Koiranomistamisen iloja

Julkaistu , kirjoittanut .

Luin tämän postauksen Tenhon blogista koskien koiranomistamista – ja tuli välitön tarve kirjoittaa meidän elämän iloista. Koska vaikka nyt viimeisen puolen vuoden aikana ainakin suurin osa postauksista on koskenut lähinnä kisa- ja näyttelytuloksia, treenaamista ja sen semmoista, niin kuuluu meidän elämään paljon muutakin. Onnistumiset ja itsensä voittaminen treeneissä ja kisoissa on aina mahtavaa, ja vaikka nyt ei aina menisikään ihan putkeen niin oppiminen on vaan parasta. Mutta koska ne onnistumiset on täällä olleet esillä melko paljon, niin keskitytään nyt näihin muihin ilonaiheisiin mitä meillä on.

Kaikkein siisteintä meidän elämässä tällä hetkellä on se, että asutaan täysin keskellä metsää. Ihan voi hyvillä mielin päästää aamulla koirat ovesta ulos valloilleen eikä se nyt ole niin justiinsa vaikka jäisi hihnatkin kotiin lenkille lähtiessä. Läheisellä niityllä käydään usein juoksemassa ja leikkimässä jos ei ole aikaa pidempään metsälenkkiin (esimerkiksi aamuisin) ja yleensä myös koirien painit tapahtuu siellä.

Mikään maailmassa ei ole parempaa kuin käydä koirien kanssa pitkällä lenkillä (tai hyvissä treeneissä), nähdä ne nauttimassa vapaana juoksemisesta täysin rinnoin, sitten tulla kotiin, ruokkia koirat ja sen jälkeen katsella kun ne onnellisina käyvät nukkumaan kukin omille lempipaikoilleen.

Kaikista parasta on kuitenkin oma piha. On ehkä kivointa maailmassa mennä omalle aurinkoiselle pihalle treenailemaan jotain pientä, esimerkiksi nyt ollaan aika paljon treenattu rauniotreeneihin liittyviä kotiläksyjä pihalla. Tai vaan makoilla koirien kanssa pihalla. Koska tonttimme läpi kulkee hiekkatie jota pitkin etenkin kesäisin kulkee hevosia, partiolaisia, suunnistajia, autoja (täällä on niin hyvät lenkkimaastot että hirveesti ihmiset ajaa tänne koirien kanssa lenkille) ja muuta sellaista, päätimme aidata yläpihan jotta koiria voi huoletta pitää vapaana ilman että jonkun täytyy niitä jatkuvasti valvoa. Capohan ei yläpihalta mihinkään lähdekään, mutta Luna on haukkunut muutamia autoja aika antaumuksella. Sekään ei lähde mihinkään jos on ehtinyt käskyttää ajoissa ja nyt muutamiin viikkoihin ei ole lähtenyt vaikkei sitä olisi käskyttänytkään, mutta turvallisemmalta silti tuntuu kun on aita. Omat automme sijaitsevat tuon tien toisella puolen ja ollaan siellä koirien kanssa paljon vietetty aikaa, joten Luna kyllä tietää että se on vielä meidän pihaa. Muualla tätä autojen haukkumista ei esiinny. No, kaikkien turvallisuuden vuoksi tuo yläpiha nyt on sitten aidattu ja muu osa 2,5 hehtaarin tontistamme on koirien käytössä silloin kun ne ovat valvonnan alla. Ja koirat tykkää, niin hengailla itsekseen pihalla kuin osallistua pihahommiinkin.

Yksi vastaus artikkeliin ”Koiranomistamisen iloja

  • Maisa

    Voi, oon kyllä niiiiiiin kateellinen teidän pihasta ja maista! Voi kunpa meillekin tulisi joskus mahdollisuus muuttaa maalle 🙂

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *