Levoton tyttö

Julkaistu , kirjoittanut .

Ollaan taas vähän reipastuttu treenaamisen osalta. Nulikalla on edelleen aivot jossain off-asennossa, se on ihan hullu. Ihan kuin toi koira ois palautunut puolivuotiaan tasolle. Tavaroita on hauska varastaa, on hirveen kivaa hyppiä päin, vetää hihnassa ja repiä sitä hihnaa. Eikä merkkiäkään siitä että neidille ois koskaan kerrottu että noi asiat on mm. kiellettyjä. Agilitytreeneissä tiistaina keskusteltiin melko lailla tiukkaan sävyyn siitä et saako sitä hihnaa repiä ja saako mun käsiä pureksia. Xenan mielestä se on ihan ok?

Mun mielestä tuo tiistaina tehty radanpätkä oli aika iisi, ja mielestäni pilkottiin vähän liikaa osiin sitä. Yleensä oon sitä mieltä että on parempi vaan pilkkoa, mutta jos aina pilkotaan niin että tehään kaks estettä sata kertaa ja sitten otetaan kolmas este ja taas miljoona toistoa niin alkaa kyllä turhauttaa, etenkin jos siihen ei varsinaisesti ole syytä. Siis että siinä radan alussa ei ole mitään ongelmia mitä pitäis hioa. Ehkä oon vaan niin kärsimätön, mut jotenkin tuntuu että jos otetaan seitsemän esteen radanpätkä suoritettavaksi niin se ois kiva sit suorittaa kans kun ei tunnu mitenkään vaikealta. Toinen mikä mua jäi vaivaamaan on se, että Xenaahan todellakin kiinnostaa lelu oli se kuollut tai ei, niin silti se pitää aina jättää sinne näkyville jolloin mun on vaikeampi saada se tekemään kunnolla kun se haluais sinne pallolle. Eikä sekään ihan houkuta että joudun karjumaan sille ja kieltämään menemästä palkalle, kun yhtä hyvin voisin joko heittää lelun tai sitten muutenkin vieressä seisova ohjaaja vois asettaa sen lelun siihen myöhemmässä vaiheessa rataa kun se ei vie enää koiran huomiota. Nyt kun esim. palkka oli valmiina pituuden jälkeen, Xenalla oli sinne kakkosesteeltä suora linja ja toki se sillon lähtee ryysäämään pallolle ja sit meillä on pakka levällään.  Ensi kerralla taidan vaan sanoa että sille ei laiteta sinne mitään erityisiä houkuttimia odottamaan kun tarkoitus ois muutenkin saada sille enemmän estehakuisuutta.

Mä melkein löisin vetoa että oltais saatu ihan hyvin suoritettua se radanpätkä jos oltais saatu edes yrittää, mutta ei me saatu missään vaiheessa sitten lopulta edetä pidemmälle kuin tuohon pituudelle. Oon joka tapauksessa ihan tyytyväinen Xenan työskentelyyn heti kun se vähän laskeutui maan tasolle sieltä sen riehuntasfääreistä. Haki esteitä pituutta lukuunottamatta tosi hyvin (oli eka kerta kun tehtiin pituutta) ja käännökset oli tiukkoja. Tein sen kanssa myös erikseen puomia vauhdilla, ja hyvin se malttaa jäädä kontaktille vaikka mä juoksisin siitä vielä vähän matkaa ohi.

Keskiviikkona tehtiin tottista. Huomasin että oon tehnyt sivulletulon kanssa saman virheen kuin Capon kanssa, eli pyydän sen myös agilityssa starttiin sivulle, ja silloin saa tulla ihan miten sattuu siihen kunhan käy istumaan. Ja nyt sen sivulletulot ei todellakaan ole enää yhtä napakoita kuin ennen… Noo, täytyy keksiä joku muu juttu tohon agilityn lähtöön. Toinen ongelma meillä on eteentulo, Xena ei kerta kaikkiaan tunnu hiffaavan sitä että sen pitää tulla mun eteen istumaan. Toki meillä on ollut nyt aika pitkä treenitauko tässä ja Xena kävi ihan kierroksilla ja olis halunnut mielummin hypätä roikkumaan mun nenästä (käytin sen alle 1,5h lenkillä jos se malttais paremmin, mut ei malttanut) mutta en mä silti tajua mikä siinä on muka niin vaikeaa. Muutoin se on edelleen ihan hyvässä vaiheessa, seuraamisissa ei mitään ongelmaa, eteenmeno on tosi hyvä, nouto on hyvä (sitä eteentuloa lukuunottamatta), jäävät on ihan ok. Vielä kun sais jostain ostettua tuolle vähän malttia. Nyt oli selkeästi vähän seuruuttaessa havaittavissa enemmän patoamista ja sitten meinas pakka levitä liian helposti esimerkiksi juosten seuruuttaessa.

Tänään oli taas vuorossa partiointitreenit, melko iso alue jolla oli kaksi maalimiestä piilossa. Ja koira alueelle tullessa taas ihan sekasin päästään. No, kyllä se sitten nopeasti tekikin hommat, hyvä kun ehdin käskyn antaa kun olikin jo melkein molemmat moket nostettu, joskin ensin oli kyllä sillä hilkulla et oliko koira hallinnassa ollenkaan, kun se ryysäs menemään (vasta käskyn saatuaan toki) ja pariin otteeseen sain huutaa ennenkuin tuli taas luokse. Tämä oli vasta toinen Xenan partiointitreeni ja ensimmäisellä kerralla se oli vähän kahvilla eikä oikein irronnut niin hyvin musta kun ei ollutkaan pk-haun lähetyksiä, joten en kovin tiukalla kädellä sitä pitänytkään hallinnassa. Mutta töitä se kyllä teki koko ajan, niin nopeasti ja hyvin ne ukot sieltä nousi.

Edelleen sen haukku on jostain syystä semmonen kimeä joka ei kuulu yhtä hyvin kuin ennen, mutta muutoin hyvä. Oli myös heti aloittanut nätisti ilmaisun eikä käynyt härkkimässä. On se ihan hillittömän hyvä vaikka onkin vähän aivokääpiö toisinaan. Viikonloppuna olen taas yhden yön pois kotoa, ja saas nähdä millainen meno täällä on sitten kotiin tullessa vastassa…

Nyt siitä on tosiaan viikko kun tulin takaisin reissulta, eikä oo vieläkään mitään merkkejä näkyvissä rauhoittumisesta. Millonkohan sitä uskaltais ootella sellastakin ihmettä tapahtuvaksi?

3 vastausta artikkeliin ”Levoton tyttö

  • Jonna

    Ihan pakko kysyä, että millaisella kameralla ja putkella oikein kuvailet? Nuo sun kuvat on niin hienoja 🙂

    Vastaa
    • admin Artikkelin kirjoittaja

      Missä millonkin järjestetään treenit, aika lailla ympäri eteläistä Suomea.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *