Vesipelastusta

Julkaistu , kirjoittanut .

Viikonloppuna hakuporukassamme kävi vierailemassa eräs koirakko joka harrastaa myös vepeä, ja toki koska heti intouduin kyselemään lajista enemmän itse aivan ummikkona sen suhteen, saimme kutsun käydä tutustumassa lajiin keskiviikkona. Minulla ei ollut koko touhusta harmainta aavistusta sitä ennen, eikä Xenalla sen enempää.

Ryhmä johon pääsimme kokeilemaan oli todella mukava, minulle jaksettiin selittää ihan pyytämättäkin miten ja miksi asiat tehdään niinkuin tehdään, miten ne menevät kokeessa ja niin edelleen. Xenan mielestä vesipelastus on PARASTA. Tällä ensimmäisellä kerralla kokeilimme kolmea soveltuvuuskokeen neljästä liikkeestä, ja jokainen sujui juuri niinkuin pitää. Ensimmäisenä veneestä hyppy, enkä varsinaisesti yllättynyt siitä että Xena aivan suvereenisti hyppäsi veneestä ja ui rantaan. Aina kunkin liikkeen välissä koirat huilasivat kun muut harjoittelivat oman liikkeensä, ja siis yhteensä teimme kolme kierrosta jolla jokaisella yksi liike. Kun Xena hiffasi että täällä pääsee toistuvasti tekemään samaa kivaa, ei se meinannut millään pysyä nahoissaan kun kävin hakemassa sen autosta ja lähdimme taas rantaa kohti.

Toisena liikkeenä tehtiin hukkuvan pelastaminen. Ensin Xena sai vaan käydä hakemassa räpiköivältä ”hukkuvalta” dummyn virkaa toimittavan lelun ja uida sen kanssa rantaan, toisella kerralla se sai vetää hukkuvaa perässään kymmenisen metriä. Vaikka pelastettava oli täysin vieras, räpiköivä ja polskiva mies, Xena totesi että jaa, kaipa tuo on tuolta haettava pois ja veti ihan ongelmitta hukkuvan perässään rantaan.

Kolmantena oli veneen haku. Tässä vaiheessa Xena oli jo päässyt oikein vauhtiin, kun vene lähti kohti ulappaa ja Xenan piti hetki odottaa ennenkuin sai lähteä hakemaan, se haukkui ja meinasi repiä pelihousunsa. Ja sieltä haettiin vene suvereenisti niinkuin tätä ois tehty aina.

Seuraavaksi alankin kysellä meille vakituista ryhmäpaikkaa, jospa tuota loppukesästä ehkä pääsisi jo suorittamaan soveltuvuuskokeen…

3 vastausta artikkeliin ”Vesipelastusta

  • Ronja

    😀 Ihan ku meidän Kamu! Samantien teki kaikki niinku olis aina harrastanu tota lajia… Ei vaan täälläpäin ihan noin vaan ryhmää löydy-.-

    Vastaa
  • Outi

    Hei Jasu

    Sinullahan on oma kotihylje 🙂 näkee, miten koirus nauttii. Mietit aikaisemmin tuolla sitä omaa suorituspainettasi — ajattelin silloin, että olisipa joku sellainen juttu, mistä voisi VAIN nauttia ilman mitalleita ja arvosanoja. Sitä siirtää niin helposti sen suorituspaineensa eläimeen, vaikka eläimelle mikä tahansa tekeminen mamin kanssa on mieletömän hauskaa ilman ihmisten antamia arvosanoja ja diplomeja (sanoi, minulle kerran viisaasti nuori nainen, joka oli koiriemme ensimmäinen doggysitter :-)))) – muistatko?

    Vastaa
    • admin Artikkelin kirjoittaja

      Olet Outi taas niin oikeassa.
      Nyt kun mietin niin tosiaan, ehkä oma ajatusmaailma on alkanut liiaksi pyöriä sen ympärillä että pitää saada niitä tuloksia aikaan sen sijaan että pitäisi vain kivaa koirien kanssa. Onpa hyvä että joku välillä vähän herättelee tän asian kanssa, koska noinhan se asia on että koirien hyvinvointi ja mukava yhteinen tekeminen on tärkeintä eikä ne tittelit mitä koiralla on. Kun mietin aikaa taaksepäin niin selkeästi Xenan tulon myötä tämä suorituspaine on muodostunut enemmän ongelmaksi – kun on niin hyvä koira niin tuntuu että kaikkien pitäisi tietää kuinka hyvä se on – tulosten kautta.

      Kiitos, tulethan herättelemään minua taas uudelleen tämän asian kanssa jos harhaudun miettimään vain kilpailemista ja suorittamista. 🙂

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *