Kaiken maailman kissanristiäisiä

Julkaistu , kirjoittanut .

Tällä viikolla on ollut taas kaikenlaista menoa ja meininkiä etenkin Capon kanssa. Kamerani runko on hajalla josta syystä kuvia ei oikein ole tarjolla, ja siksi kirjoittaminenkin on tuntunut hankalammalta. Kuvien kanssa on paljon kivempi kertoa asioita! Niinpä ympätään siis viikon systeemit tässä yhteen nippuun.

Tiistaina käytiin agiliitelemässä Ojangossa oman seuran kisoissa, olin tajuttoman väsynyt lyhyiden yöunien ja pitkän työpäivän jälkeen, ja se kyllä tuntui ja näkyi ohjauksessa. Jo rataan tutustuessa oli semmoinen epävarma fiilis vaikka radat itsessään tuntuivat helpoilta ja meille hyvin sopivilta – mutta jotenkin oli hirveän vaikea keskittyä siihen ohjaamiseen ja sitä sitten tehtiinkin ihan idioottimaisia virheitä. Otettiin heti ensi alkuun lentokeinu kun Capo tuli lujaa keinulle, olin kosketuskäskyn kanssa myöhässä ja kun sen sain sanottua, ei Capo enää saanut jarrutettua vaan tuli käytännössä mahallaan keinulta alas. Myös puomin alastulolta otettiin kontaktivirhe, kun en taas viitsinyt sitten keskittyä yhtään siihen ohjaamiseen, en edes huomannut koko virhettä ennenkuin mulle radan jälkeen siitä kerrottiin… Aikamme radalla oli koko luokan nopein (27 koiraa), ja kyllä harmitti jälkeenpäin että ei voinut sen reilun puolen minuutin verran aikaa keskittyä ja ohjata kunnolla. Iltakisat jotenkin tuntuvat aina vähän hankalilta kun lähden aikaisin aamulla töihin ja illasta olen jo yleensä melkoisen väsynyt, mutta eipä näkynyt pk-seudulla tai järkevän ajomatkan päässä olevan juurikaan kisoja viikonlopuille.

Tässä nyt kuitenkin video radasta, Facebookiin pitää olla kirjautuneena sisään jotta sen näkee. Videota ei itselläni ole enkä siitä syystä saa sitä muualle esille.

Torstaina Capo kävi toista kertaa hakutreeneissä. Jo ensimmäisellä kerralla se yllätti mielettömällä innokkuudella, mutta tänä torstaina vielä enemmän. Maasto oli yhtä piiloa lukuunottamatta melko vaikeakulkuista ja tietysti ekstrahankalaa noin pienelle, mutta sieltä se kiukulla puski läpi antamatta haastavan maaston, yli melko matalalta lentävien lentokoneiden tai minkään muunkaan muunkaan häiritä itseään. Tällä kerralla myös huomasi hyvin että Capo toimii hyvin ja itsenäisesti myös kun se jää ”yksin” tekemään töitä, eli kun lähetin sen keskilinjalta ja jäin sinne, Capo irtosi helposti kuutisenkymmentä metriä eteen (ja varmaan olisi irronnut pidemmällekin mutta piilojen syvyys oli 50-60m) taakseen katselematta ja jatkoi töitä vaikka olikin tiheässä metsikössä tietämättä yhtään missä minä olin. Ja maalimiehet löytyivät helposti! On se kivaa kun on koira joka on erittäin orientoitunut tekemään töitä minun kanssani mutta ei menetä toimintakykyään myöskään silloin, kun sen tulee ratkaista asioita yksin.

Tänään taas käytiin viettitestissä. En siitä nyt jaarittele sen enempää kun on video jonka lopussa tulee kommenttiraita josta selviää kaikki oleellinen. Olin kuitenkin taas ihan mahdottoman ylpeä pikku-ukosta, jonka lisäksi testissä olikin lähestulkoon pelkästään valkkareita ja sakemanneja, jokunen yksittäinen bokseri ja beussikin siellä oli. Ensin meitä katseltiinkin hieman pitkään, mutta Capo veti homman kotiin olemalla maailman hienoin pieni kääpiösnautserismies!

Numeroarvostelu (asteikko 1-5) oli kuitenkin seuraavanlainen, pitkän linjan IPO-harrastajien mukaan huippupisteet mille tahansa koiralle. Puolustusta ei Capolta testattu, se on testattu jo luonnetestissä.

Vietti 5

Saalistaminen 4

Otevoima 4

Otekäyttäytyminen 4

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=R9NamIMs3-A&feature=youtu.be]

Viettitestin jälkeen lähdimme Helsinkiin ihmettelemään Pride-kulkuetta. Haluan Capolle erityisesti raunioharrastuksen vuoksi paljon kokemuksia erilaisista tilanteista ja häiriöistä, ja Pride-kulkue sopi tähän tarkoitukseen erinomaisen hyvin. Paljon ihmisiä, musiikkia, melua, uudenlaisia alustoja… Ja jäbä ei ollut moksiskaan, paitsi ratsupoliisit hevosineen olisivat Capon puolesta voineet painua takaisin laitumelle. Ainoa mikä Capoa vähän jännitti oli rullaportaat metrolta tullessa ja sinne mennessä, mutta nekään ei enää ensimmäisen kerran jälkeen. Huominen otetaan ihan täysin levon kannalta ja uudet kokemukset saa jäädä pääkoppaan muhimaan.

Mukanamme Pridessa oli myös viikonloppukylässä oleva Romeo, ja Tiukin kerkesi meitä moikkaamaan, tässä mahdottoman ”upea” kännykkäkameralla otettu kuva triosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *