Keppiprobleemia

Julkaistu , kirjoittanut .

Capon kanssa ollaan nyt treenailtu agilitya pari kertaa tauon jälkeen ja sujuu ihan tosi hyvin. Sen kanssa on hirmu kiva tehdä ja sitä on hirmu kiva ohjata kun se on jotenkin niin virhevarma ja usein pelastaa tilanteen vaikka itse mokaan. Mutta. Meidän kepit on taas ihan kamalalla tolalla. Olen tässä kesällä sen kanssa omalla pihalla treenaillut keppejä helpotettuna, eli niin että siellä on joissain väleissä verkot, ajatuksena että saisi sille itsenäisemmät kepit. Mut näemmä suunta on vaan huonompi… Oon porrastetusti vaikeuttanut aina ja ollaan harjoiteltu vaikeampia keppikulmia, sitä että mä voin lähettää sen ja jäädä taakse vaikka seisomaan, tai juosta reilusti eteen tai mitä ikinä ja se silti suorittais kepit oikein. Perjantaina oltiin sit päästy siihen tilaan että tein kepit kokonaan ilman verkkoja osana rataa, ja Capo oli TODELLA epävarma. Siis todella. Se hakee kepit tosi hyvin ja aloittaa tosi hyvin, mutta keskikohdalla sille tulee joku epävarmuuskohtaus ja se saattaa jäädä keppien keskelle seisomaan ja kattomaan mua korvat luimussa et ei tiedä mitä tehdä. Capo haluaa aina tehdä kaiken oikein ja juuri niinkuin haluan, ja sille hyvin ominaista on toi että se lakkaa tekemästä jos kokee ettei tiedä mitä haluan. Mutta kun se osaa jo kepit? Ja kesän treeneissä se on tehnyt todella hyvin, iloisesti ja kovaa kepit, ei kertaakaan mitään tällaista. Niin miksi nyt? En ole kertaakaan joutunut puuttumaan mihinkään tai mitään mikä vetäisi sen epävarmaksi. Silti se näytti siellä kepeillä siltä kuin mahdollisesti saattaisin piestä sen vaikka se ei edes mitään virhettä ollut tehnyt. Aina loppua kohden sitten vauhti nopeutui ja se oli ihan superiloinen kun palkkasin sen oikein kunnolla ja näyttämällä että oon siihen tyytyväinen. Mut miksi toi keskikohta on nyt sille jotenkin vaikea?

Muuten oltaisiin täysin kisavalmiita, toi koirahan on aivan ilmiömäisen kiva ohjattava eikä muita sellasia ongelmakohtia sen kanssa ole, Xenan kanssa kun menee melko usein reisille.
Nyt laitoin taas pihalle yhden verkon keskikohtaan jos se helpottaisi, ja ei ollut taas mitään epävarmuusongelmaa, sen sijaan mulla oli nopea ja kovin iloinen pieni koira. Ehkä me nyt tehään vielä vähän niitä ihan jo mielentilatreenin kannalta, ja kun saan ne kepit sujumaan niin et Capollakin näyttää olevan kivaa niin ilmoittaudun kisoihin, koska niin hyvin ja ennenkaikkea iloisesti toi tekee. Se selkeesti innostuu kamalasti kun pääsee tekemään aksaa. : )

Yksi vastaus artikkeliin ”Keppiprobleemia

  • Outi

    Moikka – mitä koira tekee kun se leikkii itsekseen ja nauttii elämästään? Se ei ainakaan mutkittele pensaiden ja puiden runkojen ympäri kerta kerran ….oikealta ja vasemmalta ja taas oikealta ja vasemmalta. Sillä ei ole ranteessa kelloa eikä se kannusta itseään yhä paremmin kiertämään keppejä.

    Mitä koirat tekevät, kun ne leikkivät keskenään ja ovat onnellisia? Ne peuhuavat ja pelmuavat mitä kulloinkin keksivät. Ne eivät juokse aikaa lankuilla. Ne eivät tuomaroi, osuiko tassu laudalle vai ei. Ne eivät välitä säännöistä eivätkä toista samaa kerta kerran jälkeen.

    Mitä ihmiselle tapahtuu, jos ihminen toistaa itse liikaa samaa liikettä – pakosta? Sen nivelet kuluvat, lihakset kipeytyvät, elimistö tuottaa stressihormoonia ja palautuminen hidastuu, syntyy mikrovammoja kudoksiin, jotka kroonistuvat, laajenevat ja elimistö yrittää kompensoida tilannetta tuottamalla lisää hormoneja ja valkosoluja ja….ja….

    Miten koira kokee sille tärkeän ihmisen? Se yrittää kaikkensa. Se yrittää ymmärtää, jaksaa ja tehdä kaikkea sellaista, mistä se pikkuhiljaa saa tolkkua kun sitä paineistetaan ja paineistetaan ja paineistetaan — kiitoksin, iloisella käytöksellä, mukavalla seuralla. Kaikella sellaisella, mistä pitää olla kiitollinen — sillä onhan se HAUSKAA ja ennen kaikkea kokee olevansa HYVÄKSYTTY lauman jäsen.

    Jos ihminen olisi yhden päivän koira ja tekisi vain niitä asioita, joita koira haluaa. Jos ihminen olisi yhden päivän koira ja yrittäisi ymmärtää, mitä koira kertoo ja haluaa. Jos ihminen olisi yhden päivän koira ja antaisi toisen ihmisen määrätä itseään kaikkiin niihin harjoituksiin, joihin hän normaalisti koiransa alistaa. Jos ihminen olisi koira yhden päivän ajan – hän saattaisi ymmärtää, mitä on tekemässä ja ennen kaikkea – miksi ja lopultakin ketä varten.

    Yritin vastata kun kysyit, Syksyä,
    Outi

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *