Mitähän tähän kirjottais

Julkaistu , kirjoittanut .

Niinpä. Kulunut viikko on ollut aika mielenkiintoinen, vaikea keksiä mitään mikä sitä hyvän otsikon lailla kuvaisi. Koska meidän otsikothan on yleensä todella kekseliäitä ja kuvaavia. No niin. Viikko alkoi maanantaina Nellyn ja Nellin kyläilyllä. Ne tuli tsekkaamaan meidän lenkkimaastot, ja jälleen sain yllättyä siitä että jos Luna on joskus päättänyt että joku koira on ok, niin se on sitä ikuisesti. Ei mitään tilannetta missä Nelly ja Luna ois olleet muuta kuin hienossa sulassa sovussa keskenään, vaikka molemmat on vähän äkäisyyteen taipuvia narttuja. Ja jos Lunalle on ok niin Capollekin on. Loput kuvat Nellyn vierailusta täällä: http://bitey.kuvat.fi/kuvat/Kaverit/Nelly+kyl%E4ss%E4+/

Tiistai  vietettiin lähinnä ilmaisutreenin parissa. Joka päivä ollaan tätä treenattu mutta tiistaina käytiin useamman kerran kokeilemassa että tulisko sitä haukkua sieltä. Tarkoitus olisi siis saada Capo haukkumaan tiettyä lelua, jotta se oppisi ilmaisemaan maalimiehen raunioilla haukkumalla. Mutta mitä se nyt haukkuis kun mutsi on kerran sanonut että ei haukuta. Ensin Capo leikki hyvin vapautuneesti ja vähän vinkaisuja sainkin irti, mutta sitten se hokasi että odotan siltä jotain, ja alkoi tarjota sivulletuloa, istumista, maahanmenoa… Lopulta vaikka välillä jatkoin leikkiä normaaliin tapaan, se näytti tosi hämmentyneeltä että voi jessus kun ei tajua mitä halutaan. No, mietin vähän uusia jujuja millä saattaisi saada vähän ääntäkin aikaan, katsellaan myöhemmin.

Keskiviikkona Capolla kävi hieroja kylässä. Aiempi vakkarihierojamme muutti kauemmas ja siksi etsin uuden hierojan joka voisi Capoa hieroa säännöllisesti. On niin hirveän kiva kun voi vaan antaa koiran toisen käsiin että ”tälle voi tehdä mitä vaan” kun on tottunut Lunan pidättyväisyyteen ja siihen että itse pitää olla koko ajan tarkkana vieraiden ihmisten käsitellessä Lunaa ettei kenellekään satu mitään. Ja niin sitä Capoa sai hieroa ja väännellä ja käännellä miten itse tahtoi. Capolla oli etupäässä ja selässä jäykkyyttä, joten tarpeeseen hieronta tuli.

Torstai ja perjantai keskityttiin treenien osalta keppitreeneihin, tein Capolle lyhyitä sellaisia ratoja joilla se yleensä on erityisen nopea ja laitoin kepit suunnilleen radan keskikohdille. Ja aina täydelliset sisäänmenot ja hienot pujottelut. Miten pahasti voi ihminen sählätä kisoissa kun treeneissä meillä ei tunnu mitään keppiongelmaa olevan? Aiemmin tosin Capo ei hakenut keppejä ollenkaan, toisin kuin muita esteitä se hakee tosi hyvin. Nyt se hakee keppejäkin jo vähän kun muistan käskyttää tarpeeksi ajoissa ja hyvin. Seuraava treenattava juttu mitä tarvitsee enemmän harjoitella onkin haltuunotto, nyt kun sitä nopeutta sitten löytyy…

Perjantaina treenien jälkeen käytiin kotona levähtämässä ja syömässä ja sitten ajeltiin iltalenkille Lindan, Noomin ja niiden uuden perheenjäsenen tervuerentyttö Nadin kanssa. Capon mielestä Nadi oli aika syvältä aluksi, mutta loppua kohden kun Nadi lakkasi hyppimästä Capon päälle ja sitä kohti, sai ne vähän leikkiäkin aikaiseksi. Lunan mielestä pennut on vaan niin ihania! Loput kuvat lenkiltä on nähtävissä täällä: http://bitey.kuvat.fi/kuvat/Kaverit/Nadi%20ja%20Noomi/

Yksi vastaus artikkeliin ”Mitähän tähän kirjottais

  • Nelli

    Luna ja Nepa on niin ihania kun ne on niin sopuisia. 😀 Nepa tulee Lunan kanssa varmaan parhaiten toimeen kaikista koriista, sen lempimiehellekin pitää puuskahdella enemmän kuin Lunalle..

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *