Saavutuksia

Julkaistu , kirjoittanut .

Herra Kapteeni miehistöineen rantautui helatorstaina Ojankoon suorittamaan oman seuran kisoissa yhden kappaleen agilityratoja. Harmitti jo etukäteen että mini ykkösille ei ollut agiratoja kuin yksi, hyppäriltä meillä on jo LUVA joten en viitsinyt turhaan ilmoittaa Capoa sille, ja tuon yhden radan jälkeen harmitti vielä vähän lisää. Se oli niiiin kivaa. Vaikka ei tältä radalta saatukaan LUVAa, niin ai jumpe että oli niin tosi kivaa tehdä Capon kanssa. Vaikka vauhtia löytyi niin se oli ihan mielettömän hyvin kuulolla ja omakin ohjaus tuntui ihan hyvältä, paremmalta kuin ennen. Yksi kielto tosiaan otettiin ja aivan turha ja typerä sellainen, yksi hyppy oli U-mutkassa ja Capon jo ollessa melkein hypyllä pistin itse liinat kiinni lähteäkseni takaisin päin seuraavalla esteelle – mutta niin pisti liinat kiinni Capokin. Yksi askel minulta lisää tai vähän smoothimpi jarrutus niin tuskin olisi mitään kieltoja tullut. Mutta tästä on toisaalta ihan kiva jatkaa seuraaviin kisoihin kun alkaa taas tuntua kisaaminen kivalta ja ylipäätään siltä että niitä ratoja tehdään yhdessä. Sama tunne oli myös tiistain treeneissä, ja niistä jäi tosi kiva fiilis ennen kisoja. Toiselle sijalle päästiin tällä suorituksella ja viimeisen LUVAn metsästystä jatketaan sitten edelleen. On se Capo kuitenkin niin makea harrastuskaveri, siihen voi luottaa kuin peruskallioon että mitään idioottimaista se ei tee.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=OYMMyH-JOz0&feature=youtu.be]

Lunan saavutukset viime ajoilta taas ovat olleet sellaisia joita ei kisoissa mitata. Sormet ristiin että nämä muutokset olisivat pysyviä eivätkä vain väliaikaisia. Aika näyttää.

Luna siis alkoi noin neljä vuotta sitten Donin kuolemaan johtaneiden tapahtumien myötä puolustaa omiaan aivan liian kovaa. Ennen näitä tapahtumia Luna oli koira johon sanoin voivani luottaa niin paljon kuin eläimeen vain voi luottaa – mutta viimeiset neljä vuotta asia ei ole ollut niin. Olen joutunut hirvittävät määrät varmistelemaan ja ennakoimaan sen mielenliikkeitä ja ympäristön tapahtumia jotta kaikki on sujunut hyvin emmekä ole häirinneet kanssaeläjiä. Taipumus liian kovaan puolustamiseen ja hermorakenteen ongelmathan sillä oli toki jo valmiiksi, mutta selkeästi tilanne jossa iso musta koira tappoi Donin ja kävi myös Lunan päälle, pahensi huomattavasti asioita. Kaikki alkoi sillä että Luna ei sietänyt isojen mustien koirien läheisyyttä, se pyrki karkottamaan ne. Järvenpäässä asuessamme parin talon päässä asui musta labbis ja Luna oli pari kertaa autossa odottamassa lähtöä tuon koiran kävellessä pihamme ohi. En ole ikinä nähnyt silloisen farmariautoni heiluvan niin paljon kuin sillon kun Luna sai jumalattomat raivarit tälle labbikselle. Onni tietysti oli että Luna oli autossa, mutta ennen sillä ei ollut ollut minkäänlaista tuollaista käytöstä muita kohtaan. Seuraavaksi Luna alkoi tehdä aukeilla alueilla karkottamista, eli lähti juoksemaan täyttä vauhtia haukkuen kohti mustaa koiraa, ja noin kaksi metriä ennen koiraa kääntyi takaisin ja palasi meidän luokse. Pikkuhiljaa ongelma paheni niin että viime kesänä se teki tämän myös muille koirille kuin isoille ja mustille. Ilman muuta tuona aikana aloin olla huomattavasti tarkempi Lunan vapaanapitämisen kanssa, etupihalla se ei saanut olla lainkaan vapaana, aukeilla paikoilla se oli liinassa tai hihnassa. Meidän seurassamme ollessa muiden koirien omistajien tuli pidättäytyä heittämästä leluja tai antamasta nameja koirilleen. Yksikään koira ei saanut tulla Capon lähelle minun koirieni ollessa hihnoissa, eikä minun luokseni missään tilanteessa. Lopulta syksyllä Luna alkoi rähistä myös Capolle kivoista hajuista, niiden leluista ja minusta. Se ei enää suostunut olemaan vieressä, se ei koskaan tullut itse lähelle sisällä muuta kuin ruokaa halutessaan. Se alkoi pakonomaisesti varastaa ruokaa.

Ennen näitä tapahtumia Luna tosiaan oli koira jota pystyin pitämään vapaana missä tahansa – se ei koskaan lähtenyt mihinkään, tehnyt mitään typerää ja esimerkiksi kerran eräleirillä ollessamme jätti sille rähisevän koiran olkiaan kohautellen rähisemään itsekseen. Viime vuonna se olisi varmasti käynyt suoraan tuon koiran päälle. Luna tykkäsi nukkua vieressä, tuli usein hakemaan rapsutuksia, oli muutenkin kaikin puolin mukava koira pitää.

Ilmeisesti asioita pahensi Donille tapahtuneen onnettomuuden lisäksi se, että Luna oli jatkuvasti jonkinlaisessa ”hätätilassa”. Se vahti niin paljon että sen hermot brakasivat lopulta täysin. Tästä syystä se myös luultavasti otti etäisyyttä minuun – kun se joutui koko sen ajan jonka se oli päivisin yksin kotona vahtimaan kaikkea, ei se jaksanut kuin maata jossain nukkumassa minun ollessani kotona. Nämä ongelmathan pahenivat huomattavasti muuttaessamme kerrostaloon jossa ääniä ja kaikkea vahdattavaa oli huomattavan paljon enemmän kuin ennen.

Olemme nyt asuneet metsän keskellä muutamia kuukausia ja koira on ihan kuin eri verrattuna puolen vuoden takaiseen. Se ei lähde yhtään mihinkään vaikka muita koiria menisi missä, se ei reagoi tonttimme läpi ajaviin autoihin millään tavalla, se ei äksyile oman perheemme ulkopuolisille koirille ollessamme yhteislenkeillä. Se nukkuu sylissä ja vieressä, tulee pyytämään itse rapsutuksia ja hellittelyä ja on kaikin puolin aktiivisempi ottamaan kontaktia minuun päin sekä ulkona että sisällä. Se tuo lelun aina vastaan tullessaan sille joka tulee kotiin, ja eräänä päivänä se jopa vei täysin vieraalle vierailijalle pallonsa käteen vaikka aiemmin se vain haukkui vieraiden ihmisten tullessa meille. Se ei myöskään yksin ollessaan hajota tai raavi mitään, ei varasta mitään eikä tunnu muutenkaan olevan moksiskaan. Menee vain takaisin sänkyyn nukkumaan aamupissatuksen jälkeen tietäessään että minä lähden töihin.

Olen nyt kuukauden saanut nauttia tästä mukavasta Lunasta, ja tuntuu kuin olisi saanut sen koiran takaisin jonka omistin neljä vuotta sitten. Se jaksaa tehdä joka päivä useita kertoja onnelliseksi, ja etenkin se, että Luna näyttää nyt paljon onnellisemmalta kuin mitä vaikkapa viime syksynä. Mielestäni tämä on vähintään yhtä hieno saavutus Lunalta kuin mikä tahansa kisa- tai koetulos. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *