nyt Saarelan Leean kanssa, ja Leeaa voin kyllä suositella kouluttajana kaikille jotka on kiinnostuneita esim. hausta ja raunioista, hausta sekä pk- että pekopuolella. Sieltä saa aina neuvoja ja mielipiteitä asiaan kuin asiaan ja todella hyvin perusteltuina. Leea myös paneutuu mielellään tarkastikin juuri siihen yksilöön josta kulloinkin kyse on, ja miettii juuri sille sopivat keinot asioiden eteenpäin viemiseksi. Nina Mannerilta ja Sirke Viitaselta oon saanut todella, todella hyviä neuvoja tottiksen kanssa sekä Xenan että Capon suhteen, ja ne on molemmat kuitenkin tosi erilaisia koiria eikä niille toimi samat jutut. Oreniuksen Juhaa ja Jounia voin suositella agilitykouluttajina, en oo koskaan päässyt kenenkään muun kouluttajan kanssa niin paljon eteenpäin niin lyhyessä ajassa kuin Juhan ja Jounin opissa.

Mitä pidät erityisen tärkeänä valitessasi tulevan koirasi vanhempia? Tai yleensäkkin kasvattajan valinnassa.

– Mulle luonne ja terveys on näin kliseisesti ykkösjuttuja. Koirani vanhempien haluan tietysti olevan terveitä, mutta myös luonteeltaan tasapainoisia. Käppänää mulle ei oo käytännön syistä tulossa varmaan uutta herran vuosiin (en halua käppänänarttua ja Capo ei siedä muita uroksia), joten keskityn nyt tässä enemmän malinoiseihin. Malinoisnartuilla tuntuu olevan vähän huonosti yleisesti ottaen käyttötuloksia, joten toivon että pentueen isällä on ainakin vahva näyttö käyttöominaisuuksistaan tulosten muodossa. Koiran kasvattajan haluan olevan sen verran pitkän harrastusuran tehnyt että tietää kunnolla mitä ominaisuuksia malikassa tulee olla ja mitä ei, ja että hän osaa katsoa pentuja alustavasti ennen kuin ne ovat luovutusikäisiä jotta minulla on suuremmat mahdollisuudet saada haluamanilainen koira. Toki päätöksen teen aina loppuviimein itse, mutta kasvattaja näkee niin paljon enemmän niiden viikkojen aikana kuin minä käydessäni ehkä muutaman kerran pentuja katsomassa. Plus että mulla ei tietämystä ole niin paljon. Esimerkiksi Xenan kohdalla halusin pienen ja siron nartun koska haluan harrastaa myös agilitya, ja lisäksi halusin koiran joka ei ole osoittanut pentuaikana hillittömästi dominanssia jotta olisi pienempi vaara siitä että Lunalla ja Xenalla tulisi yhteiselon kanssa ongelmia Xenan kasvaessa.

     

Mistä koiriesi nimet ovat peräisin? Miksi juuri se nimi? Onko jotain muuta nimeä, jota olet harkinnut? Miksi se ei ollut sopiva?

Nimet on mun lempijuttu! Oletan että tässä puhutaan lempinimistä koska virallisiin nimiin pääsee harvemmin vaikuttamaan? Mun mielestä parhainta maailmassa on keksiä nimiä koirille, mutta oon kyl vähän huono selittämään et mistä ne tulee.. Tunne ratkaisee, ja se, että pennun nähdessä se nimi tuntuu sopivan sille. Kun Luna syntyi, mietin että siitä tulee kaiken maailman Daraa ja Caraa ja mitä näitä nyt on, mutta heti kun näin sen parin tunnin ikäisenä niin katoin että tossa se mun Luna on. Capo oli Capo jo kun se tuli. Aiemmista koirista muistan että Donista tuli Doni koska mulla oli samalla värityksellä varustettu pehmolelukoira kun Doni otettiin, ja sen koiran nimi oli Domino. Äidin mielestä Domino oli kuitenkin liian pitkä nimi, joten lyhensin sen Doniksi.
Xenalle oli ensin kauhean vaikea keksiä nimeä. Kun lopulta päätin että kyllä mä sen pennun otan jos sopiva osuu eteen (oltiin seuraavana päivänä menossa pentuja katsomaan) niin käytiin miehen kanssa hirveä liuta nimiä läpi. En muista niistä enää yhtään, mutta kaikki mun ehdotukset oli Janin mielestä huonoja ja Janin ehdotukset oli mun mielestä huonoja. Silloin jo ehdotin Xenaa, mutta Janin mielestä Xena muistuttaa vaan siitä tv-sarjan lesbosta joten se sitten haudattiin. Seuraavana päivänä mietin asiaa ja kun oltiin pentu lopulta valittu ja sopimus tehty, niin sanoin vaan Janille että tää on niin Xena. Minun soturiprinsessa! Rakastan miettiä koirille nimiä, ja seuraaville viidelle on jo nimet valmiina, mut en paljasta niitä vielä! : D

Oletko miettinyt kasvattajaksi alkamista? Miksi? Miksi ei?

– Olen miettinyt. Kuitenkin koska tässä maailmassa kasvattajia ja koiria riittää kuin sieniä sateella, en aio kasvattaa ikinä koiria ennenkuin voin rehellisesti sanoa että erityisesti pentueen emällä on jotain annettavaa rodulle. Hyviä uroksia löytyy paljon, ja niiden urosten käyttäminen ei oo musta kiinni. Yleisesti ottaen koen vielä olevani liian tietämätön kasvattaakseni koiria, ehkä tarkennettuna vielä maleja. Kasvattaminen kiehtoo siinä mielessä että olisihan se mahtavaa saada aikaan pentue jonka pennuista olisi hyviksi käyttökoiriksi, ja joiden matkaa maailmalla voisi seurata niiden kasvaessa.

Kuinka päädyit kunkin koiran kohdalla juuri kyseiseen koiraan (siis yksilöön)?

Nykyisistä koirista Lunaan päädyin niin, että halusin nartun ja pentueeseen syntyi vain kaksi narttua. Sain valita koirani ensimmäisenä ja vietin koko pentuajan pentujen kanssa hyvin tiiviisti, vähintään päivittäin mutta asuin myös pentujen kanssa välillä. Valitsin nartuista pentuaikana reippaamman. Harmittaa vähän etten ole nähnyt Lunan siskoa kuin kerran pentuajan jälkeen, ja tuolloinkin ko. koira taisi olla noin vuoden ikäinen ja näin sen vaan nopeasti eli en tiedä yhtään millainen siitä lopulta tuli.
Caponhan ei edes pitänyt tulla mulle, enkä varsinaisesti valinnut sitä niinkuin yleensä katsotaan pentueesta sopivinta. Capo oli jäänyt kasvattajalle muiden pentujen lähdettyä, sillä sille ei ollut löytynyt sopivaa sijoituskotia. Koska Heli asuu keskellä metsää, tuli Capo meille kahdeksi viikoksi katselemaan kaupunkielämää (nykyisinhän mekin asutaan ihan skutassa, mutta tuolloin ei vielä asuttu). Vein Capon sen toisena meilläolopäivänä myös jäljestämään ja kuljin kaupungilla katselemassa erilaisia uusia juttuja. Capo oli niin reipas kaikissa tilanteissa, tekemisenhaluinen ja erityisesti avoin ja sosiaalinen, että ei tainnut mennä montaa päivää kun kysyin Heliltä että entä jos Capo jäisikin meille.
Xenan valinta oli sikäli vaikeaa, että vaihtoehtoja oli aika paljon (kaksi samanikäistä pentuetta samaan aikaan, hyvin samantyyppiset vanhemmat jne.) ja tuo valinta tuli eteen aika äkkiä lopulta. Kuten tuolla aiemminkin kerroin, halusin siron ja pienen pennun harrastussuunnitelmien takia. Pennun piti olla myös narttu, koska Capo ei ole tule toimeen muiden urosten kanssa. Lisäksi halusin pennun joka ei ole pentuaikana osoittanut hillittömästi dominanssia Lunan luonteenpiirteiden takia. Lopulta mulle valikoitui noiden kriteereiden perusteella kolme pentua joista kaikkien kanssa leikin ja seurailin niiden tekemisiä pihapiirissä muista koirista ”erotettuna”. Xena oli pennuista se, joka lähti kaikkein eniten tutkiskelemaan paikkoja ja hirveällä vimmalla mm. kiipeili mahdollisten esteiden yli kun oli jotain päättänyt tehdä. Se myös leikki rätillä kaikkein sisukkaimmin.

Mitkä ovat koiriesi pahimmat tavat? Entä niiden tuhmimmat teot?

Ehdottomasti tällä hetkellä haukkuminen kotona. Kaikki kolme vahtii todella paljon kotia ja omaa pihaa, ja kotiintuleminen on välillä todella ärsyttävää kun koirat meuhkaa, kiljuu ja riehuu. Tämä ongelma ei ollut aiemmin niin paha, mutta nyt kun on ”vieraita” koiria myös talossa, se kiihdyttää hieman Capoa ja Xena lähtee siihen mukaan. Lisäksi viime viikolla koirien päälle yritti käydä irtokoira meidän aidan läpi, joten nyt sit haukutaan pihalla varsinkin pimeällä ihan kaikkia rasahduksia. Luna ei niinkään, mutta molemmat nuoremmista kyllä ja etenkin Xena. Pihalla haukkuminen tosin on paljon paremmassa kurissa kuin toi kotiintulokonsertti. Tämä huutelu liittyy tosiaan vain omaan kotiin, pihaan ja mun autoon, muuten noi ei harrasta räyhähommia.

Jos itse olisit koira, minkä rotuinen olisit? : D

No nyt on vaikea! Haluaisin olla malinois, mut en varmaan ihan kyllä olis. Enpä kyllä nyt keksi sellasta rotua mikä mä olisin, keksin vaan sen mitä haluaisin olla.

Paras asia jonka koirasi on sinulle opettanut / ovat sinulle opettaneet?

Itsehillintä ja pienistä asioista nauttiminen. Mä olen aina ollut todella kärsimätön ja temperamenttinen ihminen, mutta varsinkin Luna on opettanut sen, että kiirehtimisellä ja suuttumisella ei saavuta mitään, pikemminkin toisinpäin. Koirat on myös opettaneet iloitsemaan pienistä jutuista sillä, että pienetkin edistysaskeleet tuntuu välillä tosi isoilta, ja pelkästään se, että kävelee jossain metsässä koirien kanssa, on hiton siistiä.

Paras / jollain tapaa itsellesi erityisen tärkeä koirakuva? (lisää/linkitä)

Mä haluan laittaa kaksi! Ensimmäinen on kuva siitä ajasta, jolloin vietettiin koirien kanssa (tuolloin kolmisin, Xenaa ei vielä ollut ja Timi oli muutamaa kuukautta aiemmin lopetettu) monellakin tapaa suurten muutosten aikaa. Me muutettiin pois pitkäaikaiselta asuinpaikkakunnaltani, olin eronnut, päättänyt opintoni ja elämä oli täynnä kaikenlaista uutta. Silloin mun koirat oli hurjan suuri tuki, vaikka en tuota aikaa näekään millään muotoa negatiivisena.

Toinen kuva on parhaalta reissulta jolla oon ikinä ollut. Koko reissu oli niiiin kivaa alusta loppuun, käytiin Helin kanssa Latviassa. En osaa kuvailla sanoin niitä fiiliksiä joita tuolla reissulla oli. Usein mulle iskee edes jossain vaiheessa reissuväsymys hetkeksi mutta tuolloin ei iskenyt. Nykyään pääsen harvoin enää lähtemään noille reissuille tämänhetkisen työtilanteeni takia, mutta aina välillä mietin kuinka siistiä tuolloin oli. Kuva on otettu maailman siisteimmältä rannalta, ja siinä on Capo ja Helin Penni.

Syysmuoti 2013

Julkaistu , kirjoittanut .

Kesällä kun retkahdin hankkimaan junnuille viilennysloimet, tilasin samasta alesta Capolle sadetakin. Jo jonkin aikaa on häirinnyt se, että sateisella tai muuten märällä kelillä Capo pysyy hyvin lämpimänä lenkin, mutta kun tullaan autoon tai kotiin ja Capo on siis paikallaan, alkaa tärinä melkein heti. Aiemmin olen kuivannut sen pyyhkeellä ja heittänyt BOTin päälle ja joskus vielä vähän peittoakin. Meillä on olleet aina asiat vähän niin, että koiria en turhaan pue, karvat saa mennä märiksi ja kuraisiksi jos on mennäkseen, ei olla sokerista tehty ja kestetään likaa. Niinpä ei ole tullut mieleenkään että mitäpä jos sen koiran suojaisi siellä lenkillä siltä sateelta niin sille ei ehkä tulisi kylmä ensinkään… Yhdelläkään koiralla kun ei koskaan ole ollut mitään sadetakkeja. No, nyt kuitenkin alea selatessani mietin että nytpä ois tuossa halvalla Hurtta Lifeguard Storm -sadetakki, joka tekisi varsinkin syksyisin helposti maastoutuvan Capon hyvin näkyväksi mahdollisille muille liikkujille, etenkin moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla liikkuville.

Niinpä takki laitettiin tilaukseen, ja aika pian pääsimme kokeilemaankin sitä ensimmäistä kertaa. Kaikki osat koirasta jotka olivat suojassa takin ollessa päällä, pysyivät todellakin hyvin kuivana. Teimme noin tunnin lenkin kovassa kaatosateessa metsässä, ja takki piti sateen erittäin hyvin vaikka on varsin kevyttä kangasta. Erityisesti pidän tuosta niskaakin suojaavasta osasta, jota ei kaikista takeista löydy. Ainoa miinus taas tulee siitä että tuossa(kin) takissa etuosa on vähän huonosti suunniteltu koirille jotka liikkuvat muutenkin kuin siististi sipsuttamalla, etuosa kinnaa hieman kiinni ja näin rajoittaa koiran etujalkojen liikeratoja. Lisäksi etuosan tarrakiinnitys antaa melko helposti periksi. Jos tuon etuosan kuitenkin jättää vähän löysälle, saa koira vietyä etujalkojen liikeradat loppuun asti eikä etuosan kiinnitys myöskään aukea yhtä lailla. Muuten takki istuu hyvin, ja tuo väri! Se on vaan fiksuin idea koiran sadetakkiin. Näkyy, kauas ja hyvin. Varmasti tulee olemaan meillä kovassa käytössä sadekeleillä.

Jo viime syksynä ostin Capolle Hurtta Lifeguard Polar -huomioliivin. Syy tämän liivin hankinnalle oli se, että etenkin Capolla pienenä koirana ei edestä katsottaessa auttanut ”normaali” marketeista saatava liivi yhtikäs mitään. Sama homma jos tulee vaikka koirien kanssa lenkkeilevän takaa autolla, paljoa ei näy. Näkyvyys sivustakin oli vähän niin ja näin. Niinpä päätin kokeilla tuota Polar-liiviä, ja se kyllä on hintansa veroinen paljon lenkkeilevälle. Itse tykkään syksyisin pitää huomioliivejä ihan kaikilla lenkeillä päällä, myös siis päivisin valosalla koska pidän koiria yleensä vapaana ja ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Jos koira ajautuu vaikka yksin jostain syystä reissun päälle, on huomattavasti todennäköisempää ettei se löydy auton alle liiskautuneena jos sillä on karkureissulla huomioliivi päällä. Polar-liivi on mielestäni erityisen hyvä sen lisäksi että se näkyy paljon paremmin kuin normiliivit, myös siksi että se pysyy koiralla paljon paremmin päällä. Ainakin meillä kyljessä olevat tarrakiinnitykset tosi helposti irtoilivat ja liivit roikkuivat miten sattuu. Polar-liivissa selässä oleva vetoketju varsin hyvin pitää liivin paikallaan, joskin sekin tuppaa vähän avautumaan välillä, mutta se on helppo huomata ja korjata asia.

Todennäköisesti hankin tuon Capon ”testikappaleen” lisäksi myös tytöille omat Polar-liivit syksyn tullen, ja suosittelemme niitä ehdottomasti kaikille!

Ps. kysymyspostaukseen ehtii heitellä kysymyksiä vielä tämän vuorokauden loppuun asti!

 

Keppiprobleemia

Julkaistu , kirjoittanut .

Capon kanssa ollaan nyt treenailtu agilitya pari kertaa tauon jälkeen ja sujuu ihan tosi hyvin. Sen kanssa on hirmu kiva tehdä ja sitä on hirmu kiva ohjata kun se on jotenkin niin virhevarma ja usein pelastaa tilanteen vaikka itse mokaan. Mutta. Meidän kepit on taas ihan kamalalla tolalla. Olen tässä kesällä sen kanssa omalla pihalla treenaillut keppejä helpotettuna, eli niin että siellä on joissain väleissä verkot, ajatuksena että saisi sille itsenäisemmät kepit. Mut näemmä suunta on vaan huonompi… Oon porrastetusti vaikeuttanut aina ja ollaan harjoiteltu vaikeampia keppikulmia, sitä että mä voin lähettää sen ja jäädä taakse vaikka seisomaan, tai juosta reilusti eteen tai mitä ikinä ja se silti suorittais kepit oikein. Perjantaina oltiin sit päästy siihen tilaan että tein kepit kokonaan ilman verkkoja osana rataa, ja Capo oli TODELLA epävarma. Siis todella. Se hakee kepit tosi hyvin ja aloittaa tosi hyvin, mutta keskikohdalla sille tulee joku epävarmuuskohtaus ja se saattaa jäädä keppien keskelle seisomaan ja kattomaan mua korvat luimussa et ei tiedä mitä tehdä. Capo haluaa aina tehdä kaiken oikein ja juuri niinkuin haluan, ja sille hyvin ominaista on toi että se lakkaa tekemästä jos kokee ettei tiedä mitä haluan. Mutta kun se osaa jo kepit? Ja kesän treeneissä se on tehnyt todella hyvin, iloisesti ja kovaa kepit, ei kertaakaan mitään tällaista. Niin miksi nyt? En ole kertaakaan joutunut puuttumaan mihinkään tai mitään mikä vetäisi sen epävarmaksi. Silti se näytti siellä kepeillä siltä kuin mahdollisesti saattaisin piestä sen vaikka se ei edes mitään virhettä ollut tehnyt. Aina loppua kohden sitten vauhti nopeutui ja se oli ihan superiloinen kun palkkasin sen oikein kunnolla ja näyttämällä että oon siihen tyytyväinen. Mut miksi toi keskikohta on nyt sille jotenkin vaikea?

Muuten oltaisiin täysin kisavalmiita, toi koirahan on aivan ilmiömäisen kiva ohjattava eikä muita sellasia ongelmakohtia sen kanssa ole, Xenan kanssa kun menee melko usein reisille.
Nyt laitoin taas pihalle yhden verkon keskikohtaan jos se helpottaisi, ja ei ollut taas mitään epävarmuusongelmaa, sen sijaan mulla oli nopea ja kovin iloinen pieni koira. Ehkä me nyt tehään vielä vähän niitä ihan jo mielentilatreenin kannalta, ja kun saan ne kepit sujumaan niin et Capollakin näyttää olevan kivaa niin ilmoittaudun kisoihin, koska niin hyvin ja ennenkaikkea iloisesti toi tekee. Se selkeesti innostuu kamalasti kun pääsee tekemään aksaa. : )