Muistilista

Julkaistu , kirjoittanut .

Tällä viikolla ollaan treenattu melko paljon, lähinnä agility- ja rauniojuttuja. Niin paljon ollaan nyt saatu treeneistä irti ja sitä kautta kotiläksyjä että täytynee vähän merkata asioita ylös niistä treeneistä joissa oltiin porukassa.

Tiistaina aloitettiin uudessa agilityryhmässä, jossa kouluttaja ihmetteli että mikä ihmeen keppiongelma meillä muka on? Meidän piti etukäteen laittaa hänelle tiedoksi asioita jotka ovat meille ongelmallisia tai kaivattaisi erityistä huomiota ja mainitsin myös nuo kepit. Niin, kun me tehtiin sitten treeneissä joka ikisellä kerralla kepit puhtaasti. Mutta selkeästi nykyinen ohjaustyyli kepeillä toimii, koska alettuani käyttämään sitä ei olla kepeiltä virheitä otettu treeneissä eikä kisoissa. Sen sijaan kääntymistä hypyllä ja sen ennakointia (minun osaltani, eli lähinnä että käännyn ajoissa ja kerron koirallekin ajoissa että nyt käännytään) täytyy harjoitella. Toinen näissä treeneissä esiin tullut harjoiteltava juttu oli putkisyötit, Capo hakee putkia sen verran hyvin ja treeniradalle putken väärä pää oli laitettu aika houkuttelevasti esille, että aika tarkasti sai ohjata jotta sinne putkeen mentiin sieltä mistä piti. Erityisen hyvin meni taas ne kepit ja Capo irtosi tosi hyvin hypyillekin putkien ja puomin lisäksi.

Keskiviikkona käytiin käppänä- ja keskariporukassa agiliitelemässä, löytyipä jopa yksi keppikulma joka on Capolle hankalampi, ennen ei ole sellaista keppikulmaa ollutkaan jota Capo ei olisi itsenäisesti selvittänyt. Tosin oltiin tuolloin jo treenattu jonkin aikaa ja sää oli aika lämmin, mutta siitä huolimatta ensi viikolla täytyy vähän katsoa että saataisiinko se keppikulma menemään paremmin. Tärkein opittu asia oli kuitenkin se, että käskyjen pitää tulla paljon aiemmin kuin nyt. Olen sekä Lunan että Capon agilityuran alussa aika vahvasti oppinut sen ”tässätässä”-huutamisen enkä ole aiemmin sitä edes sen kummemmin noteerannut kun se vaan tulee, mutta tällä kerralla meitä seuranneet sanoivat että ei se koira tiedä yhtään mihin sen pitäisi mennä kun huudan ”tässää”, ja paremmin toimisi jos siinä kohti huutaisin jo seuraavan esteen sille. Seuraavalla suorituskerralla yritin huutaa esteet aiemmin ja ylläripylläri että meni paljon paremmin. Näitä treenaamme ensi viikolla lisää, kauheaa kun oppii uusia asioita ja haluaisi jo treenata niitä mutta koira on treenannut niin paljon että on pakko pitää sille välillä vapaapäiviäkin… 😀 Keskiviikon treeneissä muuten ihmettelin sitä että sää oli lämmin ja treenasimme 1,5h ja Capo jaksoi tosi pitkään treenata hyvällä draivilla. Yleensä se vähän väsähtää jo paljon aiemmin varsinkin jos on lämmin, mutta tämä tyyli että koirat tekivät rataa vähän vuorotellen ja pääsivät siis toisten vuorolla lepäämään kentän laidalle ennen uutta vuoroaan, sopi Capolle tosi hyvin. Eihän se noin fyysisesti väsy mutta vire alkaa laskea liiasta toistosta ja kuumuudesta. Siitä myös hieman yllätyin että meillä oli radalla A jonka ylösnousun molemmin puolin oli putken pää eikä Capo kertaakaan vilahtanut putkeen kun piti suorittaa A. Tämä on joskus aiemmin ollut meille myös vähän hankalampi mutta toisaalta Capo kyllä hakee nykyään todella hyvin kontaktiesteitä joten ehkä se putki ei enää houkuta ihan niin paljon siellä sivussa.

Tiistain rataa ja keskiviikon toista rataa en pystynyt enää kokonaisuudessaan palauttamaan mieleeni (pitäis varmaan piirrellä heti treenien jälkeen jos tuntuu että haluaa jotain ko. radalta treenata vielä myöhemminkin…) mutta tässä muistini mukainen keskiviikon ensimmäinen rata:

Ja sitten torstain rauniotreeneihin. Muuten oikein erinomaiset treenit mutta Capo oli hitusen flegmaattisempi kuin normaalisti (eli varmaan vilkkaudessaan normaalin koiran luokkaa), jonka luulen kyllä johtuneen TODELLA hiostavasta säästä. Kaatosade oli alkamassa ja kuumuus oli kyllä sellainen että melkein tuntui liialta vaatetukselta kun oli t-paita ja treeniliivi päällä.  Toinen mikä vähän hämmästytti sitä joskaan ei kauheasti vaikuttanut sen työskentelyyn, oli ihan uudenlainen häiriö. Perässäni kulki häiriöihminen joka raapi metallista lapiota kaikkiin mahdollisiin kivilaattoihin ja muihin mihin sitä nyt voi raapia ja mistä ääntä lähtee. Capo ei noin normaalisti ole kovinkaan herkkä häiriöille, mutta ehkä ihmetteli vähän sitä että lapioihminen se vain pysyi koko ajan messissä ja ihan vieressä, kun esimerkiksi jäljellä häiriöt ovat sellaisia jotka tulevat eteen ja jäävät taakse, tai muissa treeneissä saattavat pysyä paikalla mutta ovat kauempana. Tämä oli kuitenkin ihan ensimmäinen kerta kun Capolle otettiin näitä häiriöitä raunioradalla, joten uskon että kunhan se tottuu siihen että raunioilla kuuluu ties mitä meteliä ties mistä, ei sille ole noilla äänillä enää mitään väliäkään sitten. Eikä siltä nytkään irronnut mitään varsinaista reaktiota, se työskenteli vain millin pienemmällä powerilla kuin normaalisti. Tämän aion kuitenkin ottaa työn alle myös treenien ulkopuolella niin että kolisuttelen ja yritän saada aikaan mitä erilaisimpia ääniä Capon ollessa läsnä.

Sellaista meillä, näillä huomioilla varmaan treenataan taas ensi viikko.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *