It’s mayhem ’til the a.m.

Julkaistu , kirjoittanut .

Kun viime viikolla minä olin itseltäni kateissa, nyt olen löytynyt. Xenan aivot taas ovat edelleen kateissa, ainoastaan hakutreeneihin ne olivat päässeet saapumaan paikalle mutta muuten niillä on ilmeisesti ollut kalenteri erittäin täynnä viime aikoina. Maanantai-illasta torstai-iltaan koirat olivat kotona ilman minua eli toisin sanottuna niiden ulkoilu koostui pihalla reuhaamisesta ja kaikki muu aktivointi ja virikkeistäminen oli nollissa.

Kun saavuin kotiin, vastassa oli kolme koiraa joiden toiminta vaikutti yhtä viisaalta kuin se olisi silloin jos niillä kaikilla olisi ollut vesi-ilmapallot aivojen tilalla. Silmät meni kuin hedelmäpelit kaikilla, jumalaton ujellus ja siltä se vähän näytti kuin ne olis käyttäneet koko poissaoloaikani opetellen volttien heittämistä. No ei siinä muuta kuin vaatteet vaihtoon ja suoraan metsää kohti heittämään lenkki ennenkuin olisi liian pimeää. Sama homma perjantaina, heti kun töistä ja asioilta kotiuduin niin ei auttanut muu kuin paimentaa koko kööri samantien metsään ettei touhu kotona olisi mennyt aivan överiksi, ja lauantaina sama juttu uudelleen. Capo ja Lunahan palasi takaisin omille urilleen jo torstai-iltana, kyllä ne muutaman päivän kestää vähän vähemmälläkin tekemisellä. Mutta Xena alkoi käyttäytyä edes osittain normaalisti vasta lauantai-iltana. Ton kolmen päivän aikana noin suunnilleen kaikki käytössäännöt oli unohtuneet, kyllähän meillä saa hyppiä pöydille ja mua vasten, repiä vaatteita päältä, pureskella käsiä ja hihnaa, eikö saakin?! Oikeastaan sisätilatkin on vain huvipuisto, jossa saa juosta rallia sohvan selkänojalla, sen ja sängyn väliä sekä varastaa ja tapporavistaa tyynyjä niin paljon kuin haluaa. Ja miksei muka saisi pölliä pöydiltä ja syödä erinäisiä hauskoja tavaroita?

Tänään käytiin sitten hakuilemassa, ja ennen treenejä oli taas kotona niin naulapäinen elukka ettei mitään rajaa. Kyllähän nyt treeneihin lähtö sujuu nopeammin jos vähän repii mutsia hihasta ja hyppii. Ja varastaa kengän kädestä kun minä olen laittamassa sitä jalkaan. Aika tiukasti on saanut kaikista asioista muistutella ja hyvin ne muistutukset tepsii hetken, mutta sitten hulinoisilla on jo joku uusi hauska päähänpisto.

Mutta ne hakutreenit. Yllättävää kyllä hakumetsässä pulikalla yhtäkkiä naksahti palikat paikoilleen. Se jaksoi jopa kiltisti istuen odottaa että saan sille liivit puettua, työnsi päänsä oma-aloitteisesti päänreiästä sisään ja nosti tassua että saan pujotettua liivit kunnolla. Mitä?! Yleensä saan olla sen kanssa tosi jämptinä että se ylipäätään malttaa odottaa liivien pukemisen ajan siitä puhumattakaan että se nostelisi tassuja tai mitään. Otin sille viisi pistoa tälle kerralle, ja jokaiselle pistolle lähti tapansa mukaan suoraan ja helvetin lujaa. Ainoa juttu mikä meni vähän takapakkia oli keskilinjalle palaaminen, eikä sekään nyt mitenkään pahasti, mutta piti varmuuden vuoksi kytkeä Xena piilolla kiinni jotten joutuisi käskyttämään sitä kovin lujaa kun sillä oli niin kova tarve jo päästä hakemaan seuraavaa. Sieltä se hienosti haki syvistäkin montuista (Xenalla ei ole aiemmin ollut isoja ja syviä monttuja joinne koira kuitenkin pääsee alas tarkentamaan) ja ilmaisut oli ihan hyvät. Tai siis, ilmaisut oli muuten tosi hyvät mutta ei kovin kuuluvat, yksi maalimiehistä sanoi että se kuulosti haukkuessaan siltä kuin sillä olisi hikka. Tultiin kuitenkin siihen johtopäätökseen että todennäköisesti se oli vaan niin intona ja siellä höyrytessä haukku kuulosti vähän normaalia hiljaisemmalta koska tuo kuitenkin aloitti haukun hyvin ja haukkui hyvällä rytmillä useammankymmentä kertaa joka piilolla.

Treenien jälkeen käytiin vielä treenikaverin ja Taito-bordercollien kanssa lenkillä, ja siinä on kyllä koira jonka kanssa Xenalla synkkaa ton TÄYSIÄ-asenteen suhteen noin niinkuin lenkillä. Kotiintultua Xena vihdoin rauhoittui ihan kunnolla nukkumaan, jos tää meidän arki taas rauhoittuisi normaaliksi nyt.

Ensi viikolla taitaa olla tiistain agilitytreenejä lukuunottamatta tottistelun teemaviikko, se on jäänyt nyt paljon vähemmälle kun ollaan otettu joitakin viikkoja näiden mun työkuvioiden uudistumisen takia ”vähän” rauhallisemmin treenaamisen osalta. Jos joku kaipaa tottisseuraa niin huikatkaa, en tosin ihan älyttömän kauas viitsi lähteä treenaamaan kun tällä hetkellä tulee työn takia niin paljon ajokilometrejä muutenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *