Agilitya, osa 3

Julkaistu , kirjoittanut .

Tänään kävimme Capon kanssa jälleen jokakeskiviikkoisissa ohjatuissa agilitytreeneissämme.  Homma alkaa toden teolla sujua aina vain paremmin, tällä kerralla sama hieno draivi jatkui kuin viime treeneissäkin! Vauhtia oli ja Capo teki ihan mielettömiä suorituksia. Mihin tahansa ohjasin niin Capohan meni, nopeasti ja varmasti. Ihana pieni ♥

Jälleen kävi niin että kun olimme viimeistä kertaa lähdössä radalle, tuli viime postauksessa mainitsemani häirikkökoira jälleen halliin meuhkaamaan, jolloin pyysin heitä odottamaan ulkona sen hetken että teemme viimeisen kerran radan. Kyllähän he hallista lähtivät, mutta koira meuhkasi ja huusi sitten koko ajan hallin oven ulkopuolella… No, mitäpä me siitä, jatkoimme hommia. Capo ensin hieman kuunteli ja ei ollut ihan varma että mitähän tästä vielä seuraa mutta pari innostavaa sanaa ja lähtö radalle sai sen unohtamaan koko jutun. Toisen kerran, ihana pieni ♥

Radassa oli kymmenen estettä, ja esteiden 3, 5, 6 ja 7 jälkeen minun piti valssata. Toisin sanottuna näissä treeneissä Capo oli oma lahjakas hieno pieni itsensä ja minä opettelin juoksemaan niin perkeleen lujaa ja valssaamaan samalla vähän joka välissä että ehdin ennen koiraa. Ehdottoman hyödyllistä, ja siksi pitikin piirtää rata heti ylös kotiin päästyä jotta pääsen vapaavuoroilla treenaamaan nimenomaan sitä omaa liikkumista lisää. Alkaa tuntua jo siltä että me ehkä päästäänkin asettamiini tavoitteisiin kilpailemisen ja mahdollisten saavutustenkin suhteen, ja alkaa vähän olla pientä kisakuumetta. Nyt vaan ahkeroimaan ne kepit ja kontaktitkin kuntoon, ne kun on jääneet aiemmin vähän toiselle sijalle pyrkiessämme ensin tähän tilanteeseen mikä nyt on, että Capo hakee itse esteitä ja irtoaa minusta. Ja että minä osaan ohjata sitä edes välttävästi..

Tässä vielä kuvana rata jota tänään ahersimme:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *