Aksaa, aksaa

Julkaistu , kirjoittanut .

Niin kauan kuin tuotakin sanaa vihasin ja nyt käytän sitä itse. No, käytiin nyt kuitenkin Capon kanssa agiliitelemässä parin agilitystartin verran Vihdissä Hiiden Haukkujen kisoissa, ja ai vitsi miten oon ylpeä tosta koiranroikaleesta. Ennen molempia ratoja se kävi aika kierroksilla mutta pysyi silti hyvin lapasessa ja kuulolla ja vauhtia löytyi! Ensimmäisellä radalla nollavoitto oli parin sentin päässä kun sen verran Capo ehti juosta esteen ohi ennenkuin tajusin huutaa sille käskyn, ja siitä kielto. Olisi siis siinä tapauksessa ollut ainoa nolla tuossa luokassa mut ei ollut, kun ei ohjaaja osaa! Meni siis kepit niin hyvin että huusin Capolle parit kehut samaan aikaan kuin juoksin eteenpäin ja fiksusti unohdin siinä samalla ohjata sen seuraavalle esteelle jolloin Capo juoksi mun perässä esteen ohi eikä ehtinyt enää pelastaa kun sain kirkastua ”TÄSSÄ!!!!” käskyn. 😀 Tuntuu kyllä ihan tajuttoman typerältä virheeltä tuollainen muuten haasteitakin tarjoavalla radalla jossa ne kaikki muut haasteet selvitettiin kirkkaasti. Sitä virhettäkin  ennen Capo jo oli pelastanut keinun kun huusin liian myöhään käskysanan mutta Capo ehti vielä sivusta hypätä kontaktille ja näin pelastaa. No, muuten tuo rata meni ihan sairaan hyvin, keppikulma oli sellainen jota ei olla kauheasti harjoiteltu (hypyltä täyskäännös kepeille) mutta Capo selvitti sen loistavasti kun pysyin itse poissa tieltä. Vauhtia oli mutta silti tarkkaa työtä Capolta, ja jälkeenpäin videolta katsottuna myös mun ohjaaminen näyttää tarkemmalta tuolla ekalla radalla. Toisaalta toisella radalla oli enemmän vääntöä ja kääntöä takaakiertoineen ynnä muineen, ja sillä radalla olin taas enemmän ajoissa, ekalla radalla tuntu että olin jatkuvasti myöhässä.

Olipa muuten mun ja Capon yhteisen historian eka kerta kun oltiin ulkokentällä liitämässä muuta kuin yksin. Siis ei olla koskaan oltu edes ryhmätreeneissä ulkokentillä, vaan aina hallissa, samoin kuin kisoissa. Ja kisoissa halleissa on ollut vielä jonkinlaiset laidatkin radalla, mutta nyt oli vaan kehänauhat, eikä treeneissäkään oo koskaan radan sivuilla ollut ketään. Enpä tullut aiemmin ajatelleeksi mutta eihän se näköjään paljon menoa haitannutkaan.

Ensi kertaa tuntui kisoissa siltä että vielä rataantutustumisen jälkeen ei muista kunnolla ratoja ja molemmilla radoilla ehdin yhdessä kohtaa miettiä että mihin ihmeeseen sitten piti mennä, mutta onneksi molemmat putkien kohdalla ja koiran juostessa putkea ehdin muistaa seuraavan esteen ja juosta tuli perseen alla siihen suuntaan. Oma ohjaus tuntuu vielä kyllä kauhealta sähläykseltä kun koira on äkkiseltään nopeutunut niin paljon eikä mikään sen kanssa aiemmin opeteltu ohjaustyyli toimi tai muuten olen auttamatta myöhässä. Nyt yritän vaan pysyä vauhdissa mukana ja olla ryssimättä mahdollisimman monta estettä. 😀 Ratojen jälkeenkään en oikein ikinä muista että mitä meistä kumpikaan on missäkin tehnyt, siitä videot on hyviä että voi katsoa ja yrittää painaa mieleensä missä pitäisi parantaa. Onneksi ryhmätreenit alkaa taas tiistaina, jos sais vaikka ohjaajaankin jotain tolkkua!

Toinen rata menikin sitten puhtaasti, kaarteet oli Capolla vähän laajat ja ohjaaja taas sähläsi minkä kerkesi mutta onnekkaasti en ryssinyt mitään, joten toiselta radalta nolla, 6s alle ihanneajan, LUVA ja toinen sija. Ekalta radalta siis 5vp ja kolmas sija. Videoitakin on mutta jostain syystä en saa niitä muokattua tai ladattua mihinkään, joten nyt ei saada niitä näytille. Harmi sinällään että ne oli varmaan meidän tähänastisen uran hienoimmat radat.

Tärkeintä ja mun mielestä hienoin onnistuminen tässä päivässä oli kuitenkin että EN RYSSINYT KEPPEJÄ. Tein niinkuin treeneissä ja ylläripylläri se toimi… Kaikki startit tänä vuonna on kaatuneet niihin keppeihin joten mulle rupes tulee niistä todella vaikea jännitys niin että edellisissä starteissa varmaan mokattiin ne kepit ihan vaan siksi että olin jo etukäteen päättänyt että ei ne mee kuitenkaan niin eihän ne sitten menneet. Mutta nyt päätin vakaasti että kaatukoon ne radat johonkin muuhun jos on kaatuakseen mutta keppeihin ne ei kaadu, eikä kaatuneet! Jee!

Tässä nyt pari kuvaa kuitenkin, hovikuvaaja ystävällisesti lähti mukaan niitä ottamaan. 🙂

 

4 vastausta artikkeliin ”Aksaa, aksaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *