Leikkiä ikä kaikki

Julkaistu , kirjoittanut .

Viime aikojen suosikkiaiheeni; lelut. On tullut mietittyä tätä paljon, selattua nettiä ja hipelöityä koiratarvikeliikkeissä erilaisia leluja. Syy on yksinkertainen; harrastetaan montaa lajia joiden sisälläkin on ehkä monenlaisia asioita joihin tarvitsee erilaisia leluja. Esimerkiksi ilmaisulelun on oltava selkeästi tietty lelu jota ei käytetä muualla. En halua että koira alkaa haukkua minua kun kyseinen lelu on kädessä jos ollaan tekemässä vaikka tottista tai agilitya. Niinpä ilmaisulelu on meillä tennispallo, sitä ei käytetä missään muualla eikä millään muulla lelulla harjoitella ilmaisua. Ilmaisulelun löytäminen tai ehkä enemmänkin keksiminen oli kaikkein vaikeinta.

Agilityssa käytössä on tällä hetkellä narupallot, ja sopivan narupallonkin löytäminen tuntui olevan työn ja tuskan takana. Lähinnä siksi, etten halunnut sellaista normaalia kovaa palloa johon koiran on vaikeampi purra kiinni (Xenalla kun ei oo kovin iso suukaan) mutta myöskään kuvassa näkyvän vihreän pallon kaltaiset pehmeät pallot eivät käyneet, koska se on meidän tottislelu. Jos pallo oli sellainen johon Xenan on vaikea purra kiinni, ei leikkiminen ollutkaan enää meidän yhteinen juttu vaan Xena mielummin pallon saatuaan rallitti se suussa ympäri kenttää itsekseen. Aika kauan sain etsiä jotta löysin edes hieman pehmeämmän narupallon joka ei kuitenkaan mene heti rikki. Kyseinen pallo oli muuten samanlainen kuin narupallot yleisimminkin, mutta sen pohjassa olikin reikä, joka tekee pallosta hieman joustavamman ja pehmeämmän.

Syy, miksei tottiksessa ja agilityssa voi olla samaa lelua on se, että Xenalle tottiksessa käytettävä lelu tarkoittaa hyvin selkeästi sitä että nyt tehdään tottista ja se välittömästi menee oikeanlaiseen moodiin. Kun on olemassa jo lelu joka virittää sen heti oikealle taajuudelle, on tottiksen aloittamiseen helppoa myös lisätä jokin virityssana joka pysyy kun lelua sitten häivytetäänkin vähän tekemisestä.

     

     

Patukkaa käytän aika paljon eri jutuissa koska siihen on kätevä antaa koiran vähän purkaa jolloin treenaaminen on vähän helpompaa. Patukka myös on Xenan ehdoton lemppari, enkä halunnut ns. jäädyttää sitä vain ilmaisun harjoitteluun. Agilityssa en voinut Xenan patukkaa kuitenkaan käyttää, koska se on hankala kaivaa treeniliivin taskusta, olin aina auttamatta myöhässä lelun kanssa ja niinpä palkkaussuunta suurimmaksi osaksi oli väärä koska koira ehti kääntyä viimeisen esteen jälkeen katsomaan minua jolloin usein palkkasin sen vaan nopeasti johonkin suuntaan, kun palkan pitäisi aina lentää jo eteenpäin kun koira suorittaa viimeistä estettä. Pallolla tämä onnistuu helpommin.

Patukoista suosin nykyään Berran kaksikahvaista täytettyä nahkapatukkaa tai sen kaltaisia muiden valmistajien tuotteita. Joskus pääsiäisen tienoilla kisoissa suuntasin Berran ständille ostamaan Capolle toista ilmaisupatukkaa ja samalla ajattelin ostaa Xenalle uuden patukan jos löytäisin sopivan. Sillä oli tuolloin ollut käytössä kuvassa näkyvä Julius K9 -patukka, mutta kuten näkyy niin siitä on syöty kahvanaru poikki eikä tuo patukka tuntunut sille muutenkaan sopivalta. Löysin ständiltä juuttipatukan jota Xena sai kokeilla ja totesin että me otetaan tämä. Myyjä yritti suositella tuota nahkapatukkaa mutta olin sitä mieltä että se on samantien tuhannen päreinä ja itsepintaisesti pysyin juuttipatukassa. Koska ostin tuon juuttipatukan ja lisäksi patukan Capolle, saatiin kuitenkin kaupan päälle se suositeltu nahkapatukka. Ja taas muut tiesivät minua paremmin, nykyään tuo nahkapatukka on sekä mun että Xenan ehdoton lemppari. Siitä on hyvä tarttua kiinni, repiä ja se mahtuu vielä hyvin treeniliivin takataskuunkin. Juuttipatukka sen sijaan on jo iät ja ajat sitten ollut entinen ja jouduttu heittämään pois.

Capolla palkkaus on helpompaa, patukkaa käytetään ilmaisupalkkana, narupalloa agilityssa ja tottiksessa tehdään toistaiseksi nameilla koska se menee helposti ylivireiseksi lelupalkasta ja alkaa sählätä. Kuvassa näkyvät narulelut olen todennut olevan ihan yhtä tyhjän kanssa meillä, sekä pienemmät että tuon isomman sinimustan. Punaiset muovikapulat taas on meillä uimaleluina ja jostain voitettua vinkulelua en muista koskaan käyttäneeni.

Tällaisia leluja meillä, mites teillä?

2 vastausta artikkeliin ”Leikkiä ikä kaikki

  • Rebecca

    Mäkin olen yrittänyt etsiä jotain ihanteellista narupalloa! Just jotain semmoista tarpeeksi pehmeää, mutta silti riittävän kovaa 😀 Ei ole kyllä osunut käsiin tai silmiin.

    Meilläkin on eri treeneihin eri lelut. Oli ennen selkeemmin, kun treenasin enemmän eri lajeja, kun nyt toi on jämähtänyt hyvin voimakkaasti tokoon ja aksaan. Tennispalloa käytetään vaan ja ainoastaan aksassa Cecilillä, mutta Wiltsulle tennari on käytössä vaan ja ainoastaan tokossa. Mäkin olen jotenkin yrittänyt saada koiralle selväksi sen, että mitä ollaan tekemässä, just keksimällä jonkun tietyn rutiinin. Aksaan tulee mukaan tietty laukku, tokossa on yleensä tietty panta etc. Tosin tokoon pitää keksiä nyt uusi panta tolle likalle, kun se kaivo sen kaapista ja pisti palasiksi.

    Noi narulelut sen sijaan on mun koirien lemppareita. Mua harmittaa kun Cecil on niitä kaivanut taas kaapista ja purrut palasiksi, että on enää vain yksi jäljellä. Siihen on mun koirien mukavampi purra kiinni, kun joustaa tarpeeksi, mutta ei silti liikaa.
    Patukkahan meillä on myös käytössä, mutta ne on molemmat vähän onnettomia mun koirille 😀 Se toinen on tyhjä juutti, mikä taas ei oo kiva (suojelukoiratestissä tuli vähän noottia siitä ja avas mun silmät siitä miten onneton se lelu on koiran kannalta kun siitä ei saa loppupeleissä kauhean tukevaa otetta). Mutta sitten mä ostin aivan liian kovan ja jykevän juutin, mihin toi mun nuorin ei kunnolla tartu. Kyllä se nykysin yhä enemmän ja enemmän tarttuu siihen voimalla (pojille taas toi on superkiva!), mutta patukoita en voi tällä hetkellä hirveästi käyttää palkkana tolle tytölle sellaisena nostattavana palkkana, kun repiä se ei sitä toistaiseksi osaa. Tosin viskonhan mä sitä ympäriinsä ja Cecilistä on kiva kantaa sitä, mutta siinä se ei vaan osaa roikkua (kun taas naruleluissa roikkuu tosissaan).

    Vastaa
    • admin Artikkelin kirjoittaja

      Mä suosittelen ehdottomasti tollasta vihreää narupalloa. Se on pehmee, koiran on helppo purra kiinni, mut ei mee silti helposti rikki. Ainakaan meillä ei oo vielä mennyt rikki, ja pääsääntöisestihän meillä menee aina kaikki rikki. Tai en tiedä mitä tarkoitat riittävän kovalla?
      Käyttäisin varmaan pelkästään tollasia enkä ollenkaan ”normaaleja” narupalloja niissä lajeissa mihin sitä tarvii jos toi ei ois meidän tottislelu.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *