Ei paskaa parempaa

Julkaistu , kirjoittanut .

Näin alkuun semmoinen juttu että tuossa eräs tuttavani kertoi että meidän blogi on useiden bloggaajien blogilistalla, mutta ilmeisesti blogspotissa tai muissa sellaisissa joissa blogilista päivittyy sen mukaan miten ihmiset niitä listalla olevia blogejaan päivittelevät, ei meidän kohdalla toimi. Jostain syystä siis noihin listoihin ei päivity se, että olen päivittänyt blogia, ja niinpä olemme aina niiden listojen alimmaisina ja jos listalla on paljon blogeja, emme siellä viimeisenä näy ikinä ollenkaan. Jos siis on ollut tarkoitus saada linkki näkyviin blogiisi niin ei välttämättä näy! Minä en tiedä mitä asialle voi tehdä, mutta tulipa nyt sanottua kun en ollut itse tämmöistä tullut ikinä ajatelleeksikaan. Mutta sitten itse asiaan, eli paskanjauhantaan:

Meidän komppaniaa näemmä kiehtoo tällä viikolla nää ulosteasiat. Tai Xenaa on kyllä jo kiehtonut pidemmän aikaa, ja alan kohta olla aika epätoivoinen että mitä tuon kanssa tekis. Hevosenkakka on aina ollut sen lempijuttu, mutta sitähän nyt kaikki koirat ja varsinkin kakarakoirat tykkää syödä. Ja mun puolesta saa vähän syödäkin. Talven tultua Xena keksi että jäätyneitä kakkakikkareita on hurjan hauskaa heitellä itselleen. Sitten joku kikkare taisi sen suussa vähän sulaa, koska se hokasi että jumpe, niitä voi syödäkin. Jonkun aikaa se aina joskus kävi imuroimassa jotain vanhoja Capon kakkoja pihalta jos siellä sattui olemaan, mutta vähän ajan päästä se alkoi imuroida säännönmukaisesti suuhunsa kaikki Capon kakat, Lunan kikkareet eivät ole sille missään vaiheessa maistuneet. No, alkuun en reagoinut tähän ihan kauheasti, koska kyseessä tuntui olevan taas vaihteeksi Puikkiksen Hassunhauskat (mutta ohimenevät) Keksinnöt -sarjan jekku. Sitten se hullunkiilto kuitenkin syttyi Puikkiksen silmiin. Jestas jos se näki Capon kakalla, siellä oli Puikkonokka odottamassa valmiina höyryävää herkkua ja se oli suussa ennenkuin ehti osua edes ensi kertaa maahan.

Jo aiemmin olin pyrkinyt rajoittamaan näitä puuhia aina niitä nähdessäni, mutta tuohon aikaan pakkasin paljon muuttolaatikoita ja sen semmoista, ja Xena ja Capo sai oleilla väliin pihalla keskenään sillä välin kun Luna ja minä pakattiin. Kun tämä hullu kakankyttääminen alkoi, otin ihan tiukan linjan, että sitä paskaa ei ihan oikeasti tarvitse imuroida ihan hulluna. Alkuun kiellot tehosikin ihan hyvin, jos kakka ei ollut vielä ehtinyt ihan kunnolla suuhun. Jos oli, se nielaistiin nopeasti irti-käskyistä huolimatta. Kun jouduin pariin kertaan komentamaan vähän kovemmalla äänensävyllä Xenaa jättämään ne kakat ulos ennen sisäänmenoa, Xena totesi että hän ei sitten enää tule sisään. Sinne halusi jäädä ulos mussuttamaan paskaa. Ainoa mikä tuohon tehoaisi olisi tuo-käsky, mutta sattuneesta syystä sekään ei ihan sykähdytä että joka kerta pyytäisin koiran tuomaan mulle paskaa käteen. Yhden kerran epähuomiossa tein niin, ja se saa kyllä ihan suosiolla jäädä myös viimeiseksi kerraksi. Jossain tässä vaiheessa ehkä noin kuukausi tai kaksi sitten lisäsin Xenan ruokavalioon Pii-Pet -nimisen valmisteen.

Tuolla lumen sisällä oli Xenan mielestä makoisa määrä hevosenkakkaa. Naminami!

Muuton aikaan Xenan pihaulkoilu vaihtui sellaiseksi että se ulkoilee omalla pihalla liinassa kunnes saadaan aidat laitettua kuosiin. Meillä koirat käy aamu- ja iltapissalla pihalla ja välillä käyvät Janin tupakkaseurana pitkin päivääkin, joten aika ajoin niitä kakkoja kertyy omaankin pihaan eikä ne ihan kaikki jää sinne lenkkimetsiin. Liinasta huolimatta Xenan paska-addiktio on nyt ihan järjettömissä mittasuhteissa. Lenkkipoluillamme harvemmin tulee vastaan mitään kasoja kun en tiedä kulkeeko siellä mitään hevosia tai koiria meidän lisäksi eikä villieläintenkään ulosteita ole näkynyt, ja sitten taas tienvarsilla kävellessä Xena on sillä lailla hihnassa ettei se mitään ehdi napata.

Heti kun mennään takaovesta ulos, Xena suorastaan syöksyy ensimmäisen näkemänsä kakkakikkareen kimppuun. Ihan sama vaikka se olisi ollut juuri kahdeksan tuntia yksin kotona tai jotain, ei ensin pissalle vaan ensimmäisenä tutkaan se päivän ensimmäinen paska. Joskus sitä joutuu liinan avulla komentamaan niin paljon pois syömästä kakkaa, ettei se malttaisi käydä millään omilla tarpeillaan, koska se toteaa että jaaha, nyt ollaan sitten käskyn alla ja tehään tässä mutsin kanssa jotain. Siinä se sitten tönöttää että tähän käskit, mitäs tehään? Vapautuskäsky (voiko edes sanoa vapautuskäsky?) tässä tilanteessa taas aiheuttaa välittömän liinanrepimisreaktion. Toki se tarpeensa saa aina tehtyä koska jos ei pihalla onnistu niin käytän sen toki kotipihan ulkopuolella, mutta olisihan se kätevämpää jos voisi laskea koirat takapihalle pissille jotta ehtii vaihtaa työvaatteet pois ja muuta ennen lenkille lähtöä eikä koirien tarvitsisi sitä aikaa odottaa jalat ristissä.

Kunhan lumet lähtevät niin olisi tarkoitus taas alkaa korjata nuo ulosteet pois pihalta ihan päivittäin, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista koska ei ole mitään mihin laittaa ne. Edellisellä pihalla riitti kun heivasi aidan yli metsään, mutta nyt en viitsi heittää naapurin puolelle kun sellainen on. Keväällä hommaan kompostin tai muun asian johon kerätä nuo kasat mutta toistaiseksi saavat olla.  Mutta mitäpä tälle nyt tekisi ennen sitä? Puikkis syö monipuolisesti, vitskut sen pitäisi saada ruoasta ja nyt se on saanut lisänä vielä tuota Pii-Petiä ja Vitamaxia kun kokeilin jos niillä olisi jotain vaikutusta asiaan. Myös Nutrolin Pentu on kuulunut sen ruokavalioon. Alkaa tuntua siltä ettei tämä kyllä liity millään muotoa ruokaan vaan tässä on nyt vaan keksitty hauska leikki joka myös maistuu hyvältä. Puuh. Tässä samoihin aikoihin Xenalle on alkanut vaihtua leikki huomattavasti paremmaksi palkaksi kuin namit joten olen hiljalleen vaihtanut sen treenipalkkaa niihin leluihin. Harmi etten viitsi käyttää kakkaa palkkana, se ois varmaan ihan kaikkein paras palkka…

Tietysti sillä lailla ihailtava elämänasenne, että Xenan mielestä täysi paskakin on positiivista.

4 vastausta artikkeliin ”Ei paskaa parempaa

  • sarianne

    Entäs jos kokeilisit kuonokoppaa? Sellainen vinttikoirien kennelkoppa, joka päässä voi läähättää, juoda jne. Mutta jonka kanssa ehkä se pskan syöminen ei olisi niin helppoa (jos edes mahdollista, en tiedä).

    Vastaa
    • admin Artikkelin kirjoittaja

      Toi voiskin olla ihan käyttökelpoinen idea! Tosin voi olla että sitten se kuonokoppa ois niin hirvee asia että tarpeet ei tulis kuitenkaan tehdyksi. Mutta ainakaan ei palkkautuisi enää siitä että saa paskaa syödäkseen. Kiitti vinkistä, ei tullut omaan mieleen ollenkaan. 🙂
      Nyt on pari päivää mennyt niin että paskoista on kiltisti päästetty käskystä irti, palkaksi saa lumipalloleikkiä ja sitten on jatkettu muihin puuhiin. Mutta en kyllä vielä näiden päivien perusteella uskalla sanoa että ongelma ois selätetty, joten me pidetään toi kuonokoppa-asia korvan takana.

      Vastaa
  • katja

    Tutulla oli sama ongelma koiransa kanssa ja hän vuokrasi kauko-ohjattavan sitruunapannan ja aina, kun koira yritti kasalle niin napista suihkaisu. Ilmeisesti tehosi aika hyvin, tosin koira tajusi, että ilman pantaa paskaa voi kyllä mättää mielinmäärin… Mutta ehkä silti kokeilemisen arvoinen idea?

    Vastaa
    • admin Artikkelin kirjoittaja

      Tällä hetkellä ongelma on paremmalla tolalla, nyt ainoastaan hevosen kakat aiheuttaa hullunkiiltoa silmiin. Voipi kuitenkin olla että kesän tullen tämä ongelma taas palaa pahemmaksi, vetinen kakka ei näytä nimittäin maistuvan. Mutta laitan ehdottomasti tuonkin idean korvan taakse ja otan käyttöön jos vielä tarpeen tulee, kiitos!

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *