Ollaan me täällä vielä

Julkaistu , kirjoittanut .

Sain muutaman huolestuneen yhteydenoton kun blogissa on kuulemma ollut liian hiljaista. 😀 Ollaan me tosiaan täällä vielä ihan hyvissä ruumiinvoimissa kaikki! Tässä on vaan ollut jos jonkinmoista säätöä vähän isompien asioiden kanssa jotka on töiden ohella vieneet ihan kiitettävästi aikaa. Kaikki koirat ovat aloittaneet taas treenit joululoman jälkeen ja muutoinkin on rehattu menemään entiseen malliin, mutta blogin päivittelylle ei kerta kaikkiaan ole ollut aikaa. Tänään sattui kuitenkin vähän rauhallisempi aamu ennen iltavuoroa, niin hoidetaanpa tämäkin pois alta.

Capo sai terveen paperit nyt myös osteopaatilta, ja saamme taas jatkaa agilityn parissa. Loma, kropan hoidot ja treenityylin muuttaminen ovat tehneet tehtävänsä, ja nyt mulla on aivan liekeissä oleva pieni parrakas treenikoira. Jo kun pakkaan kotona treenilaukkua ja Capo tietää että nyt on treenit edessä, se ei meinaa pysyä lainkaan nahoissaan. Pitää juosta ja vähän päästää ilohuutoja ja kytätä ovea että MILLON MENNÄÄN. Hän ei halua jäädä pois kyydistä, on oltava siis skarppina! Agilityn osalta ollaan käyty nyt yksissä treeneissä, Capo oli todella nopea, todella tarkka ja ihan mieletön, ja itse olin aivan totaalisen jäässä. Siis ihan kuin olisin ohjannut agilitya ekaa kertaa. Puujaloilla ja -käsillä varustettuna. Niinpä siis ilmoittelen pikkuherran kisoihin sillä siunaaman sekunnilla kun omakin ohjaus alkaa vähän sulaa ja tuntua paremmalta. Toivottavasti esim. HETI.

Ja mitä samaisen pikkujäbän tottikseen tulee, sielläkin se on ihan liekeissä. Tästä kovasta treeni-innosta seurauksena on ollut se, että perusasennot on vähän levinneet käsiin. Olen kuitenkin päätynyt siihen että treenaan vielä toistaiseksi perusasentoja takaisin kuntoon erikseen kotona ja hallilla niitä ei aleta liikaa hinkata koska Capon asenne treeneissä on nyt niin loistava, etten halua missään tapauksessa sitä latistaa. Tässä pieni video Capon seuraamisesta viime maanantailta.

Xena on kulkenut Capon treeneissä mukana totuttelemassa erilaisiin häiriöihin. Nokkiinsa se ei mistään häiriöistä ota, mutta viime agilitytreeneissä sillä kyllä meni kuppi ihan urakalla nurin aina kun muut pääsi tekemään Hauskaa. Sinällään hyvä, että ainakin intoa piisaa. Paljon ollaan saatu Xenan kanssa kehuja siitä, että Xena osaa tosi hyvin keskittyä treeneissä tekemiseen vaikka muuten onkin vähän kilipää eikä keskittymiskyky tai kyky rauhoittua varsinaisesti vielä ole sen parhaita osaamisalueita. Mut sit kun tehdään niin kanssa tehdään eikä hilluta! Pari viikkoa sitten oltiin taas Nina Mannerin tottiskoulutuksessa jossa aikaa on kullekin 2x10min, ja käytin toisen kymmenminuuttisen Xenan kanssa kun Capolla meni oma vuoro niin hyvin. Ninalta saatiin samoin noita keskittymiskehuja ja hän oli muutenkin sitä mieltä että Xena osaa niin hyvin kuin seitsenkuiselta voi odottaa. Jee! Xena on edistynyt muutenkin viime aikoina aika paljon eri asioissa kuten esimerkiksi hihnakäytös on entistä parempaa (ei olla paljon vielä harjoiteltu kun tulee pidettyä Xenaa tai muita koiria hihnassa ehkä noin kerran viikossa…) ja hallintakin on parantunut. Xena pääsi tottistreenien jälkeen leikkimään raunioryhmämme bc Kaikun, seropi Lucyn ja vanhanenglanninbulldoggi Greettan kanssa. Seuraavat kaksi kuvaa ovat siltä reissulta.

Lunalle taas on mietiskelty kaikenmoisia apuja selkäjumeihin. Capon fyssari koetti Lunankin pikaisesti läpi sen minkä pystyi, ja totesi että Lunalla on alaselkä jälleen vähän juminen. Ei pahasti, mutta hieman. Ongelma Lunan kanssa on se, että sitä ei voi viedä fyssarille, hierojalle, osteopaatille tai yhtään mihinkään muuallekaan missä vieraan ihmisen pitäisi voida käsitellä sitä. Niinpä hoitomuodoiksi näin alkuun otettiin jokaviikkoinen uinti (joka meillä onkin ollut jo syksystä asti kalenterissa) ja lisäksi koska BOT on toiminut Capolla niin hyvin, käyn hakemassa myös Lunalle BOTin verkkoloimen jahka ehdin sen kanssa sovittamaan. Uinnit ovat selkeästi jo auttaneet, Luna on taas jälleen paljon iloisemman ja rennomman oloinen. Toivottavasti BOTtikin auttaa. Sillä laillahan Luna ei ole kipeä etteikö se saisi liikkua normaalisti, fyssarin mukaan on jopa parempi että jatketaan liikkumista niinkuin ennenkin, Luna kuitenkin liikkuu suurimman osan lenkeistä tasaisella ravilla joka on ihan hyväksi selälle.

Kaikkein kivointa meillä on ollut viime aikoina kuitenkin lenkkeilyn osalta, läheinen järvi on jäätynyt niin hyvin että uskalsin viimein jäälle kävelemään koirien kanssa. Siten lenkkeihin saa paljon enemmän pituutta tarvitsematta kulkea omia jälkiään takaisin. Kolmperältä tuli vähän kuviakin, kaikki kuvat löytyvät täältä, mutta tässä nyt joitakin:

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *