Paluu agilitykentille

Julkaistu , kirjoittanut .

Viikko sitten sunnuntaina palattiin Capon kanssa agilityhommiin, laskeskelin juuri että yhdeksän kuukautta sitten ollaan treenattu viimeksi aktiivisesti, sen jälkeen taitaa olla ollut kahdet treenit, yhdet elokuussa ja yhdet tammikuun alussa. Aika takki auki siis lähdettiin koettamaan onneamme Kirkkonummen Kennelkerhon kisoihin Masalaan. Pitkän tauon lisäksi itse olen aikamoisessa flunssassa ja ääliönä olin jättänyt tarkistamatta että missä ne kisat nyt ovatkaan, ja ajoin ensin KKK-hallille ihmettelemään että miksei täällä ole ketään. Ei muuta kuin puhelimesta kilpailukirjettä auki ja tarkistamaan kisapaikka. Kerrankin kärsimättömyydestäni oli hyötyä, en jaksanut enää odotella kotona ja lähdin todella ajoissa kohti kisapaikkaa, ja näin minulla oli onneksi reilusti aikaa siirtyä KKK-hallilta Masalan Kuplahalliin jossa ne kisat pidettiin. Rata oli erittäin hyvä meille, sellainen jossa en itse juuri päässyt sähläämään mitään… Tolkuttoman helpolta se ainakin tuntui, tosin huomasin kyllä että varmistelin melko paljon mm. putkeen menoja (miksi ihmeessä, kysyn vaan…), rengasta ja keinun alastuloa. Capon meno oli niin varmaa ja hienoa ettei todellistakaan ole, hirveän harmi että olin yksikseni paikalla enkä siis saanut videolle tätä rataa. Aikakin olisi varmasti ollut nopeampi jos olisin jättänyt varmistelut vähemmälle ja vaan juossut ja luottanut koiraan. Toisaalta jos olisinkin vähän roiskinut menemään ja sitten olisi tullut joku typerä virhe kuten aiemmissa kisoissa, olisin kironnut taas sitä etten varmistanut. Joten ehkä ihan hyvä näin!

Niin, nolla ratavirhettä, 10,77s ihanneajan alitus ja sijoitus 2. Sillä saatiin plakkariin SERT ja siirryttiin siis VIHDOIN sinne kakkosiin! Nyt täytynee vähän treenata ensin ennen kakkosten radoille lähtöä, ettei ohjaaja jäädy aivan täysin.

Myös Xena oli mukana kannustamassa isoveikkaa, lähinnä saadakseen vähän kokemusta kisailmapiiristä ja muusta jännästä. Xena ei ollut moksiskaan, kaikki oli vaan hauskaa, ja jopa pimeä ja jäykkä pyöröovi halliin mentäessä tuntui vain vähän jännältä mutta läpi mentiin silti. Tai siis, ei me menty ovesta läpi vaikka senkin vois hyvin kuvitella tapahtuneen, ihan oikein pyörittiin sääntöjen mukaan siinä ovessa. Minulle sanottiin minien radan jälkeen että palkintojenjako on vasta medien jälkeen, joten koska olin jo loppuverkannut Capon, vein sen autoon ja ajattelin että sillä välin haen Xenan halliin kun täytyy kuitenkin odotella. Kun pikkuakka oli hallissa, alkoikin palkintojenjako yhtäkkiä ja niin pääsi Xena ensimmäistä kertaa palkintopalleille ilman että sillä oli osaa tai arpaa siihen saavutukseen.

Capo on ollut muutenkin tomerana ja ahkerana viime aikoina, tammikuussa se kävi Liettuan reissulla Helin kanssa hakemassa itselleen CACIBin. Tottiksessa ollaan siinä pisteessä että odottelen tässä kuumeisena uusia työvuoroja jotta voisin mallailla BH- ja tokokoekalentereita. Ehkä meistä vielä joskus tulee jotain!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *