Mini2

Julkaistu , kirjoittanut .

Aprillipäivänä käytiin Capon kanssa korkkaamassa kakkosten radat Purina Areenalla. Alkuasetelmat olivat melko kehnot, heräsin aamulla jokaikinen lihas aivan tuhannen jumissa, pää ei kääntynyt mihinkään suuntaan, näköhäiriöt, päänsärky ja muut ystävät olivat mukana menossa ja lihasrelaksanttien ja särkylääkkeiden ottaminen aiheutti vielä lisäksi pyörrytystä ja oksetusta noiden päälle. Mutta kun oli perkele koira ilmoitettu ja vieläpä vapaata töistäkin niin hampaat irvessä lähdettiin kuitenkin kisapaikalle. Se hyöty siitä järkyttävästä helvetintaudista (joka tosin jatkuu edelleen) kyllä oli, että koin historiallisesti ensimmäisen kisapäivän ikinä jolloin en jännittänyt lainkaan, kun kaikki energia meni sen pohtimiseen että saanko suoritettua koko radan oksentamatta tai pyörtymättä.

Osallistuttiin kahdelle radalle, hyppyradalle ja agilityradalle. Hyppyrata oli niin meidän juttu, ihan mieletön! Harmittaa ihan hulluna ettei ko. rata tullut videolle, koska ikinä ennen musta ei oo tuntunut rata yhtä hyvältä kuin tämä. Mentiin lujaa, mentiin tarkasti ja oli kivaa. Eikä oma ohjauskaan tuntunut sähläykseltä. Jos tästä koirakosta ois vaihdettu ohjaaja niin sieltä ois tullut voitto ihan mennen tullen noin ajan puolesta, mutta koska Capo valitettavasti joutuu suorittamaan ratansa minun kanssani, ryssin sen hyllyksi. Koska on tosi kannattavaa yrittää väkisin tunkea koira väärältä puolelta kepeille sisään vaikka se osaa oikein hyvin hakea oikean sisäänmenovälin ihan itsekin. Siitä siis hylly kun ne kepit meni sitten läskiksi enkä jaksanut korjailla. Mutta fiilis radan jälkeen oli todella hyvä, ja miehellekin sanoin että eka kerta kun otettiin hylly ja tekee mieli itkeä onnesta.

Toinen rata ei sitten mennytkään yhtä mallikkaasti, ja tietysti sen videointi sitten onnistui… Capo meni edelleen tosi hyvin, ohjautui just niinkuin halusin ja yritti viimeiseen asti pelastaa kun mokailin. Capon kanssa agiliitämisessä on ehdottomasti parasta se, että se on koko ajan kuulolla, se hakee esteitä hyvin muttei silti mene syötteihin tai tee muita sellaisia asioita joihin eilen tosi moni sortui. Capon ainoa heikoin lenkki olen minä, muutenhan sillä menis todella hyvin. Jo lähdössä tuntui etten enää muista koko rataa ja katseen tarkentaminen tuntui vähän vaikealta, mutta juostiinpa se rata silti. Rata oli selkeästi paljon hitaampi kuin edellinen, toki siksi että oli paljon enemmän kiemuroita ja muita mutta myös siksi että olin itse aavistuksen kahvilla ja koira tuntui kyllä huomaavan sen. Ennen keppejä unohdin oman ohjaussuunitelmani ja päädyin keppien väärälle puolen, ei tuntunut häiritsevän Capoa mutta kyllähän toi rata itsestä tuntui tosi tönköltä. Toisen kerran rata unohtui A:n jälkeen, kaksi hyppyä onnistuin vielä muistamaan oikein mutta viimeinen hyppy ennen putkea meni väärään suuntaan koska en kerta kaikkiaan muistanut mitä seuraavaksi piti tehdä.

Hyllyjen hakemisesta huolimatta olen oikein tyytyväinen, koska selkeesti Caposta huomasi että hauskaa on, mulla oli mielestäni siihen hyvä tuntuma ja selkeesti huomaa että ollaan alettu Capon kanssa yhä paremmin pelata yhteen. Ei me edelleenkään olla kertaakaan treenattu sitten tammikuun, mutta vissiin lahjattomat treenaa ja sen takia mun pitäis niissä treeneissä käydä, näemmä Capo vois olla treenaamatta kokonaan. : D

Tässäpä tuo agilityrata kun nyt kerran tuli videoitua:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *