Tähtäin eteen ja yläviistoon

Julkaistu , kirjoittanut .

Huhhuh. Viime aikoina on ollut hulluna tapahtumaa, ja kun blogikirjoittelun jatkaminenkin on mietityttänyt niin nyt ollaan kyllä pahasti jäljessä kaikesta. En vieläkään tiedä mitä blogin suhteen teen, mutta ehkä kirjoittelen hissuksiin ja katellaan sitten pidänkö taukoa koko touhusta vai kuinpäin.
No, aloitetaan tuolta toukokuun alkupuolelta! Käytiin Xenan kanssa Liljegrenin Hannun tottiskoulutuksessa, ja sieltäpä saatiinkin hirmu hyvät opit matkaan jatkoa ajatellen. Tuon tottispäivän suurin anti oli kuitenkin se, että mulla on jotenkin ollut koko ajan treenaamisen kanssa päällä sellanen että ”no tää on vielä pentu” -asenne, ja tietysti mulle on monet sitä sanoneetkin että se on nuori koira, älä hätäile. Mikä on tietyllä tapaa ihan totta, mutta nyt ne silmät aukes sen kanssa et kyllä siltä kuitenkin voi oikeasti jo vaatia asioita ja alkaa tehdä uusiakin juttuja… Ja, no, ollaan edistytty. Seuraaminen on edennyt huimaa tahtia (siis ihan oikeasti todella nopeasti), ja tänään aloiteltiin vähän jäävien opetteluakin kun kävin ennen Capon aksatreenejä tottistelemassa. Kokonaisuudessaan sain ihan hirvittävän määrän hyviä uusia vinkkejä, ja ollaan menossa Hannun luona käymään uudelleen heti kun taas päästään. Tottispäivästä lisää kuvia täällä.

 

Samaten ihan muutamassa viikossa Xena on saanut jostain malttia ja ollaan edistytty todella huimaa vauhtia paikallaan istumisessa ja seisomisessa, saan liikkua jo melko pitkiäkin matkoja koirasta poispäin ja se jaksaa silti kauniisti odottaa. Viimeisen pari viikkoa oon ollut ihan todella usein ällistynyt siitä mikä kaikki onnistuu niin hyvin, vaikka aiemmin ei ole onnistunut niin ollenkaan. Siis todella muutama viikko sitten Xena malttoi istua paikallaan niin kauan että otin yhden askeleen taakse ja yhden takaisin eteen. Maassa se ei malttanut odottaa ollenkaan, vaan pongasi sieltä ylös melkein jo silloin jos suoristin itseni. Ja sitten yhtäkkiä ollaan siinä tilanteessa että koira vaan odottaa treeneissä kivasti ja nätisti. o.O

Katsokaa nyt vaikka tätä! Kuten videosta huomaa, ensimmäisellä pätkällä Xenaa pidettiin lähdössä kaulapannasta kiinni koska se ei ole koskaan jaksanut odottaa siinä ja ollaan harjoiteltu sitä erikseen. Sitten kun toinen koirakko suoritti niin mä harjoittelin tuota odottamista ja totesin että koira pysyy niin hyvin, ja videon lopussa se sitten näkyykin että kauniisti istuu ja odottaa. Ja kyllä, palkka on abt koko ajan myöhässä ja palkkaussuuntakin on ihan viturallaan – siinäpä asia jota näemmä mun on harjoiteltava kun on nopeampi koira yhtäkkiä. Ja patukka on niin liian vaikea kaivaa, joten täytynee vaihtaa aksalelu narupalloon vaikka niitä varmaan sit tuhotaankin viis per treeni.

 

No sitten me ollaan käyty mätsärissä. Pääasiallinen tarkoitus tässä oli se, että halusin viedä Xenan vieraan ihmisen kopeloitavaksi, kun kaikki treenikaveritkin alkaa olla sille niin tuttuja ettei treeneissä kopelointi oikein aja tarkoitusta. Kaikenlaista tämmöstä pientä nuoren koiran kanssa häsäämistä. Se reissu menikin sitten ihan yli odotusten, ajattelin että me käydään siellä kehässä vähän pomppimassa ja riekkumassa ja turhaumahaukkumassa mutta mitä vielä. Mulikka se kauniisti ravaili ja seisoi kehässä vaikka ikänä ei olla semmosta harjoiteltu. Tuloksena PUN4, eli ihan hillittömän paljon parempi kuin mitä odotin. Mä ajattelin että jos kopeloinnit menee hyvin niin lähdetään kotio eikä edes jäädä mihinkään sijoitusskaboihin, kun ei sillä nyt oo niin merkitystä. Mutta jäätiin nyt sit kuitenkin (vaikka kopeloinnitkin meni oikein hyvin) ja näin kävi! Kuvat aukeaa isommiksi klikkaamalla.

      
Capo on hionut tokohommia vähän kerrallaan, en oikein vielä tiedä millä aikataululla taas mennään kokeeseen mutta vähän olen kelaillut sellaista että hiljaksiin treenailisin sen kanssa liikkeitä kuntoon stressaamatta mistään, ihan vaan siksi että Capon kanssa on hauska tehdä. Aksassa ollaan siinä pisteessä että kisoihin pitäis ilmottautua, kun mäkin oon saanut vähän jotain ryhtiä tohon ohjaamiseen. Eilen treeneissä Kapteeni oli melko vaisu, joten ens viikolla täytyy varmaan laittaa ilmoa menemään jos silloin on taas treeneissä normaali.

Mutta lauantaina Capo kävi Hamina KV:ssa hakemassa erinomaisen ja sunnuntaina käytiin Tuomarinkylässä hakemassa EH koska oli kuulemma liian lyhyessä karvassa. On se silti niin rakas muru, ja oli ihanaa saada se kotiin kokonaisen kahden päivän erossaolon jälkeen. Ja on noi koirat kyllä niin hitsautuneet yhteen, Kun Capo tuli kotiin niin tytöt muikeana parveili sen ympärillä ja pussaili varmaan vartin verran.

 

3 vastausta artikkeliin ”Tähtäin eteen ja yläviistoon

  • Nanna

    Ei mitään koko-taukoa ): muutat vaikka sellaseks kuvajonopostailuks, ja sitte se kirjottaminen tulee iha ku itestään ku haluut selittää miten hieno se koira on siinä kuvassa 8)

    Vastaa
  • Nelli

    Minä käyn ainakin lukemassa täällä! En vaan koskaan kommentoi kun en tiiä et jaksaaks kukaan kattoa spämmiä missä lukee vaan että OI IHANA LUNPPU, OI IHANA XENA, OI IHANA RÄKISCAPO 😀 Kun ei oo mitään järkevämpääkään sanottavaa.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *