Pitääks sun olla aina noin äksy

Julkaistu , kirjoittanut .

Ihan piti tulla tänne kirjoittamaan Lunasta. Ja sen äksyydestä. Tällä viikolla ollaan käyty monta kertaa isommalla porukalla lenkkeilemässä, maanantaina Nellyn kanssa, perjantaina Nadin ja Noomin kanssa, lauantaina Luna sai hengailla Nadin kanssa tokotreenien jälkeen ja tänään mukana juoksemassa oli myös Fiilis ja Nanni Nadin, Noomin ja mun koirien lisäksi. Postauksen kuvat on tänpäiväiseltä reissulta. Luna se on ollut kuin herran terttu, ei niin mikään oo ottanut pattiin. Muut on saaneet olla niinkuin on halunneet, Luna on käynyt vaan välillä mutsin luona hakemassa vähän namiskaa muistutukseksi siitä että jos joku kränä sattuis tulemaankin niin että mutsilla on namia ja nami on kivempaa kuin äksyileminen. Mut ei äksyilyä. Perjantaina Capo veti Nadille pultit siitä että Nadi tuli meidän autoon mutta Luna se oli vaan sitä mieltä että on ne pennut niin mukavia! Kerran se ärähti Nadille kun se hyppi Lunan silmille kirjaimellisesti, mutta heti kun pentu pakitti niin Luna antoi olla.

Oonkin tässä viikon verran miettinyt että Lunalla tuntuu kaikki pahanteko menevän jotenkin kausittain – sen mielestähän alkuvuodesta oli todella fiksua varastaa ruokaa pöydältä mun ollessa kotona mitä se ei ole koskaan ikinä eläessään tehnyt. Sen mielestä oli myös hirmu tarpeellista juosta tielle autoja haukkumaan, eikä se sitäkään ole tehnyt ennen. Toki tie menee meidän tontin läpi eli on periaatteessa omaa pihaa, mutta silti omituista Lunalta. Sen lisäksi se näki muutenkin vähän pieniä vihreitä miehiä siellä täällä ja kävi haukkumassa ei-mitään. Yksin kotiin jäädessään se haki ruokaa lähes paniikinomaisesti, meillä on keittiön ovessa turvaportti ja kettinki ettei Luna pääsisi sinne ja eteisen ovessa hakanen koska eteisessä säilytetään koirien ruokia, mutta keittiöönkin se onnistui silti kerran murtautumaan. Sitten yhtäkkiä tää kaikki taas loppui. Ei pieniä vihreitä miehiä, ei äksyilyä muille koirille, ei ruoan varastelua, ei mitään. Sen sijaan sisällä ollessa se haluaa kauheasti nukkua ihan lähellä ja olla sylissä, sen lisäksi että se pyytää leikkimään sen kanssa sisällä melko usein. Nää tuntuu menevän Lunan kanssa jotenkin kausittain, viime syksynähän oli vähän samanlaista ihme ongelmaa (josta kirjoitin tämän) ja joka samalla tavalla sitten vaan häipyi.

Että jos jollain on jotain käsitystä siitä millainen esimerkiksi terveydellinen ongelma voisi tällaista aiheuttaa niin kuulen mielelläni. Mitenkään muuten Luna ei oireile, turkissa ei ole muutoksia tai mitään. Vuosi sitten se tutkittiin viimeksi mutta lähinnä pintapuolisesti eli jalat, selkä, vatsa ja mitä näitä ruumiinosia koiralla nyt on. Jollekin spesialistille on kuitenkin vaikea viedä kun ei yhtään tiedä mistä sitä vikaa etsisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *