Kun ei liekki oo hiipumas

Julkaistu , kirjoittanut .

Kuinka paljon treeniä on liikaa? Kuinka saada aika riittämään kaikelle treenille? Mistä saada itseasiassa aika riittämään kaikelle mitä koirien kanssa haluaa tehdä? Miten keksiä mitä treenata seuraavaksi? Hinkkaanko liikaa? Kyllästyyköhän se nyt? Treenaankohan liian vähän?

Siinä joitakin ajatuksiani viime viikoilta. Olen miettinyt hurjan paljon sitä, miten rytmitän junnuosaston treenit. Lunahan osallistuu enää alku- ja loppuverkkoihin ja käy joskus höntsäämässä jos molemmat junnut huilii. Suurimmaksi osaksi nämä vaikeudet johtuvat siitä, että Capon kanssa saa olla aika tarkkana siitä kuinka usein treenaa, sekä pidemmällä että lyhyemmillä ajanjaksoilla (kuinka monta kertaa viikossa, päivässä, kuukaudessa, yhden treenin aikana jne.), ja koska olen Capon kanssa pari vuotta säätänyt meille sopivaa treenitahtia, nyt minulle tulee helposti Xenan kanssa pelko siitä että treenaan sitä liikaa vaikka se on aivan erilainen koira. Capon kanssa käyn tällä hetkellä treenaamassa maksimissaan kahdesti viikossa ja päälle tehdään muutamana päivänä viikossa jotain pikkujuttuja himassa muutama minuutti päivässä, mutta Xenan kanssa tulee välillä treenattua joka päivä useamman kerran. Mutta huomaanko mä Xenasta että liikaa on treenattu vasta sitten kun olen jo saanut aikaan jotain damagea? Mulla ei koskaan aiemmin ole ollut minkään koiran kanssa näin kova treenitahti eikä sen puoleen lähellekään tällaiset tavoitteetkaan.

Tosiaankin nyt olin juhannuksen aikaan huimat viisi perättäistä päivää vapaalla, jotka on kulutettu ahkerasti treenien merkeissä. Perjantaina heti aamusta hakutreeneihin, sitten esineruutua, sitten uimaan ja kotiin väsäämään keppejä pihalle, joita vielä treenattiin illalla. Lauantaina oltiin koko päivä mökillä ja siihen päivään sisältyi myös treeniä uimisen, hillittömän rundaamisen ja muun lisäksi. Sunnuntaina suunnattiin Tamperetta kohti Monni-veljen luokse, retkellä viihdyttiin aamusta lähestulkoon puoleen yöhön, treenattiin agilitya, kahteen eri kertaan tottista ja tavattiin paljon uusia ihmisiä. Maanantaina kävin taas treenaamassa molempien junnujen kanssa sekä tottista että aksaa, ja tänään iski treenikentällä pelko persiiseen että onko nyt treenattu liikaa.

Toinen asia mitä olen miettinyt nimenomaan Xenan kanssa, on se, milloin ottaa uusia asioita mukaan treeniin. Se edistyy tietyllä tavalla melko nopeasti, ja siksi pelkään taas että etenen liian nopeasti jolloin hajotan siltä pakan. Lisäksi meillä on aika monta lajia joita treenataan, joten uusia asioita tulee väkisinkin paljon. Oikeastaan nyt kun tässä mietiskelen niin ainoa laji jossa mietin sitä uusien asioiden mukaan ottamista on tottis. Enkä tiedä edes miksi nyt kun mietin tarkemmin. Ehkä treenaamista voisi helpottaa jos miettisi joskus etukäteen että mitä tekee ja miksi? Ja ehkä myös mitä tekee jos plan a ei skulaa. Jännittävä ajatus! MUTTA sitä kuitenkin voin nyt pohtia kun tuokin asia tuossa selvisi, kuinka paljon toistoja on liikaa ja tuleeko samaa asiaa hinkattua liikaa? Käyn agilityn ryhmätreeneissä Xenan kanssa kerran viikkoon, raunio- ja hakutreeneissä useimmiten kerran viikkoon per laji. Tottista teen oikeastaan pelkästään itsekseni (päivittäin) ja näin ollen ulkopuolista näkökulmaa ei oikein ole. Esimerkiksi nyt ollaan tehty seuraamista painottuen eri asioihin (tällä viikolla ollaan otettu mukaan käännökset) joka päivä yli viikon, ja mielestäni Xenan seuraaminen on nyt parantunut huimasti ja itse olen siihen tyytyväinen, mutta olen huomannut että tänäänkin mietin sitä, ollaanko nyt tehty liikaa? Hajoaako pakka huomenna? Näyttääkö koira kyllästyneeltä? Miten mä näen Xenasta jos treenaan sitä liikaa? Caposta tiedän tasan tarkkaan millon tehdään mitäkin ja kuinka paljon. Mutta entä Xena? Joo, huomenna me ei treenata tottista. Treenataan aksaa. Torstaina treenataan rauniohommia, eikä silloinkaan oteta tottista, joten toki myös kuuntelen tätä omaa sisäistä ääntäni ja nyt pidetään siitä tottiksesta pien paussi. Ilmaisuja treenataan päivittäin mutta se menee kyllä enemmän vain leikin puolelle, joten sitä ei tähän lasketa.

Huhhu, onpa vaikiaa! Kaikkein vaikeinta on kuitenkin se, miten saada aika riittämään kaikelle mitä haluaisi tehdä. Työt vievät päivästä normaalisti 8h, työmatkat kesäaikaan 2h päivässä. Rauniotreenipäivinä ei ehdi muuta kuin käydä pikkulenkin ennen töitä, samoin hakutreenipäivinä jos sattuu olemaan silloinkin duunia. Aksatreenipäivinä ehtii käydä treenien lisäksi yleensä kunnon lenkin jos menee sitten suoraan nukkumaan. Muina päivinä ehtii yleensä kunnon lenkin, vähän tottista, ilmaisuja ja lisäksi ehtii mahdollisesti olla kotona nukkumatta noin 45min. Vapaapäivinä käydään useimmiten lenkkeilemässä jossain muissa maisemissa kuin omissa. Ja vissiin pitää välillä tehdä muitakin kuin koirahommia, kuten tehdä ruokaa, siivota tai käydä kaupassa. Jos ehtii. Niin että mitäs nyt kun minä vepeäkin haluaisin harrastaa, ja Capon kanssa pitäisi jäljelle ehtiä? Suojelu kiinnostaa myös kovin, ja ollaan vähän käyty Xenan kanssa niitä purujakin ottamassa, mutta siihen en saa aikaani riittämään, en millään ikinä.

Että lottovoittoa tässä nyt kovasti odotellaan, jos ei tarvis käydä töissä vaan voisi keskittyä olennaiseen.

3 vastausta artikkeliin ”Kun ei liekki oo hiipumas

  • Ronja

    Moikka! Meillä on ollut näitä samoja pohdintoja belgin kanssa. Korkattiin kisat jätkän ollessa 10kk. Olen treenannut todellakin nuoren koiran ehdoilla ja pitänyt mielessä sen, että mieluummin kaks minuuttia useammin päivässä kun tahkota jotain pidempään. Tällä logiikalla koulutin tokossa alon liikkeet. Koiralla on into säilynyt ja sitä on tullut matkan varrella lisää. Kefellä on se ongelma, että treeneissä se seuraa tarkasti mitä Kamun kanssa teen, oli se sitten kiinni tai autossa. Joten sillä ei hirveesti tuu sellaisia oikeita lepohetkiä treeneissä, joten sekin on otettava huomioon.

    Mä uskoisin, että nuoren koiran kanssa tekee just hyvää tuo, että on monipuolinen harrastustarjonta. Kuitenkin agility mun mielestä tasapainottaa vauhdilla ja hauskuudellaan noita vaativampia maastolajeja. Enkä nyt tarkoita, että agility olisi jotenkin lasten leikkiä, vaan sitä, että se on niin erilaista verrattuna vaikka hakuun ja raunioon. Me kans käydään tokon lisäks Kefen kanssa haku ja viesti treeneissä aina kun mahdollista. Myös agility on astunut varovasti kuvioihin. Hyvin on pelittänyt! Oon huomannut, että tokoon on tullu vauhtia ja intoa, kun välillä tehdään muutakin.

    Minusta sun kannattaa vaan pitää järki päässä ja luottaa omiin vaistoihis! Uskon, että oot oppinu jo lukemaan Xenasta, millon se on ns.”yliaktiivinen” ja millon alkaa väsymään. Me pidetään ehdottomasti vielä sellaisia päiviä, ettei treenata ollenkaan. Arkeen kuuluu perustottelevaisuutta, mutta olen tosiaan pitänyt päiviä jolloin vaan lenkkeillään ja ollaan. Mun mielestä koiralla on hyvä olla vähän aikaa sulatella:)

    Vaikka treenitahti tuntuis nuoren koiran kanssa kovalta, niin jos on tavoitteita niin kyllähän sitä töitäkin pitää tehdä niiden eteen. Mutta tosiaan kannattaa ottaa edes yks päivä, sellasta rauhallista ns”hyvän odottamista”, jos on paljon treenejä tiedossa. Uskon, että se tekeminen on silloin koiralle paljon mielekkäämpää ja sellaista odotettua. Tosin liian pitkä tauko tekee nämä vaan aika räjähdysalttiiki ja rasittavan aktiivisiksi:D

    Mutta kyllä todellakin uskon, että osaat ja opit koko ajan lukemaan sitä lisää. Ja kun rohkeasti uskaltaa kokeilla eri tapoja, niin luontainen ja koiralle sopiva rytmi varmasti löytyy:)

    Vastaa
    • admin Artikkelin kirjoittaja

      Mulla ei ole yksittäisten treenikertojen kanssa mitään ongelmaa, toki silloin näen milloin koira alkaa väsyä ja lopettelen sitten. En myöskään oikein osaa laskea niitä lyhyitä parin minuutin harjoituksia treeneiksi. Lähinnä mietin tuota pidemmällä ajanjaksolla, eli jos mä vaikka kuukauden tai pari treenaan aika kovalla tahdilla niin purenko omaan nilkkaani? Koska kun koira on kuten Xena, niin siitä on vaikea nähdä että alkaako se kyllääntyä enkä haluais huomata sitä sit kun maito on jo kaatunut. Toki kunkin koiran rajat oppii ajan kanssa mut kun toi on niin nuori ja innokas että pelkään et sammuta siltä liekin siihen mennessä kun se vähän aikuistuu. 😀

      Nyt ollaan kyllä treenattu vähän kevyemmin jo siksi että tuolla alkoi juoksut ja mulla on ollut aika raskas työputki. Mut näitä tulee aina välillä pohdittua näin niinkuin ennaltaehkäisevästi. Ja toki meillä pidetään ihan viikoittain lepopäiviä ja treenittömiäkin päiviä et ei me ihan jatkuvasti olla treenaamassa.

      Vastaa
  • Ronja

    Totta. Tuota on aika vaikea arvioida ennakkoon. Mulla kävi Kamun kanssa yhteen väliin niin, että koiralla lopahti into huomattavasti tokossa kun alettiin treenata aikamoista kyytiä ja kisoja oli jonkin verran. Into ei kuitenkaan lopullisesti laantunut, vaan jonkun moisella tauolla syttyi taas uudelleen. Toki ei valkkaria ja belgiä oikein voi verrata:)

    Toivotaan, että pitkällä tähtäimellä into säilyy. Edellytykset on hyvät mun mielestä, koska ei harrasta vain yhtä lajia. Vaikka kaikissa lajeissa tulee uutta, tukee ne myös toinen toistaan:)

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *