Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2014

Ai mitä meille kuuluu?

Julkaistu , kirjoittanut .

Kiitos hyvää!

Evakkoreissumme on saavuttanut sen pisteen, jossa emme enää pääse takaisin entiseen kotiin. Niinpä palaamme vanhoille asuinseuduille Järvenpäähän, uusi asunto odottaa tämän viikon lopussa. Vanhat, rakkaat ja parhaat lenkkimestat on vedetty minun äänekkäästä vastustuksestani huolimatta (tosin liikennejärjestelytyöläisen huutaminen massamiesten nokkamiehelle on tässä asiassa yhtä kuin piipittäisi kaatuneelle puulle : D) suurimmaksi osaksi nurin teiden ja uuden asuinalueen tieltä. Siksipä olemme laajentaneet reviiriä hieman niihinkin suuntiin joissa aiemmin emme kovin usein käyneet. Mutta mitä meille kuuluu – no hitosti lenkkeilyä! Muuttojuttujen ja uuden työprojektin alkamisen vuoksi treeneissä ei olla nyt viime viikolla käyty mutta lenkillä sitäkin enemmän. Ja olenpa taas saanut huomata kuinka hyvää Xenalle tekee se, että ihan joka päivä ollaan tekemisissä muidenkin kuin metsän kasvien ja elukoiden kanssa – reaktiot tiettyihin asioihin kuten esimerkiksi möliseviin ja sinkoileviin lapsiin ovat huomattavasti pienentyneet tai kadonneet kokonaan.

Kun Capo oli Xenan juoksujen aikaan hoidossa, lisäsin hetkellisesti Lunan ruokamäärää, etenkin kun se tuntuu muutenkin talvisin tarvitsevan aina suuremman ruokamäärän kuin normaalisti. Ja kun Capokaan ei ollut kotona niin siirsin vain yksinkertaisesti Capolle sulamaan otetun ruokaosan Lunan kuppiin. Ja tsädääm, mulla on ollut yli kuukauden säyseä, ilomielinen rouvakoira. Hänellä on koko ajan mukavaa, ei tarvii kiukutella yhtään niin paljoa ja Xenan kanssakin voi kivasti leikkiä. Nytpä täytyykin vähän säätää sitten tota Lunan ruokintaa jotta hän vois olla samaan aikaan onnellinen mutta silti hoikka.

Mutta kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, tältä tää nyt on näyttänyt.

Jumpalla!

Julkaistu , kirjoittanut .

Käytiin tänään Xenan kanssa testaamassa doboa. Muutama vuosi sitten ilmoittauduin Capon kanssa dobo-kurssille, mutta jotenkin se tuntui sitten kuitenkin sellaiselta… puuhastelulta, josta en halunnut maksaa melko suurta hintaa. Emme siis tuolloin menneet kurssille ja sitten koko ajatus jäi vähän taka-alalle.

Alkuverryttelyä

Nyt kuitenkin joitakin viikkoja sitten kaveri kysyi josko lähtisimme mukaan dobo-testikerralle, jossa lajia pääsisi kokeilemaan muttei tarvitsisi osallistua esimerkiksi monen kerran kurssille jos laji ei sitten miellyttäisikään. No, mehän lähdettiin. Valitsin mukaani Xenan, sillä ajattelin että jos innostun, voin ostaa pallon kotiinkin ja tehdä kaikkien koirien kanssa dobo-juttuja, mutta Xena olisi koiristani ainoa jonka kanssa saattaisin tarvita jonkun enemmän pallojuttuja tehneen vinkkejä jos Xenan mielestä dobo olisikin ihan hanurista.

Olen itse ollut aina hyvin liikunnallinen ihminen, kaikenlainen liikunta on kivaa. Kuitenkin sitä myöden mitä enemmän koirien kanssa touhuamiseen on mennyt aikaa, omat koirattomat liikuntaharrastukseni ovat jääneet taka-alalle. Tuntuu hirveän typerältä lähteä jonnekin liikkumaan ja jättää koirat kotiin möllöttämään, eikä aikaakaan oikein riitä aloittaa mitään säännöllistä koiratonta harrastusta. Koirien kanssa liikun toki paljon, mutta niiden kanssa liikkuminen rajoittuu lähinnä uimiseen, juoksemiseen, kävelyyn ja kickbikella potkuttelemiseen. Hiihtäminen on seuraava asia jonka aion opetella jotta voisin hiihtää ainakin Xenan kanssa, mutta toistaiseksi en ole varsinaisesti loistanut ladulla.


Mutta! Nyt mä pääsen jumppaamaan koiran kanssa. Jee! Olen ihan intopiukeana sen takia että nyt voin liikuttaa jumppaamalla itseni lisäksi myös koirani. Samalla kertaa. Ja siihen päälle tuo tekee hyvää koirallekin, ja ainakin Xenan mielestä se oli ihan tosi hauskaa. Ensin mietin viitsinkö edes ottaa Xenaa mukaani, kun ajattelin että se kuitenkin yrittää syödä kaikki pallot (kuten ensi alkuun toki yrittikin, mutta pari kieltoa tehosi) ja sitten se kuumuu ja menettää hermonsa jos ei ymmärrä alkuun mitä pitäisi tehdä. Vaan ei. Neiti X oli varsinainen mal(l)ikansalainen, ja suurin ongelma dobotunnin aikana tuntui olevan se, että välillä koiran pitäisi tulla poiskin sen pallon päältä… Ja toki myös se, että minun tehdessäni liikkeitä pallon kanssa Xenan ollessa lattialla, sen ei tulisi samaan aikaan yrittää väkisin kanssani sen pallon päälle.

Mutta hurjan hauskaa oli ja muuten uskomattoman tehokasta, enpä olisi vanhana kyynisenä uusia koiralajeja hieman kulmakarvat koholla katselevana ja niille puhahtelevana ihan heti uskonut. Tästä tulee varmasti hyvä liikuntamuoto muiden harrastamiemme lajien ohelle ja tueksi, enkä malta odottaa että pääsen kokeilemaan Lunan ja erityisesti Caponkin kanssa!