Pentu

Julkaistu , kirjoittanut .

Yli kymmenen vuotta olen halunnut belgianpaimenkoiran. Tosin alunperin groenendaelin, mutta belgialaisen kuitenkin. Tuolloin olin jo pari vuotta omien koirieni lisäksi ulkoiluttanut Nemo-gronttua ja olisin kovasti halunnut itselleni oman nemon. Kerran jo ehdin käydä katsomassa groenendaelpentuja eräällä kasvattajalla, mutta sitten syntyi Luna, ja kolmannen koiran myötä kiintiö oli täynnä. Donin kuoltua en oikein edes miettinyt uutta koiraa ennenkuin Capo tuli, se tuli niin sopivaan saumaan ja oli meille niin sopiva koira, että täytti jälleen kolmannen paikan helposti. Sen jälkeen tuntui automaattisesti siltä että seuraavaksikin haluan kääpiösnautserin – Capo on jotain täysin omaa luokkaansa koirana. Todella mieletön koira, jollaista en oikeastaan ikinä uskonut Donin jälkeen enää saavani, ja edelleen olen sitä mieltä että jonain päivänä haluan Capon pojan. Capo ja Luna ovat kuitenkin noin treenaamisen kannalta erilaisuudellaan tasapainottaneet toisiaan todella hyvin, ja nyt kun Luna on jäänyt melko pitkälti eläkkeelle harrastuksista, alkoi tuntua yhä enemmän siltä että haluaisin Capon rinnalle paimenen. Puolisen vuotta olen nyt ajatusta pallotellut mutta aiemmin tunkenut sen syrjään koska en ollut oikein varma siitä, uskallanko ottaa Lunan kanssa elämään Lunan kokoisen koiran, joka voisi aikuistuessaan haastaa Lunan. Erään tuttuni huomauttaessa että onhan meillä nyt paljon tilaa missä esimerkiksi eristää koirat toisistaan niiden ollessa yksin, aloin kuitenkin ajatella asiaa vähän vakavammin. Sitten vain tutustumaan koiriin ja kasvattajiin ja no, nyt meillä on Xena.

Kaikki on oikeastaan mennyt tällä ensimmäisellä viikolla vielä paremmin kuin odotin. Capo oli todella mustasukkainen minusta alkuun ja sen puolesta Xena olisi voinut palaa vaikka helvetin tulessa, mutta keskusteltiin sen kanssa asiasta ja jo Xenan saapumispäivän iltana Capo totesi ettei sille ehkä tarvitse räyhätä joka kerta kun se koskettaa minua. Luna taas ei ole ollut pennusta milläänsäkään, välillä se käy sitä haistelemassa ja heiluttelemassa häntää ja jatkaa sitten omia puuhiaan. Muutaman kerran se on kyllä pentua ihan oikeutetusti ojentanut kun Xenan mielestä on ollut fiksu idea tarrata Lunan kuonoon kiinni, mutta siitäkään ei Xena ole nokkiinsa ottanut vaan heti kun on lopettanut edellisen louskaisemisen ja sitä seuranneen ojentamisen aiheuttaneen huutamisen, on se ollut valmiina puremaan Lunaa uudelleen… Luna on kuitenkin saanut olla pääosin ihan rauhassa eikä Xena sitä kiusaa.

Capo ja Xena ovat yrittäneet viritellä vähän leikkejä, mutta eivät selkeästikään oikein vielä tiedä miten toistensa kanssa leikitään. Capo on tottunut rajuihin leikkeihin Lunan kanssa, ja leikkiikin pennun kanssa niin tosissaan että Xena ei oikein tiedä onko kyse kivasta leikistä vai saako kohta turpaan. Eiköhän se kuitenkin piakkoin vähän kasvaessaan laita Capolle ihan kunnolla hanttiin.

Sellaisten aiheiden parissa meidän ensimmäinen viikko on mennyt, kaikki koirat tulevat keskenään toimeen hyvin ja Xenan luoksetulo on hyvällä mallilla. Tavoitteet ensimmäisen viikon osalta siis saavutettu. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *